Vauvahöpinöitä
- Ketjun aloittaja Suffeli80
- Aloituspäivämäärä
Onko teidän muiden vauvoilla ollut näin alkuvaiheessa jo miten paljon vatsanpuruja?
Meidän vauvalla huomaa, että kiertää masussa varsinkin öisin. Pikkuinen murisee ja vinkuu, mutta ei varsinaisesti itke. Masullaan viihtyy ja olkapäällä, mutta niissä asennoissa ei oikein voi nukkua yöllä. Mitään lääkkeitä ei olla vielä ehditty kokeilla. Pitää kaiketi huomenna hakea jotain tippoja. Kamala katsoa kun toinen kiemurtelee
Meidän vauvalla huomaa, että kiertää masussa varsinkin öisin. Pikkuinen murisee ja vinkuu, mutta ei varsinaisesti itke. Masullaan viihtyy ja olkapäällä, mutta niissä asennoissa ei oikein voi nukkua yöllä. Mitään lääkkeitä ei olla vielä ehditty kokeilla. Pitää kaiketi huomenna hakea jotain tippoja. Kamala katsoa kun toinen kiemurtelee
Siilineiti
Vauhtiin päässyt keskustelija
Minä oon huomannut kahden edellisen kohdalla että 2 viikon iässä suunnilleen on alkanut murinat (siksi kai useat syyttää niistä d-vitamiineja vaikka oikeasti liittyvät ihan ikään ja mahan vaiheisiin). Esikoista pidin katoliinassa (tykkäsi kans olla "mahallaan" kipujen kanssa), tuntui helpottavan kipuja. Kakkosella tein rutiinisti iltajumpat (eli jumppailin jalkoja iltaisin) ja melkeinpä poikkeuksestta tuli ilmaa ja kakkaa ja yö sujui helpommin. Joskus joutui 30 minuuttiakin jumppailla,mutta toinen oli selkeästi tyytyväinen jumppailuun. Cuplaton on myös ollut käytössä, tosin en tiedä onko se enemmän henkinen juttu kuin oikeasti auttava. :) Tsemppiä, kyllä ne siitä alkaa helpottaa!
B
be
Vieras
Joo täälläkin valitettavasti alkoi vähän yli 2-viikon ikäisenä vatsavaivat. Illat ja alkuyö on itkuisin aika, meillä on mennyt alusta asti maitohappobakteeri+d-vitamiini minun ab-kuurin takia. Kolme päivää yritettiin auttaa pikkuista omin keinoin ( vatsahierontaa,syöttötuolissa istumista,jalat koukkuun vatsa vasten sekä mahallaan olemista) ja nuo kaikki ainakin vähintään helpottivat vaivoja.
Eilen siskoni suosittelemana kävin apteekissa ostamassa Cuplaton-tipat. Ovat jo heti auttaneet meillä, ainakin luulen niin kun eilen nukuttiin eka yö 7h putkeen, tietty kerran piti herätellä syömään, mutta jatkoi uniaan samantien imettämisen jälkeen. Iltakin oli paljon rauhallisempi. Vatsa on toiminut hyvin ja ilmatkin on saatu ulos. En tiedä onko tippojen ansioista, mutta toivottavasti näin jatkuu :)
Rakas on tänään 3-viikon ikäinen.
Eilen siskoni suosittelemana kävin apteekissa ostamassa Cuplaton-tipat. Ovat jo heti auttaneet meillä, ainakin luulen niin kun eilen nukuttiin eka yö 7h putkeen, tietty kerran piti herätellä syömään, mutta jatkoi uniaan samantien imettämisen jälkeen. Iltakin oli paljon rauhallisempi. Vatsa on toiminut hyvin ja ilmatkin on saatu ulos. En tiedä onko tippojen ansioista, mutta toivottavasti näin jatkuu :)
Rakas on tänään 3-viikon ikäinen.
Mä olen nyt viikon verran antanut relatippoja, mutta en ole kyllä huomannut merkittävääkään eroa. Taidan hakea huomenna cuplat kokeiluun, josko niistä olismapua.
Vatsallaan vauva tykkää eniten olla, silloin masu ei vaivaa. Siinä asennossa vauvaa ei vaan uskalla pitää muuta kuin rinnalla, joten öisin siitä ei apua ole.
Onko kukaan kokenut potevansa Baby Bluesia? Täytyy tunnustaa, että mulla kyllä on ollut havaittavissa ajoittain aika paljon alakuloisuutta ja ruokahaluttomuutta. Ehkä se nyt on jo hieman väistymässä, toivon ainakin niin. Nyt olisi kaks vkoa sairaalasta kotiutumisesta, joten saisikin jo mennä ohi. Kamala tunne, kun toisaalta on onnellinen vauvasta, mutta toisaalta muuttuut elämäntilanne ahdistaa jollain tasolla..
