Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Nepeta Cataria]

Wau mikä suunnitelma, hienoa, jos onnistuu! Meillä ei tollaseen oo mahdollisuutta, mutta nautitaan näistä pikkulapsiajan mahdollistamista vapaista.

Ymmärrän hyvin myös ton pohdinnan ulkomaille muutosta. Oon ite ollu teininä ja parikymppisenä vaihto-oppilaana ja töissä ulkomailla, eli asuin eka perheessä ja toka kerralla kommuunissa muiden saman ikäisten kanssa kun majoitus oli työnantajan puolesta. Noissa molemmissa tavallaan itsestään sopeutui yhteiskuntaan ja sai kontakteja. Jos nyt muuttaisin oman perheen kanssa ulkomaille olisi paljon vaikeampi löytää uusia ystäviä ja yhteyksiä.

Toivottavasti teillekin suodaan vielä yksi pieni nyytti

Kiitoksia! Jospa tosiaan suotaisiin vielä yksi. Ja sinne myös!

Minäkin olin parikymppisenä vaihdossa, silläpä tuo ajatus maan vaihdosta on ylipäätään olemassa. Silloin tosiaan oppi sen että ihan hyvin voisi asua muuallakin, ei ole kovin kamala juttu. Ja osaa ehkä paremmin hahmottaa integroitumisen haasteita ja kielen oppimista aikuisiällä jne.

 

[litranmitta]

Tällä toisella kertaa on ollut niin ihana pikkuvauva-aika, että oon löytänyt itseni kuumeilemasta jo kolmatta en tiedä miten mies tähän ajatukseen suhtautuiso toisaalta hän itse on ollut alunperin sitä mieltä että 1-3 lasta, ja minä ennemmin olin sitä mieltä että no jos yksi meillä on hätäsektion jäljiltä vuoden raskauskielto, ja ollaan myös häitä suunniteltu 2026. Mut jos niiden jälkeen alottaisi yrittämisen, voisi olla mahdollista saada kolmonen alle 3-vee ikäerolla kakkoseen, mikä olis vanhempainrahojen kannalta mukava asia.. Muuten täytyy melkeinpä pohtia pidempää ikäeroa, että saisi vuoden palkkatyöskentelyä väliin. Onneksi oon vasta 27 niin ajan puolesta ei oo kiire

 

[Qkkuu]

Tällä toisella kertaa on ollut niin ihana pikkuvauva-aika, että oon löytänyt itseni kuumeilemasta jo kolmatta en tiedä miten mies tähän ajatukseen suhtautuiso toisaalta hän itse on ollut alunperin sitä mieltä että 1-3 lasta, ja minä ennemmin olin sitä mieltä että no jos yksi meillä on hätäsektion jäljiltä vuoden raskauskielto, ja ollaan myös häitä suunniteltu 2026. Mut jos niiden jälkeen alottaisi yrittämisen, voisi olla mahdollista saada kolmonen alle 3-vee ikäerolla kakkoseen, mikä olis vanhempainrahojen kannalta mukava asia.. Muuten täytyy melkeinpä pohtia pidempää ikäeroa, että saisi vuoden palkkatyöskentelyä väliin. Onneksi oon vasta 27 niin ajan puolesta ei oo kiire

Tervetuloa kerhoon! Meillä onkin melkein saman ikäiset lapset, meillä 8/22 ja 5/24 eli varmaan tosi samanlaista arkea elellään. Ja oon kans tutustunut mun puolisoon 5/2015

En oo tajunnutkaan tota vanhempainraha-asiaa eli oliko siis että jos alle 3v synnytysten välillä ni tulee sama määrä vanhempainrahaa ku edellisellä kerralla? Mä kerkesin olla edellisten lasten välissä 4kk töissä ni sain taas sen parikolme kk palkkaa mikä oli kyl kiva. Mut jos seuraava tulis vaik heti -26 alussa ni ei haittais ku palaan töihin tekee yhtä projektia -25 syksyllä päivän viikossa. Muuten siis oon kotona 25 loppuun.

