Vauvakuume vaikka ei yritystä

[Olive]

Kuulostaa että miehelläsi on kovasti ristiriitaisia ajatuksia, eli varmaankin aika auttaa tässä että ajatukset löytävät paikkansa yhteensopivaksi kokonaisuudeksi.

No miltä kuulostaisi ajatus, että stressi on useamman tekijän summa. Jos et pysty puuttumaan juuri kohteena olevaan stressitekijään, niin pystyisitkö purkamaan jotain muita? Esim. olikos teillä remppa menossa, jos sen saisi alta niin paukkuja voisi riittää paremmin perhe-elämän kiemuroihin. Pura joku muu stressin lähde, niin kokonaisuus voisi keventyä. Kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen.

Miehen stressi on työ, remontti ja raha. Hänen työhön en voi vaikuttaa. Nyt hän on parin viikon lomalla ulkomailla, urakoitsija tekee remonttia ja oon koittanut mahdollisimman vähän vaivata puolisoa remontilla lomansa aikana. Muutenkin osallistun kyllä remonttiin. Käyn töissä, maksetaan puoliksi hommat. Että siinäpä se miten voisin yrittää auttaa koitan pitää huolen myös ettei mies olisi seksuaalisesti turhautunut, kokee seksin tärkeänä osana stressinpurkua.

Mutta kun näistä nyt on saanut vähän juteltua ja koitettu kaivaa niitä miehen ajatuksia toisesta lapsesta niin kuulostaa tosiaan siltä että ainoa mikä sen pään kääntäisi olisi lottovoitto ja vauvalle hoitaja eli veikkaan ettei tässä nyt oikein mikään auta

 

[Nepeta Cataria]

Oma motivaatiokuvani, kun koitan pähkäillä tietä ulos ongelmista tai reittiä haluttuun lopputulokseen. Olen myös kissafani.

 

[Pingviiniemo]

Miehen stressi on työ, remontti ja raha. Hänen työhön en voi vaikuttaa. Nyt hän on parin viikon lomalla ulkomailla, urakoitsija tekee remonttia ja oon koittanut mahdollisimman vähän vaivata puolisoa remontilla lomansa aikana. Muutenkin osallistun kyllä remonttiin. Käyn töissä, maksetaan puoliksi hommat. Että siinäpä se miten voisin yrittää auttaa koitan pitää huolen myös ettei mies olisi seksuaalisesti turhautunut, kokee seksin tärkeänä osana stressinpurkua.

Mutta kun näistä nyt on saanut vähän juteltua ja koitettu kaivaa niitä miehen ajatuksia toisesta lapsesta niin kuulostaa tosiaan siltä että ainoa mikä sen pään kääntäisi olisi lottovoitto ja vauvalle hoitaja eli veikkaan ettei tässä nyt oikein mikään auta

Tsemmpiä kuumeilun kanssa.
Pikkulapsiaika on semmoinen, että moni ei halua tehdä isoja päätöksiä tuolloin… meillä tosiaan kaksi pienellä ikäerolla ja luultiin että kolmas samaan syssyyn, mutta sit todettiin että tää onkin liian rankkaa. Varsinkin mies totesi että nyt on liian paljon kaikkea kerralla.

Kolmonen haluttaisiin joskus, mutta mies on ollut vahvavasti sitä mieltä että nyt odotetaan ja niin onkin ollut hyvä tässä kohtaa…

Pointti on se, että sit kun lapsi alkaa olla 3-4 kelkka voi yhtäkkiä kääntyäkkin. Miehellä on nyt semmoinen olo ja minulla myös, että aletaan pärjätä. Että ei ois arki liian kuormittavaa. Onhan tässä ollut hirveä sopeutuminen kun aikaa ei ole ollut toiselle saman verran kuin ennen, mutta siihenkin tottuu.

Se on kauhea kriisi varmasti, kun itse haluaa lapsia ja toinen ei. Toivon todella että sun miehen kelkka kääntyy. Pienessä ikäerossa on myös hurjasti hyviä puolia, vaikka uskonkin että ikäerolla ei loppujen lopuksi ole niin väliä.

Perustele sillä että lapset on kavereita keskenään ja seuraa toisilleen.
Mun oma lapsuus oli kolmen muun sisaruksen kanssa ja me leikittiin keskenään päivät pitkät ja hauskaa oli.

