Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Sofia83]

Meillä on esikoisen kanssa vähän samanlainen tilanne kuin teillä kuopuksen kanssa @Pingviiniemo. Hän on 3,5-vuotias ja uhmaikä kierros 2 alkoi kesälomalla ja nyt taas päivittäin tulee tilanteita, joista hän suuttuu, kun asiat eivät mene kuten hän on ajatellut, esim. tavarat, kynä jne. eivöt tottele. Sitten hän alkaa ihan yhtäkkiä muistella jotain yli vuodentakaista tilannetta ja kysyy tilanteesta jotain ja me vanhemmat emme muista/ymmärrä mitä hän tarkoittaa ja sit on kiukkua, itkua ja tavarat lentää. Tosi turhauttavaa! Miten kaikki muut jaksavat tämän riittämättömyyden tunteen ja turhautumisen kanssa?!?

Lisäksi kuopus aloitti juuri päiväkodin ja sen myötä sairastelut jatkuivat. Onneksi kesällä oli sairasteluista taukoa. Hän oli koko vauvavuoden enemmän tai vähemmän flunssassa, mukaan lukien 5 korvatulehdusta ja se väistämättä vie meidän molempien vanhempien voimat ja ollaan aina sairasteluputken aikana melko kireinä, kun työt kasaantuvat ja yöunet jäävät vähille.

Meillä kuopus nukkuu nykyään yöt pääasiassa hyvin, mutta esikoinen on alkanut heräillä yöllä siitä asti kun 3-vuotiaana oppi yökuivaksi.

Nyt vasta pääsen itse aiheeseen eli vauvakuumeeseen. Huomaan, että nyt kun alan olla vähän palautunut vauvavuodesta, alkaa vauvakuume jälleen nostaa päätään. Mies ei halua kolmatta lasta ja mun on lähes mahdoton saada luomuna lasta jos ylipäänsä. Ajattelin, että olisin tosi tyytyväinen kun lopulta vastoin odotuksia saimme kaksi lasta ja toki olen kiitollinen ja onnellinen, mutta kuitenkin nykyään haaveilen päivittäin kolmannesta , vaikka tiedän, että se ei ole mahdollista, koska a) mies ei halua ja vaikka haluaisi, b) mulla tuskin on monta munasolua jäljellä. Miksi tämä vauvakuume taas alkoi ja milloin tämä loppuu?

 

[Nepeta Cataria]

Äääh! Minulla vauveli on kohta 4kk ja kaikki menee hyvin. Paitsi että hukun kamaan ja mietin et mistä päästä karsia. Kuulemma kukaan ei enää osta kirppiksiltä vaatteita, ja edes lahjoitamalla ei meinaa saada vaatteita menemään. Mutta en minä raski mun ihania vauvanvaatteita laittaa roskikseen, vaikka niistä pari kokoa on jo jäänyt pieniksi. Taas mielessä pyörii entäjossit. Mut hei, minulla on jo 6 lasta ja ikää ihan riittämiin.

Tosin, tällä hetkellä luotetaan että täysimetys toimii ehkäisynä kun vauveli on alle 6kk. Mutta toisaalta olen tällä kierroksella napsinut ihan intensiivisesti vitamiineja ja sallittuna lisäravinteita tehostaakseni toipumistani ja lisätäkseni energiaa tässä suurperhemyllyssä, joten mistäpä sen tietää josko keho toipuu hedelmälliseksi ennätysajassa. Imetys on kyllä pitänyt hyvin kuukautiset pois ja sitä kautta tehokkaasti rajannut hedelmällisyyttä, ja ajatus on imettää liki 2v. Mutta jos vahinko sattuisi käymään, niin kehoitin miestä rukoilemaan jumalaansa että saadaan tyttö! Ei millään pahalla, mutta meillä tuo 4v ja 2,5v veljeskaksikko on tällä hetkellä sellainen täystuhokombo ettei ole tottakaan.

 

[Helpsuli]

Äääh! Minulla vauveli on kohta 4kk ja kaikki menee hyvin. Paitsi että hukun kamaan ja mietin et mistä päästä karsia. Kuulemma kukaan ei enää osta kirppiksiltä vaatteita, ja edes lahjoitamalla ei meinaa saada vaatteita menemään. Mutta en minä raski mun ihania vauvanvaatteita laittaa roskikseen, vaikka niistä pari kokoa on jo jäänyt pieniksi. Taas mielessä pyörii entäjossit. Mut hei, minulla on jo 6 lasta ja ikää ihan riittämiin.

Tosin, tällä hetkellä luotetaan että täysimetys toimii ehkäisynä kun vauveli on alle 6kk. Mutta toisaalta olen tällä kierroksella napsinut ihan intensiivisesti vitamiineja ja sallittuna lisäravinteita tehostaakseni toipumistani ja lisätäkseni energiaa tässä suurperhemyllyssä, joten mistäpä sen tietää josko keho toipuu hedelmälliseksi ennätysajassa. Imetys on kyllä pitänyt hyvin kuukautiset pois ja sitä kautta tehokkaasti rajannut hedelmällisyyttä, ja ajatus on imettää liki 2v. Mutta jos vahinko sattuisi käymään, niin kehoitin miestä rukoilemaan jumalaansa että saadaan tyttö! Ei millään pahalla, mutta meillä tuo 4v ja 2,5v veljeskaksikko on tällä hetkellä sellainen täystuhokombo ettei ole tottakaan.

