Vauvan tuoksua <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja AnAnAtS
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
hei tosta liberokerhost,moni puhunu et tahtoo maajoukkue puvun nii puhutteko juurikin tuosta yhdest mikä sais 500 pisteellä? vai... oon liittyny nyt siihen kerhoon ja niin ummikkona että huh huh..[:@]
 
Jaiks [8|] Täällä aletaan tosissaan tekee lisää vauvoja ja rutkasti! Nimittäin ollaan päätetty astuttaa koira, jonka juoksut pitäis alkaa pian. Voi apua, miten mä kestän sen raskausajan ja sitten se h-hetki. Jaiks [:-] Pelottaa ja jännittää  Vieläkös se Just_Pam oli pennusta kiinnostunut? [;)] Apuaapuaapua mihin sitä oikein ryhtyy. Ja se että niistä pitää sitten pystyä luopumaan. Hui! Pikkupallerot lähtee maailmalle 7-8 viikkosina jo... Jos siis kaikki menee hyvin ja koira saadaan astutettua onnistuneesti ja saadaan elossa ne maailmaan ja vielä pidettyä jotenkin hengissäkin.

Oltiin eilen vähän nuoremmassa jengissä tupareissa ja voin sanoo että mä mietin tosissani mitä helvettiä mä siinä istun ja kuuntelen kun toiset puhuu opiskelusta ja baareista. Ite kun yritti jotain puhua, niin toki se oli vauva sitä ja tätä ja toiset oli ihan että hä? mikä on sektio?
Tuli siinä illan aikana monesti ikävä tätä foorumia ja teitä, te sentään ymmärrätte mistä puhun [:D]
 
Ymmärrän kyllä ihan täysin mitä mohomaha oot kokenut. Samoin kävi mulle joskus vuosia sitten ja jotenkin ne kaverit vaan on jäänyt ja jäänyt. Loppujen lopuks huomaa, että oikeesti ei ole enää mitään puhuttuvaa. "kaunis ilma tänään"-puheilla ei pitkälle pötkitä. Toki sitä paskaa voi jauhaa jonkin verran, mutta sitten huomas loppujen lopuks, kun sitä "omaa aikaa" ei enää lasten tultua niin ollutkaan, niin että mä vietän sen vähän oman laatuaikani mieluummin niiden oikeiden ystävien kanssa, keiden kanssa voi puhua ihan kaikesta ja keiden kanssa ihan oikeesti voi olla oma ittensä ja toki, mikäli haluaa, käydä myös niissä baareissa. Sitä se taitaa olla se aikuiseks tuleminen. Tai ainakin mulla näin, muuten en ole tässä vuosien aikana hirveesti muuttunut. No ehkä hiukan kyllä vastuullisemmaks oon lasten myötä tullut, muuten ihan sama pimee oma itseni kuin aina olen ollutkin.
No niin, huoh! Taidan olla nyt sitten ensimmäinen joka tän ottaa puheeks. Täällä on näköjään sama vanha tuttu tulossa kylään, eli jee.. synnytyksen jälkeinen masennus. Aikasemminkin tämä aina tullut, ja niin toivoin ettei taas tulis. Ainakin jotenkin osaan tätä jo käsitellä, mutta mutta.. Huoh! Kyllä nuo lapset hoidan, mutta kiinnostusta ei ole kyllä oikeein mihinkään muuhun. Sen oman aikani kulutan pistämällä kämppää edes jotenkin ojennukseen ja sit unta palloon. Mitäs luulette, olisko tuon masennuksen yhtenä syynä nämä yöt. Siis kun moneen kuukauteen ei saa nukkua kunnolla, ei loppuraskaudessa eikä myöskään näinä muutamana ensimmäisenä kuukautena. Sitä ajatusta tossa viimeyönä pyörittelin mielessäni, ja jotenkin alko kuulostamaan aika loogiselta. En ole muuten niin masentumiseen taipuvainen, mutta väsyneenä olen kyllä yks perkele. Ja tämmönen jatkuva huono nukkuminen.. no väkisinkin alkaa kypsyttää. Mielipiteitä..
 
