Vauvakuume vaikka ei yritystä

[S-01]

Täälläkin yksi kuumeilija, joten ehkä tämä on minun ketju En nuorempana ollut edes varma haluanko lapsia, mutta tämän parisuhteen aikana on tullut vahva tunne siitä, että haluan ensimmäisen lapsen mielellään jo melko nuorena. Puoliso täyttää ensi vuonna 25.v ja minä 24.v eli nuoria ollaan, mutta ei nyt mitään teinejä enää. Kaiken kukkuraksi ollaan molemmat vielä opiskelijoita, tosin mies valmistuu n. vuoden päästä ja minä keväällä 2026, molemmat aloille, joilla on hyvä työllisyystilanne.

Ollaan samalla sivulla siitä, että vauva olisi tervetullut ja ehkäisy on tavallaan jätetty jo pois (varmat päivät + keskeytetty yhdyntä). Taloudellinen tilanne on ainoa mikä mietityttää, meillä on kummallakin opintolainaa, asutaan vuokralla, auto ei ole kovin iso, jne. Toki ainahan sitä löytää perusteluja sille, miksi vielä ei ole hyvä aika lapselle. Etenkään minä en elä mitenkään kädestä suuhun vaan säästöjäkin on ja tili on aina kuun lopussa plussan puolella Puolisolla on hieman huonompi rahatilanne, mutta toki hänenkin olisi tarkoitus tehdä ensi vuonna enemmän töitä ja valmistuminenkin häämöttää jo.

Tuntuu, että järki ja sydän on ihan eri mieltä keskenään tästä asiasta. Toisaalta tiedostan, että taloudellisten resurssien puolesta ei ole se paras hetki, mutta biologian kannalta taas olisi. Joka tapauksessa varmaan aikaisintaan ensi vuoden alkupuolella ruvetaan oikeasti yrittämään vauvaa. Haluaisin ehtiä kesätöissäkin olemaan ennen loppuraskautta / vauvan syntymää. Minulle riittäisi ainakin alkuun ihan yksikin lapsi; en ole ikinä haaveillut pienestä ikäerosta ja haluaisin välissä valmistua ja olla hetken töissäkin. Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee, sitä pahemmaksi tämä vauvakuume yltyy, enkä edes ole kovin vanha vielä!

Muoks: Meillä on myös hyvät tukiverkostot ja lähipiirissä on paljon vauva- ja lapsiperheitä eli vertaistukea ja vauvantarvikkeita olisi varmasti tarjolla.

 

[problemsolved]

En turhaan miettisi taloutta itse, kun noin lähellä valmistuminen. Pieneen lapseen ei vielä paljon loppupeleissä mene rahaa. Vaunut ja turvakaukalo kalleimmat ostokset ja jos nekin sais tutuilta ostettua vaatteita myydään edullisesti käytettynä. Toki opiskelun loppuun saattaminen pienen vauvan kanssa voi olla haastavaa, mutta kyllä siitäkin lopulta varmasti selviää.

 

[Qkkuu]

Nyt nappasi ryhmä.
Esikoinen syntyi alkuvuonna ja meillä on ollut kaikkea muuta, paitsi helppo alku vauvavuodelle pahan refluksin ja koliikin (tai no, minusta jokaiselle itkulle löytyy syynsä) vuoksi. Rakastan käärylettä (kuten myös mieheni) yli kaiken, mutta tukiverkostojen puute on kyllä ajanut vanhemmat sen verran piippuun, että mies ei usko, että selvittäisiin enää toisesta, jos sattuisikin olemaan yhtä vaativaa touhua toisella kierroksella (en myönnä itselleni, mutta olen samaa mieltä). Silti, minulla on aivan pakahduttava vauvakuume ja itkettää, kun vain ajattelen, että saan kokea tämän vain kerran. En moiti miestäni ollenkaan kannastaan, koska ollaan molemmat todella uupuneita, mutta mietin koko ajan, että jos hänen mielensä ei muutu, niin mitäs sen jälkeen? Katkeroidunko hyvässä suhteessa vai etsinkö jotain muuta (iän puitteissa alkaa olla jo kiire ja tuntuisi todella pahalta lopettaa pitkä suhde tämän vuoksi).
Toivon, että pidempi vanhempainvapaa alkuvuodesta muuttaa mieheni mielen toisesta, mutta nähtäväksi jää.