 

[AnniMaria]

Täällä myös jo yksi ennenaikainen kuumeilija jos sitä nyt voi siksi kutsua ja huom vauva alle 7 vko:a. Mutta siis tänään tullut pohdittua meidän lapsilukua ja 3 tuntuu hyvältä. Miehen kanssa samoilla linjoilla.
Vaikka olenkin koko ajan tiennyt että ainakin kolmesta haaveilen niin nyt tämä "kuume" iski paljon nopeammin kuin esikoisen jälkeen. Kaikki on ollut raskaudesta lähtien niin paljon helpompaa kuin viimeksi. Vielä ei kuitenkaan ruveta yrittämään. Annan ainakin vuoden aikaa omalle keholle palautua.
Lähinnä kuumeilen/odotan sitä että pääsisin näkemään meidän lopullisen perheen jos siis kolmas lapsi saadaan niinkuin kovasti jo toivon.

 

[litranmitta]

Tervetuloa kerhoon! Meillä onkin melkein saman ikäiset lapset, meillä 8/22 ja 5/24 eli varmaan tosi samanlaista arkea elellään. Ja oon kans tutustunut mun puolisoon 5/2015

En oo tajunnutkaan tota vanhempainraha-asiaa eli oliko siis että jos alle 3v synnytysten välillä ni tulee sama määrä vanhempainrahaa ku edellisellä kerralla? Mä kerkesin olla edellisten lasten välissä 4kk töissä ni sain taas sen parikolme kk palkkaa mikä oli kyl kiva. Mut jos seuraava tulis vaik heti -26 alussa ni ei haittais ku palaan töihin tekee yhtä projektia -25 syksyllä päivän viikossa. Muuten siis oon kotona 25 loppuun.

Joo jos alle 3-v niin saa vanhan palkan perusteella, paitsi jos välissä ehtinyt tehdä vuoden töitä ja saanut siitä parempaa palkkaa kuin ennen edellistä v-vapaata niin saa toki paremman palkan mukaan sillein siis tuon 3-v säännön kanssa että aina saa sen parhaimman mukaan

Ja onpas hauskaa että näin samanikäiset lapset meillä, ja vielä "samanikäiset" parisuhteetkin

Täällä myös jo yksi ennenaikainen kuumeilija jos sitä nyt voi siksi kutsua ja huom vauva alle 7 vko:a. Mutta siis tänään tullut pohdittua meidän lapsilukua ja 3 tuntuu hyvältä. Miehen kanssa samoilla linjoilla.
Vaikka olenkin koko ajan tiennyt että ainakin kolmesta haaveilen niin nyt tämä "kuume" iski paljon nopeammin kuin esikoisen jälkeen. Kaikki on ollut raskaudesta lähtien niin paljon helpompaa kuin viimeksi. Vielä ei kuitenkaan ruveta yrittämään. Annan ainakin vuoden aikaa omalle keholle palautua.
Lähinnä kuumeilen/odotan sitä että pääsisin näkemään meidän lopullisen perheen jos siis kolmas lapsi saadaan niinkuin kovasti jo toivon.

Ihanaa että on muitakin Keholle on kyllä hyvä antaa toipumisaikaa, vaikka raskaus ja synnytys ois sujuneet normaalisti. Veikkaan, että vaikka meilläkin ois syntynyt normaalisti, niin oisin silti kaivannut palautumisaikaa tän pari vuotta mikä nyt olis tulossa. Esikoisen synnytyksestä uuteen raskauteen meni 1 v 3 kk, ja koska meidän eka vauvavuosi oli rankka kaikkine reflukseineen ja koliikkeineen, en ihan täydessä kunnossa vielä ollut uuden raskauden alkaessa. Sen kolmannen raskauden toivoisin alkavan mahdollisimman hyvästä pohjakunnosta

 

[Tammenterhotar]

Pitkän hiljaisen kirjoittelutauon jälkeen täytyy taas itsekin aktivoitua, koska yllättävä vauvakuume iskenyt päälle ja olen alkanut haaveilla kolmannesta! Meillä lapsettomuustaustaa ja esikoinen sai alkunsa IVF-hoidoista. Silloin oltiin kiitollisia jo yhdestä, ja kun toinen ilmoitti tulostaan (omaksi yllätyksekseni luomusti), niin ajattelin että meidän lapsiluku on siinä. Mutta nyt kun tää nuorempikin alkaa olla jo reilun vuoden ikäinen, niin kummasti on alkanut kuumotella ajatus vielä kolmannesta!

