Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Nepeta Cataria]

Tosi hyvää pohdintaa ja näinhän sen pitäisi olla, kompromisseja ja yhdessä miettimistä. Sen aika ei vaan ehkä oo just nyt tässä hetkessä, mut esim parin viikon päästä. Just nyt on muuten kireä tunnelma niin tällaisesta ei tuu mitään hedelmällistä keskustelua.

Juu, ehdottomasti. Parempi odotella tosiaan aikaa että tunteet ovat vähän laskeutuneet ja järki taas kulkee. Onneksi näitä asioita ei tarvitse päättää nopeasti suuntaan tai toiseen. Tsemppiä!

 

[Nepeta Cataria]

Meillä onneksi on tuohon se 20v aikaa, et ei tarvi sillain miettiä ulkomaille muuttoa lapsen kanssa nyt. Eikä se nyt olisi este sinänsä.

Mut musta tuntuu et mies osin näkee toisen lapsen omia haaveitaan viivyttävänä asiana. Toisaalta, minäkin viivytän hänen haaveitaan kun en ole taloudellisesti niin vakaalla pohjalla kuin hän. Siinä missä mulla on opintolainaa ja elin velaksi vuosia (jo ennen meidän tapaamista), miehellä oli omistusasunto ja on onnistunut niillä kasvattamaan varallisuuttaan. Et eihän se tosiaan tarkoita, etteikö vois olla Fire-haavetta/suunnitelmaa ja lapsia, mut ehkä sit jotkut (mm mun mies) näkee sen Fire-haaveen ja sen elämäntyylin tärkeämpänä kuin toisen lapsen. Valintojahan ne sit on.

Kun ajattelun painopiste on selvästi nyt rahassa ja ajassa, niin... Ensimmäinen lapsi muuttaa elämää eniten, ei voi tuosta noin vain lähteä vaikka lomalle tai harrastamaan, kaikkeen pitää valmistautua paremmin. Elämä muuttuu säännöllisemmäksi. Toinen lapsi ei tee elämäntyyliin juuri enää muutosta, elämä on jo lapsiperhemoodissa. Toiselle lapselle on helppoa kierrättää esikoisen tavarat ja vaatteet, uutta hankittavaa alkaa tulla vasta jos sattuu tulemaan eri sukupuolen sisarus, jolle haluaa erilaisempaa vaatetta hankkia. Ja vaatteet säilyvät yleensä hyvä kunnes taaperoihin tulee vauhtia, sen jälkeen en ole onnistunut enää housuja kierrättämään lapselta toiselle, kun polvet ehtivät kulumaan puhki jo ekalla käyttäjällä. Tottakai kahdessa lapsessa on enemmän työtä. Isompi sisarus vaatii vielä huomiota samaan aikaan kun vauva, toki mitä isommaksi esikoinen ehtii niin sen helpommalla pääsee. Ja tottakai sairastelut tulevat tuplana, ja joskus on öitä jolloin he herättelevät vuoron perään. Mutta sitä se vanhemmuus on.

Miehesi kuitenkin tykkää lapsestaan, ja lapsukainen kasvaa koko ajan isommaksi ja sosiaalisemmaksi. Kenties kun varmuus omaan isyyteen kasvaa, niin mieli lämpenee toisellekin lapselle. Pikkusisaruksen syntymä muuttaa perheen painopistetta siten että isälle jää mahdollisuus puuhailla enemmän ensimmäisen kanssa, kun äiti on kiinni vauvassa.

 

[Vargynja]

Paljastipa @Olive miehesi ison asian noin pitkän yhdessäolon jälkeen. Ei ihme jos nyt moni asia mietityttää. Nyt kannattaa varmasti vähän odottaa tilanteen rauhoittumista ja keskustella sitten kummankin tulevaisuuden toiveista. Parisuhde tietenkin vaatii aina kompromisseja. Mutta jos vain toinen tekee kompromisseja eikä ole onnellinen toisen eläessä unelmaansa, se ei toimi. Eli löytyykö tulevaisuudennäkymä, jossa molemmat voi olla tyytyväisiä.

 

[Olive]

Paljastipa @Olive miehesi ison asian noin pitkän yhdessäolon jälkeen. Ei ihme jos nyt moni asia mietityttää. Nyt kannattaa varmasti vähän odottaa tilanteen rauhoittumista ja keskustella sitten kummankin tulevaisuuden toiveista. Parisuhde tietenkin vaatii aina kompromisseja. Mutta jos vain toinen tekee kompromisseja eikä ole onnellinen toisen eläessä unelmaansa, se ei toimi. Eli löytyykö tulevaisuudennäkymä, jossa molemmat voi olla tyytyväisiä.

Näinpä. Ei muakaan haittaisi jäädä aikaisin pois työelämästä ja hyvin voisin nauttia toisesta asunnosta ulkomailla, mutta en haluaisi asua ulkomailla ympäri vuoden kun on jälkikasvua, itse haluan olla läsnä mahdollisille tuleville lapsenlapsilleni.

Meillä on haasteita kommunikoinnissa aina ajoittain, esim juuri nyt, koska molemmilla traumataustaa ja reagoidaan siihen juuri päinvastoin. Pitkään oli hyvä jakso, mutta aina ajoittain tulee näitä, aktiivinen taapero ja miehen pitkät työpäivät ei edesauta asiaa. Pitäisi siis ensin istua alas tällä hetkellä hiertävistä asioista ja sopia elämää helpottavia toimenpiteitä, ja hieman myöhemmin ottaa puheeksi tuo tulevaisuus.

