Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Nepeta Cataria]

Tosi hyvää pohdintaa ja näinhän sen pitäisi olla, kompromisseja ja yhdessä miettimistä. Sen aika ei vaan ehkä oo just nyt tässä hetkessä, mut esim parin viikon päästä. Just nyt on muuten kireä tunnelma niin tällaisesta ei tuu mitään hedelmällistä keskustelua.

Juu, ehdottomasti. Parempi odotella tosiaan aikaa että tunteet ovat vähän laskeutuneet ja järki taas kulkee. Onneksi näitä asioita ei tarvitse päättää nopeasti suuntaan tai toiseen. Tsemppiä!

 

[Nepeta Cataria]

Meillä onneksi on tuohon se 20v aikaa, et ei tarvi sillain miettiä ulkomaille muuttoa lapsen kanssa nyt. Eikä se nyt olisi este sinänsä.

Mut musta tuntuu et mies osin näkee toisen lapsen omia haaveitaan viivyttävänä asiana. Toisaalta, minäkin viivytän hänen haaveitaan kun en ole taloudellisesti niin vakaalla pohjalla kuin hän. Siinä missä mulla on opintolainaa ja elin velaksi vuosia (jo ennen meidän tapaamista), miehellä oli omistusasunto ja on onnistunut niillä kasvattamaan varallisuuttaan. Et eihän se tosiaan tarkoita, etteikö vois olla Fire-haavetta/suunnitelmaa ja lapsia, mut ehkä sit jotkut (mm mun mies) näkee sen Fire-haaveen ja sen elämäntyylin tärkeämpänä kuin toisen lapsen. Valintojahan ne sit on.

Kun ajattelun painopiste on selvästi nyt rahassa ja ajassa, niin... Ensimmäinen lapsi muuttaa elämää eniten, ei voi tuosta noin vain lähteä vaikka lomalle tai harrastamaan, kaikkeen pitää valmistautua paremmin. Elämä muuttuu säännöllisemmäksi. Toinen lapsi ei tee elämäntyyliin juuri enää muutosta, elämä on jo lapsiperhemoodissa. Toiselle lapselle on helppoa kierrättää esikoisen tavarat ja vaatteet, uutta hankittavaa alkaa tulla vasta jos sattuu tulemaan eri sukupuolen sisarus, jolle haluaa erilaisempaa vaatetta hankkia. Ja vaatteet säilyvät yleensä hyvä kunnes taaperoihin tulee vauhtia, sen jälkeen en ole onnistunut enää housuja kierrättämään lapselta toiselle, kun polvet ehtivät kulumaan puhki jo ekalla käyttäjällä. Tottakai kahdessa lapsessa on enemmän työtä. Isompi sisarus vaatii vielä huomiota samaan aikaan kun vauva, toki mitä isommaksi esikoinen ehtii niin sen helpommalla pääsee. Ja tottakai sairastelut tulevat tuplana, ja joskus on öitä jolloin he herättelevät vuoron perään. Mutta sitä se vanhemmuus on.

Miehesi kuitenkin tykkää lapsestaan, ja lapsukainen kasvaa koko ajan isommaksi ja sosiaalisemmaksi. Kenties kun varmuus omaan isyyteen kasvaa, niin mieli lämpenee toisellekin lapselle. Pikkusisaruksen syntymä muuttaa perheen painopistetta siten että isälle jää mahdollisuus puuhailla enemmän ensimmäisen kanssa, kun äiti on kiinni vauvassa.

 

[Vargynja]

Paljastipa @Olive miehesi ison asian noin pitkän yhdessäolon jälkeen. Ei ihme jos nyt moni asia mietityttää. Nyt kannattaa varmasti vähän odottaa tilanteen rauhoittumista ja keskustella sitten kummankin tulevaisuuden toiveista. Parisuhde tietenkin vaatii aina kompromisseja. Mutta jos vain toinen tekee kompromisseja eikä ole onnellinen toisen eläessä unelmaansa, se ei toimi. Eli löytyykö tulevaisuudennäkymä, jossa molemmat voi olla tyytyväisiä.

 

[Olive]

Paljastipa @Olive miehesi ison asian noin pitkän yhdessäolon jälkeen. Ei ihme jos nyt moni asia mietityttää. Nyt kannattaa varmasti vähän odottaa tilanteen rauhoittumista ja keskustella sitten kummankin tulevaisuuden toiveista. Parisuhde tietenkin vaatii aina kompromisseja. Mutta jos vain toinen tekee kompromisseja eikä ole onnellinen toisen eläessä unelmaansa, se ei toimi. Eli löytyykö tulevaisuudennäkymä, jossa molemmat voi olla tyytyväisiä.