Silti järkitasolla mietin, että onkohan tässä mitään järkeä. Meillä on heikohkot tukiverkot ja nytkin arjen poikkeustilanteista selviäminen on aina vähän haastavaa. Itsellä haasteellinen työ, joka pitää sisällään satunnaista työmatkustamista ja kalenterivenymistä (onneksi toimii toki kumpaankin suuntaan), kaikki meidän ratkaisut (asunto, auto yms.) on mietitty nykyisen perhekoon osalta. Jännittää ajatus siitä, miten ihan käytännön tasolla asiat toimisivat kolmen kanssa. Sitten vielä mies: hän on meistä kahdesta kuormittuneempi ja vaikka kantaa erittäin tunnollisesti ja oma-aloitteisesti oman osuutensa meidän perheen pyörittämisestä, on melko väsynyt ja kaipaisi enemmän omaa aikaa, ja hän onkin tässä vahvasti todennut, että ei enää enempää.

Noooh, kun tää vauvakuume mulla alkoi nostaa päätään, niin oon myös alkanut siitä puhua ääneen (ajatuksella, että ei ole realistinen haave, mutta sen verran mielen päällä, että täytyy kuitenkin tätä prosessoida ettei jää kaivelemaan). Nyt mies sanoi, että on alkanut ehkä vähän lämmetä ajatukselle! (Innostui myös siitä, että auto pitäisi vaihtaa isompaan ja alkoi jo katsoa, että minkälainen meille passaisi :D ). En tiedä, mihin tulokseen tässä tullaan, mutta sovittiin että jos tässä vuoden vaihteen tienoilla tuntuu siltä, että voisi olla realistinen vaihtoehto niin sitten käyn ottamassa kierukan pois ja annan kierron lähteä tasaantumaan ja mietitään vielä kevään ajan asiaa!

 

[Helpsuli]

Mulla vahva kuume kanssa, mutta tänään juuri käyty kohdunkaulan tähystyksessä, jossa muutosta tuli esiin vielä lisää ja koepala on nyt lähtenyt eteenpäin. Kovasti pohdin tässä, että mitä jos oma esikoinen jääkin itselleni ainoaksi. Hällä toki sisarus jo on miehen aiemmasta suhteesta, mutta ikäeroa heillä on 10 vuotta eikä tästä lapsesta enää oo oikein seuraa perheen pienimmälle. Kaipaisin myös itselle toista lasta ja pikkuselle leikkikaveria.

 

[Olive]

Mulla vahva kuume kanssa, mutta tänään juuri käyty kohdunkaulan tähystyksessä, jossa muutosta tuli esiin vielä lisää ja koepala on nyt lähtenyt eteenpäin. Kovasti pohdin tässä, että mitä jos oma esikoinen jääkin itselleni ainoaksi. Hällä toki sisarus jo on miehen aiemmasta suhteesta, mutta ikäeroa heillä on 10 vuotta eikä tästä lapsesta enää oo oikein seuraa perheen pienimmälle. Kaipaisin myös itselle toista lasta ja pikkuselle leikkikaveria.

Toivottavasti terveyspulmat selviää parhain päin

Mulla myös vähän tuo pohdinta, että kun ois kiva se leikkikaveri. En usko että mies lähiaikoina toiseen suostuu, ja alan kallistumaan itse siihen etten ole valmis luopumaan useamman lapsen haaveesta puolisoni vuoksi. Sit toki mietityttää et jos tulee ero niin tottakai menee vuosia että on uudestaan raskaana, et onko sittenkin ikäero ”liian iso” ei voi voittaa vaikka miten päin asian kääntää

 

[Helpsuli]

Toivottavasti terveyspulmat selviää parhain päin

Mulla myös vähän tuo pohdinta, että kun ois kiva se leikkikaveri. En usko että mies lähiaikoina toiseen suostuu, ja alan kallistumaan itse siihen etten ole valmis luopumaan useamman lapsen haaveesta puolisoni vuoksi. Sit toki mietityttää et jos tulee ero niin tottakai menee vuosia että on uudestaan raskaana, et onko sittenkin ikäero ”liian iso” ei voi voittaa vaikka miten päin asian kääntää

Mehän alettiin odottamaan miehen kanssa yhteistä lastamme 6kk yhdessäolon jälkeen. Ja olen myös ilmoittanut miehelle (mikäli terveys sallii), että haluan toisen joko hänen kanssaan tai jonkun muun ellei hän enää halua lisää lapsia. Ei ole kahta vaihtoehtoa.