 

[Nepeta Cataria]

Ei tuo kahden asunnon strategiakaan varmaan huono ole. Näyttäisi siltä ettei kansaneläkettä makseta jos kirjat ovat ulkomailla, joten jos ei työeläkettä ole luvassa niin on pelkästään järkevää pitää kirjat Suomessa. En tiedä miten sitten muiden etujen kanssa menee, jos sellaisia olisi saamassa. Voihan sitä keskustella iäkkäiden vanhempien kanssa, josko he lämpeävät idealle ulkomailla asumisesta. Varsinkin reumasairauksille tekee hyvää lämmin ilmasto, ja vaikkapa välimeren maissa ei tarvitse samalla tavalla pelätä jäätiköllä kaatumista talvella kuten Suomessa. Mutta missä maassa sitten olisi mukava elintaso n. 20v päästä ja ilmasto kohdillaan, niin tiedä tuota sitten. Suomalaisella eläke riittää paljon parempaan elintasoon tällä hetkellä vaikkapa Espanjassa, kuin mitä Suomessa.

Eipä sitä tosiaan tiedä että missä maassa omat lapset haluavat sitten aikanaan asua. Varmasti vaikuttaa paljon että miten he tottuvat matkustelemaan lapsena. On iso kynnys lähteä toiseen maahan, jos ei lapsena ole matkustellut. Ja ehkäpä teidänkin kannattaisi tehdä vaikkapa road trippi haaveiden uudessa kotimaassa, jotta näkisi paremmin että millaista elämä siellä on. Tietoahan voi kerätä jo etukäteen. Mutta vaikka haaveiden kohde vaihtuisikin välillä, niin olen ehdottomasti sitä mieltä että säästäminen kannattaa, sillä se voi antaa paljon enemmän valinnanvaraa sitten tulevaisuudessa työn kuin asumisenkin suhteen.

 

[Olive]

Ei tuo kahden asunnon strategiakaan varmaan huono ole. Näyttäisi siltä ettei kansaneläkettä makseta jos kirjat ovat ulkomailla, joten jos ei työeläkettä ole luvassa niin on pelkästään järkevää pitää kirjat Suomessa. En tiedä miten sitten muiden etujen kanssa menee, jos sellaisia olisi saamassa. Voihan sitä keskustella iäkkäiden vanhempien kanssa, josko he lämpeävät idealle ulkomailla asumisesta. Varsinkin reumasairauksille tekee hyvää lämmin ilmasto, ja vaikkapa välimeren maissa ei tarvitse samalla tavalla pelätä jäätiköllä kaatumista talvella kuten Suomessa. Mutta missä maassa sitten olisi mukava elintaso n. 20v päästä ja ilmasto kohdillaan, niin tiedä tuota sitten. Suomalaisella eläke riittää paljon parempaan elintasoon tällä hetkellä vaikkapa Espanjassa, kuin mitä Suomessa.

Eipä sitä tosiaan tiedä että missä maassa omat lapset haluavat sitten aikanaan asua. Varmasti vaikuttaa paljon että miten he tottuvat matkustelemaan lapsena. On iso kynnys lähteä toiseen maahan, jos ei lapsena ole matkustellut. Ja ehkäpä teidänkin kannattaisi tehdä vaikkapa road trippi haaveiden uudessa kotimaassa, jotta näkisi paremmin että millaista elämä siellä on. Tietoahan voi kerätä jo etukäteen. Mutta vaikka haaveiden kohde vaihtuisikin välillä, niin olen ehdottomasti sitä mieltä että säästäminen kannattaa, sillä se voi antaa paljon enemmän valinnanvaraa sitten tulevaisuudessa työn kuin asumisenkin suhteen.

Me ollaan kyllä matkusteltua paljon. Mä mielelläni ehkä saisin toisen asunnon esim Kreikasta (sopis varmasti myös mun vanhemmille, mut he on lähellä 90v parinkymmenen vuoden päästä et tuskin on ajankohtaista ), mut mies taas ei todellakaan, haluais varmaan jostain Malediivit/Mauritius/Thaimaa/Indonesia tms

 

[Nepeta Cataria]

Me ollaan kyllä matkusteltua paljon. Mä mielelläni ehkä saisin toisen asunnon esim Kreikasta (sopis varmasti myös mun vanhemmille, mut he on lähellä 90v parinkymmenen vuoden päästä et tuskin on ajankohtaista ), mut mies taas ei todellakaan, haluais varmaan jostain Malediivit/Mauritius/Thaimaa/Indonesia tms

Minulla mies oli ensin Espaja/Portugali -akselilla, mutta minä epäilen et ne ovat minulle ihan liian kuumia paikkoja varsinkin kesäaikaan, ja varsinkin jos mennään merestä yhtään sisämaahan päin. Joten maa on vielä auki. Edulliset elinkustannukset olisivat tietysti bonusta. Mun mies taas kaipailisi vuoristomaisemia, ja minulle pitää olla vettä. Ja epäilen että kun vaihdevuodet iskevät niin kaipaan myös viileyttä. Lapsille pitää olla tilaa mellastaa, ja omaa rauhaa. Siinäpä on meidän toiveet, ja ihmettely että miten saadaan kaikki toiveet toteutumaan. Varmaan meillä vaati just tuon et matkustellaan eka ja sitten kun se oikea paikka löytyy, niin alkaa hieromaan kiinteistökauppoja. Varmaankin paikallisen lakimiehen avustuksella, ei varmaan muuten onnistu homma kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Luulen et mun ja miehen äidit ovat molemmat sen verran seikkailunhaluisia et tulevat kyllä käymään, minne sitte asetutaankin. Toinen on +60v ja toinen +70v nyt. Papat ovat enemmän paikalleen juurtuneita, joten heidän luonaan pitää kai itse sitten kyläillä.