Vauvahaaveita!
- Ketjun aloittaja Momwoc
- Aloituspäivämäärä
J
Jardere
Vieras
Moroo. Pitkästä aikaa päivittelen...
Niinku lupasin, en oo testejä ostellu ja kuukautiset on alkaneet säännöllisesti. Edellinen kierto oli pari päivää normaalia pidempi, pieni ajatus heräsi, mutta kuukautiset alko taas. Ny tässä kierrossa tiiän ettei ees mahiksia oo, oviksen aikoihin mies oli reissussa.
En tiiä, mut musta jotenki tuntuu ny vähä siltä että mies ei meille yhteistä lasta ees halua, ku ny menny pari kiertoo silleen ettei oo ees maisemissa ku pittäis yrittää. Tosin ei me olla ennää asiasta puhuttu. Kurja olo ittellä. Itkeä tihuuttanukki vähä.
Lähipiirissä tuntuu vauvauutisia kuuluvan. Toki oon ilonen siitä että toiset saa, mut pieni nakerrus on omassa sydämessä ku oisin tahtonu vielä oman pikkusen. Mut ehkä mä hautaan tämän haaveen nyt. Oonhan mä jo niin vanhaki, neljäkymmentä ens vuonna ja ennestään isot lapset tekkee pian lastenlapsia mulle hoivattavaksi.
Ja oonhan saanu äitiyden nuorempana jo kokia.
Kaikkea hyvää teille kuumeilijat ja onnea plussanneille. Mä lopetan turhat haaveilut omalta osaltani. Oon hengessä mukana ja käyn joskus kurkkimassa mitä kaikille kuuluu. Anteeksi kun olen niin masis nyt, mutta tämån haaveen hautaaminen tuntuu niin pahalta. Mutta kyllä mä tästä piristyn taas.
Niinku lupasin, en oo testejä ostellu ja kuukautiset on alkaneet säännöllisesti. Edellinen kierto oli pari päivää normaalia pidempi, pieni ajatus heräsi, mutta kuukautiset alko taas. Ny tässä kierrossa tiiän ettei ees mahiksia oo, oviksen aikoihin mies oli reissussa.
En tiiä, mut musta jotenki tuntuu ny vähä siltä että mies ei meille yhteistä lasta ees halua, ku ny menny pari kiertoo silleen ettei oo ees maisemissa ku pittäis yrittää. Tosin ei me olla ennää asiasta puhuttu. Kurja olo ittellä. Itkeä tihuuttanukki vähä.
Lähipiirissä tuntuu vauvauutisia kuuluvan. Toki oon ilonen siitä että toiset saa, mut pieni nakerrus on omassa sydämessä ku oisin tahtonu vielä oman pikkusen. Mut ehkä mä hautaan tämän haaveen nyt. Oonhan mä jo niin vanhaki, neljäkymmentä ens vuonna ja ennestään isot lapset tekkee pian lastenlapsia mulle hoivattavaksi.
Ja oonhan saanu äitiyden nuorempana jo kokia.Kaikkea hyvää teille kuumeilijat ja onnea plussanneille. Mä lopetan turhat haaveilut omalta osaltani. Oon hengessä mukana ja käyn joskus kurkkimassa mitä kaikille kuuluu. Anteeksi kun olen niin masis nyt, mutta tämån haaveen hautaaminen tuntuu niin pahalta. Mutta kyllä mä tästä piristyn taas.
laidallinen
Jostain jotain jo tietävä
Hello! Minä liityn mukaan! :)
Menkat on vissin nyt myöhässä..kierto heitteli vasta , nyt en sitten tiedä että koska alkavat, joten ei vielä jaksa innostua tärppäys mahdollisuuksesta.
Kp oisi nyt 34 ..omien laskujen mukaan, ja minähän oon ihan hukassa kaikkien näiden kp dpo ja muiden kanssa!
Vasta hetken koittanut perehtyä tähän raskauden mahdollisuuteen ja näihin lyhenteisiin :D
Jos kp on 34 , voinko jo tehdä testin? Näyttääkö jo "ihan oikein" tuloksen?