 

[Stiinaliina]

No nythän se mies lohkas sitte!!! Mulla on ollu erilaisia huolia aina terveyden kanssa. Endo… aina kystia ja kipua ja nyt laitettiin kesällä ehkäisykapseli. Sen jälkeen oon kipuillu ja vuotanu koko ajan. Mies sitten aamulla totesi ” en halua että suhun sattuu… ota se kapseli pois jos siitä on enemmän haittaa ku hyötyä”
Noh aloin itkeä että kun muuta ehkäsyä ei ole enää jäljellä kun mikään ei sovi…
Mies totes ” et sä tarvi enää ehkäsyä. Meet sitte synnytyksen jälkee sinne leikkauksee ni sua ei satu enää koskaan”

Apua!!!! Mulla on siis 3v esikoinen ja tää ois miehen eka

 

[Olive]

Tsemmpiä kuumeilun kanssa.
Pikkulapsiaika on semmoinen, että moni ei halua tehdä isoja päätöksiä tuolloin… meillä tosiaan kaksi pienellä ikäerolla ja luultiin että kolmas samaan syssyyn, mutta sit todettiin että tää onkin liian rankkaa. Varsinkin mies totesi että nyt on liian paljon kaikkea kerralla.

Kolmonen haluttaisiin joskus, mutta mies on ollut vahvavasti sitä mieltä että nyt odotetaan ja niin onkin ollut hyvä tässä kohtaa…

Pointti on se, että sit kun lapsi alkaa olla 3-4 kelkka voi yhtäkkiä kääntyäkkin. Miehellä on nyt semmoinen olo ja minulla myös, että aletaan pärjätä. Että ei ois arki liian kuormittavaa. Onhan tässä ollut hirveä sopeutuminen kun aikaa ei ole ollut toiselle saman verran kuin ennen, mutta siihenkin tottuu.

Se on kauhea kriisi varmasti, kun itse haluaa lapsia ja toinen ei. Toivon todella että sun miehen kelkka kääntyy. Pienessä ikäerossa on myös hurjasti hyviä puolia, vaikka uskonkin että ikäerolla ei loppujen lopuksi ole niin väliä.

Perustele sillä että lapset on kavereita keskenään ja seuraa toisilleen.
Mun oma lapsuus oli kolmen muun sisaruksen kanssa ja me leikittiin keskenään päivät pitkät ja hauskaa oli.

No tuota oon yrittänyt sanoa et ei tarvis sit ite olla viihdyttämässä kun olis seuraa toisilleen… ei auta. Hyvähän hänen on sanoa kun todnäk se oon minä joka sit viihdyttää mäkin aattelin et aika auttais, mies odotti kovasti et vauva kasvaa isommaks et voi leikkiä ym mut ei kyl oo vielä pahemmin innostunut. Mä en olis muutenkaan toivonut mitään alle 2v ikäeroa, mut sellanen 4-5 alkaa tuntua ”maksimilta”, et sen jälkeen ei ehkä niin paljon oo enää sit seuraa toisilleen

 

[Qkkuu]

Pakko tulla purkamaan ajatuksia tänne. Nyt nousi jotenkin ihan kauhee huoli et mitä jos en enää tuliskaan raskaaksi ja joutuis luopumaan ajatuksesta saada kolmas pikkuinen. Oon lukenu kaiken maailman artikkeleita liittyen hedelmällisyyteen ja iän vaikutuksista siihen ja joka paikassa toitotetaan kuinka vaikee on tulla raskaaksi enää 40-vuotiaana (sen verran tulee mulla mittariin ihan lähiaikoina). Oon kyllä kuullu että jos on saanu jo pari lasta suht pienellä ikäerolla niin tuskin se hedelmällisyys yhtäkkiä nollautuu. Silti jotenki ihan hirvee pelko iski kun sit en ihan kauheen paljon vanhempi myöskään haluis olla kolmannen syntyessä eli jossain vuoden kuluessa ois toive että onnistuis.

Ja sit vielä se toinen puoli et puhuttiin just puolison kanssa että kyl tää lapsiarki jo näiden kahden kanssa kuormittaa jonkun verran varsinkin puolisoa sillä seurauksella että hän hermostuu joistain asioista useammin kuin ennen. Saadaan kyllä aina kaikki puhuttua mutta just nyt torstaina oli taas yks riita tai siis hän suuttui mun mielestä ihan turhasta ni sen jälkeen vaan mietin et ois kyl ihan kauheeta jos kolmannen lapsen saaminen johtais johonkin uupumiseen, ja sitä kautta riitelyyn ja pahimmassa tapauksessa eroon. Siinä tapauksessa tietty toivois että olis ollu tyytyväinen kahden lapsen kanssa jos kolmas on se jonka jälkeen kamelin selkä katkeaa. Mutta kun sitä ei voi tietää, taaskaan.

Eli ihme ristiriitaisia fiiliksiä, toivoo kovasti sitä kolmatta ja pelkää onnistuuko se enää ja toisaalta joutuu miettii kestääkö parisuhde vielä enemmän hässäkkää lapsiarjen muodossa.

