Gibsoni Et ole ainoa, jolla on tuollaisia ajatuksia, eivätkä ne ajatukset tee sinusta huonoa äitiä. Itsekin olen vielä hieman hukassa sen kanssa, että olen todellakin kiinni 24 h tässä pienessä lapsessa, ja kaikki muu on tai tulisi olla toisarvoista. Jostain syystä siihen on vaikea sopeutua, vaikka sen on koko ajan tiennyt. Pahinta on juuri tuo huonon omantunnon poteminen. Siitä kun pääsisi eroon. Pitäisi muistaa, että kaikenlaiset ajatukset on sallittuja ja normaaleita tässä uudessa tilanteessa. Tähän äitiyteenkin tottuu, mutta kyllä se vaatii jonkin verran aikaa, etenkin, kun ja jos vauva ei ole sieltä helpoimmasta päästä.
Onko miehelläsi mahdollisuutta lyhentää työpäiviään? Tai ottaa vaikka joitakin vapaapäiviä? Ei se tietenkään joka paikassa niin helpolla onnistu. Mutta lapsi on kuitenkin myös hänen, ja on väärin, jos pienen hoitaminen on ainoastaan sinun vastuullasi. Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia, jotka voisivat tulla välillä kyläilemään? Saisit muuta ajateltavaa. Itselläni ainakin helpottaa, kun ystävät käyvät täällä kyläilemässä, oma lähteminen kun on kuitenkin hankalampaa. Meilläkin mies on palannut töihin, ja nämä päivät tuntuvat olevan toistoja toisistaan. Jotkut helpompia ja jotkut vaikeampia. Välillä joudun myös muistuttamaan miehelleni, että hei, en jaksa/pysty tekemään yksin kaikkea, kun tuntuu, että oma-aloitteisesti hän ei aina vauvan hoitoon ryhdy. Ja kun vauvan hoidon lisäksi myös kodin siisteys on minun kontollani. No, mies on illat kyllä kotona, että se helpottaa. Ja kyllä hän auttaa, kun vaan pyydän. Mutta oma-aloitteisuutta kaipaisin myös, ettei aina tarvitsisi pyytää.