Perjantaina päätin että katson viikonlopun yli ja teen testin, noh, nyt sitten pitää mennä ostamaan se testi!
Yritetty toista vuotta,joten on toivottu lapsi todella, mutta ei tässä vielä uskalla innostua
Nyt ei vaan ole ollut yhtään menkkamaisia kipuja esim rinnat kipeänä tai maha...jos en raskaana ole, niin mitähän lie sitten taustalla
Menkat on vissin nyt myöhässä..kierto heitteli vasta , nyt en sitten tiedä että koska alkavat, joten ei vielä jaksa innostua tärppäys mahdollisuuksesta.
Kp oisi nyt 34 ..omien laskujen mukaan, ja minähän oon ihan hukassa kaikkien näiden kp dpo ja muiden kanssa!
Vasta hetken koittanut perehtyä tähän raskauden mahdollisuuteen ja näihin lyhenteisiin :D Jos kp on 34 , voinko jo tehdä testin? Näyttääkö jo "ihan oikein" tuloksen?
Perjantaina päätin että katson viikonlopun yli ja teen testin, noh, nyt sitten pitää mennä ostamaan se testi!
Yritetty toista vuotta,joten on toivottu lapsi todella, mutta ei tässä vielä uskalla innostua
Nyt ei vaan ole ollut yhtään menkkamaisia kipuja esim rinnat kipeänä tai maha...jos en raskaana ole, niin mitähän lie sitten taustalla
Laidallinen: kyllä mä melkein jo testaisin, vaikka kierto olisikin epäsäännöllinen (pari päivää sinne tai tänne).. Kyllähän ne testit melko herkkiä on, että saattaa näkyä varhaisessakin vaiheessa. Ja jos vähänkään alkaa se varsinainen tulosviiva tummumaan, niin kyllä se sillon plussa on vaikka ihan haaleakin olisi. :)
Ilpuri
Kommentoinnin ninja
Jardere: Tosi harmi tuo sun tilanne Mut hienoa kuitenkin et oot tehny päätöksen, ja vaikka toiveita ei pidäkään yllä, niin koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Tule meitä aina joskus moikkaamaan! :)
Laidallinen: Tervetuloa mukaan ja apteekkiin siitä! Ellei testejä oo kotona
Toivottavasti kaikkien itsenäisyyspäivä meni mukavasti, minulla ainakin meni, ihana Hannes sai kyllä kyyneleet silmiini moneen kertaan
Mikäli mun kierto on sen 29 pv, mun menkat pitäs alkaa 17.12. Mut onneks tätä odottelemista helpottaa tosi kiireinen työviikko ja sit me ollan lähdössä toiselle puolelle Suomea viikonloppuna kattoo mun vanhempia. Mut mua alkaa jo vähän kyllästyttää tää juttu. Käytiin tossa lauantaina kylässä meidän lähipiiriin kuuluvan perheen luona jonne tulee se esikoinen vuoden alussa heti. Olivat vaunut nyt saaneet ja turvaistuimen. Kyllä oli vaikea itsensä pitää koossa. Nyt ihan ilman masentuneita fiiliksiä järkevästi ajatellen: onko järkeä kiduttaaa itseään näin? Jos kerta aina tuntuu näin pahalta. Että mikäli pystyn, jatkamme yritystä mutta yritän ottaa tähän asiaan vähän etäisyyttä, näin tunnemielessä. Katsotaan että onnistuuko, epäilen että ei
Mitkäs viikot momwocilla nyt on? Mitkä fiilikset ja mikä vointi? :)
Mut hienoa kuitenkin et oot tehny päätöksen, ja vaikka toiveita ei pidäkään yllä, niin koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Tule meitä aina joskus moikkaamaan! :)Laidallinen: Tervetuloa mukaan ja apteekkiin siitä! Ellei testejä oo kotona
Toivottavasti kaikkien itsenäisyyspäivä meni mukavasti, minulla ainakin meni, ihana Hannes sai kyllä kyyneleet silmiini moneen kertaan