Näinpä. Ei muakaan haittaisi jäädä aikaisin pois työelämästä ja hyvin voisin nauttia toisesta asunnosta ulkomailla, mutta en haluaisi asua ulkomailla ympäri vuoden kun on jälkikasvua, itse haluan olla läsnä mahdollisille tuleville lapsenlapsilleni.

Meillä on haasteita kommunikoinnissa aina ajoittain, esim juuri nyt, koska molemmilla traumataustaa ja reagoidaan siihen juuri päinvastoin. Pitkään oli hyvä jakso, mutta aina ajoittain tulee näitä, aktiivinen taapero ja miehen pitkät työpäivät ei edesauta asiaa. Pitäisi siis ensin istua alas tällä hetkellä hiertävistä asioista ja sopia elämää helpottavia toimenpiteitä, ja hieman myöhemmin ottaa puheeksi tuo tulevaisuus.

 

[Nepeta Cataria]

Ei tuo kahden asunnon strategiakaan varmaan huono ole. Näyttäisi siltä ettei kansaneläkettä makseta jos kirjat ovat ulkomailla, joten jos ei työeläkettä ole luvassa niin on pelkästään järkevää pitää kirjat Suomessa. En tiedä miten sitten muiden etujen kanssa menee, jos sellaisia olisi saamassa. Voihan sitä keskustella iäkkäiden vanhempien kanssa, josko he lämpeävät idealle ulkomailla asumisesta. Varsinkin reumasairauksille tekee hyvää lämmin ilmasto, ja vaikkapa välimeren maissa ei tarvitse samalla tavalla pelätä jäätiköllä kaatumista talvella kuten Suomessa. Mutta missä maassa sitten olisi mukava elintaso n. 20v päästä ja ilmasto kohdillaan, niin tiedä tuota sitten. Suomalaisella eläke riittää paljon parempaan elintasoon tällä hetkellä vaikkapa Espanjassa, kuin mitä Suomessa.

Eipä sitä tosiaan tiedä että missä maassa omat lapset haluavat sitten aikanaan asua. Varmasti vaikuttaa paljon että miten he tottuvat matkustelemaan lapsena. On iso kynnys lähteä toiseen maahan, jos ei lapsena ole matkustellut. Ja ehkäpä teidänkin kannattaisi tehdä vaikkapa road trippi haaveiden uudessa kotimaassa, jotta näkisi paremmin että millaista elämä siellä on. Tietoahan voi kerätä jo etukäteen. Mutta vaikka haaveiden kohde vaihtuisikin välillä, niin olen ehdottomasti sitä mieltä että säästäminen kannattaa, sillä se voi antaa paljon enemmän valinnanvaraa sitten tulevaisuudessa työn kuin asumisenkin suhteen.

 

[Olive]

Ei tuo kahden asunnon strategiakaan varmaan huono ole. Näyttäisi siltä ettei kansaneläkettä makseta jos kirjat ovat ulkomailla, joten jos ei työeläkettä ole luvassa niin on pelkästään järkevää pitää kirjat Suomessa. En tiedä miten sitten muiden etujen kanssa menee, jos sellaisia olisi saamassa. Voihan sitä keskustella iäkkäiden vanhempien kanssa, josko he lämpeävät idealle ulkomailla asumisesta. Varsinkin reumasairauksille tekee hyvää lämmin ilmasto, ja vaikkapa välimeren maissa ei tarvitse samalla tavalla pelätä jäätiköllä kaatumista talvella kuten Suomessa. Mutta missä maassa sitten olisi mukava elintaso n. 20v päästä ja ilmasto kohdillaan, niin tiedä tuota sitten. Suomalaisella eläke riittää paljon parempaan elintasoon tällä hetkellä vaikkapa Espanjassa, kuin mitä Suomessa.