 

[Pingviiniemo]

Meillä muhii ajatus kolmannesta ja aattelin että jos saan vielä 15kg painoa pois, niin sitten kokeillaan. Ennen sitä en halua edes yrittää, kun tiedän mitä raskaus voi olla ylimääräisillä kiloilla. Pystyn juosta ja kävellä kovaa, mikä on ihme mun painolla, mutta vaikka kunto on tosi hyvä niin se rasvakudoksen määrä on edelleen ongelma. Nautin liikunnasta ja harrastan monta päivää viikossa, mutta tuo syömäpuoli on hankala. Voitte vain kuvitella paljonko syön, kun keskimäärin 500kcal yksi reeni kuluttaa muttei paino tipu.

 

[Qkkuu]

Pitkän hiljaisen kirjoittelutauon jälkeen täytyy taas itsekin aktivoitua, koska yllättävä vauvakuume iskenyt päälle ja olen alkanut haaveilla kolmannesta! Meillä lapsettomuustaustaa ja esikoinen sai alkunsa IVF-hoidoista. Silloin oltiin kiitollisia jo yhdestä, ja kun toinen ilmoitti tulostaan (omaksi yllätyksekseni luomusti), niin ajattelin että meidän lapsiluku on siinä. Mutta nyt kun tää nuorempikin alkaa olla jo reilun vuoden ikäinen, niin kummasti on alkanut kuumotella ajatus vielä kolmannesta!

Silti järkitasolla mietin, että onkohan tässä mitään järkeä. Meillä on heikohkot tukiverkot ja nytkin arjen poikkeustilanteista selviäminen on aina vähän haastavaa. Itsellä haasteellinen työ, joka pitää sisällään satunnaista työmatkustamista ja kalenterivenymistä (onneksi toimii toki kumpaankin suuntaan), kaikki meidän ratkaisut (asunto, auto yms.) on mietitty nykyisen perhekoon osalta. Jännittää ajatus siitä, miten ihan käytännön tasolla asiat toimisivat kolmen kanssa. Sitten vielä mies: hän on meistä kahdesta kuormittuneempi ja vaikka kantaa erittäin tunnollisesti ja oma-aloitteisesti oman osuutensa meidän perheen pyörittämisestä, on melko väsynyt ja kaipaisi enemmän omaa aikaa, ja hän onkin tässä vahvasti todennut, että ei enää enempää.

Noooh, kun tää vauvakuume mulla alkoi nostaa päätään, niin oon myös alkanut siitä puhua ääneen (ajatuksella, että ei ole realistinen haave, mutta sen verran mielen päällä, että täytyy kuitenkin tätä prosessoida ettei jää kaivelemaan). Nyt mies sanoi, että on alkanut ehkä vähän lämmetä ajatukselle! (Innostui myös siitä, että auto pitäisi vaihtaa isompaan ja alkoi jo katsoa, että minkälainen meille passaisi :D ). En tiedä, mihin tulokseen tässä tullaan, mutta sovittiin että jos tässä vuoden vaihteen tienoilla tuntuu siltä, että voisi olla realistinen vaihtoehto niin sitten käyn ottamassa kierukan pois ja annan kierron lähteä tasaantumaan ja mietitään vielä kevään ajan asiaa!

Meillä ihan sama, että arjen asiat on nyt kahden lapsen kanssa toimivia. Siis koti ja auto. Kumpaankaan ei kolmen kanssa mahduttaisi. No uutta kotia ollaankin jo etsitty vuoden 2021 alkupuolelta saakka. Silloin heti projektin alussa mietittiin yhtä, mutta ei sit kuitenkaan tehty siitä tarjousta ja se on välillä harmittanut, kun sen jälkeen ei sitten sopivaa olekaan tullut myyntiin. Asutaan siis Etelä-Suomessa keskikokoisessa kaupungissa ja etsitään omakotitaloa hyvin rajatulta ehkä noin 3-4 neliökilometrin alueelta niin täältä ei tosiaan paljoa myyntiin tule ylipäätään saati sitten sellaisia, mitä haluttaisiin. Autoon ei myöskään mahdu kolmea turvaistuinta eli se pitää vaihtaa ihan välttämättä ennen kolmannen syntymää. Nyt on katumaasturi ja ollaan mietitty tästä mallista seuraavaa kokoa, kun siihen saisi takakonttiin kolmannen istuinpaikan, mutta kerran näin jonkun pakkaavan lasta sellaiseen niin näytti kyllä hieman hankalalta. Onko teillä @Tammenterhotar sun miehellä tullut joku hyvä idea autosta, johon mahtuisi kolme turvaistuinta? Saa suositella