Mikäli mun kierto on sen 29 pv, mun menkat pitäs alkaa 17.12. Mut onneks tätä odottelemista helpottaa tosi kiireinen työviikko ja sit me ollan lähdössä toiselle puolelle Suomea viikonloppuna kattoo mun vanhempia. Mut mua alkaa jo vähän kyllästyttää tää juttu. Käytiin tossa lauantaina kylässä meidän lähipiiriin kuuluvan perheen luona jonne tulee se esikoinen vuoden alussa heti. Olivat vaunut nyt saaneet ja turvaistuimen. Kyllä oli vaikea itsensä pitää koossa. Nyt ihan ilman masentuneita fiiliksiä järkevästi ajatellen: onko järkeä kiduttaaa itseään näin? Jos kerta aina tuntuu näin pahalta. Että mikäli pystyn, jatkamme yritystä mutta yritän ottaa tähän asiaan vähän etäisyyttä, näin tunnemielessä. Katsotaan että onnistuuko, epäilen että ei
Mitkäs viikot momwocilla nyt on? Mitkä fiilikset ja mikä vointi? :)
Tiisu
Näppärä viestien naputtelija
Laidallinen: Kipin kapin apteekkiin siitä! :)
Jardere: Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Harmi, että tilanne on nyt tuo. Varmasti masentaa, kun toive on vielä läsnä. Toivottavasti oloa pian helpottaa ja eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.
Ilpuri: Ymmärrän, että alkaa ottaa jo päähän. Hyvä, että on paljon ohjelmaa mikä saa ajatukset vähän muualle. Paitsi välillä varmaan tuntuu, että mikään ei auta. Menettekö edelleen ensi vuoden puolella tutkimuksiin?
Asukki: Näyttääkö testi edelleen negaa?
Puuh, täällä väsyttää ja vähän kuvottaa eikä jaksaisi mitään. :-( Onneksi se joulu jo siellä häämöttää.
Jardere: Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Harmi, että tilanne on nyt tuo. Varmasti masentaa, kun toive on vielä läsnä. Toivottavasti oloa pian helpottaa ja eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.
Ilpuri: Ymmärrän, että alkaa ottaa jo päähän. Hyvä, että on paljon ohjelmaa mikä saa ajatukset vähän muualle. Paitsi välillä varmaan tuntuu, että mikään ei auta. Menettekö edelleen ensi vuoden puolella tutkimuksiin?
Asukki: Näyttääkö testi edelleen negaa?
Puuh, täällä väsyttää ja vähän kuvottaa eikä jaksaisi mitään. :-( Onneksi se joulu jo siellä häämöttää.
laidallinen
Jostain jotain jo tietävä
Hei vaan taas! :)
Kierto oli ennen hyvinkin säännöllinen,kunnes lokakuussa jäi menkat kokonaan pois, marraskuun alussa alkoi sitten menkat. Nyt sitten odottelen taas täti punaista.
Olen kuitenkin koittanut olla stressaamatta ja miettimättä koko asiaa, vaikka voin sanoa että joka kerta kun käyn vessassa, niin pieni hymyn virne nousee kasvoille kun huomaan että menkat ei alkanutkaan vielä :)
Tänään tosiaan käyn ostamassa parit testit ja teen varmaan tänään yhden tai sitten huomenna :) mutta jospa kuitenkin pian saisi jo jotain selkoa. Kamalaa tämä epätietosuus!
Kierto oli ennen hyvinkin säännöllinen,kunnes lokakuussa jäi menkat kokonaan pois, marraskuun alussa alkoi sitten menkat. Nyt sitten odottelen taas täti punaista.
Olen kuitenkin koittanut olla stressaamatta ja miettimättä koko asiaa, vaikka voin sanoa että joka kerta kun käyn vessassa, niin pieni hymyn virne nousee kasvoille kun huomaan että menkat ei alkanutkaan vielä :)
Tänään tosiaan käyn ostamassa parit testit ja teen varmaan tänään yhden tai sitten huomenna :) mutta jospa kuitenkin pian saisi jo jotain selkoa. Kamalaa tämä epätietosuus!