Eipä sitä tosiaan tiedä että missä maassa omat lapset haluavat sitten aikanaan asua. Varmasti vaikuttaa paljon että miten he tottuvat matkustelemaan lapsena. On iso kynnys lähteä toiseen maahan, jos ei lapsena ole matkustellut. Ja ehkäpä teidänkin kannattaisi tehdä vaikkapa road trippi haaveiden uudessa kotimaassa, jotta näkisi paremmin että millaista elämä siellä on. Tietoahan voi kerätä jo etukäteen. Mutta vaikka haaveiden kohde vaihtuisikin välillä, niin olen ehdottomasti sitä mieltä että säästäminen kannattaa, sillä se voi antaa paljon enemmän valinnanvaraa sitten tulevaisuudessa työn kuin asumisenkin suhteen.

Me ollaan kyllä matkusteltua paljon. Mä mielelläni ehkä saisin toisen asunnon esim Kreikasta (sopis varmasti myös mun vanhemmille, mut he on lähellä 90v parinkymmenen vuoden päästä et tuskin on ajankohtaista ), mut mies taas ei todellakaan, haluais varmaan jostain Malediivit/Mauritius/Thaimaa/Indonesia tms

 

[Nepeta Cataria]

Me ollaan kyllä matkusteltua paljon. Mä mielelläni ehkä saisin toisen asunnon esim Kreikasta (sopis varmasti myös mun vanhemmille, mut he on lähellä 90v parinkymmenen vuoden päästä et tuskin on ajankohtaista ), mut mies taas ei todellakaan, haluais varmaan jostain Malediivit/Mauritius/Thaimaa/Indonesia tms

Minulla mies oli ensin Espaja/Portugali -akselilla, mutta minä epäilen et ne ovat minulle ihan liian kuumia paikkoja varsinkin kesäaikaan, ja varsinkin jos mennään merestä yhtään sisämaahan päin. Joten maa on vielä auki. Edulliset elinkustannukset olisivat tietysti bonusta. Mun mies taas kaipailisi vuoristomaisemia, ja minulle pitää olla vettä. Ja epäilen että kun vaihdevuodet iskevät niin kaipaan myös viileyttä. Lapsille pitää olla tilaa mellastaa, ja omaa rauhaa. Siinäpä on meidän toiveet, ja ihmettely että miten saadaan kaikki toiveet toteutumaan. Varmaan meillä vaati just tuon et matkustellaan eka ja sitten kun se oikea paikka löytyy, niin alkaa hieromaan kiinteistökauppoja. Varmaankin paikallisen lakimiehen avustuksella, ei varmaan muuten onnistu homma kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Luulen et mun ja miehen äidit ovat molemmat sen verran seikkailunhaluisia et tulevat kyllä käymään, minne sitte asetutaankin. Toinen on +60v ja toinen +70v nyt. Papat ovat enemmän paikalleen juurtuneita, joten heidän luonaan pitää kai itse sitten kyläillä.

 

[Pingviiniemo]

Meillä mies nyt ehdotti yllättäen, että josko voisi pohtia jossain kohtaa kolmatta. Hän on täysin terve töissä käyvä ihminen ja siksi meidän järjen ääni. Minä oon kotona ja mulla on bibo niin en omaan mielipiteeseeni luota kovinkaan paljon. Hetken mielijohteet on tälle sairaudelle tyypillisiä.

Mut mä nyt toppuuttelin kerrankin ettei vielä. Elämä on hyvää just nyt. Toki jos vahinko käy vaikka ollaan tarkkoja niin se on eri asia, mutta yrittämällä ei nyt yritetä vaikka kuinka haluaisi.

Samaistun tosi vahvasti @Bella Swan pohdintoihin, kun meillä molemmilla erityislapset. Niin kovin haluaisi vielä yhden rakastettavan, kun lapset on kaikki kaikessa, mut sit miettii omia voimavaroja ja jo olemassa olevia lapsiaan. Ja sit toisaalta sitä, että jos jättääkin liika myöhään tai ei yritä niin katuuko.

 

[Bella Swan]

Meillä mies nyt ehdotti yllättäen, että josko voisi pohtia jossain kohtaa kolmatta. Hän on täysin terve töissä käyvä ihminen ja siksi meidän järjen ääni. Minä oon kotona ja mulla on bibo niin en omaan mielipiteeseeni luota kovinkaan paljon. Hetken mielijohteet on tälle sairaudelle tyypillisiä.

Mut mä nyt toppuuttelin kerrankin ettei vielä. Elämä on hyvää just nyt. Toki jos vahinko käy vaikka ollaan tarkkoja niin se on eri asia, mutta yrittämällä ei nyt yritetä vaikka kuinka haluaisi.