On meitä vielä, jotka ostaa mielellään vaatetta vauvalle/lapselle kirpparilta Toki en aio kirpparillakaan maksaa käytetystä vaatteesta yli 5€ vaikka ois kuinka gugguutta tmv merkkiä. Saatika newbien vaatteista joita saa uutena muutamalla eurolla lisää siihen mitä pyydetään. Ainakin meidän kirppiksellä vaatteet on jotenkin tosi ylihintasia. Mulla itellä meni hyvin kaupaks kun myin 3-5€

 

[VäriSointu]

Äääh! Minulla vauveli on kohta 4kk ja kaikki menee hyvin. Paitsi että hukun kamaan ja mietin et mistä päästä karsia. Kuulemma kukaan ei enää osta kirppiksiltä vaatteita, ja edes lahjoitamalla ei meinaa saada vaatteita menemään. Mutta en minä raski mun ihania vauvanvaatteita laittaa roskikseen, vaikka niistä pari kokoa on jo jäänyt pieniksi. Taas mielessä pyörii entäjossit. Mut hei, minulla on jo 6 lasta ja ikää ihan riittämiin.

Tosin, tällä hetkellä luotetaan että täysimetys toimii ehkäisynä kun vauveli on alle 6kk. Mutta toisaalta olen tällä kierroksella napsinut ihan intensiivisesti vitamiineja ja sallittuna lisäravinteita tehostaakseni toipumistani ja lisätäkseni energiaa tässä suurperhemyllyssä, joten mistäpä sen tietää josko keho toipuu hedelmälliseksi ennätysajassa. Imetys on kyllä pitänyt hyvin kuukautiset pois ja sitä kautta tehokkaasti rajannut hedelmällisyyttä, ja ajatus on imettää liki 2v. Mutta jos vahinko sattuisi käymään, niin kehoitin miestä rukoilemaan jumalaansa että saadaan tyttö! Ei millään pahalla, mutta meillä tuo 4v ja 2,5v veljeskaksikko on tällä hetkellä sellainen täystuhokombo ettei ole tottakaan.

Minä olen ihan hyvin saanut myytyä torissa ja kivijalkakirppiksellä. Itse otin sen linjan, että laitan sellaisen hinnan, että ne menee. Samaa mieltä edellisen kanssa, että paljon on ylihinnoiteltua lasten vaatetta kirppiksillä. Olen myös lahjoittanut hyväntekeväisyyteen, kun sitä pieneksi jäänyttä vaatetta on ollut niin paljon.

 

[Nepeta Cataria]

Ihana kuulla että vaatteet vielä kelpaavat jos hinta on kohdillaan. Ehkäpä minäkin sitten teen noista saman koon paketteja, otan kuvat ja hinnoittelen 50cnt - 5€ vaatteelle. Mukana kun koossa on paitsi ÄP:tä, niin ihania Newbien mekkoja, joissa ei käytön jälkiä edes ehdi tulemaan kun vauveli kasvaa niin huimaa kyytiä.

Mutta ensin pitää saada se oma pää käännettyä vaihteelle et mun vauvat on tässä. Se on se kaikkein kovin urakka! Ja mistä olisi niin ihana lipsua. Kun alkaa tuntua että ainoa syy miksi perhekoko tulee täyteen on mun vaihdevuodet.

 

[Helpsuli]

Ihana kuulla että vaatteet vielä kelpaavat jos hinta on kohdillaan. Ehkäpä minäkin sitten teen noista saman koon paketteja, otan kuvat ja hinnoittelen 50cnt - 5€ vaatteelle. Mukana kun koossa on paitsi ÄP:tä, niin ihania Newbien mekkoja, joissa ei käytön jälkiä edes ehdi tulemaan kun vauveli kasvaa niin huimaa kyytiä.

Mutta ensin pitää saada se oma pää käännettyä vaihteelle et mun vauvat on tässä. Se on se kaikkein kovin urakka! Ja mistä olisi niin ihana lipsua. Kun alkaa tuntua että ainoa syy miksi perhekoko tulee täyteen on mun vaihdevuodet.

Mullahan on vasta yksi ja haluan toisenkin, mutta päätin itselleni että haluan kuitenkin hypistellä ja ostaa uudelle vauvalle sitten vaatetta niin myyn nykyiset pois ja voin sitten ostaa siihen tilanteeseen mieluisia vaatteita uudelle vauvalle.

 

[Nepeta Cataria]

Mullahan on vasta yksi ja haluan toisenkin, mutta päätin itselleni että haluan kuitenkin hypistellä ja ostaa uudelle vauvalle sitten vaatetta niin myyn nykyiset pois ja voin sitten ostaa siihen tilanteeseen mieluisia vaatteita uudelle vauvalle.

Juu, ja eihän sitä voi olla varma et onko toka samaa sukupuolta kuin eka, aina voi tulla hankintoja. Minulla tilanne kun on että on jo 3 poikaa ja 3 tyttöä, niin varsinkin vauvanvaatevarasto on hyvin kattava. Tekee pahaa luopua siitä, kun aika on sen verran kortilla että uusien hommaaminen olisi työlästä. Mutta eipä sitä ikinä tiedä elämästä ja rahalla tosiaan saa, vaikka laittaisinkin nyt kaiken pois.

 

[elmi]

Hei taas kaikille!

Komppaan sitä, että kyllä käytetty tavara liikkuu, kunhan vaan hinta kohdillaan! Etenkin pienten vauvojen vaatteet, kun niissähän harvoin mitään käytönjälkiä on.