Tervetuloa uusille kuumeilijoille! En tiedä luitteko viestíketjua taaksepäin alkuun asti, mutta kun oli puhetta noista testauspäivistä, niin saanen mainita että minulla tosiaan plussa näkyi vasta muistaakseni kiertopäivänä 40! Ja olin siis testaillut juuri pari päivää aikaisemmin, ja silloin ihan puhdasta negaa näytti. En tiedä kuinka yleistä tuo on, että nousiko raskaushormonimäärä vain hitaammin vai oliko ovulaatio niin paljon myöhässä siinä kierrossa, että näkyi ns. "normaaliin aikaan" ovulaatioon nähden, mutta todella myöhään kierron pituuteen nähden. Ihan vain muistutukseksi ja ehkä "lohdutukseksikin" negatiivisten raskaustestien jälkeisiin tunnelmiin että näinkin voi käydä! Itse kun olin testannut kiistatonta negaa, niin olin todellakin lyönyt hanskat tiskiin sen kierron osalta enkä todellakaan kuvitellut että plussa olisi enää mahdollinen. Enhän siis itse asiassa edes testannut enää silloin kun raskaus ilmeni, vaan se kävi ilmi lääkärikäynnillä muun asian yhteydessä 
Sydäntäsärkevää lukea fiiliksistä, kun se into yrityksestä alkaa hiipua ja toivo projektin onnistumisesta alkaa kärsiä ihan kunnolla. Itsellä nuo tunteet olivat ailahtelevia, ja muutaman kerran pahimmissa fiiliksissä sitä muistaa miettineensä, että "Ihan sama, antaa sitten olla jos raskautta ei kerta meille ole tarkoitettu!!" Itse olen ehkä sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun tulokseton yritys alkaa todella tuntua henkisesti liian raskaalta, olisi ehkä hyvä aika hakeutua sinne lääkäriin juttelemaan tutkimuksista, vaikkei välttämättä tuo "määräaika" vuoden kestänyt yritys olisikaan täynnä. Sitä helposti alkaa maalailemaan epärealistisia kuvia siitä, kuinka itsessä "varmaankin on jotain vikaa!" ja ammattilaisella voisi olla paljonkin oikaistavaa omiin ajatuksiin ja mielikuviin liittyen. Ja uskon, että tuo epäluottamus omaan hedelmällisyyteen varmaankin luo epäsuotuisaa stressitilaa kehoon, ja pahimmassa tapauksessa vaikuttaa raskauden mahdollisuuteen! Puhun nyt siis vain omien ajatusteni ja kokemuksien pohjalta, enkä missään tapauksessa halua yleistää että kaikki varmaan ajattelevat samalla tavalla kuin minä. Itse vaan huomasin ehkä hieman huolestuttavia ajatuksia päässäni, mitä enemmän aikaa kului, esimerkiksi jonkinlaista inhoa omaa kehoa kohtaan, olin jotenkin "vihainen kropalleni" ja fysiikalleni siitä, että se jatkuvasti tuottaa minulle pettymyksen. En tiedä, vähän vaikea selittää noita ajatuksia, ehkäpä joku niihin osaa samaistua jos on kokenut samantyyppisiä ajatuksia, ja lopuille teistä kuulostaa ehkä oudolta
Noiden ajatusten jälkeen on kyllä tehnyt omalle naiseudelle hyvää tämä raskausaika, huomsin oikeastaan vasta jälkikäteen kuinka aloin taas kokea vartaloni jotenkin positiivisemmin ja aloin "rakastaa itseäni uudelleen", noin niinkun dramaattisesti sanottuna. Ja mietin, että olisi pitänyt rakastaa itseään myös yrityksen aikana, eikä vajota sellaiseen jonkinlaiseen itseinhoon, joka aiheutti pahaa mieltä.
Ilpuri: nyt siis 15. viikolla ja vointi on ollut tosi hyvä, kiitos kysymästä!