Samaistun tosi vahvasti @Bella Swan pohdintoihin, kun meillä molemmilla erityislapset. Niin kovin haluaisi vielä yhden rakastettavan, kun lapset on kaikki kaikessa, mut sit miettii omia voimavaroja ja jo olemassa olevia lapsiaan. Ja sit toisaalta sitä, että jos jättääkin liika myöhään tai ei yritä niin katuuko.

Samaistun myös teikäläiseen! Mulla on biboa vastaava sairaus. Uskon kyllä että elämä kantaa ja kaikki menee just niinku on tarkoitettu! Älä ota stressiä. Ei ole kiire just nyt tehä mitään päätöksiä ♡

 

[Olive]

Paljastipa @Olive miehesi ison asian noin pitkän yhdessäolon jälkeen. Ei ihme jos nyt moni asia mietityttää. Nyt kannattaa varmasti vähän odottaa tilanteen rauhoittumista ja keskustella sitten kummankin tulevaisuuden toiveista. Parisuhde tietenkin vaatii aina kompromisseja. Mutta jos vain toinen tekee kompromisseja eikä ole onnellinen toisen eläessä unelmaansa, se ei toimi. Eli löytyykö tulevaisuudennäkymä, jossa molemmat voi olla tyytyväisiä.

Ei nyt suoraan näistä asioista puhuttu, mutta jostain tuli esille kompromissit parisuhteessa. Mies sitten ykskantaan totesi, että jos pitää tehdä kompromisseja parisuhteessa niin sitten se suhde on huono. Kerroin olevani eri mieltä, ja sanoin että kyllä parisuhteessa väistämättä tulee eteen asioita joista pitää neuvotella. Joko molempien tulisi sitten olla yhtä mieltä kaikesta (mahdotonta?), tai sit pitää olla yksin. Mielestäni kyllä meilläkin on tehty kompromisseja, myös mies. Eikä ole kyllä koskaan valittanut että suhde olisi huono tai olisi ilmaissut halua lähteä.

Eipä tässä ole oikein löytynyt aikaa hedelmälliselle keskustelulle, tai ollaan kyllä puhuttu enemmän nyt sellaisista ”jokapäiväisistä” asioista ja ongelmista ja olen uskaltanut avata suutani, mutta nämä isot asiat vielä pitäisi joskus jutella läpi.

 

[Helpsuli]

Meillä eilen keskusteltiin uudesta vauvasta ja miestä selkeästi huolettaa/harmittaa että menisi taas rahat hetkellisesti tiukalle vanhempainrahojen kanssa. Mutta itse sanoinkin, että voisimme aina hakea maksuvapaata sille ajalle asuntolainaan, ja henkilökohtaisiinkin jos tarve vaatii. Ja perustelin tätä myös sillä, että toistaiseksi saisin paremmat rahat kun esikoinen alle 3v kun muutoksia työkuvioissa tulossa ja myös palkassa. Sekä se että lapsista olisi toisilleen seuraa, samoihin univelkoihin ja sittenpä meidän lapset olisi tehty ja valmiina. Voitaisiin taas keskittyä kaikkeen muuhun perheen kanssa eikä tarttis alottaa kaikkea ns. uudestaan kun kaikki on jo "unohdettu" tästä pikkulapsiarjesta.

 

[Qkkuu]

Hei nyt löytyi just mun tän hetken tilanteeseen sopiva ketju <3 Meillä ihana 4-kuinen tyttö ja reilut 2v isosisko ja nautin tästä kotielämästä lasten kanssa ihan täysillä! Samalla koko ajan toive, että meille olis vielä kolmas lapsi tervetullut, mutta vielä ei hänen aikansa ole. Ollaan ajateltu, että kun vauva täyttää vuoden jätetään ehkäisy pois. Välillä tuntui ihan liian pitkältä ajalta, mutta sitten jotenkin tajusin nauttia nykyhetkestä pienen kanssa ja samalla tässä kävi niin, että olin ilmeisesti liikaa treenannut lantionpohjanlihaksia, jolloin virtsankarkailuoireet pahenivat just tossa viime viikolla mikä muistutti mieleen, että todella hyvä kehon ehtiä palautua raskauksien välissä varsinkin kun olen joulukuussa täyttämässä 40v. Olen siis kesästä asti käynyt fyssarilla ja tämä oli hänen arvionsa. On kyllä vaikea osata kuunnella omaa kehoa ja tehdä sopiva määrä treenejä, kun en todellakaan mielestäni ollut tehnyt liikaa, 3 kertaa viikossa lihaskuntoa, 5-6km kävelylenkkejä kolmisen kertaa viikossa ja pari kertaa päivässä kohdennettua lantionpohjan jumppaa pari min kerrallaan, mutta liikaa se vain oli. Nyt tämän viikon oon pitänyt taukoa ja jatkan kevyemmällä ohjelmalla ensi viikolla. Tämä oman kuntoutumisen viemän ajan myöntäminen on nyt helpottanut omaa kuumeilua, kun tajuaa, että kaikkien kannalta on parempi, että kuntoudun kunnolla ennen seuraavaa raskautta. Ja toki eihän sitä tiedä tulenko enää ensi kesänä/jälkeen 40-vuotiaana uudelleen raskaaksi.