@Pingviiniemo hei mulla sama homma, painonpudotus menossa! Painoon ennen ekaa raskautta on vielä just toi sama 15kg. Silloin olin nippanappa normaalipainon ylärajalla, mikä oli itselle oikein hyvä paino (kuvissa tuolta ajalta oon hyvinkin hoikka eli ehkä painoindeksi ei silloin kertonut koko totuutta). Tän tokan raskauden jäljiltä jäi +18kg ja kolme oon niistä saanut pois, oikeastaan lokakuun alusta vasta paino alkoi laskea, kun aloin laskemaan kaloreita. En todellakaan elä millään kitudieetillä vaan tähtään 2200 kaloriin päivässä ja viikonloppuisin menee ylikin mutta silti tosiaan paino alkanut laskea eli itelle tää on onneks toiminut näin. Ilmeisesti oon vaan syönyt ihan liikaa aiemmin ja kun raskauksien aikana tuli syötyä todellakin liikaa.

 

[Nepeta Cataria]

Meillä ihan sama, että arjen asiat on nyt kahden lapsen kanssa toimivia. Siis koti ja auto. Kumpaankaan ei kolmen kanssa mahduttaisi. No uutta kotia ollaankin jo etsitty vuoden 2021 alkupuolelta saakka. Silloin heti projektin alussa mietittiin yhtä, mutta ei sit kuitenkaan tehty siitä tarjousta ja se on välillä harmittanut, kun sen jälkeen ei sitten sopivaa olekaan tullut myyntiin. Asutaan siis Etelä-Suomessa keskikokoisessa kaupungissa ja etsitään omakotitaloa hyvin rajatulta ehkä noin 3-4 neliökilometrin alueelta niin täältä ei tosiaan paljoa myyntiin tule ylipäätään saati sitten sellaisia, mitä haluttaisiin. Autoon ei myöskään mahdu kolmea turvaistuinta eli se pitää vaihtaa ihan välttämättä ennen kolmannen syntymää. Nyt on katumaasturi ja ollaan mietitty tästä mallista seuraavaa kokoa, kun siihen saisi takakonttiin kolmannen istuinpaikan, mutta kerran näin jonkun pakkaavan lasta sellaiseen niin näytti kyllä hieman hankalalta. Onko teillä @Tammenterhotar sun miehellä tullut joku hyvä idea autosta, johon mahtuisi kolme turvaistuinta? Saa suositella


@Pingviiniemo hei mulla sama homma, painonpudotus menossa! Painoon ennen ekaa raskautta on vielä just toi sama 15kg. Silloin olin nippanappa normaalipainon ylärajalla, mikä oli itselle oikein hyvä paino (kuvissa tuolta ajalta oon hyvinkin hoikka eli ehkä painoindeksi ei silloin kertonut koko totuutta). Tän tokan raskauden jäljiltä jäi +18kg ja kolme oon niistä saanut pois, oikeastaan lokakuun alusta vasta paino alkoi laskea, kun aloin laskemaan kaloreita. En todellakaan elä millään kitudieetillä vaan tähtään 2200 kaloriin päivässä ja viikonloppuisin menee ylikin mutta silti tosiaan paino alkanut laskea eli itelle tää on onneks toiminut näin. Ilmeisesti oon vaan syönyt ihan liikaa aiemmin ja kun raskauksien aikana tuli syötyä todellakin liikaa.

Ford X-max on kuulemma niin leveä että taakse saa kolme istuinta kiinni. On näitä varmasti muitakin. Lapset kasvavat ja isompien lasten istuimen voi vaihtaa ajan kanssa vaikkapa vähemmän tilaa vievään turvavyöistuimeen, kun ikäeroa ehtii venymään tarpeeksi.

Meillä ei autopohdinta ole enää hidaste ollut hetkeen kun ei olla yhteen autoon mahduttu. Meillä on kummallakin oma ja jos koko perheellä liikutaan niin ajetaan peräkkäin. Aika harvoin tällaisia tilanteita kuitenkaan tulee, minä liikun enimmäkseen pienimpien kanssa ja me mahdutaan. Mukavuussyistä vanhin kyydissä olija saa istua etupenkillä, turvavyöistuimessa, kun eipä meilläkään se takaistuimen keskipenkki kovin kummoinen ole.