Tervetuloa tänne samanhenkisten kuumeilijoiden joukkoon

On kyllä tosiaan ollut rankkaa teillä tuossa alussa ja ymmärrän hyvin miehesi mietinnät. Ehkä tarviitte nyt vähän hengähdystaukoa ja tosiaan se, että molemmat ehtii olla kotona lapsen kanssa saattaa hyvinkin muuttaa mielipiteitä!

Muokkaus: Tervetuloa myös @Salla-01

Autoasiaan: Löydettiin sellanen uusittu versio Volkkarin hippibussista Eli 5-7-paikkainen sähköpikkubussi. Näissä on vaan se harmi, ettei niitä oikein vielä ole käytettynä myynnissä ja uutena on tosi kallis.

Volkswagen ID. Buzz | 5–7-paikkainen täyssähköinen tila-auto

Uusi täyssähköinen Volkswagen ID. Buzz -tila-auto nyt 5-, 6- tai 7-paikkaisena. Tarjolla myös järisyttävän hieno nelivetoinen GTX-tehoversio. Tutustu nyt.

www.volkswagen.fi

 

[Selah]

Toisaalta tiedostan, että taloudellisten resurssien puolesta ei ole se paras hetki

Käytettynä saa kyllä niin hyvää vauvatavaraa puoli-ilmaiseksi ja se etsiminenkin on ihan kivaa raskausaikana Itseä vähän harmittaa ettei oltu aikaisemmin liikkeellä, mutta en voi sanoa olisiko asiat paremmin vai huonommin.

--

Luulin hetken olevani raskaana viime kuussa. Oireet oli niin samat ja taisin tehdä raskaustestin vielä kuukautistenkin jälkeen Olin siis jo lähes varma raskaudesta ja ihan valmis vastaanottamaan uuden vauvan. sepäs laukaisi sellaisen pohdinnan, että pää on ihan sekaisin. Siis vauvakuume on kova, mutta haluaisin vähän pidemmän ikäeron ja ensivuonna olisi suunnitteilla isompi retki, myös taloremonttia olisi pakko saada tässä välissä pidemmälle. Silti pyörittelen ajatusta mielessäni Miehelle ei voi puhua kun on sen verran innostuja, että heittää kaiken järjen romukoppaan jos alan myymään asiaa. Pitäisi kestää vielä 10kk, mutta millähän tässä saa pidettyä itsensä kurissa

 

[Olive]

Nyt nappasi ryhmä.
Esikoinen syntyi alkuvuonna ja meillä on ollut kaikkea muuta, paitsi helppo alku vauvavuodelle pahan refluksin ja koliikin (tai no, minusta jokaiselle itkulle löytyy syynsä) vuoksi. Rakastan käärylettä (kuten myös mieheni) yli kaiken, mutta tukiverkostojen puute on kyllä ajanut vanhemmat sen verran piippuun, että mies ei usko, että selvittäisiin enää toisesta, jos sattuisikin olemaan yhtä vaativaa touhua toisella kierroksella (en myönnä itselleni, mutta olen samaa mieltä). Silti, minulla on aivan pakahduttava vauvakuume ja itkettää, kun vain ajattelen, että saan kokea tämän vain kerran. En moiti miestäni ollenkaan kannastaan, koska ollaan molemmat todella uupuneita, mutta mietin koko ajan, että jos hänen mielensä ei muutu, niin mitäs sen jälkeen? Katkeroidunko hyvässä suhteessa vai etsinkö jotain muuta (iän puitteissa alkaa olla jo kiire ja tuntuisi todella pahalta lopettaa pitkä suhde tämän vuoksi).
Toivon, että pidempi vanhempainvapaa alkuvuodesta muuttaa mieheni mielen toisesta, mutta nähtäväksi jää.