Helpsuli, samanlainen fiilis täällä, että kolmannen jälkeen meidän perhe olisi just meille sopivan kokoinen :)

Mites te muut ootte malttaneet mielenne kun odottelette seuraavan yrityksen aloitusta?

 

[pilvikirsikka]

Hei nyt löytyi just mun tän hetken tilanteeseen sopiva ketju <3 Meillä ihana 4-kuinen tyttö ja reilut 2v isosisko ja nautin tästä kotielämästä lasten kanssa ihan täysillä! Samalla koko ajan toive, että meille olis vielä kolmas lapsi tervetullut, mutta vielä ei hänen aikansa ole. Ollaan ajateltu, että kun vauva täyttää vuoden jätetään ehkäisy pois. Välillä tuntui ihan liian pitkältä ajalta, mutta sitten jotenkin tajusin nauttia nykyhetkestä pienen kanssa ja samalla tässä kävi niin, että olin ilmeisesti liikaa treenannut lantionpohjanlihaksia, jolloin virtsankarkailuoireet pahenivat just tossa viime viikolla mikä muistutti mieleen, että todella hyvä kehon ehtiä palautua raskauksien välissä varsinkin kun olen joulukuussa täyttämässä 40v. Olen siis kesästä asti käynyt fyssarilla ja tämä oli hänen arvionsa. On kyllä vaikea osata kuunnella omaa kehoa ja tehdä sopiva määrä treenejä, kun en todellakaan mielestäni ollut tehnyt liikaa, 3 kertaa viikossa lihaskuntoa, 5-6km kävelylenkkejä kolmisen kertaa viikossa ja pari kertaa päivässä kohdennettua lantionpohjan jumppaa pari min kerrallaan, mutta liikaa se vain oli. Nyt tämän viikon oon pitänyt taukoa ja jatkan kevyemmällä ohjelmalla ensi viikolla. Tämä oman kuntoutumisen viemän ajan myöntäminen on nyt helpottanut omaa kuumeilua, kun tajuaa, että kaikkien kannalta on parempi, että kuntoudun kunnolla ennen seuraavaa raskautta. Ja toki eihän sitä tiedä tulenko enää ensi kesänä/jälkeen 40-vuotiaana uudelleen raskaaksi.

Helpsuli, samanlainen fiilis täällä, että kolmannen jälkeen meidän perhe olisi just meille sopivan kokoinen :)

Mites te muut ootte malttaneet mielenne kun odottelette seuraavan yrityksen aloitusta?

Minustakin kotielämä lasten kanssa on ihanaa! Ei se helppoa ole, mutta niin ohikiitävää aikaa ja siitä kannattaa nauttia! Muistan kun meidän isommat oli tuon ikäisiä, taapero ja vauva, ja jäänyt kyllä hyvät muistot niiltä ajoilta nyt he on jo niin "isoja", että tänäänkin pärjäsivät koulun jälkeen pari tuntia keskenään kotona. Soittelivat kyllä äidille monta kertaa, että koska olet tulossa

Mulle on tullut vauvakuume jo aina heti sillon kun edellinen on ollut vielä vauva se on toisinaan vaikeaa malttaa odottaa uuden vauvan yritystä! Ehkä sitä pitää tosiaan yrittää ajatella nauttivansa hetkestä ja siitä vauvasta, joka sillä hetkellä on varmasti sen uuden vauvan aika tulee vielä! Ja lopulta jälkeenpäin katsottuna aika menee aina tosi nopeasti. Keskittyy palautumaan ja hoitamaan sekä ravitsemaan kroppaansa. Voi tehdä jalkakylpyjä, venytellä tai jumpata ja syödä vitamiineja ja terveellistä ruokaa. Niihin minä koitan taas keskittyä, kun vauvakuume (joka on ikuinen!) meinaa nostaa päätään

Tsemppiä odotteluun!

