Vauvahaaveita!

[Ilpuri]

Momwoc: Ennen kuin unohdan! Kun tikutit ovisgta saitko koskaan mitään viivaa aikaiseksi vai tuliko hailakoita viivoja mut ei vahvaa? Kun jotain tälläistä muistelin.. mä siis nyt tällä viikolla oon tikutta nut, selkeitä mutta hailakoitaviivoja on tullut. Silti tunsin selkeitä menkkamaisia ovistuntoja lauantaina. Ja muutenkin merkit siltä näyttivät. Tummaa viivaa en saanut kuitenkaan syntymään. Saa nähdä että tikutanko enää.. katotaan mikä fiilis on kun menkat alkaa. Tai siis jos alkaa
Mä aloittelin tossa hetki sitten itselleni sellaista shaalikaulus-henkistä villatakkia ja siitä on tulossa ihan ok, näköjään yllätän itseni. Se on siis eka mitä itselleni teen. Vasta laitoin postissa mun parhaan ystävän uudelle vauvalle (synnytys ekoista supituksista 5h) peiton ja ne siitä oikein kovasti tykkäsivät. Aiemmin tein yhdelle toiselle tutun vauvalle, reilu kk ikää (synnytys 1 vrk 17 h, sektio) kans peiton, erilaisen kylläkin. Tykkäsivät nekin
Mä ymmärrän ton sun pointin, kun kerroit olevasi "kelpaamaton" kertomaan raskaudestasi. Mä uskon että kokisin ihan samoin. Mutta tälllä puolella olevana sanon omasta puolestani että turhaan niin koet! Koska ajattelen että se ei ole minulta pois jos joku muu on raskaana ja rakastan keskustella siitä. Ja olen päättänyt että en aio pahoittaa mieltäni kenenkään raskausjutuista, olivatpa ne sitten tälläisiä netissä käytyjä tai sit ihan näiden mun lihallisten ( ) ystävieni kanssa käytyjä keskusteluja.
Ihan uskomatonta että viikko 24 on jo menossa! Ihan justhan sä aloitit tän ketjun ja olit samalla mielellä kuin minäkin! Mistä muuten tulee mieleen että en mä näköjään oo vielä menettänyt järkeäni vaikka silloin niin ajattelin että jos en oo raskaana kun täytän 30 niin varmaan järki lähtee . Vaikka pieni siellä valvottaakin niin hyvä niin, tietää että energiaa riittää ja kaikki on hyvin :) Ootko sitä 4D ultraa miettiny?

Tiisu: mun yks fysioterapeitti kaveri sanoi ainakin että raskaana ollessa ei sais tehdä normivatsoja ollenkaan, ainakaan sit kun vatsa jo näkyy. Sivuvatsoja kyllä saa. Mitkä viikot sulla nyt on? Mulla oli siis ovis ilmeisesti eilen ja sit varmaan 22. 2. voi alkaa testailee vissiin. Jännittää kun nyt tässä kierrossa tuntuu taas toiveet nousseen pilviin. oma stressitaso on aika alhainen ja jotenkin muutenkin tuntuu vaan siltä. Toisaalta, kyllä on tuntunut ennenkin.

Kerron myös ajatuksista synnytystä kohtaan vaikka se ei minun kohdalla olekkaan ajankohtainen: Laitoin nuo synnytysajat tuonne ylös siksi kun kauhistelin päässäni kuinka paljon ne voi erota toisistaan. Mitä pidemmälle tämä vauvakuumeni on jatkunut sitä varmempi olen että tahdon sektion kiertää niin kaukaa kuin ikinä mahdollista. Ja mitä vähemmän kipulääkkeitä sitä parempi. En tarkoita sitä että nauttisin kivusta, mutta on matala kipukynnys mutta kestän kipua hyvin. Lähinnä syynä on se että pelkään synnytyksen hidastuvan epiduraalista ja muista radikaaleista kivunlievitykistä. Ilokaasu on ehkä ainut lääkkeellinen mitä voisin tällä hetkellä kuvitella käyttäväni. Toki voi olla että muutan mieltäni Haluan että se on nopeasti ohi ja jos voin itse siihen jotenkin vaikutta niin yritän. tietty jos paikat ei meinaa aueta ja supistaa niin paljon et ei kestä ja mitään ei tunteihin tapahdu niin kai on järkevää ottaa jotain että voimiä jää ponnistamiseen. Tilanteen mukaan. Mutta en pelkää, naiset on kautta aikojen synnyttäneet ja hengissä pääsääntöisesti selvinneet niin enköhän minäkin kun se aika koittaa. Niin ja luottaisin sairaaala henkilökuntaan koska ne ovat ammattilaisia ja tekevt sitä päivittäin, Mut jos kätilö on minulle mielestäni ilkeä tai ei ymmärrä minua vaihtaisin sen. Se on ehkä ainut mikä todella mietityttää.