Vatsallaan vauva tykkää eniten olla, silloin masu ei vaivaa. Siinä asennossa vauvaa ei vaan uskalla pitää muuta kuin rinnalla, joten öisin siitä ei apua ole.
Onko kukaan kokenut potevansa Baby Bluesia? Täytyy tunnustaa, että mulla kyllä on ollut havaittavissa ajoittain aika paljon alakuloisuutta ja ruokahaluttomuutta. Ehkä se nyt on jo hieman väistymässä, toivon ainakin niin. Nyt olisi kaks vkoa sairaalasta kotiutumisesta, joten saisikin jo mennä ohi. Kamala tunne, kun toisaalta on onnellinen vauvasta, mutta toisaalta muuttuut elämäntilanne ahdistaa jollain tasolla..
Siilineiti
Vauhtiin päässyt keskustelija
Suffeli80: Kaikilla varmaan jossain määrin tulee tuota baby bluesia. Ekalla kerralla itselleni tuli vahvimmin, just toi että oli onnellinen vauvasta mutta elämänmuutos vaikka siihen kuinka oli muka valmistautunut niin se ahdisti välillä tosi paljon. Onneksi hormoonien tasoittuessa (n.3 vkoa) alkaa myös tuo blues helpottaa yleensä. Jos ei niin kantsii puhua heti neuvolassa. Itse sain ihan sellasia "paniikkikohtauksia" alkuun, toisella kerrallakin, mutta silloin onneksi jo osasi ne suhteuttaa ja tiesi että se helpottaa pikku hiljaa. Ja väsysmys tekee oman osansa toki!
Ja onhan äidiksi tuleminen yksi naisen elämänkaaren isoimpia kriisejä, sille pitää antaa aikaa. Tsemppiä, muista että että et ole ainut etkä yksin fiiliksiesi kanssa! :)
Ja onhan äidiksi tuleminen yksi naisen elämänkaaren isoimpia kriisejä, sille pitää antaa aikaa. Tsemppiä, muista että että et ole ainut etkä yksin fiiliksiesi kanssa! :)
Täällä nyt yksi vuorokausi kotona oleilua takana. Eilen siis päästiin kotiin, ja olihan siinä ihmettelemistä. Kaiken lisäksi hirvee ressi pojan syömisistä, kun hänellä tippui synnärillä paino 8% ja hoitsut sitten painottivat paljon että pitää painon nousta ja soita heti neuvolaan sit ku pääsette kotiin että pääsette jo tällä viikolla painokontrolliin ja ja ja... huoh. No, kyllä tuo on tuntunut hyvin syövän, välillä jopa ihmettelen että miten se vieläkin jaksaa.
Olo on jotenkin avuton. Ei ees tiedetä, miten lapsi pitäis pukea että tarkenisi. Yölläkin oltiin ihan ymmällään että miten vauva ees nukkuu eli millaset vaatteet ja peitot pitäisi olla päällä. Sairaalassa kapalointi oli jotenkin helppoa, kotona ei meinannu onnistua ollenkaan ja turhauduin. No lopulta sitten päätettiin että pikkuinen nukkuu meidän välissä, saan häntä imetettyä helposti (voi luoja mikä stressaaminen siitäkin että pitää herättää tuo väkisin syömään 4h välein), mutta kyllähän oli aika vaikee nukkua kun molemmat meistä oli sitten tosi reunalla. Sairaalasänky oli helppo kun siinä sai kaiteen mihin nojata niin ei pelännyt omaa tippumista! Eli vaikka vauva nukkui pitkät pätkät yöllä niin itse en pahemmin..
Lisäks ihmettelin sitä "2 viikon karanteeniakin" eli ei sais lähtee kauppaan vauvan kanssa eikä myöskään ulkoiluttaa/nukuttaa ulkona. Mä luulin että se on vaan jotenkin talvivauvoille.. Sitäkin ihmettelin, kun sitten sanoivat että ulkoilut aloitetaan pikkuhiljaa, ensin 10 min vauvan kanssa ulkona jne että sitten tottuu ulkoilmaan. En sit tajua et millon sen muka sais ulos viedä nukkumaan? O_O
Oon niin ymmälläni
Imetysasentojakin on tasan yks, kun ei ole mikään muu asento vielä onnistunut. Mulla on niin jättimäiset rinnat, että istualteen ei vaan löydetty mitään yhteistä säveltä, niin tällä hetkellä toimii vain kyljellä imettäminen. Sen vuoksi sitten onkin koko ajan jompi kumpi kyljistä ihan kipeä ja puutunut (ellei molemmat).