Brianna, vähän vaihtelevalla menestyksellä [:D] Riippuu ihan totaalisesti päivästä miten menee, välil vaik kuinka yrittäs niin ei suostu nukkumaan kun parit puolen tunnin päikkärit, mut oon aatellu että eiköhän poitsu nuku sen verran kuin tarvitsee, kun vaan antaa mahdollisuuden siihen nukkumiseen aina kun tarvitsee, eli toisina päivinä tarvitsee unta vähemmän ja toisina enemmän. Ehkä aikaisemmin en osannut niin herkästi tulkita milloin haluaa nukkumaan. Tänään poika on oikeastaan vaan nukkunut ja syönyt, en tiedä olisko tulossa kipeäksi, toivottavasti ei.

En nyt osaa kommentoida tohon Katusutariinan, mutta tuli siitä mieleen että alkaa kyllä pikkuhiljaa v.....maan kun on 24/7 "hälytysvalmiudessa" [:D] Miten sen nyt kauniisti muotoilisi. Yli 4kk nyt ollut pojan pääasiallinen hoitaja (kolme muutaman tunnin breikkiä ja yhdet häät 12h), mies hoitaa sen 10min kerrallaan ja sysää samantien pojan minulle. Ei ole edes yhtä päivää viettänyt KOKONAAN meidän kanssa, saatikka ottanut vastuuta max paria tuntia kauempaa (edit: eli vastuun otolla tarkoitan sitä että vaikka molemmat olisimme kotona, niin kumpi hoitaa pojan) ja sekin vain muutaman kerran. Ihan rehellisesti voin jopa sanoa että olen yrittänyt omasta mielestäni tarpeeksi että asiat olisivat toisin; en ole mitenkään kritisoinut miehen toimintatapoja (eli en sano "ei noin vaan näin"), alusta asti yrittänyt saada mukaan vauvan hoitoon kannustaen ja kehuen, yrittänyt jättää vaihtoehdotta (lähtenyt esim kauppaan), kauniisti pyytänyt, käskenyt, selittänyt. Kaiken lisäks hän halus lasta ehkä vieläkin enemmän kun minä (siis todella paljon ja kauan)!! En todellakaan tajua mistä kiikastaa... Ainut selitys mitä olen saanut on että "anteeksi että hänen on pitänyt käydä töissä eikä ole ehtinyt" (joo, ja salilla ja kavereilla jne joka ikinen päivä) Jumankauta... Tein mäki viime keväänä kahta työtä, tein kotityöt ja hankin kaiken vauvaa varten, ompelin, silitin, pakkasin muuttokamat. JA HYVIN EHDIN.
Olis kyl pitäny laittaa toi sinne valivali ketjuu mut tulipahan nyt tähän. Aion kyl nyt täs kuus ku saan kiinteet alotettuu laittaa pojan välil hoitoo mummolaa tai kummeille, saan vähä omaa aikaa. Enkä mä nyt sillä etten jaksais, mä nautin kyl olostani ihan täydellisesti, mutta koen vaan todella epäreiluks tän tilanteen. Jos asutaan yhdessä ja on yhdessä lapsi hankittu niin kyllä se sitten hoidetaankin yhdessä ja kannetaan vastuu yhdessä. Ja kaikille paras jos äitiki saa välil vähän omaa aikaa ja pääsee tuulettuu :)

Ainiin, näin viime yönä unta että olin vk 13 raskaana [:D] Ja neuvolan täti olikin todella suloinen mies [8D] (jota vähän vikittelinkin [;)]), ja yritin vaan selittää että en mä vielä halunnut toista lasta...!! Kuitenki samaa aikaa hymyilin onnelliseen raskaudest ja oli tosi sekavat tunteet. Ei kiitos tosielämässä...
 
Katusutariina Mielestäni on niin, että väsymyksestä seuraa masennusta ja masennuksesta väsymystä ja väsymyksestä taas masennusta ja niin edelleen. Eli tavallaan ne kulkevat käsikädessä ja muodostavat sellaisen noidankehän. Ja se, millä sen kehän saisi katkaistua, on riittävä lepo. Ja se ei oikein tässä elämäntilanteessa onnistu, ainakaan kaikilla meistä. Väsyneenä mieli alkaa muodostaa masentuneita ajatuksia, jotka myös helposti saavat vallan ja peittävät alleen ne kaikki positiiviset asiat, joita ympärillä on. Ja sitten ei haluaisi kuin nukkua.