Sympatiat täältä meidän esikoinen syntyi -23 helmikuussa, ja heti vauvavuoden alussa mulle tuli vahva tunne että haluan toisen. Mulla ei ennen ekaa lasta ollut vahva vauvakuumetta, edes raskausaikana. Mies taas on lapsen syntymän jälkeen sanonut, että ei halua enää toista. Ikää on jäljellä, mutta kyllä se mietityttää itseäkin, luopuuko suhteesta ja etsii uuden kumppanin jotta toive toisesta lapsesta toteutuisi. Lisäksi en haluaisi superisoa ikäeroa (toisaalta en toivonut pientäkään), joku 3-5v ois hyvä, mutta esikoinen täyttää pian kaksi joten kiire voi tulla

 

[Qkkuu]

Sympatiat täältä meidän esikoinen syntyi -23 helmikuussa, ja heti vauvavuoden alussa mulle tuli vahva tunne että haluan toisen. Mulla ei ennen ekaa lasta ollut vahva vauvakuumetta, edes raskausaikana. Mies taas on lapsen syntymän jälkeen sanonut, että ei halua enää toista. Ikää on jäljellä, mutta kyllä se mietityttää itseäkin, luopuuko suhteesta ja etsii uuden kumppanin jotta toive toisesta lapsesta toteutuisi. Lisäksi en haluaisi superisoa ikäeroa (toisaalta en toivonut pientäkään), joku 3-5v ois hyvä, mutta esikoinen täyttää pian kaksi joten kiire voi tulla

Onpa kyllä vaikea tilanne sinulla joutua pohtimaan lapsilukua ja mahdollista parisuhteen päättämistä jos puoliso ei toiseen lapseen millään suostu. Oletteko kuitenkin saaneet keskusteltua aiheesta vai onko liian vaikea aihe puitavaksi? Voimia tilanteeseen!

 

[Mustikka90]

Siellä siis samoja pohdintoja @Olive
Kiinnostaisi kovasti tietää, mitä miehesi mielen päällä on tarkemmin, jos saatte joskus rauhallisin mielin puitua tulevaisuudennäkymiä on enemmän auki (ihan itsekkäät syyt mielenkiinnon taustalla ).

Toivottavasti aika olisi siellä jo pehmittänyt hieman kumppanisi ajatusmaailmaa aiemmasta.

 

[Olive]

@Qkkuu @Mustikka90

Aika ehdoton mies on ollut, eikä ole sen suuremmin avannut asiaa edes kysyttäessä, sanonut vaan ettei halua. Kerran taisi sanoa että oli niin rankkaa se vauva-aika, en kyllä ymmärrä miten se oli hänelle rankkaa kun mä hoidin lapsen pääsääntöisesti itse ja vauva oli hyväuninen eikä heräillyt kovinkaan paljoa öisin. Luulen että miehellä painaa tässä se, että parisuhde on muuttunut, ja hän koki että vauva syrjäytti häntä mun ajatuksissa. Seksiä ja läheisyyttä on vähemmän, mutta toisaalta mies on myös on todella paljon töissä, on varmaan burnoutin partaalla eikä luonnostaan ole sellainen että läheisyys ym olisi helppoa, eikä stressi ja työuupumus paranna asiaa. Mutta toki tämä tilanne on kärjistynyt vasta tämän vuoden aikana. Talous on myös yksi mistä mies on tosi huolissaan, vaikka ollaan hyvätuloisia.

Ollaan menossa parisuhdeterapiaan kommunikaatio-ongelmien takia. Vaikka ne ratkeaisi, niin en tiedä haluanko elää tällaista perhe-elämää missä mies elää työlleen (vaikka väittää että se on perheen takia koska haluaa elättää) ja vapaa-ajalla on liian väsynyt tai stressaantunut tekemään mitään perheenä.

 

[Nepeta Cataria]

@Qkkuu @Mustikka90

Aika ehdoton mies on ollut, eikä ole sen suuremmin avannut asiaa edes kysyttäessä, sanonut vaan ettei halua. Kerran taisi sanoa että oli niin rankkaa se vauva-aika, en kyllä ymmärrä miten se oli hänelle rankkaa kun mä hoidin lapsen pääsääntöisesti itse ja vauva oli hyväuninen eikä heräillyt kovinkaan paljoa öisin. Luulen että miehellä painaa tässä se, että parisuhde on muuttunut, ja hän koki että vauva syrjäytti häntä mun ajatuksissa. Seksiä ja läheisyyttä on vähemmän, mutta toisaalta mies on myös on todella paljon töissä, on varmaan burnoutin partaalla eikä luonnostaan ole sellainen että läheisyys ym olisi helppoa, eikä stressi ja työuupumus paranna asiaa. Mutta toki tämä tilanne on kärjistynyt vasta tämän vuoden aikana. Talous on myös yksi mistä mies on tosi huolissaan, vaikka ollaan hyvätuloisia.