Tuli ehkä hieman valittava viesti, mutta oon vaan niin ymmälläni ja turhaudun kun en tajua mistään mitään ja jotenkin vaan avuton olo. Onneksi poika on tosi rauhallinen, varmaan huomannut äitinsä osaamattomuuden ja aatellu että kiltisti sitten on ettei ihan tarvitse kaikesta pillahtaa itkuun (äitin siis. Poika itkee vain nälkäänsä). Ja onneksi isä on auttanut paljon ja ollut ymmärtäväinen ja pitkäjänteinen mun kanssa. Pelottaa jo ensi viikko kun jään yksin.
Onneksi nyt sitten on neuvolatädin kotikäynti jo torstaina, niin voin sitten siltä kysyä kaiken ja esittää ne "tyhmät" kysymykset. Josko helpottaisi nää fiilikset.
Olo on jotenkin avuton. Ei ees tiedetä, miten lapsi pitäis pukea että tarkenisi. Yölläkin oltiin ihan ymmällään että miten vauva ees nukkuu eli millaset vaatteet ja peitot pitäisi olla päällä. Sairaalassa kapalointi oli jotenkin helppoa, kotona ei meinannu onnistua ollenkaan ja turhauduin. No lopulta sitten päätettiin että pikkuinen nukkuu meidän välissä, saan häntä imetettyä helposti (voi luoja mikä stressaaminen siitäkin että pitää herättää tuo väkisin syömään 4h välein), mutta kyllähän oli aika vaikee nukkua kun molemmat meistä oli sitten tosi reunalla. Sairaalasänky oli helppo kun siinä sai kaiteen mihin nojata niin ei pelännyt omaa tippumista! Eli vaikka vauva nukkui pitkät pätkät yöllä niin itse en pahemmin..
Lisäks ihmettelin sitä "2 viikon karanteeniakin" eli ei sais lähtee kauppaan vauvan kanssa eikä myöskään ulkoiluttaa/nukuttaa ulkona. Mä luulin että se on vaan jotenkin talvivauvoille.. Sitäkin ihmettelin, kun sitten sanoivat että ulkoilut aloitetaan pikkuhiljaa, ensin 10 min vauvan kanssa ulkona jne että sitten tottuu ulkoilmaan. En sit tajua et millon sen muka sais ulos viedä nukkumaan? O_O
Oon niin ymmälläni
Imetysasentojakin on tasan yks, kun ei ole mikään muu asento vielä onnistunut. Mulla on niin jättimäiset rinnat, että istualteen ei vaan löydetty mitään yhteistä säveltä, niin tällä hetkellä toimii vain kyljellä imettäminen. Sen vuoksi sitten onkin koko ajan jompi kumpi kyljistä ihan kipeä ja puutunut (ellei molemmat).
Tuli ehkä hieman valittava viesti, mutta oon vaan niin ymmälläni ja turhaudun kun en tajua mistään mitään ja jotenkin vaan avuton olo. Onneksi poika on tosi rauhallinen, varmaan huomannut äitinsä osaamattomuuden ja aatellu että kiltisti sitten on ettei ihan tarvitse kaikesta pillahtaa itkuun (äitin siis. Poika itkee vain nälkäänsä). Ja onneksi isä on auttanut paljon ja ollut ymmärtäväinen ja pitkäjänteinen mun kanssa. Pelottaa jo ensi viikko kun jään yksin.
Onneksi nyt sitten on neuvolatädin kotikäynti jo torstaina, niin voin sitten siltä kysyä kaiken ja esittää ne "tyhmät" kysymykset. Josko helpottaisi nää fiilikset.
