Eevi: Tuo on tuota sisarahdistusta, onneksi se menee jossain vaiheessa ohi. Meidän vanhemmat lapset ovat jo piiitkään olleet niin kuin paita ja peppu, vaikka toki alkuun on hankalaa. Ymmärrän hyvin että hermo siellä menee, varsinkin kun pitää yksin jaksaa, älä syyllistä liikaa itseäsi. Kerro lapselle että äiti teki väärin kun tukisti ja pyydä anteeksi. Se on parempi kuin jättää lapsi yjksin miettimään tapahtunutta. On täälläkin joskus menty tuohon asti ja paha mielihän siitä jää kaikille.. Vaikka toki kyllä isommalle pitää selväksi tehdä että pientä ei saa mukiloida, se voi olla hyvinkin vaarallista.

Voimia!
pikkulintu: Kaikilla se on sellaista opettelua ja ihmettelyä alkuunsa. Varsinkin imetyksen kanssa. Minäkin neuvoisin että syötät yhden tissin kerralla ja sitten toisesta jos vauva ei tyytyväiseksi tule.. Kyllä se maidontuotanto säilyy silti. :)
Vitsukka: Ihanaa että teillä on alkanut jo helpottaa!
Täällä on
laitettu ulos pipo päähän, pitkähihainen body ja housut ja sukat. Sitten makuupussiin vaunuihin, pussi auki tai kiinni sen mukaan miten tuulee.. harso aukon eteen.. Ihan lämmin nyytti on niin ollut, ehkä vähän kuumakin.
eemi: Hienoa että teillä on päästy eroon lisämaidosta, onhan se helpompaa kun ruoka on aina mukana ja käyttövalmiina. :)
Tämä väsymyksen määrä on kyllä aikamoista ja varmaan myös ainut puheenaihe meikäläisellä nykyään. No mutta tässä seurassa ymmärrystä varmaan löytyy siitä jauhamiselle..
Avautumista: Päivät sujuu mainiosti jo mutta yöt on kyllä aikamoisia. Aina joku huutaa.. Viime yönä esikoinen, kun sai astmakohtauksen.. Ja keskimmäinen sitten sai taas paniikkikohtauksen aamulla aikaisin (06) ja karjui äitiä ilman mitään syytä. Siinä alkaa olla kyllä hermot aika koetuksella, eikä ihan kunnialla kyllä aina selvitäkään (kun yön on valvonut vauvan kanssa).. Mutta selvitään jotenkin. Olisi niin ihana vaan nauttia vauvasta mutta nyt kyllä tarttis jo palautumista pikkuhiljaa.. En muista että keskimmäisen kohdalla ois näin hirveetä ollu. Ehkä ei ollukaan tai sitten sen vaan niin äkkiä unohtaa..

Mieheenkin menee välillä hermo, se osaa välillä olla NIIN lapsellinen.. Ja tänne ei nyt yhtään lasta tarttis enää kiukuttelemaan lisää..
NOH, kunhan taas sais pienen pätkän unta jossain välissä niin eiköhän ajatuksetkin parane. Täytyy taas isovanhempia vaivata, kun isännän on IHAN pakko mennä johonkin juhliin tänään.. Grr.. Inhoan olla yksin illat ja yöt lasten kanssa ja sitten vielä kuunnella toisella korvalla milloin sieltä kömmitään kotiin..
Pienin on ärissyt nyt useamman yön mahaansa aamuyöltä aamuun asti. Murisee ja vääntelehtii kovasti. En tiedä onko ne nuo
d-vitamiinit vai ihan vaan perus mahanvääntöä. Ei jaksais hirveesti ruveta ihmettelemään ruokavaliota tai vaihdella vitamiineja, kun eihän nuo vaivat ikuisuuksia kestä kuitenkaan..
Joo, nyt mennään taas, mukavaa lauantaita!