 

[Qkkuu]

.

 

[Nepeta Cataria]

Minä olen nauttinut kovasti siitä kun mies on ollut kotona lasten ollessa pieniä. Ekan pidemmän pätkän kun otti opintovapaata ja oli paljon enemmän kotona sen ansiosta. Toisen kerran korona-aikaan, mukava kun ei tarvinnut mennä mihinkään. Toki oli paljon enemmän kokkaamista silloin, mutta paljon vapaampaa kun oltiin kumpikin kotona ja saattoi jättää hetken toisen vetovastuuseen lapsista. Oikeastaan odotan innolla et milloin me uskalletaan hypätä tästä oravanpyörästä pois ja mieskin jää työelämästä. Voidaan keskittyä paremmin lapsiin.

 

[pilvikirsikka]

Se olis ihanaa! Vähän katkerana tällaisia luen, kun oma mies on yrittäjä ja aina töissä ja minä yksin kotona mutta ainakin sitä oppii yksin selviämään kaikesta, kun ei ole sitä toista siinä apuna juurikaan...

 

[Qkkuu]

Minä olen nauttinut kovasti siitä kun mies on ollut kotona lasten ollessa pieniä. Ekan pidemmän pätkän kun otti opintovapaata ja oli paljon enemmän kotona sen ansiosta. Toisen kerran korona-aikaan, mukava kun ei tarvinnut mennä mihinkään. Toki oli paljon enemmän kokkaamista silloin, mutta paljon vapaampaa kun oltiin kumpikin kotona ja saattoi jättää hetken toisen vetovastuuseen lapsista. Oikeastaan odotan innolla et milloin me uskalletaan hypätä tästä oravanpyörästä pois ja mieskin jää työelämästä. Voidaan keskittyä paremmin lapsiin.

Kuulostaa ihanalta! Onnistuuko teillä siis vielä kohta uudestaan tuo että olette molemmat kotona?

Joku voisi ajatella että meneekö jo hermot kun ollaan puolison kanssa melkeen 24/7 yhdessä mutta meillä ei onneksi käynyt niin. Ei oikeastaan missään vaiheessa alkanut toinen ärsyttää. Ja oli kiva että kun tuli jotain omia menoja niin toinen pystyi aina jäämään lastenhoitajaksi.

 

[Qkkuu]

Se olis ihanaa! Vähän katkerana tällaisia luen, kun oma mies on yrittäjä ja aina töissä ja minä yksin kotona mutta ainakin sitä oppii yksin selviämään kaikesta, kun ei ole sitä toista siinä apuna juurikaan...

Ymmärrän tilanteen! Taitaa olla kovin tyypillistä, että yrittäjä aina töissä.. Onko teillä kuitenkin vaikkapa viikonloppuisin yhteistä aikaa?

 

[Nepeta Cataria]

Kuulostaa ihanalta! Onnistuuko teillä siis vielä kohta uudestaan tuo että olette molemmat kotona?

Joku voisi ajatella että meneekö jo hermot kun ollaan puolison kanssa melkeen 24/7 yhdessä mutta meillä ei onneksi käynyt niin. Ei oikeastaan missään vaiheessa alkanut toinen ärsyttää. Ja oli kiva että kun tuli jotain omia menoja niin toinen pystyi aina jäämään lastenhoitajaksi.

Meillä on fire-unelma, financial independency retirement early. Minä olen ollut kotirouvana jo muutaman vuoden ja mies haluaa jäädä pois työelämästä ennen 50-vuotispäiväänsä, ja tämä toteutetaan säästöillä & sijoituksilla. Ollaan jo vanhempi pari näin pikkulapsiperheeksi. Miehen viiskymppiset on muutaman vuoden päästä ja tässä mietitään koko ajan et kuinka paljon on tarpeeksi irtiottoon. Sillä jos työelämästä jää tässä vaiheessa pois, sitä ei ehkä pysty katumaan myöhemmin. Iäkkäämmät ihmiset työllistyvät huonosti, eivätkä ainakaan samalla palkalla kuin ennen työstä poisjääntiään. Jännittävää ja vähän pelottavaakin pohdintaa siis. Toki siis kaipaan miestäni kotiin ja meillä oli todella hyvää aikaa silloin koronan aikoihin, stressittömyys sopii hänelle. Sekin pohdituttaa kun hänen alansa syö miehiä, nuoret vaihtavat alaa ja vanhemmilla leviää pää paineessa. Eli liian kauas tulevaisuuteen ei kannata jättää irtiottoa, jos tykkää mielenterveydestään.

