Heippa kaikki! Ärh, taas pahamaineiset menkkauutiset kaiken sen toiveikkuuden jälkeen
Toivottavasti täällä saadaan plussia pian lisää kevään kunniaksi!
Mulla vähän alkanut vatsa olemaan tiellä, nyt on tullut kasvupyrähdys ja täällä vaaputaan jo maha pystyssä jalat vähän levällään tallaten, tuntuu kaikista parhaimmalta vähän "keinuen" kävellä, jotenkin silloin ei mikään paina eikä kiristä! Närästys vaivaa aika lailla, mutta sain nyt ostettua Losec-lääkettä närästykseen neuvolahoitajan neuvon mukaan, ja auttaa tosi hyvin ja nopeasti! Suosittelen närästyksestä kärsiville lämpimästi. Aiemmin käyttämäni Rennie ei läheskään yhtä tehokas. Selkää kanssa jomottelee aika lailla, varsinkin aamuisin ja ylösnoustessa istuma- tai makuuasennosta, rasittavaa mutta varmaan tosi tyypillistä. Häiritsevin vaiva on kuitenkin ehdottomasti keventyneet ja pätkittäiset yöunet, oon nukkunut jo monen monta viikkoa tosi huonosti, ihan muutaman tunnin pätkissä ja saatan valvoa monta tuntia välissä. Onneksi enää kolme kokonaista viikkoa töitä ja sitten saa tasoitella väsymystä päiväunien merkeissä, töissä on ollut vähän tuskaista ja sumuista unettomuuden takia. Mutta se niistä fyysisistä vaivoista, henkisesti tunnelma on jo tosi odottava ja innokas, ajatukset pyörii tosi paljon tulevassa kesässä, vauvassa ja meidän pienen perheen elämässä! Tosi hassua että meitä on kohta kolme, laskettu aika on siis 4.6.! Oltiin tosiaan pitkä viikonloppu reissussa, ja meni tosi hyvin. Lensin viikolla 31 ilman lääkärintodistusta eikä kukaan kysellyt mitään. Lentoyhtiö vaati todistuksen vasta viikolla 36! Matka oli aaaaaaivan ihana, rentoa oleilua kullan kanssa ja ei taas olla pitkään aikaan niin paljoa naurettu vaikka paljon nauretaankin
Oli siis todella onnistunut irtiotto arjesta ja palattiin kotiin onnellisina ja levänneinä. Jotenkin taas tuossa matkalla tuli sellanen olo, että miten onkaan voinut niin ihanan miehen löytää vierelle, on vaan niin hyvä olla toisen kanssa ja tekee mut niin onnelliseksi ihan vaan olemalla sellanen kun on.
Ei tarvitse ilotulituksia tai laskuvarjohyppyjä, kun arki on toisen kanssa niin mukavaa ja tekee elämästä kokonaisen tuntuista. Mä taidan olla vähän hormonihöyryissä kun tälläsiä kirjottelen, on ollut jotenkin syvällinen fiilis tässä viime aikoina. Pistetään raskauden piikkiin! Mutta onhan se ihanaa välillä havahtua siihen kiitollisuuteen, kun niin usein elämässä tulee kuitenkin myös keskityttyä niihin asioihin, joiden toivoisi olevan eri tavalla tai jotenkin paremmin. Aika yksinkertaisista asioista se onni kuitenkin itselle tulee.
Mulla on mieli aika paljon keventynyt ton synnytyksen suhteen, pikkuhiljaa vaan kasvanut sellainen luotto siihen että kyllä siitä selvitään. Tai siis muuta vaihtoehtoa ei olekaan, kuin selvitä, mutta ennen pelotti hirveästi. Nyt odotan jo kesäkuuta innolla, synnytyksenkin puolesta. Alkanut jo vähän tulemaan sellainen yllättävän positiivinenkin jännitys, että miltäköhän se synnytys tuntuu. En tiedä mistä johtuu että pelottaa niin paljon vähemmän nyt, meneekö se kaikilla niin? Meidän typy (jos sukupuoliveikkaus nyt oikeaan osuu) on ihan hurjapää, potkii ihan kauheasti koko ajan ja välillä mietin että milloin hän oikein lepää! Juuri reissussa viikonloppuna alkoi liikkeet ja potkut näkyä vatsalla ulospäin, ja siinähän ne illat siellä hotellilla sitten ennen nukkumaanmenoa menikin
Katseltiin joka ilta puoli tuntia vatsaa, ja aina hykerreltiin kun nähtiin liikkeitä. Yllättävän viihdyttävää puuhaa, ei siinä paljoa puhuttu vaan silmä kovana seurattiin tilannetta! Liikkeiden perusteella on tomera tyttö, tullut mielikuvia sellaisesta päättäväisestä ja energisestä pikkuneidistä joka pistää huushollin ihan sekaisin synnyttyään! Miehellä on ihan samanlaiset odotukset
Eli tälläiseen ollaan varauduttu!
Mitenkäs muut odottajat jakselee? Entä vauvakuumeilijoiden kuulumiset?