Vointi on siis fyysisesti ollut hyvä
, henkisesti huomaan kyllä olevani aika herkillä. Kun on muutenkin taipumusta olla vähän herkkä ja aika ajoin hermoheikko, niin nyt nuo piirteet korostuavt vähän liiankin kansas! Että osaltani nuo turhanpäiväiset itkukohtaukset ovat kyllä toteutuneet, miestäni käy vähän sääliksi kun joutuu jatkuvasti lohduttelemaan mitä naurettavimmista syistä tulleita hermoromahduksiani. Mutta kaipa tämä on ohimenevää, ja helpompi sietää kun tietää todennöisen syyn mielen ailahteluihin
Sydäntäsärkevää lukea fiiliksistä, kun se into yrityksestä alkaa hiipua ja toivo projektin onnistumisesta alkaa kärsiä ihan kunnolla. Itsellä nuo tunteet olivat ailahtelevia, ja muutaman kerran pahimmissa fiiliksissä sitä muistaa miettineensä, että "Ihan sama, antaa sitten olla jos raskautta ei kerta meille ole tarkoitettu!!" Itse olen ehkä sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun tulokseton yritys alkaa todella tuntua henkisesti liian raskaalta, olisi ehkä hyvä aika hakeutua sinne lääkäriin juttelemaan tutkimuksista, vaikkei välttämättä tuo "määräaika" vuoden kestänyt yritys olisikaan täynnä. Sitä helposti alkaa maalailemaan epärealistisia kuvia siitä, kuinka itsessä "varmaankin on jotain vikaa!" ja ammattilaisella voisi olla paljonkin oikaistavaa omiin ajatuksiin ja mielikuviin liittyen. Ja uskon, että tuo epäluottamus omaan hedelmällisyyteen varmaankin luo epäsuotuisaa stressitilaa kehoon, ja pahimmassa tapauksessa vaikuttaa raskauden mahdollisuuteen! Puhun nyt siis vain omien ajatusteni ja kokemuksien pohjalta, enkä missään tapauksessa halua yleistää että kaikki varmaan ajattelevat samalla tavalla kuin minä. Itse vaan huomasin ehkä hieman huolestuttavia ajatuksia päässäni, mitä enemmän aikaa kului, esimerkiksi jonkinlaista inhoa omaa kehoa kohtaan, olin jotenkin "vihainen kropalleni" ja fysiikalleni siitä, että se jatkuvasti tuottaa minulle pettymyksen. En tiedä, vähän vaikea selittää noita ajatuksia, ehkäpä joku niihin osaa samaistua jos on kokenut samantyyppisiä ajatuksia, ja lopuille teistä kuulostaa ehkä oudolta
Noiden ajatusten jälkeen on kyllä tehnyt omalle naiseudelle hyvää tämä raskausaika, huomsin oikeastaan vasta jälkikäteen kuinka aloin taas kokea vartaloni jotenkin positiivisemmin ja aloin "rakastaa itseäni uudelleen", noin niinkun dramaattisesti sanottuna. Ja mietin, että olisi pitänyt rakastaa itseään myös yrityksen aikana, eikä vajota sellaiseen jonkinlaiseen itseinhoon, joka aiheutti pahaa mieltä.
Ilpuri: nyt siis 15. viikolla ja vointi on ollut tosi hyvä, kiitos kysymästä!
Vointi on siis fyysisesti ollut hyvä, henkisesti huomaan kyllä olevani aika herkillä. Kun on muutenkin taipumusta olla vähän herkkä ja aika ajoin hermoheikko, niin nyt nuo piirteet korostuavt vähän liiankin kansas! Että osaltani nuo turhanpäiväiset itkukohtaukset ovat kyllä toteutuneet, miestäni käy vähän sääliksi kun joutuu jatkuvasti lohduttelemaan mitä naurettavimmista syistä tulleita hermoromahduksiani. Mutta kaipa tämä on ohimenevää, ja helpompi sietää kun tietää todennöisen syyn mielen ailahteluihin
Ilpuri
Kommentoinnin ninja
momwoc: ihana että raskaus etenee hyvin! Uskomatonta että jo ihan muutaman viikon päästä puoli väli! Jotenkin tuntuu että kun on seurannut muista vierestä niin tuntuu että se siitä puolesta välistä eteenpäin menee niin paljon nopeammin!