Ja vielä näistä muista ketjuista. Oon yrittänyt mennä mukaan mutta en minä tunnu oikein pääsevän Lisäksi oon alkanut inhoamaan sanoja/fraaseja: täti tulee kylään, pupuilu, peiton heilutus, masuasukki ja vastaavat kiertoilmaisut kuukautiselle, seksille ja vauvalle. Menkat- sanaa olen käyttänyt kautta aikojen. En tarkoita että niitä ei saisi käyttää mutta jotenkin ne saavat minun ihon kananlihalle. Lisäksi inhoan sanoja menskut ja mensut. tulee äiti mieleen teinivuosinani. Olen enemmän sitä tyyppiä, joka tykkää puhua asioista asioiden "oikeilla" nimillä. No joo, avautuminen tästäkin. Mut niin harmittaa kun ois kiva vähän höpistä jostain samassa tilanteessa olevien kanssa mutta en pääse vain mukaan.

Sannis: millon sulla on np-ultra?

Huhhuh, tulipas pitkä

 

[Sannis86]

Hih, nuo fraasit välillä ärsyttää myös mua :P Mut mua on kyllä ärsyttäny moni muukin asia viime aikoina, ja hyvällä omalla tunnolla laitan kaiken hormonien piikkiin! :D Erityisesti tuo täti on jotenkin erityisen hermoon käypä

Tuosta sun tekstistä tulikin mieleen, et onpa muuten p*seestä jos sattuu aikanaan synnärillä olemaan vuorossa joku tyly kätilö, jonka kanssa ei kemiat kohtaakaan... :/

Mä meen vasta perjantaina ekaan neuvolaan, niin sovitaan sillon ultraan aikaa myös :)

 

[Ilpuri]

Sannis: ai vasta nyt? Tai siis enhän mä ees tiiä millon ne yleensäkään on :D tuntuu jo et oisit ollut vaikka kuinka kauan raskaana. Mulla käy asiakkaana yks nainen joka on eläkeellä oleva kätilö ja ihan maailman ihanin tyyppi. Antaisin melkein mitä vaan et saisin sen kun aika on . :) tollanen kätilö -asia on tosi tärkeä! Jännittävää se sun neuvola!!

 

[Sannis86]

Joo musta tuntuu kans et tosi myöhäseks meni aika ekaan neuvolaan. Mut viikot tosiaan huomenna 10+0, eli ihan normi sinällään. Sanoivat et voidaan järkätä aika aiemmaksi jos tarve, mutta meidän neuvolassa oli just menossa tilanne, et virkavapaan sijainen oli sillon kun varasin aikaa, ja nyt se virkavapaalta palannut tyyppi on sit tullu takaisin tällä viikolla kun mä meen. Saan sit saman neuvolatädin kans höpistä koko raskauden kun venytettiin aika tälle viikolle. Mukavampi ehkä asioida sit yhden ja saman kanssa koko raskauden ajan niin ei tartte monelle samoja asioita jaaritella :) Ja mä elättelen toiveita et kun viikot jo näinkin pitkällä, niin vois kuunnella jo sydänääniäkin :P

Tuntuu tosiaan et olisin jo ollu raskaana vaikka miten pitkään, onhan tässä neljäsosa jo takana

 

[LilMinni]

Mä oon toistaseks luovuttanu ovulaation tarkkailun. Kierrot on heitelly 27-31 päivän välillä, joten ovulaation ajankohdasta ei oo ikinä mitään käsitystä.
Mieleen on myös tullu, että jos kierrot heittää sen parikin päivää, niin tapahtuuko sitä koko ovulaatioo edes..?
Joten siis, taidan lähinnä vaan ensin odotella kiertojen tasaantumista, ennen kun edes haaveilen positiivisista testeistä.
Kauhistuttaa vaan, kun yhden kaverin kiertojen tasaantumiseen meni liki 2v, ennen kun sai vauvan.