Ollaan menossa parisuhdeterapiaan kommunikaatio-ongelmien takia. Vaikka ne ratkeaisi, niin en tiedä haluanko elää tällaista perhe-elämää missä mies elää työlleen (vaikka väittää että se on perheen takia koska haluaa elättää) ja vapaa-ajalla on liian väsynyt tai stressaantunut tekemään mitään perheenä.

Näinhän se menee kun perheeseen syntyy vauva, mies ajautuu helposti ulkokehälle. Meilläkin mies reagoi tähän. Tilanne muuttui toisen myötä, kun mies alkoi hengailla enemmän taaperon kanssa ja löytyi uusi väylä läheisyydelle. Tuntuikin et mies hemmotteli tyttärensä ihan pilalle näin! Mutta nämä ovat asioita joita ei osaa etukäteen kuvitella itselle ennen kuin kohdalle osuu. Muutos on tosiaan hankalaa, hyvä että saatte apua tähän prosessiin. Asioita ei kyllä ainakaan auta tuo miehesi työstressi, vähentää varmasti mielen joustavuutta.

 

[Olive]

Näinhän se menee kun perheeseen syntyy vauva, mies ajautuu helposti ulkokehälle. Meilläkin mies reagoi tähän. Tilanne muuttui toisen myötä, kun mies alkoi hengailla enemmän taaperon kanssa ja löytyi uusi väylä läheisyydelle. Tuntuikin et mies hemmotteli tyttärensä ihan pilalle näin! Mutta nämä ovat asioita joita ei osaa etukäteen kuvitella itselle ennen kuin kohdalle osuu. Muutos on tosiaan hankalaa, hyvä että saatte apua tähän prosessiin. Asioita ei kyllä ainakaan auta tuo miehesi työstressi, vähentää varmasti mielen joustavuutta.

Näin se menee ja tästä puhuin oman terapeutin kanssa eilen. Siihen päälle vielä miehen lapsuudentraumat ja siellä vahvasti hylätyksi tulemista ym, ei auta asiaa.

Ollaan nyt miehen kanssa juteltu suhteen ongelmista, jotenkin kaikki konkretisoituu ja itselle tulee vielä se vahva tahto etten halua erota, mutta sit itsekseni kun mietin asioita niin tuntuu että muistan pelkkiä huonoja puolia ja ongelmia ja niitä syitä erota. Toin myös esille taas tuon lapsiasian ja tuntuu olevan ehdoton. Kuulemma jos voittaisi lotossa ja saataisiin lastenhoitaja/au pair niin sitten voisi harkita. No, lottovoiton mahdollisuus on aika pieni ja mä kyllä haluan sitä vauvaa hoitaa, enkä antaa hoitajan hoidettavaksi. Siivoojan voisin kyllä ottaa

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Mulla ei vielä kokemusta näistä, mutta voisiko olla että lapsen saaminen on miehelläsi vahvistanut breadwinner-paineita (jos hän on kasvanut perhekäsitykseen jossa äiti keskittyy hoitamaan lapsia ja isän rooli on enemmänkin huolehtia että varallisuus riittää hankintoihin)? Voisi ehkä selittää työorientoitumisen lisääntymistä (jos se on asia joka on kehittynyt tai lisääntynyt raskausaikana/lapsen syntymän jälkeen) siihen pisteeseen, että nyt on vaikea olla tekemättä yli omien voimiensa.