Mä yhdyn tohon momwocin tekstiin tosta itseinhosta yms. mut tähän asti oon vaan aatellut et kyllä se sieltä tulee. paljon on ollu lähipiirissä noita hedelmöityshoitoja, et kyllähän se nyt on tilastollisestikin ajateltuna järkevää et me ei siihen joukkoon kuuluta. Mut siis, onhan se ihan mahdollista. Jotenkin kun tuo vuosi tulee ihan muutaman viikon jälkeen täyteen ja täytän ihan pian sen 30, niin en vaan olisi uskonut tämän hetken koittavan. Niin kuin olen aiemmin sanonutkin. Taas tämä mun viesti on näin masentunut, mua harmittaa kun joudutte lukemaan tätä mun purkautumista. Ja mua harmittaa myös että en saa itseäsi nostettua tästä masennuksen kuopasta ylös, mitä kyllä ennen sain. Koska silloinhan uskoin, mitä edelleenkin uskoan että jos kroppa on positiivisella fiiliksellä, kyllä se on myös vastaan ottavaisempi raskaudellekin. Mutta en saa vain itseäni pois tästä fiiliksestä. Nyt kun ovis oli viime viikolla, niin me oltiin molemmat ihan sikaväsyneitä, kyllä mellä oli seksiä silloin varsinaisena päivänä, mut ei kyllä jaksettu mitään varmistuksia tehdä. Jotenkin tuntuu sekin tyhmältä että pakko harrastaa seksiä vaikka hammasta purren. entä jos on vaan niin väsynyt ja pakko-asenteesta häviää halut. Sit saa vaan syyttää itteään kun taas menkat alkaa, mutta toisaalta olisiko edes pystynyt hedelmöittymään jos se kerran on "niiiiin" paljon mielentilasta ja tunteista kiinni. Ihan oikeasti, ne ketkä todella uskoo siihen "no elä ajattele koko asiaa, älä stressaa niin kyllä se tulee" saa minun puolesta painua kuuseen. (enkä tarkoita nyt ketään teistä :) ) Se ei ole mahdollista olla ajattelematta sitä. Ei mun kohdalla ainakaan. Ehkä mä pystyn unohtaa sen joskus, sitten kun se ei ole enää käytännössä mahdollista, mutta voin luvata, minä tunnen kroppani, tiedän milloin ovis on ja tiedän milloin menkat pitäisi alkaa enkä voi olla toivomatta että ne ei ala, en voi olla tietämättä että nyt pitäis seksiä olla jos meinaa. En pysty olemaan että en ajattelisi asiaa vaikka kuinka yritän.
Ja minusta on niin epäreilua että täällä foorumillakin on ihania ihmisiä, jotka pystyvät niin helpon tuntuisesti selviämään menkkojen alusta. Olen vilpittömästi onnellinen teidän puolestanne, koska mut tää repii palasiksi. Yritän nyt pitää vähän taukoa näiden mun omien tuntojeni purkamisessa, että en masentaisi kaikkia :)
Ihanaa viikon alkua!