Meillä täällä tilanne edennyt siten, että puolison mielestä kaksi lasta on hänelle riittävä määrä, mutta sanoi että eihän sitä tiedä, jos mieli joskus muuttuu.

Niin onpa vaan aika kaamea rako olla, kun joka toinen päivä oon tosi surullinen siitä, että meidän lapsiluku on tässä ja joka toinen päivä elättelen toiveita, että ehkä joskus mieli muuttuu. Koen tosi raskaana tällaisen löyhässä hirressä roikkumisen, koska eihän tässä mitään takeita ole siitä että puolison mieli muuttuisi vaan mielestäni ennemminkin täytyy mun tässä kohtaa mennä sillä mikä hänen ajatus nyt on, että ei enempää. Ja itsellä kohta tulee 37v täyteen, niin kyllähän tässä ne vaihdevuodet vaan on ennemmin lähellä kuin kaukana

Suru tästä tilanteesta on suuri ja läsnä päivittäin, milloinkohan helpottaisi.

 

[Olive]

Meillä täällä tilanne edennyt siten, että puolison mielestä kaksi lasta on hänelle riittävä määrä, mutta sanoi että eihän sitä tiedä, jos mieli joskus muuttuu.

Niin onpa vaan aika kaamea rako olla, kun joka toinen päivä oon tosi surullinen siitä, että meidän lapsiluku on tässä ja joka toinen päivä elättelen toiveita, että ehkä joskus mieli muuttuu. Koen tosi raskaana tällaisen löyhässä hirressä roikkumisen, koska eihän tässä mitään takeita ole siitä että puolison mieli muuttuisi vaan mielestäni ennemminkin täytyy mun tässä kohtaa mennä sillä mikä hänen ajatus nyt on, että ei enempää. Ja itsellä kohta tulee 37v täyteen, niin kyllähän tässä ne vaihdevuodet vaan on ennemmin lähellä kuin kaukana

Suru tästä tilanteesta on suuri ja läsnä päivittäin, milloinkohan helpottaisi.

Halit sinne ymmärrän miltä tuntuu, vaikka olenkin nuorempi. Vaiheilen itsekin vähän sen välillä että onko yksi vai kaksi parempi, enemmän kuitenkin kallistun siihen kahteen koska en usko että sitä toista katuisin. Silti kuitenkin tuntuu siltä ettei miehen mieli tule koskaan muuttumaan, mutta silti jotenkin elättelen toiveita että ehkä joskus mieli muuttuisi, kun elämäntilanne tasaantuisi. Ja siksi toisekseen et jos oikeasti mies toista haluaisi niin sit pitäisi päättää että onko se mulle niin iso juttu että pitää erota.

 

[Olive]

Huoh. Tänään näin raskaana olevaa tiimikaveria, laskettu aika joskus loka-marraskuussa. Tulipa haikeus ja vauvakuume taas kun katsoi miten silitteli mahaansa välillä huomaamattaan.

Ja musta tuntuu nyt entistä enemmän siltä ettei mies tule koskaan toista lasta haluamaan/toiseen suostumaan. Viikonloppuna oli kinaa ja siinä tuoksinnassa sanoi ettei koskaan lasta halunnut (hän oli se joka ehdotti alunperin että pitäisikö nyt alkaa yrittää), ja antoi ymmärtää ettei perheaktiviteetit kiinnosta pätkääkään (hänellä on tosi vähän vapaa-aikaa töiden takia, joten varmaan haluaa priorisoida omaa aikaa silloin harvoin kun sitä on). Aiemminkin erinäisissä asioissa on tullut huomattua, ettei mies haluaisi minkään muuttuvan lapsen tulon myötä ja on haluton nielemään sitä totuutta, että tietyissä asioissa pitää joustaa/muuttaa toimintatapoja lapsen vuoksi. Tästä huolimatta mies rakastaa lasta enemmän kuin mitään, haluaa hakea päiväkodista ja leikkii lapsen kanssa mielellään.

No, en kuitenkaan itse ole sinänsä asian kanssa jäniksen selässä, ja ero olisi tällä hetkellä taloudellinen katastrofi (iso talo jossa remontti kesken ja velkaa paljon, olen myös velkaa puolisolle). Koitan siis olla murehtimatta liikaa ja silti panostaa meidän suhteeseen, jos vaikka joku ihme tapahtuisi. Nyt on muutenkin ollut taas vähän huonompi jakso meillä vajaan viikon verran, ja pitäisi jutella asioista yleisestikin.

Meni nyt osin vähän ohi aiheen, mutta tulipahan taas vuodatettua

 

[Helpsuli]

Huoh. Tänään näin raskaana olevaa tiimikaveria, laskettu aika joskus loka-marraskuussa. Tulipa haikeus ja vauvakuume taas kun katsoi miten silitteli mahaansa välillä huomaamattaan.

Ja musta tuntuu nyt entistä enemmän siltä ettei mies tule koskaan toista lasta haluamaan/toiseen suostumaan. Viikonloppuna oli kinaa ja siinä tuoksinnassa sanoi ettei koskaan lasta halunnut (hän oli se joka ehdotti alunperin että pitäisikö nyt alkaa yrittää), ja antoi ymmärtää ettei perheaktiviteetit kiinnosta pätkääkään (hänellä on tosi vähän vapaa-aikaa töiden takia, joten varmaan haluaa priorisoida omaa aikaa silloin harvoin kun sitä on). Aiemminkin erinäisissä asioissa on tullut huomattua, ettei mies haluaisi minkään muuttuvan lapsen tulon myötä ja on haluton nielemään sitä totuutta, että tietyissä asioissa pitää joustaa/muuttaa toimintatapoja lapsen vuoksi. Tästä huolimatta mies rakastaa lasta enemmän kuin mitään, haluaa hakea päiväkodista ja leikkii lapsen kanssa mielellään.

