Heippa! Täällä ollaan relattu koko viikonloppu, oon nauttinut kiireettömyydestä ja kotona olosta! Mies on ollut paljon töissä, mutta onneksi ollaan vähän ehditty yhdessäkin olemaan. Ihanaa, että ei ole ollut kummemmin menoja, viime viikonloppu meni pää kolmantena jalkana juostessa, oli ihan liikaa ohjelmaa ja sovittuja menoja energiatasoon nähden
Nyt olen siis todellakin ottanut kaiken ilon irti, ja löhöillyt ja levännyt oikein urakalla. Tuntuu vaan että tämä väsymys ei lepäämällä vähene. Tänään tulee viikko täyteen pahoinvointia, viime sunnuntaina se alkoi ja on ollut nyt joka päivä suurimman osan päivästä päällä. Tää olo muistuttaa ennen kaikkea ihan kamalaa krapulaa, kun ei meinaa sylki pysyä suussa ja tuntuu että paikallaan makuuasennossa ja silmät kiinni on ainoastaan hyvä olla. Pahempi vaan on se, että krapulassa tietää, että seuraavana päivänä on parempi olo, nyt tämä olo voi pahimmillaan kestää viikkokaupalla! Töissä olen kuitenkin ollut, vaikka on kyllä ollut tosi haastavaa välillä
Yhdelle työkaverille olen raskaudesta kertonut, on ollut tosi kiva että on voinut jollekin kertoa näistä olotiloista rehellisesti. Kaikille muille kun on pitänyt esittää pirteää ja normaalivointista, vaikka ois kuinka oksettava olo! Väsyttänyt on myös ihan mielettömästi, työpäivät on mennyt peitosta haaveillessa, ja muutaman kerran olen meinannut nukahtaakin töihin.
Turvottaa myös kovasti, vatsa näyttää samalta kun joulupyhien jälkeen, ja jotenkin tukala olo muutenkin. Tämä on nyt ilmeisesti tätä alkuraskauden "ihanuutta", että fyysisesti olo on aika kaamea. Paha olla, väsyttää, ja turvotuksen takia on tosi vastenmielinen olo muutenkin, tunnen itseni todella ällöttäväksi! Onneksi henkisesti kuitenkin on tosi onnellinen olo, niin sen avulla kyllä jaksaa :) Ja yrittää miettiä, että tämä kamala olo on todellakin kaiken arvoista! Ja menee ohi.
Nyt vaan toivon, että olo vähän kohenisi ennen muuttoa, joka on kuukauden päästä. En voi edes kuvitella miten kamalaa olisi muuttorumba näissä merkeissä! Kun en meinaa jaksaa edes normaalia työpäivää loppuun. Mutta monesta paikkaa olen ainakin lukenut, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olo kohenisi. Muuton pitäisi osua viikolle 14, eli peukut pystyssä! Monelta on kuullut, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen on aika yllättäenkin olo kohentunut, ja moni on tuntenut itsensä jopa erityisen energiseksi!
Kun on välillä hetkeksi saanut ajatukset pois pahan olon sietämisestä, ovat ajatukset pyörineet tulevassa ja uuden tulokkaan ympärillä, mitä pitäisi hankkia ja milloin, minkähän näköinen pikkuinen on, onko se tyttö vai poika, mitä kivoja nimiä onkaan...
Onneksi ajatukset ovat olleet pääosin positiivisia, eikä huoli ole saanut valtaa. Välillä kuitenkin joutuu myös hetkiä viettämään murehtien: mitä jos raskaus keskeytyy, mitä jos vauvalla ei ole kaikki hyvin... Tulee tosi paha mieli kun sillä linjalle joutuu! Nyt olen saanut onneksi pidettyä ajatukset mukavissa asioissa, ja koko ajan tuntuu helpottavan se huoli :)
Olen lueskellut aktiivisesti juttujanne täällä, eli hengessä mukana edelleen joka hetki!