Ja tohon synnytyspelkoon/jännitykseen palaten..

Ensikertalaisen on hyvä muistaa, että siihen omaan synnytykseen ei voi vaikuttaa mitenkään, että ei kannata suunnitella mitään etukäteen. Tärkeintä olis yrittää pysyä mahdollisimman rentona, vaikka onkin helpommin sanottu kun tehty. Ensikertalaista se helposti jännittääkin, kun ei tiedä mitä odottaa, ja millasia ne supistukset pahimmillaan on.
Eikä muuten kannata panikoida/nolostua, jos se kakkoshätä tulee sinne synnytyssalin sängylle, niin kävi mullekkin kerran. Kätilö hoitaa sen tilanteen niin, ettet ite edes huomaa koko asiaa jos vahinko on käyny.
Kannattaa tosissaan toivoo, että omalle kohdalle osuu ystävällinen kätilö, se vaikuttaa yllättävän paljon siihen millanen muisto siitä synnytyksestä jää.
Mun ensimmäinen synnytys kesti alusta loppuun vajaat 13h, ponnistusvaihe liki 50min. Toinen synnytys vajaat 7h, ponnistusvaihe 5min. Ensimmäinen kerta on yleensä hitaampi, kun "tiet" pitää ensin raivata auki, mutta seuraavat sujuukin yleensä nopeemmin jo senkin puolesta, että tietää jo mitä odottaa ja osaa ottaa rennommin. Toki se kipukynnyskin on korkeempi, että sietää supistuksia paremmin.
Mä kans joskus ajattelin, että haluan sektion ja että en varmasti synnytä alateitse, mutta nyt en haluis mistään hinnasta sektioo. Se on mulle tärkeetä synnytyksen jälkeen saada se vastasyntynyt vauva siihen rinnan päälle pötköttään ja saada se ensimmäinen ihokontakti vauvan kanssa. Sektion jälkeen kun se ei oo mahdollista.
Kivunlievityksinä ekassa synnytyksessä oli ilokaasu, lämpögeelityynyt ja epiduraali. Lisäks supistuksia jouduttiin tehostaan oksitosiinilla, kun avautuminen oli niin hidasta. Jälkimmäinen menikin sen verran nopeemmin, että kerkesin saamaan vaan ilokaasua ja kohdunsuunpuudutteen.
Mutta siis, luottakaa omaan kehoonne ja kätilön taitoihin, niin kaikki sujuu kyllä. Ja vaikka kipeetä tekee, niin sekin menee kyllä ohi. Kivut loppuu kun seinään, kun vauva on ulkona. :)

 

[Ilpuri]

LilMinni : varmaan ihan järkevää. Mut tokihan se tärppikin voi käydä huomaamatta. :) ihanan lyhyt ollut sun toka synnytys! Vaikka ei tuo 13 h kuulosta liian pitkältä.

Vielä piti noista kivunlievityksistä et toivoisin että saisin olla ammeessa mahdollisimman paljon. Ehkä synnyttää veteen, vesi on mulle aina ollut tärkeä elementti.