No, en kuitenkaan itse ole sinänsä asian kanssa jäniksen selässä, ja ero olisi tällä hetkellä taloudellinen katastrofi (iso talo jossa remontti kesken ja velkaa paljon, olen myös velkaa puolisolle). Koitan siis olla murehtimatta liikaa ja silti panostaa meidän suhteeseen, jos vaikka joku ihme tapahtuisi. Nyt on muutenkin ollut taas vähän huonompi jakso meillä vajaan viikon verran, ja pitäisi jutella asioista yleisestikin.

Meni nyt osin vähän ohi aiheen, mutta tulipahan taas vuodatettua

Tsemppiä sinulle ja teille Oon huomannut omassa elämässäni kuinka lapsen tulo onkaan muuttanut elämää ja parisuhdetta. Itse rakastan touhuta lapsen kanssa paljon, mies ei ehkä niinkään. Ja oma aika tosiaan on kortilla, mutta sekin vähä mitä vapaata on niin oon 150% läsnä lapselle ja omaa aikaa on sitten kun hän nukkuu yms. Toki se on omasta unesta usein pois, mutta on se sen arvosta.

Yritän tätä itelle sanoa, että tuo lapsi on näin pieni vain hetken, kohta hän on jo koululainen joka ei samalla tavalla tarvitse ja kaipaa äitiä/isää joka hetki. Ehkä miehesi voisi ajatella asiaa tätä kautta, auttaisikohan se helpottamaan kriiseilyä jota hän kuulostaisi käyvän läpi.

 

[Olive]

Tsemppiä sinulle ja teille Oon huomannut omassa elämässäni kuinka lapsen tulo onkaan muuttanut elämää ja parisuhdetta. Itse rakastan touhuta lapsen kanssa paljon, mies ei ehkä niinkään. Ja oma aika tosiaan on kortilla, mutta sekin vähä mitä vapaata on niin oon 150% läsnä lapselle ja omaa aikaa on sitten kun hän nukkuu yms. Toki se on omasta unesta usein pois, mutta on se sen arvosta.

Yritän tätä itelle sanoa, että tuo lapsi on näin pieni vain hetken, kohta hän on jo koululainen joka ei samalla tavalla tarvitse ja kaipaa äitiä/isää joka hetki. Ehkä miehesi voisi ajatella asiaa tätä kautta, auttaisikohan se helpottamaan kriiseilyä jota hän kuulostaisi käyvän läpi.

Mies on tyyliin lapsen syntymästä asti odottanut että lapsi ois vähän isompi ja hänen kanssaan voisi leikkiä kunnolla jne pikkuhiljaa sitä kohti mennään.

Mies haluaa myös esim jäädä pois työelämästä jo aikaisin (~50v) ja muuttaa mahdollisesti ulkomaille, ja tähän tietenkin toinen lapsi on lykkäys noille haaveille. Itselle tämä asia selvisi vasta tänä kesänä, ja mä en tiedä haluanko ainakaan ympäri vuoden asua muualla kuin Suomessa, haluaisin pysyä lähellä lapsiani ja vanhempiani (olen ainoa lapsi). Toki vanhempani voivat kuolla ennen sitä ja lapset muuttaa ulkomaille, mutta jotenkin vierastan tuota ajatusta. Se jo itsessään on näin perheellisenä sellainen ajatus, että onko järkevää olla loppuelämää yhdessä. Siksi toisekseen tällä hetkellä en usko että oma taloudellinen tilanne antaisi myöden tuollaista, josta tulee olo että olenko miehelle tässä rinnalla vain jotenkin väliaikaisesti? No, tämä on sitten ihan muun ketjun pohdintaa, mutta luonnollisesti vaikuttaa ajatuksiini siitä haluanko luopua vauvahaaveesta, jos on mahdollista ettei sitten oltaisi miehen kanssa yhdessä myöhemmin. Jos luopuisin ja mies sitten vaikka 15v päästä ottaisi ja lähtisi, voi olla että olisi aika katkera fiilis. Toisaalta silti ero tässä kohtaa tuntuisi suurelta epäonnistumiselta.

 

[Helpsuli]

Mies on tyyliin lapsen syntymästä asti odottanut että lapsi ois vähän isompi ja hänen kanssaan voisi leikkiä kunnolla jne pikkuhiljaa sitä kohti mennään.