No, itse en ole varmaan koskaan ollut oikeasti masentunut, joten vaikea sanoa. Mutta kyllä olen ollut väsynyt. Ja kun neidin koliikki oli pahimmillaan, ei varmaan väsymyksestä johtuva masentuneisuuskaan ollut kaukana, kun kaikki päivät vain tuntuivat menevän samaa rataa, alamäkeä aina iltaa kohden. Mutta kummasti sitä sitten alkoi jaksamaan paremmin, kun sai pidempiä pätkiä nukuttua, ja nyt elämä jo todellakin hymyilee, kun omatkin yöunet ovat kymmenen tunnin luokkaa (okei, parilla kolmella pikkuherätyksellä, mutta kuitenkin).

Mutta siis, varmasti on myös masennusta, joka johtuu ihan muista syistä kuin väsymyksestä. Hankalia asioita.

Itse olen (vasta) nyt todella alkanut nauttia tästä vauva-arjesta ja kotona olosta. Neidin kanssa on tutustuttu uusiin ihmisiin ja tavataan aktiivisesti vanhojen ystävien lisäksi näitä uusia ystäviä. Ennen äitiyslomaa epäilin, mahtaisinko sopeutua kotiäidin rooliin. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu ja neiti saa ikää ja alkaa enemmän ja enemmän kommunikoimaan ja reagoimaan ympäristöön, sitä paremmin sopeudun ja sitä enemmän vaan olen ihastunut tuohon pieneen päivänsäteeseen[:)] Koliikki-itkut on itketty ja nyt meillä on aivan ihana vauva[:)][:)]

Kaiken lisäksi mies eilen alkoi puhua jo uudesta vauvasta, kun kyselin että pitäisikö niitä pillereitä tai muuta ehkäisyä miettiä, kun nyt noiden kumien kanssa mennään... niin mies oli sitten että no kuinka kauan tässä vielä tarvitaan ehkäisyä? Olin ihan että täh! Kun on aiemmin puhuttu, että parin vuoden ikäero... meinasi jäädä yöunet kyllä tulematta, kun aloin miettiä asioita!! No, päädyttiin nyt, että katsotaan nyt ainakin vielä tämä vuosi loppuun, ja sitten ehkä annetaan uudelle pienelle mahdollisuus... tai sitten vasta ensi kesän jälkeen. Toisaalta haluaisin toisen vauvan heti, mutta toisaalta haluaisin malttaa mieleni ja nauttia nyt tästä yhdestä, ja antaa pikkuneidin olla pari vuotta se ainoa vauva tässä perheessä[:)]

No semmoisia ajatuksia... nukkumaan pitäisi kai mennä, pienikin meni jo[:)] Päivällä käytiin kummitädin ja pikkuneidin kanssa ostoksilla, ja meni niin kivasti, että takuulla uskallan toistekin, kun on toisetkin kädet mukana apuna. Pieni ei ollenkaan kitissyt, nukkui alkuun vaunuissa ja sitten lopun aikaa katseli kauppakeskuksen vilinää sylistä käsin. On niin kiinnostunut jo kaikista asioista, että tosi hyvin jaksoi mukana.

Ai niin, ja perjantaina olin jumpassa uuden äitikaverin kanssa, ja oli tosi ihanaa[:)] Jos joka perjantai pääsisi, tai ainakin mahdollisimman usein. Kummasti piristää mieltä.
 
Huomenta!

Tulin vaan pikaseen ilmoittamaan, että tää valmistautuu varhaisultraan... jännittää niin että maha on ihan kuralla [:'(][:D]
Palaan myöhemmin kertomaan, mitä masussa näkyi vai näkyikö mitään [8|][&o] jotenkin tosi pessimistinen olo...
Niin ja tänään on myös Onnin 4kk-neuvola. Niitäkin mittoja myöhemmin.
 