 

[Aakkoset]

@Qkkuu @Mustikka90

Aika ehdoton mies on ollut, eikä ole sen suuremmin avannut asiaa edes kysyttäessä, sanonut vaan ettei halua. Kerran taisi sanoa että oli niin rankkaa se vauva-aika, en kyllä ymmärrä miten se oli hänelle rankkaa kun mä hoidin lapsen pääsääntöisesti itse ja vauva oli hyväuninen eikä heräillyt kovinkaan paljoa öisin. Luulen että miehellä painaa tässä se, että parisuhde on muuttunut, ja hän koki että vauva syrjäytti häntä mun ajatuksissa. Seksiä ja läheisyyttä on vähemmän, mutta toisaalta mies on myös on todella paljon töissä, on varmaan burnoutin partaalla eikä luonnostaan ole sellainen että läheisyys ym olisi helppoa, eikä stressi ja työuupumus paranna asiaa. Mutta toki tämä tilanne on kärjistynyt vasta tämän vuoden aikana. Talous on myös yksi mistä mies on tosi huolissaan, vaikka ollaan hyvätuloisia.

Ollaan menossa parisuhdeterapiaan kommunikaatio-ongelmien takia. Vaikka ne ratkeaisi, niin en tiedä haluanko elää tällaista perhe-elämää missä mies elää työlleen (vaikka väittää että se on perheen takia koska haluaa elättää) ja vapaa-ajalla on liian väsynyt tai stressaantunut tekemään mitään perheenä.

Me saatiin kesäkuuss 2023 esikoinen ja vasta nyt alkanut parisuhde palautumaan vanhoihin uomiinsa. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtänyt syyn muutoksiin. Ollaan rauhassa odoteltu, että alkaisi arki tuntumaan normaalilt arjelta. Johon tottuminen on vienyt yllättävän kauan. Muutokset muutenkin vie aikaa ja uuteen totuttelua. Joillakin enemmän, kuin toisilla.

Tsemppiä teille, toivottavasti löydätte ratkaisun

 

[Olive]

Me saatiin kesäkuuss 2023 esikoinen ja vasta nyt alkanut parisuhde palautumaan vanhoihin uomiinsa. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtänyt syyn muutoksiin. Ollaan rauhassa odoteltu, että alkaisi arki tuntumaan normaalilt arjelta. Johon tottuminen on vienyt yllättävän kauan. Muutokset muutenkin vie aikaa ja uuteen totuttelua. Joillakin enemmän, kuin toisilla.

Tsemppiä teille, toivottavasti löydätte ratkaisun

Musta vaan jotenkin tuntuu, että miehellä on jotenkin tosi kohtuuttomat tai epärealistiset odotukset sitä kohtaan millaista elämän tulisi olla nyt. Lapsi on hänelle tärkeintä ikinä, mutta tuntuu silti kipuilevan perhe-elämän kanssa. Siksi oonkin miettinyt, olisinko hänenkin kannalta vaan parempi erota ja olla yhteisvanhempia, jos ei halua elää perinteistä perhe-elämää, mutta haluaa silti lapsensa parasta ja olla elämässä mukana. Musta tuntuu ettei kumpikaan meistä voi hyvin tässä, enkä rehellisesti sanottuna tiedä voidaanko edes voida. Yritetään toki ja parisuhdeterapiaan päästään parin viikon päästä, mutta jotenkin sellainen fiilis että haluanko edes tarjota miehelle hänen kaipaamiaan asioita, tai voiko mies tarjota mulle sitä mitä minä kaipaisin. Surullista toki että tällaisen asian äärelle pysähtyy vasta nyt, vajaa 8v suhteen jälkeen kun on yksi lapsikin yhdessä. Toisaalta ei näitä samoja pohdintoja ollut tässä mittakaavassa ennen lasta, mutta ehkä orastusta jota en silloin nähnyt/tajunnut

 

[Helpsuli]

Musta vaan jotenkin tuntuu, että miehellä on jotenkin tosi kohtuuttomat tai epärealistiset odotukset sitä kohtaan millaista elämän tulisi olla nyt. Lapsi on hänelle tärkeintä ikinä, mutta tuntuu silti kipuilevan perhe-elämän kanssa. Siksi oonkin miettinyt, olisinko hänenkin kannalta vaan parempi erota ja olla yhteisvanhempia, jos ei halua elää perinteistä perhe-elämää, mutta haluaa silti lapsensa parasta ja olla elämässä mukana. Musta tuntuu ettei kumpikaan meistä voi hyvin tässä, enkä rehellisesti sanottuna tiedä voidaanko edes voida. Yritetään toki ja parisuhdeterapiaan päästään parin viikon päästä, mutta jotenkin sellainen fiilis että haluanko edes tarjota miehelle hänen kaipaamiaan asioita, tai voiko mies tarjota mulle sitä mitä minä kaipaisin. Surullista toki että tällaisen asian äärelle pysähtyy vasta nyt, vajaa 8v suhteen jälkeen kun on yksi lapsikin yhdessä. Toisaalta ei näitä samoja pohdintoja ollut tässä mittakaavassa ennen lasta, mutta ehkä orastusta jota en silloin nähnyt/tajunnut