Mitäpäs tässä... Nuorimmainen puolivuotias ja raskauskilot tippuivat itsestään sen jälkeen kun tajusin et gluteiini on se mun pahis. Sen kun jätin pois niin kilot häippäsivät. Ilmeisesti gluteiini teki jonkinmoista tuehdustilaa minulle, mikä sitten jarrutti palautumista. Imetän edelleen, ja lienee jonkin verran vauhdittanut hommaa.

Kaitpa sitä kuumeillaan vielä kun täällä roikutaan. Vauvelit ovat niin suloisia että kyllähän noita koko ajan vaikka hoitelisi. Kierto vaan ei ole palautunut, vaikka jotain säännöllistä nippailua yrittää olla. Plus kerta kuuhun pimahdan miehelleni ja muksuilleni, eli jotain hormoniheiluntaa on jo havaittavissa.

 

[Naala]

Tää onkin ihan mun ketju varmaan Mulla on ihan hirvee vauvakuume ja sydäntä särkee, kun puolison kanssa ollaan niin eri linjoilla. Mun järki sanoo, että neljäs ois ihana kun pienin ois lähempänä kolmea vuotta, mutta jos puoliso ois mukana, niin sais tulla melkein koska vaan Mutta tää eri linjoilla tässä oleminen raastaa mua isommin kuin olisin osannu ikinä kuvitella. Olin ajatellu, etten halua kolmea enempää, joten vähän yllättää, että haluaisin neljännenkin. Mutta en nää oikeastaan syitä, että miksi ei, kun puolisolla taas on niitä iso liuta Tuntuu, että pohdin harva se päivä sitä, että entä jos en ikinä saakkaan antaa edes mahdollisuutta sille neljännelle pienelle, niin miten elän asian kanssa sitten myöhemminkään

 

[Qkkuu]

Tää onkin ihan mun ketju varmaan Mulla on ihan hirvee vauvakuume ja sydäntä särkee, kun puolison kanssa ollaan niin eri linjoilla. Mun järki sanoo, että neljäs ois ihana kun pienin ois lähempänä kolmea vuotta, mutta jos puoliso ois mukana, niin sais tulla melkein koska vaan Mutta tää eri linjoilla tässä oleminen raastaa mua isommin kuin olisin osannu ikinä kuvitella. Olin ajatellu, etten halua kolmea enempää, joten vähän yllättää, että haluaisin neljännenkin. Mutta en nää oikeastaan syitä, että miksi ei, kun puolisolla taas on niitä iso liuta Tuntuu, että pohdin harva se päivä sitä, että entä jos en ikinä saakkaan antaa edes mahdollisuutta sille neljännelle pienelle, niin miten elän asian kanssa sitten myöhemminkään

Tervetuloa mukaan, mäki löysin tän ketjun ihan kodikseni ku ei oikeen noihin yrittävien ryhmiin vielä mitenkään kuulu

Ymmärrän hyvin ton miten lapsilukutoive muuttuu. Meillä ennen ekaa raskautta mies pariinkin otteeseen totesi että hyvinhän menis sit kaks pientä pienillä ikäeroilla siinä missä ykskin. Mä ite en osannu sillon viel yhtään ajatella muuta ku että tuunkohan ees raskaaksi (mulla ei siis ollu mitään erityistä huolta asiasta, se vaan oli jotenki ylipäätään niin uutta ja outoa miettiä että lapsia tulis). Sitte ku esikoinen oli jotain puol vuotta mulle tuli jotenki semmonen olo et mitä jos hankkiskin kolme lasta. Aluks se oli vähän sellasta ihmettelyä mut niin se vaan sitte vakiintui ja nyt kun näitä ihania tyyppejä on kaks, reilu 2v ja puol vuotta niin on ihan itsestäänselvä olo että kolme ois meille hyvä ja lasken jo kuukausia siihen et saa jättää ehkäisyn pois Onneks mies on kanssa vaikuttanut tyytyväiseltä ajatukseen että kolmaskin saa tulla. Mutta siinä menee mulla raja, koska jos tuun siitä yrityksen aloituksesta vuoden sisään raskaaksi niin oon 41 tai 42v synnytyksen aikaan ja sen vanhempana en ite halua enää äidiksi.