Oon huomannu itessäni masentuneisuuden merkkejä aina välillä. Osaks varmaan vaikuttaa se, ettei tyttö nuku kun sen huikeat 15min. ei enää edes muutamaa kertaa.
Tuntuu vaikeelta pidellä kaikkia lankoja käsissä; hoitaa tyttö, kämppä ja vielä ittensä. [:D] Itteni tosiaan pistän viimeseks sillä listalla.
Aika usein itkeskelen kun en vaan jaksa enää, tyttö vaatii jatkuvaa touhuamista eikä viihdy yksin hetkeäkään ja mies kun tulee kotiin töistä niin hän ei jaksa juuri mitään. Odotan miehen kotiintuloa mut tiedän kuitenkin ettei siitä tavallaan oo muuta apua kuin juttuseuraa. Kaiken lisäks vielä toi selkä on kipeä... En taida olla pikkuvauva-ihmisiä. Tai sitten oon saanu vaan "vaikean" vauvan. Kun tyttö alkais nukkumaan kunnon päiväunet niin varmasti piristyisin itekin.
 
Brianna
PUHU MIEHELLESI! Ja pystytkö kysymään apua sukulaisilta? Kannattaa oikeasti pyytää sitä apua!

Mulla oli juuri tuollaisia ajatuksia alkuaikana. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut... Olen pitkiä päiviä täällä yksikseni vauvan kanssa ja mies tulee niin myöhään kotiin, että tyttö on jo aika usein nukkumassa.
Mulla auttoi se kun oikeesti avasin suuni ja sain sitä tukea sukulaisilta. Kaikki toivottivat tervetulleeksi kyläilemään... Sekin jo auttoi kun tiesi että on tervetullut.

Älä jää yksin miettimään. Se vain pahentaa tilannetta. Olet paras äiti omalle vauvallesi <3
 
voivoi, poikaan on sitten tarttunu tää mun räkätauti[:(][:(][:(] Viimeyön unisaldo huimat 2 tuntia. Yöllä siis alkoi, heräili vähän väliä, itkeskeli ja yski. Viiden aikaan otin sitten meidän viereen nukkumaan kun en jaksanu enää vartin tai puolentunnin välein nousta kurkkaamaan pinnikseen. Tuollon kyllä vielä luulin että on jotain rokotteen jälkimeininkejä, aamulla sitten vasta tajusin että yskähän sillä oikeesti on ja tirskuu kokoajan ja tulee ihan samanmoista paksua räkää kun multakin[:@] Maitokaan ei oikein maistu, tai sitten nenä on vaan niin tukossa että hankala syödä[:(] No mutta, minun kun on hankala lähteä sinne apteekkiin niin löysin netistä hyvän verkkoapteekin josta pitäs tulla tavarat jo huomiseks[:)]! Tilasin varuilta nenäfriidan jos tuo nuha tuosta nyt pahenee ja sitä tarttee.. Tuo on kait parempi kun se ainun pikkuniistäjä? Äsken sitten huomasin että molemmat silmätkin rähmii toisella[:(] Kurjaa kateltavaa kun toisella on hankala olla.

Tilasin samalla raskaustestejäki pari[:D] Miten noi oikeesti menee, kun aina niissä lukee että tulos jo viikossa menkkojen pois jäämisen jälkeen[8|] Kun mulla tosiaan loppu ne menkat niin pari päivää niiden jälkeen sattu tää kumin repeytymisjuttu ja mulla on ensviikon tiistaina se kierukan laitto, meinasin tehä testit maanantaina ja tiistaina ennen menoa sinne, mutta näyttääkö ne niin pian varmaa tulosta[&:]? Eli alta kaks viikkoa mahdollisesta hedelmöittymisestä[8|] En ostanu sitä testiä mitä ne mainostaa mikä näyttää että montako viikkoa on raskaana. Sain samalla hinnalla kahden pakkauksen predictoreita ja muistaakseni noilla samoilla viimekskin testailin. [:)]