Mies haluaa myös esim jäädä pois työelämästä jo aikaisin (~50v) ja muuttaa mahdollisesti ulkomaille, ja tähän tietenkin toinen lapsi on lykkäys noille haaveille. Itselle tämä asia selvisi vasta tänä kesänä, ja mä en tiedä haluanko ainakaan ympäri vuoden asua muualla kuin Suomessa, haluaisin pysyä lähellä lapsiani ja vanhempiani (olen ainoa lapsi). Toki vanhempani voivat kuolla ennen sitä ja lapset muuttaa ulkomaille, mutta jotenkin vierastan tuota ajatusta. Se jo itsessään on näin perheellisenä sellainen ajatus, että onko järkevää olla loppuelämää yhdessä. Siksi toisekseen tällä hetkellä en usko että oma taloudellinen tilanne antaisi myöden tuollaista, josta tulee olo että olenko miehelle tässä rinnalla vain jotenkin väliaikaisesti? No, tämä on sitten ihan muun ketjun pohdintaa, mutta luonnollisesti vaikuttaa ajatuksiini siitä haluanko luopua vauvahaaveesta, jos on mahdollista ettei sitten oltaisi miehen kanssa yhdessä myöhemmin. Jos luopuisin ja mies sitten vaikka 15v päästä ottaisi ja lähtisi, voi olla että olisi aika katkera fiilis. Toisaalta silti ero tässä kohtaa tuntuisi suurelta epäonnistumiselta.

Isoja asioita pohdittavana. Mutta teidän pitänee keskustella tulevaisuuden haaveista sinne 10-15v. päähän ja katsoa oletteko samaa mieltä siitä mitä kohti mennään.

 

[Olive]

Isoja asioita pohdittavana. Mutta teidän pitänee keskustella tulevaisuuden haaveista sinne 10-15v. päähän ja katsoa oletteko samaa mieltä siitä mitä kohti mennään.

No näinpä juuri… ottaa päähän ettei tällaisia asioita oo tullut ilmi/tajunnut kysyä jo sillon 5-6v sit kun oltiin alkutekijöissä

 

[Nepeta Cataria]

Mies on tyyliin lapsen syntymästä asti odottanut että lapsi ois vähän isompi ja hänen kanssaan voisi leikkiä kunnolla jne pikkuhiljaa sitä kohti mennään.

Mies haluaa myös esim jäädä pois työelämästä jo aikaisin (~50v) ja muuttaa mahdollisesti ulkomaille, ja tähän tietenkin toinen lapsi on lykkäys noille haaveille. Itselle tämä asia selvisi vasta tänä kesänä, ja mä en tiedä haluanko ainakaan ympäri vuoden asua muualla kuin Suomessa, haluaisin pysyä lähellä lapsiani ja vanhempiani (olen ainoa lapsi). Toki vanhempani voivat kuolla ennen sitä ja lapset muuttaa ulkomaille, mutta jotenkin vierastan tuota ajatusta. Se jo itsessään on näin perheellisenä sellainen ajatus, että onko järkevää olla loppuelämää yhdessä. Siksi toisekseen tällä hetkellä en usko että oma taloudellinen tilanne antaisi myöden tuollaista, josta tulee olo että olenko miehelle tässä rinnalla vain jotenkin väliaikaisesti? No, tämä on sitten ihan muun ketjun pohdintaa, mutta luonnollisesti vaikuttaa ajatuksiini siitä haluanko luopua vauvahaaveesta, jos on mahdollista ettei sitten oltaisi miehen kanssa yhdessä myöhemmin. Jos luopuisin ja mies sitten vaikka 15v päästä ottaisi ja lähtisi, voi olla että olisi aika katkera fiilis. Toisaalta silti ero tässä kohtaa tuntuisi suurelta epäonnistumiselta.

Mun miehellä on sama haave; n. 50-veenä pois työelämästä ja muutto toiseen maahan. Ja siihen ei muuten ole kovin montaa vuotta! Tämä on hänen Fire-haaveensa. Fire, eli Financial Independence, Retire Early. Lyhyesti, tehdään töitä ja säästetään mahdollisimman paljon. Säästöt sijoitetaan siten että ne tuottavat tasaisen varmasti, ja kun sijoitussumma on tarpeeksi suuri, sen tuotot kattavat kulut siten ettei ole tarvetta rahoittaa elämistään työnteolla. Sijoitussalkun kokoon siis vaikuttaa kovasti se, että montako ihmistä tällä pitäisi elää, maan kustannustaso, omaisuustulojen verotus, ... Sijoituksille lasketaan 4% vuosituotto, mutta jos nousukausi sattuu sijoituksien ajalle, tuotto voi olla toki paljon enemmänkin. Riippuu kovasti ajasta ja sijoitusmuodoista.

Minuakin aluksi mietitytti tuo miehen unelma, ja vähän hirvittikin. Jättää nyt kaikki taakse ja muuttaa mukana? Toisaalta, me käytiin tämä ajatusketju joskus aikaisemminkin jo lävitse, sillä miehelle tarjottiin vuoden työkeikkaa jenkkeihin, ja me oltaisiin lähdetty sinne perheenä jos korona ei olisi iskenyt. Se keikka meni sivusuun, mutta ajatustyötä tehtiin niin että tulin siihen tulokseen, että:
Mun koti on siellä missä mun perhe on. Ei ole väliä millä kielellä asioidaan. Lapset kyllä oppivat kielen, ja heidät voisi sijoittaa ainakin aluksi kansainväliseen kouluun. Opiskeluaikanani olin vuoden verran Saksassa, ja se oli silmiä avaava kokemus. Ymmärsin että voisin ihan helpostikin asua vaikka siellä, tai jossain muuallakin. Aloin opiskelemaan saksankieltä vasta saksassa, ja muuten mentiin kansainvälisessä porukassa englannilla. Ja ihan mukavasti pärjäsi, sai kavereita ja opintopisteitä, ja pärjäsi virastoissa. Ja ainahan pääsee takaisin vaikkapa lomailemaan. Kun matkustaa sesonkien ulkopuolella, Euroopan lennot eivät ole edes pahan hintaisia.

