Katjuskainen
Näppärä viestien naputtelija
Huhhuijaa... ihmettelenpä kovasti että miten sitä jaksaa vielä hyvässä lykyssä useamman kuukauden kuunnella noita yöllisiä itkuja. Meillä eilen luultiin jo, että päästään helpolla kerrankin, kun neiti nukahti vähän ennen yhtätoista huudettuaan aikansa ensin. Vaan eipä nukahtanut yöunilleen. Kahdeltatoista, kun olin itse juuri ummistamassa silmiä, alkoi pienen pedissä ähinä ja puhina ja sitten itku. Ja itkua kesti ainakin puoli kolmeen, ihan sama mitä itse yritti tehdä. Lopulta tyydyin vain pitämään toista tiukasti mahallaan rinnan päällä ja annoin huutaa. Lopulta itku hellitti, minkä jälkeen uni ei kuitenkaan vieläkään toiselle tullut, vaan väsyneenä tapitti maailmaa pitkän tovin. Puoli neljältä havahduin, ja silloin neiti veti unta palloon vieressäni, ja olin siinä itsekin torkahtanut toisen unta odotellessa. Mutta siis, valvomiseksi meni. Edellisenä yönä meni kahteen. Valmiiksi jo pelottaa, mitä ensi yö tuo tullessaan. No, onneksi on viikonloppu, ja mieskin kotona kaksi päivää, joten ehkä hän voisi sitten tänään valvoa myös.
Meillä ei todellakaan ole tässä paljon parisuhdetta jaksettu hoitaa, umpiväsyneitä ollaan molemmat varsinkin iltaisin. Koliikkivauvan lisäksi kun on vielä uuden kodin kanssa monta asiaa vaiheessa, vaikka kuukausi ollaan täällä jo asuttu. Ollaan kuitenkin molemmat ihan selvillä tilanteesta, ja puhuttukin asiasta, ja nyt vaan koitetaan selvitä tämän vaikeimman yli. Toisilleenhan sitä herkästi tiuskii väsymyksessään, kun ei oikein voi vauvallekaan avautua. Onneksi aina välillä muistaa pyytää anteeksikin ja osataan joa vitsiä vääntää välillä tilanteesta. Illat ne on ne pahimmat, aamut on ok.
Meillä ei todellakaan ole tässä paljon parisuhdetta jaksettu hoitaa, umpiväsyneitä ollaan molemmat varsinkin iltaisin. Koliikkivauvan lisäksi kun on vielä uuden kodin kanssa monta asiaa vaiheessa, vaikka kuukausi ollaan täällä jo asuttu. Ollaan kuitenkin molemmat ihan selvillä tilanteesta, ja puhuttukin asiasta, ja nyt vaan koitetaan selvitä tämän vaikeimman yli. Toisilleenhan sitä herkästi tiuskii väsymyksessään, kun ei oikein voi vauvallekaan avautua. Onneksi aina välillä muistaa pyytää anteeksikin ja osataan joa vitsiä vääntää välillä tilanteesta. Illat ne on ne pahimmat, aamut on ok.