Eksyin lukemaan tätä ketjua ja pakko tsempata Tiisua imetyksen kanssa. Minulla on 2kk ikäiset kaksostytöt, jotka syntyivät rv36+2 vähän yli kahden kilon painoisina. Tytöt olivat niin pieniä, että eivät jaksaneet imeä rintaa ja miten olisivat edes voineet, kun pienen pieneen suuhun ei mahtunut edes nänni. :) Käytin alkuun rintakumia ja ahkerasti treenattiin sitä imuotetta. Pumppasin PALJON maitoa, että maidon tulo pysyi hyvänä ja kasvoikin. Kun tytöillä oli reilu 5 viikkoa ikää, alkoi imeminen sujua jo rinnasta. Jätin rintakumia pois ja imetin ilman, jos se sujui ja jos ei, laitoin kumin. Pikkuhiljaa imetys alkoi sujua niin hyvin, että pullosta ei tarvinnut enää antaa juuri mitään lisämaitoa. Nyt imetän päivät ja annan pullosta öisin (kahden kanssa nopeampaa) ja pumppaan silloin. Päivällä ei juuri pulloa enää tarvita. :) Itse halusin imettää ja vaikean alun jälkeen olin jo melkein valmis luovuttamaan, mutta työllä ja vahvalla uskolla olen saanut homman toimimaan.
Kannattaa lukea imetyksen tuki ry:n sivuja. Sieltä saa paljon hyviä vinkkejä. :) Ja etsi itsellesi imetystukihenkilö! Luota itseesi ja vauvaan. Toivottavaa saat imetyksen vielä onnistumaan! :)
Kannattaa lukea imetyksen tuki ry:n sivuja. Sieltä saa paljon hyviä vinkkejä. :) Ja etsi itsellesi imetystukihenkilö! Luota itseesi ja vauvaan. Toivottavaa saat imetyksen vielä onnistumaan! :)
Niinkuin elaffykin tuossa jo sanoi, Imetyksen tuki ry:n sivut ovat loistavat, ja Facebookissa on Imetyksen tuki ry:n ryhmä, josta saa päivittäin korvaamatonta tietoa ja vinkkejä imetykseen liittyen. Olen itse ihan koukussa! Suosittelen lämpimästi liittymään, etenkin imetyksen alkuvaiheessa se oli todella hyödyllinen. Toivottavasti saatte homman pian toimimaan. Minullakin oli muuten vajaan viikon rintakumit, otin L-koon kun M oli loppu mutta olikin parempi että oli vähän liian isot. Toimi hyvin. Minulla oli nännien kivuliaisuus syynä, mutta kyllä vauva sai rintakumin kanssa hyvän otteen. Ja kyllä se ihan varmasti onnistuu, ihana sinun asenteesi ja olette tosiaan vielä niin alussa ettei mitään syytä huoleen. Miten vauva nukkuu öisin? Meillä on vielä nukuttu öisin hyvin, ja vaikka tässä vaiheessa ei vauvalla mitään rytmiä olekaan, niin olemme tehneet ennen pisimpiä yöunia aina samassa järjestyksessä tietyt iltarutiinit. Kylpy, pyjaman pukeminen ja iltatissi hämärässä huoneessa, vaikka tyttö olisi syönyt hiljattainkin. Tuskinpa näillä toimilla vielä on mitään vaikutusta yöuniin, mutta tuntuu itsestäkin hyvältä saada päivään jotain rutiinia :) Ja tuskinpa vauva tuosta ainakaan kärsii. En tiedä oliko teillä sairaalassa tai neuvolassa jo puhetta, että yleensä kaikilla vauvoilla itkuisuus on pahimmillaan 1-2 kk iässä? Meillä tyttö ei kovin paljoa ole osoittanut mieltään, mutta jo useamman viikon on ollut havaittavissa sellaista iltakiukkua :) itkeskelee ennen nukkumaan menoa, mutta on erilaista itkua kun nälkä tai muu. Sellaista väsynyttä valitusta, harmittaa kun väsyttää mutta ei malttaisi nukahtaa kun maailma on niin jännittävä! Mutta ymmärtääksemme yleensä ohimenevä täysin normaali vaihe, jonka takia olemme suhtautuneet näihin aika tyynesti. Siis että olemme ajatelleet että vauvalla on varmasti kaikki oikein hyvin, vaikka vähän valittaakin. Ja tyytyväisenä lopulta sitten nukkuu hyvin, joten eiköhän :) Miten olet toipunut synnytyksestä, onko olo ihan hyvä? Minulla nyt vajaa 2 kk synnytyksestä, ja tuntuu että 5 viikon jälkeen oli sellainen olo että nyt on toivuttu. Toivottavasti sinäkin voit hyvin!
hurjasti onnea, ja hyvä että voitte kaikki hyvin! :) 
Lämpimät onnittelut koko perheelle, ihanaa kuulla että voitte kaikki hyvin vaikkei raskaus ollutkaan täysiaikainen! Aika sinnikkäitä nuo pikkuiset kuitenkin loppujen lopuksi on, vaikka toisaalta niin kovin hauraita syntyessään 
Todella vauhdikas synnytys, huhhuh! Jos itse vertaa 16h kipuihin, niin olisin mäkin ehkä ton voinut valita? 