Meillä tuo miehen Fire-haave ei ole hidastanut perheen kasvatusta. Toki isompi perhe vaatii isomman sijoitussalkun, mutta onni on ollut meillä myötäinen ja ollaan saatu säästettyä tasaisesti ja sijoitukset ovat kasvaneet kohtuudella. Eteenkin sen jälkeen kun hoksattiin siirtää painopiste pois suomalaisista osakkeista kansainvälisiin etf:iin. Koronan aikana ja jälkeen olen saanut vielä 3 lasta. Tottakai se asettaa paljon vaatimuksia sille että minne perheen kanssa voi asettua. Pitää olla kouluja, mielellään kansainvälinen alkuun, vaikka lapset kyllä oppivat nopsaan uuden kielenkin kun vain päästää heidät uuteen ympäristöön. Pitäisi olla hyviä harrastusmahdollisuuksia, ja suomalaisyhteisö olisi kyllä kiva bonari tähän päälle! Heiltä saisi varmasti tukea kaikkeen elämiseen ja olemiseen.

Toivottavasti sait tästä ajatuksia ja uskoa, että kaikki järjestyy.

 

[Olive]

Mun miehellä on sama haave; n. 50-veenä pois työelämästä ja muutto toiseen maahan. Ja siihen ei muuten ole kovin montaa vuotta! Tämä on hänen Fire-haaveensa. Fire, eli Financial Independence, Retire Early. Lyhyesti, tehdään töitä ja säästetään mahdollisimman paljon. Säästöt sijoitetaan siten että ne tuottavat tasaisen varmasti, ja kun sijoitussumma on tarpeeksi suuri, sen tuotot kattavat kulut siten ettei ole tarvetta rahoittaa elämistään työnteolla. Sijoitussalkun kokoon siis vaikuttaa kovasti se, että montako ihmistä tällä pitäisi elää, maan kustannustaso, omaisuustulojen verotus, ... Sijoituksille lasketaan 4% vuosituotto, mutta jos nousukausi sattuu sijoituksien ajalle, tuotto voi olla toki paljon enemmänkin. Riippuu kovasti ajasta ja sijoitusmuodoista.

Minuakin aluksi mietitytti tuo miehen unelma, ja vähän hirvittikin. Jättää nyt kaikki taakse ja muuttaa mukana? Toisaalta, me käytiin tämä ajatusketju joskus aikaisemminkin jo lävitse, sillä miehelle tarjottiin vuoden työkeikkaa jenkkeihin, ja me oltaisiin lähdetty sinne perheenä jos korona ei olisi iskenyt. Se keikka meni sivusuun, mutta ajatustyötä tehtiin niin että tulin siihen tulokseen, että:
Mun koti on siellä missä mun perhe on. Ei ole väliä millä kielellä asioidaan. Lapset kyllä oppivat kielen, ja heidät voisi sijoittaa ainakin aluksi kansainväliseen kouluun. Opiskeluaikanani olin vuoden verran Saksassa, ja se oli silmiä avaava kokemus. Ymmärsin että voisin ihan helpostikin asua vaikka siellä, tai jossain muuallakin. Aloin opiskelemaan saksankieltä vasta saksassa, ja muuten mentiin kansainvälisessä porukassa englannilla. Ja ihan mukavasti pärjäsi, sai kavereita ja opintopisteitä, ja pärjäsi virastoissa. Ja ainahan pääsee takaisin vaikkapa lomailemaan. Kun matkustaa sesonkien ulkopuolella, Euroopan lennot eivät ole edes pahan hintaisia.

Meillä tuo miehen Fire-haave ei ole hidastanut perheen kasvatusta. Toki isompi perhe vaatii isomman sijoitussalkun, mutta onni on ollut meillä myötäinen ja ollaan saatu säästettyä tasaisesti ja sijoitukset ovat kasvaneet kohtuudella. Eteenkin sen jälkeen kun hoksattiin siirtää painopiste pois suomalaisista osakkeista kansainvälisiin etf:iin. Koronan aikana ja jälkeen olen saanut vielä 3 lasta. Tottakai se asettaa paljon vaatimuksia sille että minne perheen kanssa voi asettua. Pitää olla kouluja, mielellään kansainvälinen alkuun, vaikka lapset kyllä oppivat nopsaan uuden kielenkin kun vain päästää heidät uuteen ympäristöön. Pitäisi olla hyviä harrastusmahdollisuuksia, ja suomalaisyhteisö olisi kyllä kiva bonari tähän päälle! Heiltä saisi varmasti tukea kaikkeen elämiseen ja olemiseen.

Toivottavasti sait tästä ajatuksia ja uskoa, että kaikki järjestyy.

Meillä onneksi on tuohon se 20v aikaa, et ei tarvi sillain miettiä ulkomaille muuttoa lapsen kanssa nyt. Eikä se nyt olisi este sinänsä.

Mut musta tuntuu et mies osin näkee toisen lapsen omia haaveitaan viivyttävänä asiana. Toisaalta, minäkin viivytän hänen haaveitaan kun en ole taloudellisesti niin vakaalla pohjalla kuin hän. Siinä missä mulla on opintolainaa ja elin velaksi vuosia (jo ennen meidän tapaamista), miehellä oli omistusasunto ja on onnistunut niillä kasvattamaan varallisuuttaan. Et eihän se tosiaan tarkoita, etteikö vois olla Fire-haavetta/suunnitelmaa ja lapsia, mut ehkä sit jotkut (mm mun mies) näkee sen Fire-haaveen ja sen elämäntyylin tärkeämpänä kuin toisen lapsen. Valintojahan ne sit on.