 

[Momwoc]

Ihanaa kuulla, että tuntemukseni saavat ymmärrystä... Ehkä sitä suhtautuu koko vauvahehkutukseen erityisen herkästi omalta osaltaan juri siitä syystä, että vauvan kaipuu oli itsellä ennen raskautumista niin syvä, ja odottaminen tuntui välillä tosi raskaalta ja pahalta. Ehkä omasta raskaudesta jopa tuntee melkein "syyllisyyttä", koska on tiedostanut kuinka ei tosiaan mene tasan kuinka tässä maailmassa vauvat saa alkunsa. En muista kerroinko, mutta yritysaikana näin metroasemalla sekoilevan narkomaanin, varmaan viimeisellä kuulla raskaana. Oli aivan muissa maailmoissa huumeista, kauppakassi täynnä kaljaa ja tupakka huulessa. Jatkoin matkaani itku kurkussa. Hän on raskaana ja minä en? Ihan oikeasti? En silloin, enkä edelleenkään vain voi ymmärtää, kuinka tämä maailma voi olla niin julma, että lapsia sikiää ihmisille, jotka eivät välitä paskan vertaa, kun taas ihmiset, joille raskaus olisi koko maailma, eivät onnistu saamaan raskautta aluille. Nytkin itkettää kun mietin tuota tilannetta!
Mutta tosiaan tuosta "syyllisyydestä", olen asiaa mietiskellyt paljonkin, myös siksi että ystäväpiirissäni on yksi raskautta yrittävä rakas ihminen. Sama tasapainoilutilanne siinäkin, että normaalitilanteessa kertoisin hänelle KAIKEN ja enemmänkin tuntemuksistani, mutta nyt tuntuu että kerron ehkä vain kysyttäessä. Se menee jotenkin luonnostaan niin. Olen kuitenkin yrittänyt miettiä. että minä olen pienokaista jo niin paljon ehtinyt rakastaa, ja raskausaikana tehnyt kaikkeni pienen elämän suojelemiseksi, että ehkä minä nyt olen onneni ansainnut. No, se siitä!

Tiisulle: Minä tunsin ensimmäiset liikkeet viikolla 18. Liikkeet olivat kyllä tosi hentoja, että ehkä vasta pari viikkoa siitä liikkeet tuntuivat niin ettei niiden kuulosteluun tarvinnut erikseen keskittyä! Aika nopeasti on kuitenkin meininki muuttunut, että liikkeet on pikkuhiljaa kovempia ja kovempia, ja nyt ei tosiaan voi enää erehtyä oliko kyseessä vauva vai joku muu vatsakremppa tai suolistossa pyörivä ilma :) Nyt kun tuntée liikkeet, niin ei oikeastaan enää kovin kärsimättömänä odota mitään neuvoloita tai muita, koska saa koko ajan päivän mittaan "varmistuksen" siitä että vatsassa ollaan aktiivisena ja näin ollen varmaankin vauva voi hyvin. Alkuun kun tuntui, ettei yhtään malttanut odottaa sydänäänien kuuntelua ja ultria, koska ne olivat tavallaan ainoat hetket kun pystyi toteamaan että vauvalla ei ole hätää. Itsekin niin murehtivaa tyyppiä, että välillä tuntui tosi raadolliselta kun piti vaan viikosta toiseen luottaa siihen että kaikki etenee normaalisti, mutta mitään tarkistuksia ei voinut itse tehdä. Se oli minulle aika kuluttavaa , tosi paljon mietiskelin kaikkea kamalaa, että mitä jos sikiö onkin kohdussa kuolleena, enkä minä tiedä siitä mitään Mutta neuvolassa sanottiin, että vaikka se on mahdollista, niin aika harvinaista kuitenkin ettei keho mitään merkkejä antaisi siitä raskauden on käynyt huonosti. Sen avulla sain sitten yöni nukuttua Ja tässä vaiheessa raskautta on jo ymmärtänyt, että normaalisti etenevään raskauteen kuuluu paljon ennen kokemattomia kipuja ja kolotuksia, alkuun säikäyin kamalasti kaikkia vatsakipuja ja kremppoja. Pelkäsin joka kerta, että nyt meni kesken! Nyt lepäilen kaiken kivun päälle pari päivää, ja joka kerta lepo on auttanut. Ihanaa huomata, kuinka raskauskin on tietynlainen kasvukokemus, kun alkaa luottamaan omaan kehoon jotenkin. Tässä vaiheessa uskaltaa luottaa siihen, että kyllä mun keho hoitaa tämän raskauden loppuun asti niin, että vauva voi hyvin. Tosi rauhoittava ajatus.