Tällä hetkellä kaikki menee kyllä tosi ihanasti ja aina ku ollu noita puolison hermostumisia niin keskustellessa sieltä on paljastunut joku tosi tärkeä asia läpikäydä ja kun se on juteltu niin on mennyt vaan paremmin. Usein pohjimmiltaan syyt riitoihin on ollu todella ydinkysymyksissä kuten välittääkö toinen toisesta edelleen ja haluaako toimia yhteisen hyvän eteen. Vaikka päälle päin hermostuminen on voinut johtua jostain käytännön asiasta.

Huh. Kiitos ja anteeksi tämä vuodatus!

 

[Selah]

Surullista toki että tällaisen asian äärelle pysähtyy vasta nyt, vajaa 8v suhteen jälkeen kun on yksi lapsikin yhdessä.

Tästä tuli mieleen "seitsemän vuoden kriisi" suhteessa. Mulla auttoi ihan vaan sen tiedostaminen tuon vaiheen läpi. Itse miehesi tiedät paremmin, mutta itse en ottaisi oman mieheni sanomisia liian vakavasti stressaavassa elämäntilanteessa. Laittaisin lapsipuheet hyllylle ja keskittyisin huoltamaan perheen tilannetta siinä hetkessä, jos tosiaan ei sen seuraavan lapsen saamisen kanssa ole just tämän viikon hätä. Ymmärrän kyllä että haluat katsoa pitkällä tähtäimellä, mutta silti tällänen pointti multa.

Meillä on just nyt huoltoväli menossa. Toivottavasti parisuhde ja koti on kunnossa siihen mennessä kun haluan antaa luvan seuraavalle. Vaikka kaikki-mulle-heti-nyt olis kiva. Ehkä sitä osaa sitten arvostaa kun on nähnyt vaivaa tilanteen parantamiseksi ja joutuu odottamaankin vähän.

 

[Nepeta Cataria]

Pakko tulla purkamaan ajatuksia tänne. Nyt nousi jotenkin ihan kauhee huoli et mitä jos en enää tuliskaan raskaaksi ja joutuis luopumaan ajatuksesta saada kolmas pikkuinen. Oon lukenu kaiken maailman artikkeleita liittyen hedelmällisyyteen ja iän vaikutuksista siihen ja joka paikassa toitotetaan kuinka vaikee on tulla raskaaksi enää 40-vuotiaana (sen verran tulee mulla mittariin ihan lähiaikoina). Oon kyllä kuullu että jos on saanu jo pari lasta suht pienellä ikäerolla niin tuskin se hedelmällisyys yhtäkkiä nollautuu. Silti jotenki ihan hirvee pelko iski kun sit en ihan kauheen paljon vanhempi myöskään haluis olla kolmannen syntyessä eli jossain vuoden kuluessa ois toive että onnistuis.

Ja sit vielä se toinen puoli et puhuttiin just puolison kanssa että kyl tää lapsiarki jo näiden kahden kanssa kuormittaa jonkun verran varsinkin puolisoa sillä seurauksella että hän hermostuu joistain asioista useammin kuin ennen. Saadaan kyllä aina kaikki puhuttua mutta just nyt torstaina oli taas yks riita tai siis hän suuttui mun mielestä ihan turhasta ni sen jälkeen vaan mietin et ois kyl ihan kauheeta jos kolmannen lapsen saaminen johtais johonkin uupumiseen, ja sitä kautta riitelyyn ja pahimmassa tapauksessa eroon. Siinä tapauksessa tietty toivois että olis ollu tyytyväinen kahden lapsen kanssa jos kolmas on se jonka jälkeen kamelin selkä katkeaa. Mutta kun sitä ei voi tietää, taaskaan.

Eli ihme ristiriitaisia fiiliksiä, toivoo kovasti sitä kolmatta ja pelkää onnistuuko se enää ja toisaalta joutuu miettii kestääkö parisuhde vielä enemmän hässäkkää lapsiarjen muodossa.

Tällä hetkellä kaikki menee kyllä tosi ihanasti ja aina ku ollu noita puolison hermostumisia niin keskustellessa sieltä on paljastunut joku tosi tärkeä asia läpikäydä ja kun se on juteltu niin on mennyt vaan paremmin. Usein pohjimmiltaan syyt riitoihin on ollu todella ydinkysymyksissä kuten välittääkö toinen toisesta edelleen ja haluaako toimia yhteisen hyvän eteen. Vaikka päälle päin hermostuminen on voinut johtua jostain käytännön asiasta.

Huh. Kiitos ja anteeksi tämä vuodatus!