 

[Nepeta Cataria]

Meillä onneksi on tuohon se 20v aikaa, et ei tarvi sillain miettiä ulkomaille muuttoa lapsen kanssa nyt. Eikä se nyt olisi este sinänsä.

Mut musta tuntuu et mies osin näkee toisen lapsen omia haaveitaan viivyttävänä asiana. Toisaalta, minäkin viivytän hänen haaveitaan kun en ole taloudellisesti niin vakaalla pohjalla kuin hän. Siinä missä mulla on opintolainaa ja elin velaksi vuosia (jo ennen meidän tapaamista), miehellä oli omistusasunto ja on onnistunut niillä kasvattamaan varallisuuttaan. Et eihän se tosiaan tarkoita, etteikö vois olla Fire-haavetta/suunnitelmaa ja lapsia, mut ehkä sit jotkut (mm mun mies) näkee sen Fire-haaveen ja sen elämäntyylin tärkeämpänä kuin toisen lapsen. Valintojahan ne sit on.

20-vuoden päästä lapset ovat jo omillaan, helpottaa kovasti haaveilua. Ja sinulla on hyvin aikaa miettiä että mitä haluat tehdä 20v päästä. Siinä ajassa ehdit kyllä vaikka säästämään oman Fire-unelmasi, mikä ikinä se sitten onkaan.

Meillä on yhteistalous ja olen ollut kotirouvana vuosia, minun panos potin kerryttämiselle on lähinnä säästäminen. Itse tekemällä säästää. Mies maksaa leijonanosan jutuista. Ei edes oleteta että mun pitäis maksaa puoleksi jutut. Mutta tämä on taas et miten jutut perheessä sovitaan, mitkä roolit sopivat kenellekin. Meillä on iso perhe, niin lasten- ja kodinhoito käy jo ihan täyspäiväisestä työstä.

 

[Olive]

20-vuoden päästä lapset ovat jo omillaan, helpottaa kovasti haaveilua. Ja sinulla on hyvin aikaa miettiä että mitä haluat tehdä 20v päästä. Siinä ajassa ehdit kyllä vaikka säästämään oman Fire-unelmasi, mikä ikinä se sitten onkaan.

Meillä on yhteistalous ja olen ollut kotirouvana vuosia, minun panos potin kerryttämiselle on lähinnä säästäminen. Itse tekemällä säästää. Mies maksaa leijonanosan jutuista. Ei edes oleteta että mun pitäis maksaa puoleksi jutut. Mutta tämä on taas et miten jutut perheessä sovitaan, mitkä roolit sopivat kenellekin. Meillä on iso perhe, niin lasten- ja kodinhoito käy jo ihan täyspäiväisestä työstä.

Hienoa että teillä asiat on noin ja mies kuulostaa vastuuntuntoiselta ja järkevältä. Vähän tuntuu välillä että meillä mies on vähän turhan paljon minä-asenteella, vaikka kyllä siis nimenomaan on osin yhteistalous ja osin omat rahat. Eikä meillä nettotulotkaan eroa merkittävästi, ehkä 40-60 jaolla, mutta mulla menot on niin paljon isommat lainojen takia.

Mutta en mä nyt suoraan miestä voi syyttää, aiemmin hän ei halunnut ollenkaan lapsia. Toki mäkään en tiennyt aiemmin haluavani ja toisen kaipuu tuli vasta esikoisen myötä. Ollaan vaan näin ollen vähän ”vahingossa” ajauduttu tähän tilanteeseen ja nyt pitäisi keksiä miten me tämä solmu avataan. En tosin ole kauhean korkein odotuksin miehen panoksesta tähän solmun avaamiseen.

Kuten jo sanoin, pitää nyt hyväksyä tämä tilanne tällä hetkellä, nauttia lähipiirin vauvoista jos sellaisia suodaan ja katsoa asiaa sitten esim parin vuoden päästä kun ehkäisykapseli pitäisi vaihtaa.

 

[Nepeta Cataria]

Hienoa että teillä asiat on noin ja mies kuulostaa vastuuntuntoiselta ja järkevältä. Vähän tuntuu välillä että meillä mies on vähän turhan paljon minä-asenteella, vaikka kyllä siis nimenomaan on osin yhteistalous ja osin omat rahat. Eikä meillä nettotulotkaan eroa merkittävästi, ehkä 40-60 jaolla, mutta mulla menot on niin paljon isommat lainojen takia.

Mutta en mä nyt suoraan miestä voi syyttää, aiemmin hän ei halunnut ollenkaan lapsia. Toki mäkään en tiennyt aiemmin haluavani ja toisen kaipuu tuli vasta esikoisen myötä. Ollaan vaan näin ollen vähän ”vahingossa” ajauduttu tähän tilanteeseen ja nyt pitäisi keksiä miten me tämä solmu avataan. En tosin ole kauhean korkein odotuksin miehen panoksesta tähän solmun avaamiseen.

Kuten jo sanoin, pitää nyt hyväksyä tämä tilanne tällä hetkellä, nauttia lähipiirin vauvoista jos sellaisia suodaan ja katsoa asiaa sitten esim parin vuoden päästä kun ehkäisykapseli pitäisi vaihtaa.