Ilpuri: Ovistesteihin sain joitain hailakoita viivoja, ei mitään logiikkaa päivien välillä viivojen vahvuuksissa. Siis että viivat olisi vahvistuneet kohti ovulaatiota tms. Ihan sekoilua se oli, enkä kertaakaan saanut sitä odotettua vahvaa viivaa tikkuun. Ésim. siinä kierrossa kun tulin raskaaksi, en saanut mitään viivoja. Mulla tuli itselleni ovistikuista ihan hyödytön fiilis, en saanut niistä kyllä mitään hyötyä. Melkein jälkikäteen ajattelin, että olisi pitänyt jättää hankkimatta, kun ainoa mitä niistä sain oli paha mieli ja virheellisen uskomuksen siitä etten ovuloi. En usko, että käytän niitä enää ikinä Voikohan tuossa olla yksilöllisiä eroja, kuinka tuo mittailu onnistuu? Minä en taida olla sitä tikkujen kohderyhmää siis!! 4D -ultra ei toistaiseksi ole suunnitelmissa, mutta pitää nyt vielä miettiä. Siinäkin on kai jotenkin "parhaat viikot" käydä, muistaakseni ihan näillä viikoilla, että saa ultrasta parhaimman hyödyn.

Kiinnostavaa lukea teidän ajatuksia synnytyksestä. Kamalasti erilaisia ajatuksia herättää. Mulla on vähän pelko helpottanut ehkä verrattuna alkuraskauteen, ehkä juuri siksi ettei vaihtoehtoja ole: se on edessä joka tapauksessa, eikä auta miettiä että "synnyttäisikö vai ei" Ehkä minäkin kesällä sitten olen valmis, pikkuhiljaa. Ihanan rohkaiseva ja kiva tuo kirjoituksesi synnytyksestä Lilminni!! Pitääpä lukea tuota sellaisena rauhoittavana mantrana Ainiin ja Ilpuri, minäkin haluiaisin ehdottomasti ammeeseen! On asialistalla seuraavaan neuvolaan, haluan ehdottomasti kuulla lisää siitä, ja että kuinka todennäköistä on että ammeeseen pääsee. Mullakin on vesi jotenkin aina sellanen rauhoittava juttu, jos joku voisi mulle luvata että saan synnyttää ammeessa, en todellakaan olisi puoliakaan niin huolissani synnytyksestä!

 

[Jardere]

Eilen tuli haamuviiva halppis testiin, kp 26/28. Tännään hain apteekin testin ja siinä lukkee että 'raskaana 1-2'. Oireet alko jo viime viikolla rintojen arkuutena ja hajuherkkyytenä.

Mä olen sanaton.

Nii mieski. Ja meillä on ollu hieman haastavaa taas parisuhteessa.

Mahhaaki jomottaa niinku menkat alkais.

Minä panikoin.

 

[Tiisu]

Jardere: Uskaltaako onnitella? :-) Varmasti on sekavat tunteet kyn ollut riitaakin. Onko asiat selvitettävissä kuitenkin? Totuttele nyt rauhassa asiaan muutama päivä ja puhu miehellesi. Kyllä asioilla on tapana järjestyä!

 

[Ilpuri]