Mä yhdyn tohon momwocin tekstiin tosta itseinhosta yms. mut tähän asti oon vaan aatellut et kyllä se sieltä tulee. paljon on ollu lähipiirissä noita hedelmöityshoitoja, et kyllähän se nyt on tilastollisestikin ajateltuna järkevää et me ei siihen joukkoon kuuluta. Mut siis, onhan se ihan mahdollista. Jotenkin kun tuo vuosi tulee ihan muutaman viikon jälkeen täyteen ja täytän ihan pian sen 30, niin en vaan olisi uskonut tämän hetken koittavan. Niin kuin olen aiemmin sanonutkin. Taas tämä mun viesti on näin masentunut, mua harmittaa kun joudutte lukemaan tätä mun purkautumista. Ja mua harmittaa myös että en saa itseäsi nostettua tästä masennuksen kuopasta ylös, mitä kyllä ennen sain. Koska silloinhan uskoin, mitä edelleenkin uskoan että jos kroppa on positiivisella fiiliksellä, kyllä se on myös vastaan ottavaisempi raskaudellekin. Mutta en saa vain itseäni pois tästä fiiliksestä. Nyt kun ovis oli viime viikolla, niin me oltiin molemmat ihan sikaväsyneitä, kyllä mellä oli seksiä silloin varsinaisena päivänä, mut ei kyllä jaksettu mitään varmistuksia tehdä. Jotenkin tuntuu sekin tyhmältä että pakko harrastaa seksiä vaikka hammasta purren. entä jos on vaan niin väsynyt ja pakko-asenteesta häviää halut. Sit saa vaan syyttää itteään kun taas menkat alkaa, mutta toisaalta olisiko edes pystynyt hedelmöittymään jos se kerran on "niiiiin" paljon mielentilasta ja tunteista kiinni. Ihan oikeasti, ne ketkä todella uskoo siihen "no elä ajattele koko asiaa, älä stressaa niin kyllä se tulee" saa minun puolesta painua kuuseen. (enkä tarkoita nyt ketään teistä :) ) Se ei ole mahdollista olla ajattelematta sitä. Ei mun kohdalla ainakaan. Ehkä mä pystyn unohtaa sen joskus, sitten kun se ei ole enää käytännössä mahdollista, mutta voin luvata, minä tunnen kroppani, tiedän milloin ovis on ja tiedän milloin menkat pitäisi alkaa enkä voi olla toivomatta että ne ei ala, en voi olla tietämättä että nyt pitäis seksiä olla jos meinaa. En pysty olemaan että en ajattelisi asiaa vaikka kuinka yritän.
Ja minusta on niin epäreilua että täällä foorumillakin on ihania ihmisiä, jotka pystyvät niin helpon tuntuisesti selviämään menkkojen alusta. Olen vilpittömästi onnellinen teidän puolestanne, koska mut tää repii palasiksi. Yritän nyt pitää vähän taukoa näiden mun omien tuntojeni purkamisessa, että en masentaisi kaikkia :)
Ihanaa viikon alkua!
Tiisu
Näppärä viestien naputtelija
Moikka. On niin surullista ja samalla niin ymmärrettävää lukea toivon hiipumisesta. :-( Ei se auta yhtään kun muut lohduttavat, että kyllä se sieltä tulee kun ei pätkääkään tunnu siltä ja uusi, entistä kovempi pettymys iskee joka kuukausi. Ja ystäväpiirissä tulee uusia vauvauutisia tasaisin välein. Olin myös pettynyt itseeni ja elämään, miksi piti olla niin vaikeaa? Kyllä voin tunnustaa, että monta kertaa sai todella kaivata seksihalut esille just ovulaation aikaan puolin ja toisin. Sen verran se stressiä vaan aiheuttaa. Myös tärppikierrolla oli valtava stressi asiasta ja itkut siitä, että jäikö se ovulaatio nyt tulematta kokonaan. Ei se näköjään kuitenkaan sitä katsonut, enemmän tuntui olevan sattuma pelissä. Toki on mukavampaa itselle ja toiselle jos voi olla stressaamatta. Mitä tähän voi sanoa lohdutukseksi? Ei oikein mitään järkevää. Anna tunteiden tulla silloin kun tulee ja mieti välillä niitä elämän hyviä asioita. Kuten Momwoc sanoi, on hyvä varata se lääkäriaika sitten kun usko loppuu. Se, että on tehnyt sen päätöksen auttaa jaksamaan.
Iso halaus kaikille toivosta luopuneille!
Iso halaus kaikille toivosta luopuneille!
Ilpuri
Kommentoinnin ninja
Heippa!