Me ollaan oltu yhdessä 11v yhdessä josta 10v naimisissa. Onhan siinä ajassa ehtinyt näkemään yhtä sun toista, kuten vaikkapa päättämään monta kertaa että me jatketaan yhdessä, kun on hetken miettinyt et miltä lusikat näyttäis jaettuna. Ja maksamaan asuntolainan. Me maksettiin talo puoleksi, mikä vaati tosiaan sen että jossain vaiheessa minun tuloista meni iso osa lainaan, samalla kun mies olisi voinut oman puoliskonsa maksaa pois. Kun menimme yhteen olin vielä työelämässä ihan ok tuloilla, jäin äitiysvapaalle 3v jälkeen. Matkan aikana mies vaihtoi työnantajaa ja kilpailutti palkkansa reippaasti isommaksi. Taloudellinen tilanne parantui niin paljon että minun oli mahdollista jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Meillä jokainen lapsi mietittiin erikseen, että olisiko meillä tilaa vielä yhdelle. Joskus mietittiin useampi kuukausikin että mikäs on tilanne.

Varmaankin teidän pitää nyt miettiä noita unelmianne, että miten yhteinen tarina rakentuisi eteenpäin niin että kummankin haaveet voisivat toteutua, ja millaisilla reunaehdoilla toinen voisi olla niissä mukana. Onhan se parisuhde aina myös kompromisseja, ja joskus niihin päästään vasta kriisien kautta. Eihän sitä etukäteen aina tiedä että mitä voisi elämältään haluta, vaan ajatukset ja toiveet kypsyvät ajan kanssa. Kuten tuo lapsijuttukin. Silläpä parisuhteessa olisi hyvä olla sitä joustamista.

Eipä minunkaan mies lapsia halunnut ennen kuin minut tapasi. Minä halusin ainakin yhden, ja se oli suhteen reunaehto. Hyvä kysymys oli hänelle, ketä varten sinä elät? Miksi säästää rahaa? Miksi rakentaa mitään? Jos ei ole lapsia, ei ole syytä jättää tänne mitään, rakentaa, säästää. Voi pistää kaiken itseensä ja kuluttaa kaiken lopulta mitä on ansainnut. Lopultkaan harvasta meistä on vaikkapa sadan vuoden päästä jäljellä muuta kuin jälkeläisemme, ja kenties jonkinlainen henkinen tai fyysinen perintö. Hyvinvointia, tapoja, terveyttä? Aikansa kun hän pohti, niin totesi perheen olevan tähän vastaus. Varallisuuden kartuttamisella on suurempi merkitys, jos sillä voi turvata jäkipolvensa.

 

[Olive]

Me ollaan oltu yhdessä 11v yhdessä josta 10v naimisissa. Onhan siinä ajassa ehtinyt näkemään yhtä sun toista, kuten vaikkapa päättämään monta kertaa että me jatketaan yhdessä, kun on hetken miettinyt et miltä lusikat näyttäis jaettuna. Ja maksamaan asuntolainan. Me maksettiin talo puoleksi, mikä vaati tosiaan sen että jossain vaiheessa minun tuloista meni iso osa lainaan, samalla kun mies olisi voinut oman puoliskonsa maksaa pois. Kun menimme yhteen olin vielä työelämässä ihan ok tuloilla, jäin äitiysvapaalle 3v jälkeen. Matkan aikana mies vaihtoi työnantajaa ja kilpailutti palkkansa reippaasti isommaksi. Taloudellinen tilanne parantui niin paljon että minun oli mahdollista jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Meillä jokainen lapsi mietittiin erikseen, että olisiko meillä tilaa vielä yhdelle. Joskus mietittiin useampi kuukausikin että mikäs on tilanne.

Varmaankin teidän pitää nyt miettiä noita unelmianne, että miten yhteinen tarina rakentuisi eteenpäin niin että kummankin haaveet voisivat toteutua, ja millaisilla reunaehdoilla toinen voisi olla niissä mukana. Onhan se parisuhde aina myös kompromisseja, ja joskus niihin päästään vasta kriisien kautta. Eihän sitä etukäteen aina tiedä että mitä voisi elämältään haluta, vaan ajatukset ja toiveet kypsyvät ajan kanssa. Kuten tuo lapsijuttukin. Silläpä parisuhteessa olisi hyvä olla sitä joustamista.

Eipä minunkaan mies lapsia halunnut ennen kuin minut tapasi. Minä halusin ainakin yhden, ja se oli suhteen reunaehto. Hyvä kysymys oli hänelle, ketä varten sinä elät? Miksi säästää rahaa? Miksi rakentaa mitään? Jos ei ole lapsia, ei ole syytä jättää tänne mitään, rakentaa, säästää. Voi pistää kaiken itseensä ja kuluttaa kaiken lopulta mitä on ansainnut. Lopultkaan harvasta meistä on vaikkapa sadan vuoden päästä jäljellä muuta kuin jälkeläisemme, ja kenties jonkinlainen henkinen tai fyysinen perintö. Hyvinvointia, tapoja, terveyttä? Aikansa kun hän pohti, niin totesi perheen olevan tähän vastaus. Varallisuuden kartuttamisella on suurempi merkitys, jos sillä voi turvata jäkipolvensa.

Tosi hyvää pohdintaa ja näinhän sen pitäisi olla, kompromisseja ja yhdessä miettimistä. Sen aika ei vaan ehkä oo just nyt tässä hetkessä, mut esim parin viikon päästä. Just nyt on muuten kireä tunnelma niin tällaisesta ei tuu mitään hedelmällistä keskustelua.