Pitää muistaa että vanhemmaksi kasvu muuttaa molempia, myös elämä on muuttunu paljon samoin arvot varmastikin omalla tavallaan. Pitää olla armollinen, ei meilläkään parisuhde ole palautunut mitenkään siihen mitä se oli ja nyt vielä mun terveyshuolet yms. Toki jos ei ole onnellinen, niin silloin ei kannata jäädä toisen takia tai lapsen takia. Ansaitset olla onnellinen

 

[Olive]

Pitää muistaa että vanhemmaksi kasvu muuttaa molempia, myös elämä on muuttunu paljon samoin arvot varmastikin omalla tavallaan. Pitää olla armollinen, ei meilläkään parisuhde ole palautunut mitenkään siihen mitä se oli ja nyt vielä mun terveyshuolet yms. Toki jos ei ole onnellinen, niin silloin ei kannata jäädä toisen takia tai lapsen takia. Ansaitset olla onnellinen

Sepä juuri. Tuntuu että mies jotenkin vastustaa/kipuilee tätä tosi paljon ja etsii ratkaisuja ihan ihmeellisistä ehdotuksista, joihin en ole valmis enkä näe että ne mitään auttaisi.

 

[Misa]

@Olive teillä on kyllä tosi hankala tilanne. En oikein neuvoja osaa antaa, mutta varmasti hyvä että olette menossa pariterapiaan, ja ainakin sulla vaikuttaa olevan hieno kyky ajatella asioita kaikista näkökulmista.

Itse erosin 7 vuoden suhteesta 6 vuotta sitten. Näin jälkeenpäin vain muistan sen, että olin jo asiaa ajatellut ja nähnyt sen tulevan ehkä noin vuoden verran tai pidempäänkin. En kadu että pitkään vielä yritettiin, mutta tavallaan jälkeenpäin vasta tajusin, että olin jo oikeastaan sen päätöksen tehnyt paljon aiemmin, eikä sitä tilannetta olisi oikein mikään voinut enää korjatakaan.
Meillä kuitenkaan ei asiaan liittynyt lapsia, joten näitä tilanteita ei voi siinä mielessä verrata keskenään.

Hirmu paljon tsemppiä!

 

[Aakkoset]

Musta vaan jotenkin tuntuu, että miehellä on jotenkin tosi kohtuuttomat tai epärealistiset odotukset sitä kohtaan millaista elämän tulisi olla nyt. Lapsi on hänelle tärkeintä ikinä, mutta tuntuu silti kipuilevan perhe-elämän kanssa. Siksi oonkin miettinyt, olisinko hänenkin kannalta vaan parempi erota ja olla yhteisvanhempia, jos ei halua elää perinteistä perhe-elämää, mutta haluaa silti lapsensa parasta ja olla elämässä mukana. Musta tuntuu ettei kumpikaan meistä voi hyvin tässä, enkä rehellisesti sanottuna tiedä voidaanko edes voida. Yritetään toki ja parisuhdeterapiaan päästään parin viikon päästä, mutta jotenkin sellainen fiilis että haluanko edes tarjota miehelle hänen kaipaamiaan asioita, tai voiko mies tarjota mulle sitä mitä minä kaipaisin. Surullista toki että tällaisen asian äärelle pysähtyy vasta nyt, vajaa 8v suhteen jälkeen kun on yksi lapsikin yhdessä. Toisaalta ei näitä samoja pohdintoja ollut tässä mittakaavassa ennen lasta, mutta ehkä orastusta jota en silloin nähnyt/tajunnut

hyvä, että ootte saanut apua. Voi olla, että se on mitä tarvitsette. Itse en tekisi mitään radikaaleja päätöksiä, ennenkuin alkaa raskauden, imetykseen ym. Vaikuttaneet hormonit palautumaan normaaliksi. Sillä ne saattaa vaikuttaa omaan ajatteluun ja toimintaan hyvinkin vahvasti