Osana irtiottoa ollaan mietitty muuttoa matalampien elinkustannusten maahan (sillä tavalla säästöt riittäisivät leveämpään elämään), mutta se olisikin sitten isompi juttu. Katsotaan riittääkö paukut sinne asti ja minne elämä vie. Ja jos muutamme, niin yhteiskuntaan integroituminen melkeimpä vaatisi sen että mies kävisi töissä, tutustuu ihmisiin, oppii kieltä ja oppii kulttuuria. Lapsien takia yhteiskuntaan integraatio olisi aika tärkeä juttu. Ehkäpä jo lasten hoito olisi tuossa kuviossa jo niin iso juttu, että se vaatisi kummankin vanhemman kotonaolon ja panoksen. Meillä kun lapsia on useampia, ja jos sattuisin vielä tulemaan raskaaksi niin olisin pelkästään iloinen siitä.

 

[Qkkuu]

Meillä on fire-unelma, financial independency retirement early. Minä olen ollut kotirouvana jo muutaman vuoden ja mies haluaa jäädä pois työelämästä ennen 50-vuotispäiväänsä, ja tämä toteutetaan säästöillä & sijoituksilla. Ollaan jo vanhempi pari näin pikkulapsiperheeksi. Miehen viiskymppiset on muutaman vuoden päästä ja tässä mietitään koko ajan et kuinka paljon on tarpeeksi irtiottoon. Sillä jos työelämästä jää tässä vaiheessa pois, sitä ei ehkä pysty katumaan myöhemmin. Iäkkäämmät ihmiset työllistyvät huonosti, eivätkä ainakaan samalla palkalla kuin ennen työstä poisjääntiään. Jännittävää ja vähän pelottavaakin pohdintaa siis. Toki siis kaipaan miestäni kotiin ja meillä oli todella hyvää aikaa silloin koronan aikoihin, stressittömyys sopii hänelle. Sekin pohdituttaa kun hänen alansa syö miehiä, nuoret vaihtavat alaa ja vanhemmilla leviää pää paineessa. Eli liian kauas tulevaisuuteen ei kannata jättää irtiottoa, jos tykkää mielenterveydestään.

Osana irtiottoa ollaan mietitty muuttoa matalampien elinkustannusten maahan (sillä tavalla säästöt riittäisivät leveämpään elämään), mutta se olisikin sitten isompi juttu. Katsotaan riittääkö paukut sinne asti ja minne elämä vie. Ja jos muutamme, niin yhteiskuntaan integroituminen melkeimpä vaatisi sen että mies kävisi töissä, tutustuu ihmisiin, oppii kieltä ja oppii kulttuuria. Lapsien takia yhteiskuntaan integraatio olisi aika tärkeä juttu. Ehkäpä jo lasten hoito olisi tuossa kuviossa jo niin iso juttu, että se vaatisi kummankin vanhemman kotonaolon ja panoksen. Meillä kun lapsia on useampia, ja jos sattuisin vielä tulemaan raskaaksi niin olisin pelkästään iloinen siitä.

Wau mikä suunnitelma, hienoa, jos onnistuu! Meillä ei tollaseen oo mahdollisuutta, mutta nautitaan näistä pikkulapsiajan mahdollistamista vapaista.

Ymmärrän hyvin myös ton pohdinnan ulkomaille muutosta. Oon ite ollu teininä ja parikymppisenä vaihto-oppilaana ja töissä ulkomailla, eli asuin eka perheessä ja toka kerralla kommuunissa muiden saman ikäisten kanssa kun majoitus oli työnantajan puolesta. Noissa molemmissa tavallaan itsestään sopeutui yhteiskuntaan ja sai kontakteja. Jos nyt muuttaisin oman perheen kanssa ulkomaille olisi paljon vaikeampi löytää uusia ystäviä ja yhteyksiä.

Toivottavasti teillekin suodaan vielä yksi pieni nyytti