Juu, ehdottomasti. Parempi odotella tosiaan aikaa että tunteet ovat vähän laskeutuneet ja järki taas kulkee. Onneksi näitä asioita ei tarvitse päättää nopeasti suuntaan tai toiseen. Tsemppiä!
Kun ajattelun painopiste on selvästi nyt rahassa ja ajassa, niin... Ensimmäinen lapsi muuttaa elämää eniten, ei voi tuosta noin vain lähteä vaikka lomalle tai harrastamaan, kaikkeen pitää valmistautua paremmin. Elämä muuttuu säännöllisemmäksi. Toinen lapsi ei tee elämäntyyliin juuri enää muutosta, elämä on jo lapsiperhemoodissa. Toiselle lapselle on helppoa kierrättää esikoisen tavarat ja vaatteet, uutta hankittavaa alkaa tulla vasta jos sattuu tulemaan eri sukupuolen sisarus, jolle haluaa erilaisempaa vaatetta hankkia. Ja vaatteet säilyvät yleensä hyvä kunnes taaperoihin tulee vauhtia, sen jälkeen en ole onnistunut enää housuja kierrättämään lapselta toiselle, kun polvet ehtivät kulumaan puhki jo ekalla käyttäjällä. Tottakai kahdessa lapsessa on enemmän työtä. Isompi sisarus vaatii vielä huomiota samaan aikaan kun vauva, toki mitä isommaksi esikoinen ehtii niin sen helpommalla pääsee. Ja tottakai sairastelut tulevat tuplana, ja joskus on öitä jolloin he herättelevät vuoron perään. Mutta sitä se vanhemmuus on.
Ei ihme jos nyt moni asia mietityttää. Nyt kannattaa varmasti vähän odottaa tilanteen rauhoittumista ja keskustella sitten kummankin tulevaisuuden toiveista. Parisuhde tietenkin vaatii aina kompromisseja. Mutta jos vain toinen tekee kompromisseja eikä ole onnellinen toisen eläessä unelmaansa, se ei toimi. Eli löytyykö tulevaisuudennäkymä, jossa molemmat voi olla tyytyväisiä.Paljastipa @Olive miehesi ison asian noin pitkän yhdessäolon jälkeen.
), mut mies taas ei todellakaan, haluais varmaan jostain Malediivit/Mauritius/Thaimaa/Indonesia tms 
Minulla mies oli ensin Espaja/Portugali -akselilla, mutta minä epäilen et ne ovat minulle ihan liian kuumia paikkoja varsinkin kesäaikaan, ja varsinkin jos mennään merestä yhtään sisämaahan päin. Joten maa on vielä auki. Edulliset elinkustannukset olisivat tietysti bonusta. Mun mies taas kaipailisi vuoristomaisemia, ja minulle pitää olla vettä. Ja epäilen että kun vaihdevuodet iskevät niin kaipaan myös viileyttä. Lapsille pitää olla tilaa mellastaa, ja omaa rauhaa. Siinäpä on meidän toiveet, ja ihmettely että miten saadaan kaikki toiveet toteutumaan. Varmaan meillä vaati just tuon et matkustellaan eka ja sitten kun se oikea paikka löytyy, niin alkaa hieromaan kiinteistökauppoja. Varmaankin paikallisen lakimiehen avustuksella, ei varmaan muuten onnistu homma kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.Me ollaan kyllä matkusteltua paljon. Mä mielelläni ehkä saisin toisen asunnon esim Kreikasta (sopis varmasti myös mun vanhemmille, mut he on lähellä 90v parinkymmenen vuoden päästä et tuskin on ajankohtaista
Minä oon kotona ja mulla on bibo niin en omaan mielipiteeseeni luota kovinkaan paljon. Hetken mielijohteet on tälle sairaudelle tyypillisiä.
Samaistun myös teikäläiseen! Mulla on biboa vastaava sairaus. Uskon kyllä että elämä kantaa ja kaikki menee just niinku on tarkoitettu! Älä ota stressiä. Ei ole kiire just nyt tehä mitään päätöksiä ♡Meillä mies nyt ehdotti yllättäen, että josko voisi pohtia jossain kohtaa kolmatta. Hän on täysin terve töissä käyvä ihminen ja siksi meidän järjen ääni.
Mut mä nyt toppuuttelin kerrankin ettei vielä. Elämä on hyvää just nyt. Toki jos vahinko käy vaikka ollaan tarkkoja niin se on eri asia, mutta yrittämällä ei nyt yritetä vaikka kuinka haluaisi.
Samaistun tosi vahvasti @Bella Swan pohdintoihin, kun meillä molemmilla erityislapset. Niin kovin haluaisi vielä yhden rakastettavan, kun lapset on kaikki kaikessa, mut sit miettii omia voimavaroja ja jo olemassa olevia lapsiaan. Ja sit toisaalta sitä, että jos jättääkin liika myöhään tai ei yritä niin katuuko.
Paljastipa @Olive miehesi ison asian noin pitkän yhdessäolon jälkeen.
Meillä ihana 4-kuinen tyttö ja reilut 2v isosisko ja nautin tästä kotielämästä lasten kanssa ihan täysillä! Samalla koko ajan toive, että meille olis vielä kolmas lapsi tervetullut, mutta vielä ei hänen aikansa ole. Ollaan ajateltu, että kun vauva täyttää vuoden jätetään ehkäisy pois. Välillä tuntui ihan liian pitkältä ajalta, mutta sitten jotenkin tajusin nauttia nykyhetkestä pienen kanssa ja samalla tässä kävi niin, että olin ilmeisesti liikaa treenannut lantionpohjanlihaksia, jolloin virtsankarkailuoireet pahenivat just tossa viime viikolla mikä muistutti mieleen, että todella hyvä kehon ehtiä palautua raskauksien välissä varsinkin kun olen joulukuussa täyttämässä 40v. Olen siis kesästä asti käynyt fyssarilla ja tämä oli hänen arvionsa. On kyllä vaikea osata kuunnella omaa kehoa ja tehdä sopiva määrä treenejä, kun en todellakaan mielestäni ollut tehnyt liikaa, 3 kertaa viikossa lihaskuntoa, 5-6km kävelylenkkejä kolmisen kertaa viikossa ja pari kertaa päivässä kohdennettua lantionpohjan jumppaa pari min kerrallaan, mutta liikaa se vain oli. Nyt tämän viikon oon pitänyt taukoa ja jatkan kevyemmällä ohjelmalla ensi viikolla. Tämä oman kuntoutumisen viemän ajan myöntäminen on nyt helpottanut omaa kuumeilua, kun tajuaa, että kaikkien kannalta on parempi, että kuntoudun kunnolla ennen seuraavaa raskautta. Ja toki eihän sitä tiedä tulenko enää ensi kesänä/jälkeen 40-vuotiaana uudelleen raskaaksi.
Hei nyt löytyi just mun tän hetken tilanteeseen sopiva ketju
Helpsuli, samanlainen fiilis täällä, että kolmannen jälkeen meidän perhe olisi just meille sopivan kokoinen :)
Mites te muut ootte malttaneet mielenne kun odottelette seuraavan yrityksen aloitusta?
nyt he on jo niin "isoja", että tänäänkin pärjäsivät koulun jälkeen pari tuntia keskenään kotona. Soittelivat kyllä äidille monta kertaa, että koska olet tulossa 
se on toisinaan vaikeaa malttaa odottaa uuden vauvan yritystä! Ehkä sitä pitää tosiaan yrittää ajatella nauttivansa hetkestä ja siitä vauvasta, joka sillä hetkellä on varmasti sen uuden vauvan aika tulee vielä! Ja lopulta jälkeenpäin katsottuna aika menee aina tosi nopeasti. Keskittyy palautumaan ja hoitamaan sekä ravitsemaan kroppaansa. Voi tehdä jalkakylpyjä, venytellä tai jumpata ja syödä vitamiineja ja terveellistä ruokaa. Niihin minä koitan taas keskittyä, kun vauvakuume (joka on ikuinen!) meinaa nostaa päätään 
mutta ainakin sitä oppii yksin selviämään kaikesta, kun ei ole sitä toista siinä apuna juurikaan...
Kuulostaa ihanalta! Onnistuuko teillä siis vielä kohta uudestaan tuo että olette molemmat kotona?Minä olen nauttinut kovasti siitä kun mies on ollut kotona lasten ollessa pieniä. Ekan pidemmän pätkän kun otti opintovapaata ja oli paljon enemmän kotona sen ansiosta. Toisen kerran korona-aikaan, mukava kun ei tarvinnut mennä mihinkään. Toki oli paljon enemmän kokkaamista silloin, mutta paljon vapaampaa kun oltiin kumpikin kotona ja saattoi jättää hetken toisen vetovastuuseen lapsista. Oikeastaan odotan innolla et milloin me uskalletaan hypätä tästä oravanpyörästä pois ja mieskin jää työelämästä. Voidaan keskittyä paremmin lapsiin.
Ymmärrän tilanteen! Taitaa olla kovin tyypillistä, että yrittäjä aina töissä..Se olis ihanaa! Vähän katkerana tällaisia luen, kun oma mies on yrittäjä ja aina töissä ja minä yksin kotona
Onko teillä kuitenkin vaikkapa viikonloppuisin yhteistä aikaa?
Meillä on fire-unelma, financial independency retirement early. Minä olen ollut kotirouvana jo muutaman vuoden ja mies haluaa jäädä pois työelämästä ennen 50-vuotispäiväänsä, ja tämä toteutetaan säästöillä & sijoituksilla. Ollaan jo vanhempi pari näin pikkulapsiperheeksi. Miehen viiskymppiset on muutaman vuoden päästä ja tässä mietitään koko ajan et kuinka paljon on tarpeeksi irtiottoon. Sillä jos työelämästä jää tässä vaiheessa pois, sitä ei ehkä pysty katumaan myöhemmin. Iäkkäämmät ihmiset työllistyvät huonosti, eivätkä ainakaan samalla palkalla kuin ennen työstä poisjääntiään. Jännittävää ja vähän pelottavaakin pohdintaa siis. Toki siis kaipaan miestäni kotiin ja meillä oli todella hyvää aikaa silloin koronan aikoihin, stressittömyys sopii hänelle. Sekin pohdituttaa kun hänen alansa syö miehiä, nuoret vaihtavat alaa ja vanhemmilla leviää pää paineessa. Eli liian kauas tulevaisuuteen ei kannata jättää irtiottoa, jos tykkää mielenterveydestään.
Wau mikä suunnitelma, hienoa, jos onnistuu! Meillä ei tollaseen oo mahdollisuutta, mutta nautitaan näistä pikkulapsiajan mahdollistamista vapaista.