Siilineiti
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi Huuhkaja, ei mitään hätää, kuullostaa niin tutulta esikoisen ajoilta. Kyllä minä nyt kevätvauvaa pikkuhiljaa ulos totuttaisin jo ekan viikon jälkeen hyvällä kelillä (talvella pahimmilla pakkasilla syntynyttä kakkosta pidin kaksi viikkoa ensin sisällä), kattoo vaan ettei tuulemaan pääse vaunuihin. 10-15 min eka, sit vaan pikkuhiljaa enemmän (+ 10 min/kerta) ja 4-5 kerran jälkeen mun mielestä voi hyvin jo laittaa ulos nukkuu ja saahan tuon siirrettyä vaunuissa sisällekin kesken jos alkaa ihan maratoonia nukkumaan heti ekoilla kerroilla (yli 2h vaikkapa). Tuuli/viima se pahin kai pienille on, että peittoa vaan (tai pari kerrosta harsoja) vaunujen aukon eteen (toki niin että ilma kuitenkin kiertää). Maalaisjärjellä vaan, ei ne nyt ihan pienestä rikki mene vaikka ensin tuntuu. Kaupassa tai muualla käyntiä odottelisin kyllä kans eka sen 2-3 viikkoa jos ei ole välttämätöntä mennä mutta eihän kaikilla ole sitä mahdollisuutta (yksinhuoltajat) ja ihan hyvin nekin vauvat pärjää. Ja jos se pieni on vaunuissa/kantokopassa sen käynnin ajan niin ei siinä paljon pöpövaaroja ole. :)
Meillä on nukkunu vieressä kaikki (just siksi että imetys on niin paljon helpompaa/vähemmän väsyttävää niin), on siirretty sänky seinän viereen ja sit tyynyillä/imetystyynyllä "eristetty" pieni silloin kun on keskellä ettei tuu itse käännyttyä päälle.
Imetysasentoja pitää vaan harjoitella, tyynyt avuksi! Kun tissit alkaa vähän pehmentyä alkushokista niin sitten sekin käy helpommaksi.
Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee! Kaikki on oppinut, alku vaan tuntuu ihan ymmärrettävästi (ja kuuluukin tuntua) hämmentävälle, plus hormonitkin vaikuttaa, anna itsellesi aikaa! Itsekin varmaan taas monia asioita ihmettelen alkuun vaikka jo kolmas kerta. :)
Ja jos se pieni on vaunuissa/kantokopassa sen käynnin ajan niin ei siinä paljon pöpövaaroja ole. :)Meillä on nukkunu vieressä kaikki (just siksi että imetys on niin paljon helpompaa/vähemmän väsyttävää niin), on siirretty sänky seinän viereen ja sit tyynyillä/imetystyynyllä "eristetty" pieni silloin kun on keskellä ettei tuu itse käännyttyä päälle.
Imetysasentoja pitää vaan harjoitella, tyynyt avuksi! Kun tissit alkaa vähän pehmentyä alkushokista niin sitten sekin käy helpommaksi.
Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee! Kaikki on oppinut, alku vaan tuntuu ihan ymmärrettävästi (ja kuuluukin tuntua) hämmentävälle, plus hormonitkin vaikuttaa, anna itsellesi aikaa! Itsekin varmaan taas monia asioita ihmettelen alkuun vaikka jo kolmas kerta. :)
C
Ceelia2
Vieras
Huuhkajan kirjoitus voisi olla osin meikäläisen tekstiä... Täällä myös imetetään vaan kyljellään, vauva nukahtelee rinnalle ja painoa kytätään stressissä... Mä en voi istua hajonneen häntäluun takia, joten imetys on ollut melkoinen urakka... Ja kaksi viikkoa sisätiloissa oli tehdä hulluksi. Nyt on sitten sairaan tuulista ja sateista kun vihdoin saisi ulkoilla. Mulla meni myös kaksi perhanan pitkää viikkoa ennen kuin maito nousi! Vauva alkaa nyt viimein saada imuotteen rinnoista, jotka ovat miehenkin kommentin mukaan valtavat. Huokaus! Alku on ollut todella haastava.
Kadehdin kaikkia joilla a) synnytys sujui ilman dramatiikkaa b) maito nousi heti c) voivat imettää istuen ja liikkuakin kivutta ja d) saavat hoitoapua mummoilta tms. e) eivät joudu antamaan lisämaitoa vauvalle. Mutta periksi ei anneta! Torstaina tarkastuspunnitus ja se aiotaan läpäistä... Vauva on onneksi hyvä tsemppaaja!
Kadehdin kaikkia joilla a) synnytys sujui ilman dramatiikkaa b) maito nousi heti c) voivat imettää istuen ja liikkuakin kivutta ja d) saavat hoitoapua mummoilta tms. e) eivät joudu antamaan lisämaitoa vauvalle. Mutta periksi ei anneta! Torstaina tarkastuspunnitus ja se aiotaan läpäistä... Vauva on onneksi hyvä tsemppaaja!
Siilineiti
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hyvä Ceelia2! Oot sinä vaan sissi! Tuossa on jo enemmän kuin tarpeeksi haastetta yhdelle ihmiselle mutta kyllä sitä pärjää kun asennetta löytyy. :)
Täällä mennään tunteiden vuoristorataa, fiilis on eri päivästä ja jopa hetkestä riippuen.