Momwoc: ihan varmasti olet onnesi ansainnut! Just tollaset narkkarujutut mua niin pistää suututtamaan. Ja toinen asia miä suututtaa ja saa mut tämän tästä itkemään, vaikkakaan ei ihan tähän vauva-asiaan liity on koulukiusaaminen. Vähän väliä on iltalehdessä juttua kun jotain on kiusattu ja 10 vuotiaat kyselee että oisko kiusaajat onnellisia et jos hän olisi kuollut koska se kiusaaja käski kiusatun tappaa itsensä. siis WHAT?! mun sydän särkyy joka kerta kun tollasia luen tai kuulen. Ne pienet on jonkun rakkaita lapsia, jotka on rakkaudella tehty, rakkaudella kasvatettu ja rakastaen ollaan ne lähettämässä maailmaan. Pienet, jotka on haavoittuvaisia kaikelle sille paskalle mitä ympäristö syytää ja niiden sydämet ovat niin auki, ja sit joku kusipää menee ja pilaa ne. Tietenkin kaveri porukat luo paineita, mutta jonkun on jostain otettava malli tälläselle toiminnalle ja eiköhän se jossain kohti ole tullut jonkun kotoa. Ei välttämättä kaikkien kiusaajien, mutta jostain sen on lähdettävä. Ja en jotenkin jaksa uskoa että ne perheet ihan niitä "parhaimpia" on. Voi kuulkaa, josm inä joskus minun lapsen saisin kiinni kiusaamisesta niin vihani olisi ylitse vuotava. Luonnollisestikin lain sallimissa rajoissa. Mutta vähintään joulu peruuntuisi. aaa.. mulla pulssi nousee aina niin paljon kun ajattelen tätä. Hävettää aina töissä kun tulee joskus asiakkaiden kanssa puheeksi ja aina rupeen itkemään. Ja siis ihan samoin ajattelen näistä narkkariäideistä ja niistä jotka tekevät vauvoja eivätkä välitä niistä pätkääkään, kun oma naama on tärkeämpi. ....vedetäämpäs henkeä hetki.
Minä muistelinkin jotain tuollaista noiden sun ovistestien kohdalta. Thanks :) Ja tuosta ammeesta vielä, et mä oon aina tykänny uida tosi paljon niin siksi se jsut tuntuu niin luontevaltga. Täällä synnytyssairaalassa on amme ilmeisesti ainakin kivunlievitystarkoitukseen, en tiiä synnytetäänkö siellä. Mut pitää kysellä sit kunhan ensin muutan muun asia saadaan pois alta

Jardere: Hei ihan mielettömän siistiä! Ihanaa onnea! Onko sun mies siis vauvan kannalla kuitenkin? Olikos teillä aiempia lapsia? Toivottavasti saisitte asiat pikaiseen järjestykseen! Rauhallisesti, hetki kerrallaan. :)

Tänään olimme viemässä meidän vauvaa, koiraa siis, eläinlääkäriin hampaan poistoon ja voi kun se oli raukka kun se heräili nukutuksesta. Nukkui mun sylissä koko kotimatkan

 

[Ilpuri]

testasin vielä ovistikuilla eilen ja tänään ja tänäänhän se ovisplussa tulikin voimakkaana ja kirkkaana, ja tänään kp 21! Oho! su ja ma en ehtiny tikuttaa ja siksi oletin et se oli viionloppuna! Mutta hyvä näin ettei hukkaan mennyt sillä eilen oli toimintaa ja eiköhän me tänäänkin jatketa

 

[Sannis86]

Hyvä juttu Ilpuri, ainakaan ei oo talletuksista sit kiinni tässä kierrossa
Pidän peukut pystyssä!

 

[Jardere]

Tässä on muutama päivä raskaana olemista tuumailtu ja ilo kuplii jo sisällä. Oikeesti on sellanen hykerryttävä olo pienestä salaisuudesta joka kulkee massun pohjassa mukana.

Tiisu ja Ilpuri: Saatiin mielipide-erot miehen kaa selvitettyä, eivät liittyneet vauvahaaveisiin mitenkään. Ihan vaan haastavien luonteiden yhteentörmäyksiä.

Jossain vaiheessahan luulin ilman tarkempaa tietoa, että mies ei vauvaa enää halua, mutta ny tiedän ettei näin olekkaan ollut. Sen verran ilonen tuntuu hänkin asiasta olevan.

Meillä molemmilla on entisistä liitoista lapsia, mutta tämä on ensimmäinen yhteinen.

'Kuukautiskivutkin' on loppuneet ja vointi on hyvä. Mua vähän hirvittää kun aiemmissa raskauksissa mulla on ollu sairaalahoitoa vaativa pahoinvointi. Ny lähiviikkoina näkee miten tämä kehittyy. Onko kellään muuten tietoa näistä pahoinvointirannekkeista? Aattelin kokeilla ny kaikki. :)

 

[Tiisu]

Jardere: Hienoa, että saitte erimielisyydet selvitettyä ja pystytte jo iloitsemaan raskaudesta! Onnea vielä teille, upea juttu! :-)

En pahemmin kärsinyt pahoinvoinnista, joten ei ole kokemusta rannekkeesta. Toivottavasti sinäkin pääset nyt helpommalla. Mulla nuo menkkakivut käväsivät aina välillä ensimmäisten viikkojen aikana.