Mä en myöskään saa öisin unta! Oon ihan kamalan väsynyt mut annas olla kun menee nukkumaan! Me yleensä mennään itte siinä klo 22.30-01.00 nukkumaan ja vaikka miten väsyttäis niin en saa vaan unta. Aina vaan pyörin sängyssä sinne neljään asti[8|] Monesti oon miehellekki sanonu että voisko se kolauttaa multa tajun kankaalle niin saisin ees joskus nukuttua[:D][:D] Mutta ärsyttävää tosiaan, jotkut unitabut ois niiin jees, mut sitte taas toisaalta koisaisin varmaan kun tukki enkä heräis pientä hoitamaan[8|]

Ja on mullakin ollu monesti samanlaisia tuntemuksia kun briannalla, tosin mun mies ei kamalasti enää edes juttele mulle[:D] Voisin vaikka lotota että oisin pirteempi kaikinpuolin jos mulla olis kavereita, mutta kun niitä ei täällä ole[:(] Joinakin päivinä tuntuu todellakin että hajoaa pää tähän ainaseen kotona olemiseen, mulla ei tällähetkellä oo muuta elämää kun odottaa miestä kotiin töistä ja hoitaa pientä ja sitten kun se mieskin tulee niin jotenkin sitä aina saa revittyä riidat aikaseks vaikka mistä asiasta. Oon jo suunnitellu että menisinkin sitten maaliskuussa töihin vaikka ensin meinasin pitää hoitovapaata kesän yli. Kyllä meillä tää rahatilannekki hermoja raastaa, mulla sentäs putos tulot puolella kun jäin lomille niin kyllä se tuntuu ja paljon, ainakin kun meillä ei mitään säästöjäkään ole, velkoja vain[8|]
 
Ompas tekstiä tullu,kun en oo torstain jälkeen ehtiny käydä lukemassa,huh...reissussa ollaan Jamin kanssa,ja jätettiin iskä kotio..Eipä tuo töitten takia pääse ikinäö mihinkään lähtemään mukaan..Ihanasti mies sanoi kyllä kun lauantaina juteltiin.."En millään osaa nukkua kun te ette oo kotona,mulla on aivan kauhee ikävä.."hih[:)]voi toista..

Tampereella oltiin muutama päivä ja nyt ollaan Nurmijärvellä..On kyllä niin tarpeen tää "lomailu" että..meinas jo pää hajota kotona olemiseen..Ja Jami tykkää mummun ja "papan" seurasta,nauraa räkättää ihan jatkuvasti täällä,on vissiin sit niin hauskan näköstä sakkia,kun ei noitten tarvii kun kattoa Jamiin päin nii toinen repee ihan täysin[:D][:D]
Eilen kierrettiin kirppareita ja löydettiin vaikka mitä kivaa Jamille..tosi hyväkuntosia vaatteita ja kivoja leluja[:)] perjantaina ois tarkotus taas lähee kotiin ajeleen,mutta muutaman viikon päästä taas takas,mammoja tapaamaan[;)][;)][:D]

Ja en kyllä millään malta oottaa huomista..Meillä on Taatun ja Roni pojan kanssa treffit[;)][:D] pääsee pojat leikkimään ja mammat turisemaan!Jee[:)][:)]
 
Kyllä mullakin hajoaa pää kotona. Juttelen vauvalle tyhmiä ja ootan miestä kotiin. En haluu mihkää mennä ku hankalaa aina ajottaa imettäminen enkä voi keskittyy mihkää jos tuo itkee. Aattelen vaa et ei tää loputtomiin kestä.
Perjantaina olis tarkotus lähtee baanalle, mutta.... likka ei suostu syömään enää pullosta!!! [&:] Vinkkejä miten sais onnistuu? Kokeilla vaan joka päivä? Kokeilla kaikki eri pullot? Ennen meni ihan hyvin mut nyt tuo päätti lopettaa.... v***tu
 
Piutse, noin se täälläkin menee. Kun täysimetyksellä mennään, niin mun on turha haaveilla kovin pitkistä "vapaista", ja vauvan kanssa liikkumisessa on omat hankaluutensa. Ollaan kyllä käyty ravintolassa syömässä vaavin kanssa jne. mutta kovin nautinnolliseksi sitä ei voi sanoa. Ja lisäksi musta tuntuu, etten välillä edes kuule mitä kaverit sanoo kun joudun keskittymään vaavin tarpeisiin. Tosin jättimäisellä univajeella saattaa olla myös osuutta asiaan.... [:D][:D]