 

[Olive]

hyvä, että ootte saanut apua. Voi olla, että se on mitä tarvitsette. Itse en tekisi mitään radikaaleja päätöksiä, ennenkuin alkaa raskauden, imetykseen ym. Vaikuttaneet hormonit palautumaan normaaliksi. Sillä ne saattaa vaikuttaa omaan ajatteluun ja toimintaan hyvinkin vahvasti

No, kohta 2v synnytyksestä ja 1v imetyksen lopusta, joten eiköhän ne ala tasaantumaan. Meillä nyt remontti käynnissä ym ja haluan myös katsoa että se valmistuu suurimmilta osin, koska sekin vaikuttaa meidän aikaan ym. Musta jotenkin vaan tuntuu, että lapsen myötä ainakin oma ajatus siitä, millaisen elämän haluan, on kirkastunut ja ehkä myös muuttunut aiemmasta, miehen myös ehkä vähän muuttunut/pysynyt samana ja ne ajatukset ei oikein tunnu kohtaavan tai olevan yhteensovitettavissa.

@Misa kiitos tsempeistä

 

[Aakkoset]

No, kohta 2v synnytyksestä ja 1v imetyksen lopusta, joten eiköhän ne ala tasaantumaan. Meillä nyt remontti käynnissä ym ja haluan myös katsoa että se valmistuu suurimmilta osin, koska sekin vaikuttaa meidän aikaan ym. Musta jotenkin vaan tuntuu, että lapsen myötä ainakin oma ajatus siitä, millaisen elämän haluan, on kirkastunut ja ehkä myös muuttunut aiemmasta, miehen myös ehkä vähän muuttunut/pysynyt samana ja ne ajatukset ei oikein tunnu kohtaavan tai olevan yhteensovitettavissa.

@Misa kiitos tsempeistä

No sitten ne ei evään vaikuta, voi tosiaan olla niin, että teidän ajatus tulevasta on muuttunut. Toivottavasti saatte apua parisuhdeterapiasta, tai ainakin sen kirjastaan päätöksentekoa.

Kovasti voimia tulevaan

 

[Nepeta Cataria]

Musta vaan jotenkin tuntuu, että miehellä on jotenkin tosi kohtuuttomat tai epärealistiset odotukset sitä kohtaan millaista elämän tulisi olla nyt. Lapsi on hänelle tärkeintä ikinä, mutta tuntuu silti kipuilevan perhe-elämän kanssa. Siksi oonkin miettinyt, olisinko hänenkin kannalta vaan parempi erota ja olla yhteisvanhempia, jos ei halua elää perinteistä perhe-elämää, mutta haluaa silti lapsensa parasta ja olla elämässä mukana. Musta tuntuu ettei kumpikaan meistä voi hyvin tässä, enkä rehellisesti sanottuna tiedä voidaanko edes voida. Yritetään toki ja parisuhdeterapiaan päästään parin viikon päästä, mutta jotenkin sellainen fiilis että haluanko edes tarjota miehelle hänen kaipaamiaan asioita, tai voiko mies tarjota mulle sitä mitä minä kaipaisin. Surullista toki että tällaisen asian äärelle pysähtyy vasta nyt, vajaa 8v suhteen jälkeen kun on yksi lapsikin yhdessä. Toisaalta ei näitä samoja pohdintoja ollut tässä mittakaavassa ennen lasta, mutta ehkä orastusta jota en silloin nähnyt/tajunnut

Kuulostaa että miehelläsi on kovasti ristiriitaisia ajatuksia, eli varmaankin aika auttaa tässä että ajatukset löytävät paikkansa yhteensopivaksi kokonaisuudeksi.

No miltä kuulostaisi ajatus, että stressi on useamman tekijän summa. Jos et pysty puuttumaan juuri kohteena olevaan stressitekijään, niin pystyisitkö purkamaan jotain muita? Esim. olikos teillä remppa menossa, jos sen saisi alta niin paukkuja voisi riittää paremmin perhe-elämän kiemuroihin. Pura joku muu stressin lähde, niin kokonaisuus voisi keventyä. Kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen.