Vauvantuoksuinen arki

Hmm Mielenkiintoista. Ei meillä sanottu mitään tosta.. Täytyy varmaan kysyä sit tosta..
 
Täällä pian 5 viikkoinen, nyt parina päivänä hymyä ollu havaittavissa. Mutta tiukassa vielä on :joyful:
 
Syksyinen sanoi:
Hymyileekö teidän vauvat? Täällä tyttö huomenna 6 viikkoa ja aika harvassa nuo hymyset harmi kyllä ovat.
Click to expand...

Meillä tulee unihymyjä ja valveilla ollessa toisinaan muutama hymy peräkkäin. Eilen tuli kuukauden päivät täyteen. Välillä mietin mitä tuo hymyilee - mitä vielä ylipäätään ymmärtää tai hahmottaa ympäristöstään ja mikä saakaan pienen hymyilemään :)
 
Kyl meillä päivittäin hymyilee ja esim unissaankin. Mut ei se kait ole tarkoituksellisesti hymyilyä vielä? :)
 
Meilläkin päivittäin, tosin hyvin usein unissaan :) luultavasti vaan näitä normi vauvan naaman väänteitä mutta hymyksi uskotellaan itsellemme ainakin :grin

Meillä esikoinen pienenä puklaili maitoa todella usein ja reiluja määriä. Tämä ei puklaa oikeastaan ollenkaan. Pari kertaa olen joutunut suuta pyyhkimään imetyksen jälkeen kun on röyhtäissyt ja maitoa noussut ylös. En edes ole mikään kova röyhtäyttelijä.
 
Meillä tyttö 4 viikon ikäinen tänään ja kyllä niitä mielestäni oikeita hymyjä irtoaa. Silloin kun hänelle juttelee ja itse hymyilee, niin usein irtoo hymy. :)
 
Miten isit osallistuu teillä muilla?

Mä oon meillä vauvasta vastuussa 100%. Ja vaihdan vaipat, lämmitän maidot, pesen, puen valvon yöt ja päivät... Jne. Mies pitää hetken sylissä jos laitan hänen syliinsä. Laskee sitte sitteriin tai vie sänkyyn. Juottaa pullomaidon eikä ees röyhtäytä...

Kysyin häneltä et luottaako muhun 100% vauvan hoidossa kun ei sano mitään ja kysenalaista mitään ja antaa mun päättää ja tehdä kaikki. Hän vastasi että miksi hänen pitäisi puuttua? Sanoin että kun vauva on 50% sun...
 
Meillä mies osallistuu ajoittain.. Pääasiassa kyllä oon ite vastuussa mut kyl jos pyydän jotain tekemään niin tekee..
Tänään sain suostuteltua miehen lähtemään vauvan kanssa ulos vaunuilemaan. Mut kyl siitä vähän tuli semmonen olo että pakotan miehen osallistumaan jne..
 
Kyllä meillä isi sylittää, lohduttaa, osallistuu vaunulenkeille, antaa pullosta mun pumppaamaa maitoo ja kysyy säännöllisesti miten mä voin. Ainoo mihi täytyy pyytää erikseen on vaipan vaihto, ukko on niin herkkä että yökkii jo tästä maitokakasta :grin
Mutta en kyllä ymmärrä miksei isä haluaisi osallistua, onhan vauva myös hänen. Mä en jaksais sellaista miestä joka ei yhtään ottais vastuuta omasta lapsestaan.
 
Meillä mies hoitaa vauvaa, pitää sylissä ja nukuttaa mahan päällä ja rauhoittelee jos vauvalla paha mieli. Yöllä saattaa vaihtaa vaipan jos kakka.. ohjaa esikoista miten vauvan lähellä ollaan ja mitä ei saa tehdä. En keksi muuta kuin ruokailun mikä jää yksin minulle koska vauva on täysimetyksellä.
 
Meillä öisin hoidot hoidan pääasiallisesti minä, koska vauva on täysimetyksellä. Meillä tosin rauhallinen ja perustyytyväinen vauvakin eli en tarvitse hyssyttelyapua. Päivisin vkoloppuna ja arkena iltaisin hoitaa vauvaa siinä missä minäkin, ehkä jopa enemmän vaipanvaihtoja, kun syöttämiset edelleen mun vastuulla. Nauttivat kahdenkeskisestä ajasta selvästi ja vikana töihin lähtiessä ja ekana sieltä tullessa pusuttelee vauvan.
 
Mies oli aktiivisesti jo sairaalassaoloaikana mukana hoidossa. Päätettiin jo heti ongelmien tullessa että jää palkattomalle vapaalle töistä ja saa sairaan lapsen hoitorahaa kelalta, joka siis edellytti sairaalassakin 6 tunnin läsnäoloa ma-la. Nytten jaetaan yö puoliksi, menen alkuillasta nukkumaan ja mies hoitaa pojan sillä aikaa. Herään, lypsän ja vuoro vaihtuu.ja mies pääsee nukkumaan. Meinaa migreenin pukata jos ei saa etes muutamaa tuntia nukkua kunnolla ja sitten on pakko nukkua kunnolla jos meinaa kivuista päästä eroon.
 