 

[Naala]

Mun puoliso oli alkujaan ajatellut haluavansa vaan 2 lasta, mutta mun toive kolmesta sai hänetkin toivomaan kolmatta. Me nyt ollaan nuoria, oon vasta 30v, et aikaa ehkä pitäis olla vielä myöhemminkin. Mut haluaisin kyllä kaikki tähän samaan putkeen, eikä sit enää vuosien päästä Mut aika varmaan näyttää kuinka tässä käy.

 

[Tammenterhotar]

Meillä ihan sama, että arjen asiat on nyt kahden lapsen kanssa toimivia. Siis koti ja auto. Kumpaankaan ei kolmen kanssa mahduttaisi. No uutta kotia ollaankin jo etsitty vuoden 2021 alkupuolelta saakka. Silloin heti projektin alussa mietittiin yhtä, mutta ei sit kuitenkaan tehty siitä tarjousta ja se on välillä harmittanut, kun sen jälkeen ei sitten sopivaa olekaan tullut myyntiin. Asutaan siis Etelä-Suomessa keskikokoisessa kaupungissa ja etsitään omakotitaloa hyvin rajatulta ehkä noin 3-4 neliökilometrin alueelta niin täältä ei tosiaan paljoa myyntiin tule ylipäätään saati sitten sellaisia, mitä haluttaisiin. Autoon ei myöskään mahdu kolmea turvaistuinta eli se pitää vaihtaa ihan välttämättä ennen kolmannen syntymää. Nyt on katumaasturi ja ollaan mietitty tästä mallista seuraavaa kokoa, kun siihen saisi takakonttiin kolmannen istuinpaikan, mutta kerran näin jonkun pakkaavan lasta sellaiseen niin näytti kyllä hieman hankalalta. Onko teillä @Tammenterhotar sun miehellä tullut joku hyvä idea autosta, johon mahtuisi kolme turvaistuinta? Saa suositella


@Pingviiniemo hei mulla sama homma, painonpudotus menossa! Painoon ennen ekaa raskautta on vielä just toi sama 15kg. Silloin olin nippanappa normaalipainon ylärajalla, mikä oli itselle oikein hyvä paino (kuvissa tuolta ajalta oon hyvinkin hoikka eli ehkä painoindeksi ei silloin kertonut koko totuutta). Tän tokan raskauden jäljiltä jäi +18kg ja kolme oon niistä saanut pois, oikeastaan lokakuun alusta vasta paino alkoi laskea, kun aloin laskemaan kaloreita. En todellakaan elä millään kitudieetillä vaan tähtään 2200 kaloriin päivässä ja viikonloppuisin menee ylikin mutta silti tosiaan paino alkanut laskea eli itelle tää on onneks toiminut näin. Ilmeisesti oon vaan syönyt ihan liikaa aiemmin ja kun raskauksien aikana tuli syötyä todellakin liikaa.

Vielä ei tullut mitään loistokasta autokandidaattia esille, mutta hihkun jos tulee semmoinen! Meillä on tällä hetkellä sähköauto ja pohditaan sitäkin, että palataanko takaisin polttomoottoriin, ts. olisiko siellä parempi valikoima vai joku isompi sähköauto.

 

[pilvikirsikka]

Meillä oli kolmen kanssa Toyota Verso ja se oli kyllä hyvä auto! Neljäs kun tuli niin vaihdettiin Avensis Versoon. Se on 7-paikkainen mutta ei kovin tilava muuten. Noita tila-autoja on myös ainakin Fordilla hyviä. Kai niitä muitakin on, mutta me kuljetaan noilla vanhemmilla bensa-autoilla niin kaikista vaihtoehdoista en edes tiedä. Jos pitää ottaa koirat mukaan, niin ajellaan kans kahdella autolla.