Tuosta pulloruokinnasta: me ollaan muutaman kerran kokeiltu kun mulla oli menoa ja mies jäi siis tytön kanssa kotiin. Aika pitkät huudot oli ensin vedetty, mutta lopulta suostui syömään pullosta, ainakin jonkin verran. Siitä huolimatta siis että mun ollessa kotona on kyllä syönyt pullostakin aika hyvin.
Ja en halua pelotella mutta: tiedän aika monta tapausta missä täysimetetty vaavi on kyllä normaalisti syönyt pullosta silloin tällöin, mutta sitten kun äiti on poissa viihtellä illalla niin eipä suostukaan. Sitten vaan äiti taksiin ja kotiin [&:]
Eli ei välttämättä auta vaikka ois millainen tuttipullo ja viikon treeni takana.
Ja sitten lisäongelma ainakin mulla on maidon pakkautuminen rintoihin. Eli oma olokin on aika nihkee kun tissit on kuin pumpattavalla barbaralla. No tietty vois käydä välillä lypsämässä, mutta mä en oo jaksanut siihen ryhtyä.

Välillä tuntuu että järki lähtee mutta mä oon kans ajatellut että tää on nyt tällainen vaihe ja se ei loppupeleissä kestä kovin kauaa (vaikka just nyt välillä tuntuu että ikuisuuden [:D]). Ja niinkuin sitä ihanan kamalaa raskausaikaakin, luulen että imetystäkin tulee ikävä kunhan se ensin loppuu [:)]
 
Tulinpa nyt kysymään tänne, että onko kellään esiintyny alavatsakipuja synnytyksen jälkeen? Mulla tuntunu jo pitempään siltä, että menkat alkais mutta ei näy, ei kuulu ... pari kuukautta ollu tällästä jo. Tai sitte tuntuu just siltä, ku ois raskaana [8|][&:][:@][>:] Se nyt on aika pois suljettu vaihtoehto, ellei äijällä sitte oo jotain kumin syövyttävää tavaraa[:D] Jälkitarkastuksessa lääkäri vaan sano, että ois menkat alkamassa, mutta paskanmarjat... Noi kuplatki mahassa tuntuu just pieniltä potkuilta. Tuntuu taas siltä, että koko elämä on yhtä raskauden pelkäämistä, sitte ootusta ja taas pelkäämistä[:D] Onneks on noita testejä tuolla vielä jäljellä, pakko kai tehä et saa itelleen taas sielunrauhan. Mutta ku en uskalla[&o] Mutta niin, onko kellään ollu tällästä raskauden jälkeen, vai oonko ihan vainoharhanen hullu,? [:D]
 
ei kipuja.. tee testi niiin pääset piinasta. Mä olen kans pari jo tehnyt ja pelottaa aina niin pirusti. Nyt jos tulisin raskaaks, se olis yksinkertasesti abortin paikka.
 
AnAnAts, imetätkö?

Mulla nimittäin oli alavatsakipuja (luulin kans menkkakivuiksi, ja maha kans kupli ihan kuin potkuja [:D]), ja niihin auttoi vesi. Eli ainakin mun pitää juoda ihan tolkuttomia määriä vettä nyt kun imetän, muuten tulee maha kummalliseksi.
Netistä luin että voi olla piiloummetusta vaikka maha toimiskin säännöllisesti, ja siihen auttaa just toi vesi ja tietty kuidut yms. mitkä auttaa normiummetukseenkin Mä juon esim jopa yön aikanakin varmaan 6-7dl vettä, ja päivisin ihan tietoisesti tankkaan jatkuvasti vettä.