Tuohon kuormitukseen ja hermostumiseen. Lapset kasvavat koko ajan ja kun ikää tulee lisää niin siinä uhmaiän ja murrosiän välissä on muutaman vuoden seesteisempi kausi - mitä nyt poikalapset tuppaavat aiheuttamaan harmaita hiuksia, erityisesti syksyisin koulujen alkaessa. Mutta niin, jos nyt hommaisi vielä yhden, niin kuormitus pysyisi suunnilleen samana kun isommat lapset kasvavat ja vauvelilla menee kuitenkin se liki pari vuotta päästä siihen tahtoikään. Kun on useampi lapsi alla niin vauvaikä kuormita niin paljoa, vauvat ovat aika simppeleitä otuksia lopulta kun olet päässyt jyvälle perushoidosta.

Onhan se kuormittuminen vaan melkoista, meilläkin on tasaisesti kuormitus kasvanut perhekoon kasvun myötä. Mutta ei exponentiaalisesti kuten olisi voinut kuvitella. Mutta kyllä mies räpsähtelee selvästi useammin. Toki tässä koko ajan opitaan lisää, toimitaan paremmin kuormitustilanteissa ja pinna pitenee. Ja rimaa lasketaan alemmaksi, valitaan taistelumme.

Kaikesta selviää, aika ja oppiminen auttaa. Asenne on se tärkein, ja että vanhemmat ovat yhtenä rintamana. Silloin jaksaa! Silläpä se on tärkeää just et olis miehen kans samalla sivulla tän asian kans.

 

[Qkkuu]

Tuohon kuormitukseen ja hermostumiseen. Lapset kasvavat koko ajan ja kun ikää tulee lisää niin siinä uhmaiän ja murrosiän välissä on muutaman vuoden seesteisempi kausi - mitä nyt poikalapset tuppaavat aiheuttamaan harmaita hiuksia, erityisesti syksyisin koulujen alkaessa. Mutta niin, jos nyt hommaisi vielä yhden, niin kuormitus pysyisi suunnilleen samana kun isommat lapset kasvavat ja vauvelilla menee kuitenkin se liki pari vuotta päästä siihen tahtoikään. Kun on useampi lapsi alla niin vauvaikä kuormita niin paljoa, vauvat ovat aika simppeleitä otuksia lopulta kun olet päässyt jyvälle perushoidosta.

Onhan se kuormittuminen vaan melkoista, meilläkin on tasaisesti kuormitus kasvanut perhekoon kasvun myötä. Mutta ei exponentiaalisesti kuten olisi voinut kuvitella. Mutta kyllä mies räpsähtelee selvästi useammin. Toki tässä koko ajan opitaan lisää, toimitaan paremmin kuormitustilanteissa ja pinna pitenee. Ja rimaa lasketaan alemmaksi, valitaan taistelumme.

Kaikesta selviää, aika ja oppiminen auttaa. Asenne on se tärkein, ja että vanhemmat ovat yhtenä rintamana. Silloin jaksaa! Silläpä se on tärkeää just et olis miehen kans samalla sivulla tän asian kans.

Joo siis just toi että kunhan on miehen kanssa samoilla ajatuksilla menossa! Mä oon tosiaan nyt kolmannen lapsen myötä paljon enemmän ylipäätään ees lukenu vauvapalstoja tai edes selvittänyt että miten koko raskautuminen onnistuu. Ekan kohdalla vaan aattelin et kyl se aikanaan tulee ja tokakin tuli aika helposti mut nyt toi oma ikä (40) mietityttää ni oon jotenkin ehkä enemmän puhunu miehellekin tästä et nyt ei oo enää varmaa onnistuuko. Nyt kyllä oon vähän rajoittanut sitä kuinka paljon tästä lapsiasiasta miehelle juttelen kun hän on siis oikeen positiivisesti siihen suhtautunut mut huomaan et jos yhtään ylimäärin asiasta puhun ni alkaa vähän himmailee että älä nyt noin kierroksillä käy hei! :D Toisaalta sä just taisitkin mua lohdutella kun ekoja kertoja tänne kirjoittelin että kun on "putki auki" niin miksei se kolmaskin sieltä tulisi.

Muistelenko jostain toisesta keskustelusta, että teille ehkä olisi seuraava tulossa jo?

 

[Nepeta Cataria]

Muistelenko jostain toisesta keskustelusta, että teille ehkä olisi seuraava tulossa jo?

Olen tehnyt sarjan roskishaamuja tässä, ei tunnu vahvistuvan viiva millään. Ei ole siis odotukset kovin korkealla nyt. Mutta jos tuosta vauva leipoutuu niin tervetuloa vaan. Varsinaista yritystä ei ole ollut, mutta eipä kyllä ehkäisyäkään. Eikä kuukautisia imetyksen vuoksi.