Mun mielestä se kolmas lapsi oli siinä mielessä ratkaiseva tekijä, että sen kanssa langat karkasi käsistä kahden kanssa kaikki oli vielä ns balanssissa, mutta kolmas on ainakin meillä sellainen vilpertti, että oli pakko monessa kohdassa laskea rimaa no eihän se kaikilla näin mene ja ihania on jokainen sitten taas lohduttaa se, että kolmannen jälkeen ei lisälapset tunnu enää missään

Minusta se kuumeilu on niin kutkuttavaa! Melkein jännempää vielä kun itse yrittäminen! Toivottavasti kaikkien teidän puolisot suostuu uudelle kierrokselle mitäpä siinä oikeasti menettää, elämä asettuu kuitenkin uusiin uomiinsa ja asiat järjestyy, vaikka olisi alunperin suunnitellut jonkun asian toisin. Se rakkauden määrä, minkä jokainen lapsi tuo, on niin ihana! Ja miten etuoikeutettu saa olla, kun seuraa lasten keskinäisiä touhuja. Tänäänkin meidän kohta 3v halusi syöttää vauvaa ja miten kaikki aina haluavat leikkiä pienimmän kanssa! Vauva konttaa jo ja on niin tyytyväinen kun hänet otetaan leikkiin mukaan

Kai voisi sanoa että me kuumeillaan miehen kanssa uutta vauvelia. Tai mennään tjottaillen. Kierto palautui jo jokunen kuukausi sitten, mutta menkat on vielä aika omituiset. Viime kierto oli tosi lyhyt. Ehkä se tärppää sitten kun aika on oikea!

 

[Mustikka90]

Nyt nappasi ryhmä.
Esikoinen syntyi alkuvuonna ja meillä on ollut kaikkea muuta, paitsi helppo alku vauvavuodelle pahan refluksin ja koliikin (tai no, minusta jokaiselle itkulle löytyy syynsä) vuoksi. Rakastan käärylettä (kuten myös mieheni) yli kaiken, mutta tukiverkostojen puute on kyllä ajanut vanhemmat sen verran piippuun, että mies ei usko, että selvittäisiin enää toisesta, jos sattuisikin olemaan yhtä vaativaa touhua toisella kierroksella (en myönnä itselleni, mutta olen samaa mieltä). Silti, minulla on aivan pakahduttava vauvakuume ja itkettää, kun vain ajattelen, että saan kokea tämän vain kerran. En moiti miestäni ollenkaan kannastaan, koska ollaan molemmat todella uupuneita, mutta mietin koko ajan, että jos hänen mielensä ei muutu, niin mitäs sen jälkeen? Katkeroidunko hyvässä suhteessa vai etsinkö jotain muuta (iän puitteissa alkaa olla jo kiire ja tuntuisi todella pahalta lopettaa pitkä suhde tämän vuoksi).
Toivon, että pidempi vanhempainvapaa alkuvuodesta muuttaa mieheni mielen toisesta, mutta nähtäväksi jää.

 

[Aaltokukka]

Nyt nappasi ryhmä.
Esikoinen syntyi alkuvuonna ja meillä on ollut kaikkea muuta, paitsi helppo alku vauvavuodelle pahan refluksin ja koliikin (tai no, minusta jokaiselle itkulle löytyy syynsä) vuoksi. Rakastan käärylettä (kuten myös mieheni) yli kaiken, mutta tukiverkostojen puute on kyllä ajanut vanhemmat sen verran piippuun, että mies ei usko, että selvittäisiin enää toisesta, jos sattuisikin olemaan yhtä vaativaa touhua toisella kierroksella (en myönnä itselleni, mutta olen samaa mieltä). Silti, minulla on aivan pakahduttava vauvakuume ja itkettää, kun vain ajattelen, että saan kokea tämän vain kerran. En moiti miestäni ollenkaan kannastaan, koska ollaan molemmat todella uupuneita, mutta mietin koko ajan, että jos hänen mielensä ei muutu, niin mitäs sen jälkeen? Katkeroidunko hyvässä suhteessa vai etsinkö jotain muuta (iän puitteissa alkaa olla jo kiire ja tuntuisi todella pahalta lopettaa pitkä suhde tämän vuoksi).
Toivon, että pidempi vanhempainvapaa alkuvuodesta muuttaa mieheni mielen toisesta, mutta nähtäväksi jää.

Voi ei, onpas teilläkin ollut raskas alku! Oletteko / oletko tiennyt MLL kautta mahdollisesti teidänkin alueella tarjolla olevasta kummimummo toiminnasta. Suosittelen...
Ja apua kannattaa yrittää etsiä/ kysellä eri kanavien kautta.
Eräs vanha sanonta tietää: jaettu murhe on puolet entisestään ja jaettu ilo kasvaa aina tuplaksi!

 

[Mustikka90]

Kummitoiminnasta en ollut kuullutkaan! Lastenhoitoavun laukkaattavat ainakin nyt marraskuussa täälläpäin.