Ja sit syön luumuja pari kpl päivässä kans [:D]
 
Osittaisimetän, joo... Tai sekin alkaa olemaan jo loppusuoralla. Voiskohan se sitte olla tota... On meinaan toi juominen (ja syöminenki) jääny välillä vähän huonolle jamalle. Todennäkösempi vaihtoehto kun se raskaus.. Mutta taidan sen testinki tehdä kunhan mies tulee kotia, yksin en oikeesti uskalla[:D] Mutta tää helpotti mun oloa nyt siihen asti, joten kiitos tästä[:D]
 
Voin ilmottautuu ananats, ihan oisin ite voinu kirjottaa ton sun tekstin. Joten veikkaisin että Cecilia on juurikin oikeassa :)

edit: paitsi että sen verran, yhdet menkat tulleet, mutta jatkuvasti tunne kuin menkat alkaisi...
 
AnAnAtS sama "vika" täällä. Menkkoja ei ole yli kuukauteen ollut (syön minipillereitä ja imetän) ja miehelle oon valitellu et menkkamainen olo mahassa. Lauantaina tein testinkin, mut negaa näytti! Hyvä, kun otit asian esille:) Taitaa siis tosiaankin olla ihan yleistä vaivaa

Aloitin uuden harrastuksen (menee max. 2h matkojen kanssa) ja sieltä on pitänyt välillä tulla kesken pois, kun tyttö on huutanut suoraa huutoa ÄITIII tissiä. Ei pullo kelpaa ei. Jotakin äiti ikävää lie, kun lähtiessä olen aina hyvin imettänyt ja mies poissa ollessani antanut vielä sosettakin, joten ei periaatteessa tunnissa pitäisi niin kauhee nälkätulla. Kotiin, kun tulen ja alan puhumaan niin tyttö rauhottuu jo sillä.
Jotenkin olen jo hyväksynyt etten voi yksin oikein minnekään lähteä. Ehkäpä sitten 6 kk jälkeen, kun enempi tulee kiinteitä kuvioihin niin vois vähän pidempään pois olla

"Masennuksesta"...  elokuussa yhtenä päivänä, kun oltiin mökkeilemässä niin romahdin ihan "totaalisesti". Itkin vaan koko päivän ja huomasin olevani todella väsynyt. Jonkin  aikaa olin ollut tosi katkonaisilla yö unilla ja siitä seurasi unettomuus ja joku ihme yli pirteys aamulla vaikka en ollut nukkunut juuri mitään. Ei sitä näköjään huomaa omaa väsymystään ennen kuin on ihan tööööt. Mieskin oli hieman ihmeissään ja sanoi miten ei ollut huomannut miten väsynyt olin. Enkä itsekään sitä itselleni myöntänyt vaan luulin olevani yli ihminen joka jaksaa ja jaksaa ilman apua.
Sain onneksi siskoni auttamaan vajaaksi viikoksi ja se viikko teki ihmeitä. Mielialanikin parantui ja nauroin kunnolla ensimmäistä kertaa kunnolla synnytyksen jälkeen, kun jotain "tolloiltiin". Unikin alkoi sitten maistumaan Pelkästään toisen ihmisen seura tekee ihmeitä, nauru parantaa:)
ELI tosiaankin kannttaa pyytää apua vaikka kuvitteleekin pärjävänsä. Ei välttämättä ole helppoa myöntää ulkopuolisille olevansä väsy.
Hankalaa tosin avun saaminen voi olla, kun jokaisella on omat elämänsä elettävänä ja matkatkin voi olla esteenä. Onneksi siskollani ei ollut koulu kerennyt alkaa ja sain hänet avuksi
 
tuolta heinäkuisista vaa [:)]
pakko sanoa tähän että täälläki ollu mahakipua!!
just ku menkkakivut ja sai ottaa panadolia heti ku oli sen verran kipeet.. no joo menkat sit alkoki viikon pääst siitä [:@]
mut mikä jännää ni ei menkkakipuja ollenkaa.. vähän outoo..
 
Tein nyt vielä vainoharhoissani sen testinkin, ja negaa näytti, huh[:D] Ehkä ne menkat sitte kohta alkais... Tosin varmaan johtuu tosta juomisestakin, kun on kestäny niin pitkään noi alavatsakivut[8|] Mutta nyt alkaa imetys vetelemään viimisiään, niin ehkä ne menkat nyt sitte tekee tuloaan. Mut hyvä tietää että muillakin on tätä samaa, mihin mä joutuisinkaan ilman teitä[:D]
 
Takaisin
Top