Nyt eilistä paremmalla fiiliksellä! Oon aiemmi puhunutkin, kun oon tavannut täältä yhden naisen jonkan kansa olemme ystävystyneet. Hän sitten eilen ilmotti mulle kun näimme että on raskaana ja ihmeiden ihme, tunsin täydellisen vilpitöntä onnea hänen puolestaan. Hän siinä vähän nyyhki ja sanoi että tuntuu pahalta mun puolesta, mutta minä sanoin että ihan turhaa ja tarkoitin sitä. Ja tämä tapahtui siis noiden mun eilisten supermasentuneiden viestien kirjoitusten jälkeen Ja todella edelleen tuntuu samalta! Toki, mä tiesin jo etukäteen että hän on raskaana vaikka ei ollut testiäkään tehnyt, kaikki oireet viittasi siihen joten olin jo ehtinyt vähän varautua. Toinen ihana juttu, että tämä meidän lähipiirissä raskaana oleva tänään multa suoraan kysyi et mites meidän vauva asiat ja sit mä tietty siinä vähän niiskutin ja kerroin kun noin suoraan kysyttiin niin mulle tuli ihan mielettömän hyvä fiilis siitä kun puhuin sen kanssa. Se on niin outoa, ystävät joiden kanssa oon tuntenu iät ja ajat en oo tällästä tukea ja kannustusta saanut kun nyt näiltä uusilta ihanilta! En laske huonoksi näitä vanhoja ystäi kohtaan, mujtta ehkä se johtuu siitä että ne asuvat kauempana.
Puhuin myös näiden molempien kanssa siitä että kun mula silloin toissa kierrossa oli niitä oireita ihan sikana niin ne mietti et entä jos onki ollu kemiallinen just kun niitä oireita oli niin paljon.
Ja siten vielä mitä en niille sanonu vaan nyt teille: on ollu jo muutaman päivän melkoista juilintaa ja jatkuva etomista. Ja näköjään nää mielialatkin vaihtelee
En tarkoita tällä mun tekstillä että olisin ihan noussut mistään, muta jotenkin näiden naisten kanssa juttlu nyt ihan tosi intensiivisesti sai mut tosi hyvälle fiilikselle, onneksi! Koska eilen olin ihan valmis heittää pyyhkeen kehään!
Nyt eilistä paremmalla fiiliksellä! Oon aiemmi puhunutkin, kun oon tavannut täältä yhden naisen jonkan kansa olemme ystävystyneet. Hän sitten eilen ilmotti mulle kun näimme että on raskaana ja ihmeiden ihme, tunsin täydellisen vilpitöntä onnea hänen puolestaan. Hän siinä vähän nyyhki ja sanoi että tuntuu pahalta mun puolesta, mutta minä sanoin että ihan turhaa ja tarkoitin sitä. Ja tämä tapahtui siis noiden mun eilisten supermasentuneiden viestien kirjoitusten jälkeen
Ja todella edelleen tuntuu samalta! Toki, mä tiesin jo etukäteen että hän on raskaana vaikka ei ollut testiäkään tehnyt, kaikki oireet viittasi siihen joten olin jo ehtinyt vähän varautua. Toinen ihana juttu, että tämä meidän lähipiirissä raskaana oleva tänään multa suoraan kysyi et mites meidän vauva asiat ja sit mä tietty siinä vähän niiskutin ja kerroin kun noin suoraan kysyttiin niin mulle tuli ihan mielettömän hyvä fiilis siitä kun puhuin sen kanssa. Se on niin outoa, ystävät joiden kanssa oon tuntenu iät ja ajat en oo tällästä tukea ja kannustusta saanut kun nyt näiltä uusilta ihanilta! En laske huonoksi näitä vanhoja ystäi kohtaan, mujtta ehkä se johtuu siitä että ne asuvat kauempana. Puhuin myös näiden molempien kanssa siitä että kun mula silloin toissa kierrossa oli niitä oireita ihan sikana niin ne mietti et entä jos onki ollu kemiallinen just kun niitä oireita oli niin paljon.
Ja siten vielä mitä en niille sanonu vaan nyt teille: on ollu jo muutaman päivän melkoista juilintaa ja jatkuva etomista. Ja näköjään nää mielialatkin vaihtelee
En tarkoita tällä mun tekstillä että olisin ihan noussut mistään, muta jotenkin näiden naisten kanssa juttlu nyt ihan tosi intensiivisesti sai mut tosi hyvälle fiilikselle, onneksi! Koska eilen olin ihan valmis heittää pyyhkeen kehään!