Ehkä toisaalta myös stressaava tilanne, jos on ollut epävarmaa että ehtiikö edes sairaalaan ajoissa. No mutta pääasia että kaikki meni hyvin! Toivottavasti imetys lähtee teilläkin siellä sujumaan, ihan varmasti kotiutuminenkin tekee oman tehtävänsä kun pääsee oman kodin rauhaan, omaan sänkyyn nukkumaan. MInulla lähti tosiaan tuo maidontuotanto vähän turhankin vauhdikkaasti käyntiin, jonka seurauksena sainkin rintatulehduksen, että maidontuotannon lisäämiseen liittyvien vinkkien osalta ei minulla ole kokemusta. Ehkä huomasitkin tuolla keskustelussa aikaisemmin, Imetyksen tuki ry:llä on Facebook -ryhmä, jossa saa loistavia neuvoja ja vinkkejä koulutetuilta tukihenkilöiltä pyytämällä, ja ryhmään voi myös kirjoittaa avoimen kommentin, johon voi saada vertaistuki-neuvoja muilta samassa tilanteessa olleilta. Olen itse kokenut tuon ryhmän TODELLA hyödylliseksi, suosittelen lämpimästi. Imetyksen tuki ry:llä on myös hyvät nettisivut, josta löytyy paljon tietoa, jos tuo Facebook-ryhmä ei tunnu omalta jutulta. Onneksi kuitenkin tänä päivänä korvikkeetkin ovat tosi laadukkaita ja voi olla hyvillään että pienet saavat niistä tarvitsemansa lisäravinnon, jos syystä tai toisesta ei rintamaitoa ole saatavilla!! Oletteko päässeet jo kotiin? 
Kirjoitit myös elämänmuutoksesta, kuinka se jännittää ja pelottaakin. Minuakin nuo samat asiat askarrutti, ja niin paljon kun vauvaa toivoikin, myös pelotti millä lailla se ihana kahdenkeskinen arki, jota olemme kauan rakentaneet ja onnellisesti elelleet, tulisi muuttumaan. Tässä vaiheessa, raskausajan ja kahden kuukauden perhe-elämän jälkeen voin ainakin omasta puolestani sanoa, että älä huoli! Jos parisuhteenne on läheinen ja hyvä, tulee siitä vaan todennäköisesti vielä voimakkaampi ja ihanampi! Meillä ainakin näin. Jotenkin rakkaus puolisoa kohtaan on vauvan syntymän myötä mennyt ihan uudelle tasolle, hän ei ole "enää" vain minun elämänkumppanini, vaan myös lapseni isä. Isyys on myös tuonut hänessä esiin uusia ihania puolia, joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Ja nyt on vielä useampia asioita, joita puolisossa rakastaa! Minusta on tavallaan hassua, kun puhutaan kuinka omaa vapaa-aikaa on vähemmän vauvan kanssa, itsekin siis noita asioita pohdin ennen tyttömme syntymää. Toki on hyvä päästä tuulettumaan harrastusten tai ystävien pariin välillä, mutta mitä se "oma vapaa-aika" todellisuudessa on? Joku perheestä ja rakkaimmista ihmisistä erillään olo aika, jota kaikki tarvitsevat?
Jotenkin nyt tuntuu siltä, että en ole mitään omaa vapaa-aikaa menettänyt tai kaivannut, oma vapaa-aikani on vain muuttunut ja on monella tapaa sitä samaa kuin ennenkin - perheen ja rakkaiden ihmisten kanssa oloa ja eloa. En sano, etteikö jokainen vanhempi tarvitsisi "taukoa" kokopäiväisestä vauvahoidosta aikuiseen seuraan ja tekemään omia juttuja, ihan varmasti tarvitsee. Mutta itse näen nykyisen tilanteen ihanana vaiheena elämässämme ja parisuhteessamme, enkä palaisi entiseen ihanaan elämäämme mistään hinnasta. En sitä poiskaan vaihtaisi, mutta nyt on tämän aika! 
Meidän neiti on kans alusta saakka ollut hyvä nukkuja, nukkuu lähes poikkeuksetta 8-10h putkeen tai herää aamuyöstä, jolloin otan viereen, annan maitoa ja nukahtaa siihen niin, että unia jatketaan noin puoli seiskaan tai jopa seiskaan saakka hyvänä päivänä. Hän on myös ollut pääsääntöisesti terve tapaus, joten uskoisin että näistä syistä toisen pienen saaminen ei pelota. Jännittää toki. Kaksi vappahousua olisi ehdottomasti iso haaste! Imetän kyllä, ja kylläpä tuo aika hyvin taitaa ehkäistä. Tyttö on saanut 4kk iästä saakka kiinteitä, ja nyt toista kuukautta jo 5 ateriaa päivässä, rintaa saa ehkä 4x/pv, aamulla ja illalla tankkaa enemmän kerralla, päivällä "hörppää" vain. En halua imetystä lopettaa vain siksi, että kuukautiseni alkaisivat, mutten kuulu myöskään niihin, jotka haluavat jatkaa imetystä mahdollisimman pitkään. Loppuu kun loppuu, lasta kuunnellen.
olen samaa mieltä tuosta parisuhteen vahvistumisesta kuin kirjoitit Momwoc! Aivan samalla lailla koen meilläkin sen muuttuneen parempaan suuntaan. Mieheni on ollut ennen sellainen pussaa muttei puhu -tyyppi, mutta tytön syntymän myötä pehmeämpi puoli on tullut esiin. Hän on aivan ihana isä tyttärellemme.