 

[Sannis86]

Mullakaan ei oo pahoinvointia ollut, niin en ole joutunut turvautumaan rannekkeisiin. Mutta paljon hyvää olen kuullut niistä kyllä, itse kokeilisin ehdottomasti jos tarvetta tulisi.

Omanapailen sen verran, et täällä tänään eka neuvola. Ihan normi höpötykset siellä, ei mitään erikoista sinällään. Sydänääniä metsästettiin oikein kahdella eri laitteella ja kahden neuvolatädin voimin, mut ei vaan saatu kuulumaan vaikka viikot pitäisi olla jo 10+3
Vähän huolta ja murhettahan tuosta väkisin mielen päälle jäi, mutta katsotaan nyt. Sain kuunteluajan ensi tiistaiksi vielä, ja sit lupasivat lähetteen pikaisesti ultraan tsekattavaksi jos ei ala kuulua. Mulla nimittäin seulat alkaa jo painaa päälle, mutta täällä on käytäntö, että lähetteen np ultraan saa vasta kun sydänäänet neuvolassa saatu kuuluville/ar-ultrassa todettu elämää...

 

[Jardere]

Tsemppiä Sannis86. Varmasti huoli painaa, kyllä ne ens vkolla kuuluu. :)

 

[Tiisu]

Varmasti huolettaa Sannis, mutta ei ole mitenkään tavatonta ettei vielä noilla viikoilla kuulu. Mulle sanottiin viikolla 14+5, että varaudu siihen että niitä ei välttämättä heti löydy. Pieni voi olla piilossa. Mutta uskotaan, että tiistaina jo kuuluu! :-)

 

[Sannis86]

Juu kyllä tässä päivän mittaan ajatukset on kääntynyt positiivisemmaksi. Aluksi järkytti kyllä. Mut ne neuvolan laitteetkaan ei ole ihan tän vuoden mallia, että sekin voi olla osasyy...
Ei tässä auta kun odotella. Kyllä se terkka lupasi, että jos ei tiistaina kuulu, niin järjestetään ultra äippäpolille kuitenkin ensi viikolle, ettei tartte ootella ja panikoida pidemmälle. Ihan huippua, että otti asian sillä tavalla vakavasti, että mä saisin mielenrauhan...

Jos se kuumeilu ennen plussaa oli raastavaa, niin on kyllä tämäkin. Yhtä odotusta vaan päivä päivän jälkeen.

 

[Tiisu]

Sannis86: Näin se on, stressin kohde vain muuttaa muotoaan. Ennen varhaisultraa pelkäsin, onko siellä ketään ja ennen np-ultraa onko se vielä hengissä ja onko se kunnossa. Sitten muoto taas muuttuu.

Sorruin ostamaan kotidopplerin, vaikka vannoin että en osta. Kun liikkeitä ei vielä tunnu, niin haluisin helposti voida varmistaa, että masussa on elämää. Ensin en löytänyt kuin omaa sykettäni, mutta sitten ihan toisesta kohtaa kuului pienen syke hyvin. Kyllähän tämän dopplerin kanssa voi sitte alkaa stressaamaan liian matalaa/korkeaa sykettä tai sitä jos ei löydykään! :-( Mutta joo, en aio käyttää laitetta kuin silloin tällöin.

Hyvää viikonloppua ja iloista ystävänpäivää kaikille!

 

[Sannis86]

Kyllä se kotidoppleri varmaan antaa tietyllä tavalla turvaa, ainakin sit myöhemmillä viikoilla kun syke löytyy helpommin :) Siihen pitää vain asennoitua, että panikoida ei saa jos äänet ei kuulukaan :)

Hyvää viikonloppua ja ystävänpäivää myös minun puolesta!