Meillä on tullut hymyä kolmeviikkoisella juttelun lomassa kolmelle eri ihmiselle. Nykyään tää katselee kuvakirjasta isoja kuvia hetken aikaa ja se neuvolan hymynaama on kovin suosittu :D

Meillä minä hoidan vauvan pääosin, tietenkin kun se on täysimetyksellä ja roikkuu mussa, mutta mies vaihtaa pyynnöstä vaippaa, vaihtaa vaatteet ja tekee aamupesuja. Myös jos vauva herää unilta niin se nostaa vauvan, joka on lähempänä. Eli jonkun verran pitää tarjota hoitomahdollisuuksia ja jonkun verran osaa tarttua niihin ite. Sillä on vaan niin vähän kokemusta ja oon sanonu että nauti nyt kun se vielä roikkuu minussa :D
Alussa miehellä ja toki mullakin oli kriisi että mitä ihmettä me on menty elämällemme tekemään, mut kun sanoin että vauva on nyt syntynyt, eikä se mihinkään täältä lähde niin meidän on vaan hoidettava sitä parhaan mukaan ja annettava rakkautta. Vieläkin välillä hätkähdän että mullako lapsi!
 
Meillä mä hoidan yöt yksin, hoidin jo pulloruoka-aikaan ja ennen kuin mies palasi töihin. Syynä se, että mies nukkuu todella paljon sikeämmin kuin mä ja kärsii yövalvomisesta selvästi enemmän kuin mä. Mulle ei taas ole niin katastrofi valvoa yöllä kunhan saan vastaavasti nukkua päivällä. Päivisin mies hoitaa kotona ollessaan 50-50 tai jopa vähän enemmän. Joskus pitää pyytää mutta aika paljon hoitaa oma-aloitteisestikin. Välillä tullut kränää lähinnä loma- ja viikonloppuaamuisin ja silloin kun mies tulee töistä - mä olen ihan poikki jo pitkän rupeaman jälkeen ja haluaisin luovuttaa hoitovuoron nyt eikä kohta, ja mies taas haluaisi vielä rauhassa syödä ja käydä tupakalla ja juoda kahvin ja roikkua hetken koneella tms ennen omaa vuoroaan.

Erityisesti hyväntuulista vauvaa jaksaa leikittää pitkäänkin, mutta känisevään vauvaan tuskastuu joskus ja lykkää mulle, tai aiemmin lykkäsi pari kertaa sitteriin/koppaan josta mä jouduin sitten kesken päikkärivuoroni hakemaan pois huutamasta. Nyt on kyllä petrannut tuon kanssa kun on siitä pari kertaa ollut sanaharkkaa. Luulen, että itseluottamus vauvan kanssa pärjäämiseen on hänellä kasvanut eikä siksi enää niin helposti lykkää vauvaa mulle, ja toisaalta tuon kopassa huudattamisen taustalla oli ilmeisesti jotain vanhanaikaisia huudatusunikoulutyylisiä ajatuksia eikä mies oikeasti vaan tiennyt että se voi vaurioittaa lapsen psyykkistä kehitystä. :wideyed: Nyt ei ole enää sitä tehnyt kun perustelin miksei se käy.
 
Esikoisen ollessa vauva, minä hoidin hänet pääosin. Se oli kyllä huono juttu. Mies oli vähän epävarma vauvan kanssa ja mun käytös vaan vahvisti sitä hänen tunnettaan. Enkä tosiaan tehnyt sitä tahalleen, olin vaan niin kiinni vauvassa että oli vaikea olla reagoimatta itkuihin. En oikein osannut irroittautua ja antaa vaan miehen hoitaa. Miehelle jäi tästä tosi paha mieli ja ollaan siitä juteltu myöhemmin. Nyt hänellä on esikoiseen tosi vahva suhde, mutta harmi on jäänyt siitä että vauva-aikana tunsi olevansa ulkopuolinen. Esikoinen tosin oli haastava - ei syönyt tuttia ja halusi olla paljon rinnalla eikä viihtynyt lattialla vaan piti kantaa koko ajan.
Nyt onkin ihanaa, kun mies voi nautiskella tyytyväisestä vauvasta ja hän hoitaakin vauvaa ihan yhtä paljon kuin minä ollessaan kotona. Toisaalta jako menee luonnollisemmin koska on kaksi lasta.
Mutta jos tuntuu, että mies on epävarma vauvan kanssa tai jää ulkopuolelle, rohkaiskaa vaan kovasti älkääkä tehkö samoja virheitä kuin mä :)
 
Meillä arkea kahden pienen lapsen kanssa niin mies hoitaa vauvaa minkä esikoisen auttamiselta ehtii. Ihan tyytyväinen olen järjestelyymme :) aika samanlaista meillä kuin mitä piika kirjoitti. Mielestäni vauva helpompi pitää tyytyväisenä paukkuvaivoineen ja tississä roikkumisineen kuin 2v uhmaikäinen mielialan vaihteluineen:grin
 
Meilläkin mies on ottanut nyt suuremman roolin esikoisen hoitamisessa..
On kyllä helpompaa rauhoitella tuota vauvaa kuin hoitaa 2v uhmaikäistä.. vauva ei intä vastaan eikä esitä kuuroa kun jotain sanoo :happy:
Olen niin tyytyväinen, kun mies ei tämän vauvan kohdalla enää pelkää että vauva menee heti rikki.. Meillä on lapsiluku nyt täynnä niin saa mieskin kokea kunnolla tuon vauva-ajan..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top