Eilen oli taas aamu, jolloin heti mieli oli maassa ja itku herkässä. Onneksi äitini on täällä tämän viikon apuna, kun miehenikin palasi töihin ja tekee heti pitkää päivää.
Kauhulla odotan ensi viikkoa, kun olen täällä yksin. Joka päivälle on kyllä sovittuna kyläilyjä muiden mammalomalaisten kanssa.
Vauvan masu vaivaa edelleen, eilen otettiin käyttöön cuplatonit, relatipoista kun ei ollut mitään hyötyä. Toivottavasti noista löytyisi apu mahdollisimman pian.
Tsemppiä kaikille BB:n ja muiden haasteiden kanssa kamppaileville kanssasisarile, eiköhän se tästä!
Ja kiitos Siilineiti, että jaksat kannustaa :)
Eilen oli taas aamu, jolloin heti mieli oli maassa ja itku herkässä. Onneksi äitini on täällä tämän viikon apuna, kun miehenikin palasi töihin ja tekee heti pitkää päivää.
Kauhulla odotan ensi viikkoa, kun olen täällä yksin. Joka päivälle on kyllä sovittuna kyläilyjä muiden mammalomalaisten kanssa.
Vauvan masu vaivaa edelleen, eilen otettiin käyttöön cuplatonit, relatipoista kun ei ollut mitään hyötyä. Toivottavasti noista löytyisi apu mahdollisimman pian.
Tsemppiä kaikille BB:n ja muiden haasteiden kanssa kamppaileville kanssasisarile, eiköhän se tästä!
Ja kiitos Siilineiti, että jaksat kannustaa :)
B
be
Vieras
Tsemppiä noiden alkuvaikeuksien kanssa! Niitä oli täälläkin ja varmasti onkin hyvin normaalia, että alussa ollaan vähän hukassa uusien asioiden kanssa. Nyt kun on omat tavat ja keinot opittu niin on paljon helpompaa vauvan hoitaminen. Meilläkin pikkuinen nukkuu sängyssä meidän kanssa, koska se on ollut helpointa meille. Imetys menee edelleen kylkeä vaihdellen, koska istuminen on edelleen kivuliasta haavan ja peräpukamien kanssa. Hitto, kun peräpukamat on ihnottava vaiva! Hyi!
Yöllä meidän vauva on nyt oppinut itse heräämään silloin, kun on nälkää. Isän kanssa vauva pääsee päivittäin ulos ja nukkuukin silloin tosi hyvin. Itse en vielä jaksa pitkiä kävelylenkkejä tehdä. Me ei pystytty kun vasta kahden viikon jälkeen lähteä ulos vauvan kanssa kun oltiin sairaalassa ne kaks eka viikkoa.
Oltiin eilen neuvolassa ja vauvalla oli muuten kaikki hyvin, mutta sammasta on nyt suussa ja sitä pitäis hoitaa hyvin. Saatiin ohjeeksi kokeilla tään viikon aikana puolukkaa ja sitruunamehua. Jos ei sillä lähde, niin ensi viikolla antibiootilla. En yhtään haluaisi pikkuiselle sitä antibioottia antaa ja toivon, että saadaan se kotikonstein pois. Onko muila kokemusta tai tietoa siitä, miten nopeasti sen pitäis lähteä pois kontikonsteilla? Vai lähteekö ollenkaan niillä?
Hitto, kun peräpukamat on ihnottava vaiva! Hyi! Yöllä meidän vauva on nyt oppinut itse heräämään silloin, kun on nälkää. Isän kanssa vauva pääsee päivittäin ulos ja nukkuukin silloin tosi hyvin. Itse en vielä jaksa pitkiä kävelylenkkejä tehdä. Me ei pystytty kun vasta kahden viikon jälkeen lähteä ulos vauvan kanssa kun oltiin sairaalassa ne kaks eka viikkoa.
Oltiin eilen neuvolassa ja vauvalla oli muuten kaikki hyvin, mutta sammasta on nyt suussa ja sitä pitäis hoitaa hyvin. Saatiin ohjeeksi kokeilla tään viikon aikana puolukkaa ja sitruunamehua. Jos ei sillä lähde, niin ensi viikolla antibiootilla. En yhtään haluaisi pikkuiselle sitä antibioottia antaa ja toivon, että saadaan se kotikonstein pois. Onko muila kokemusta tai tietoa siitä, miten nopeasti sen pitäis lähteä pois kontikonsteilla? Vai lähteekö ollenkaan niillä?
vitsukka830
Näppärä viestien naputtelija
be:
sammakssesta: meidän esikoisella oli aikoinaan ja puolukat kyllä auttoi, mut oon käsittänyt ettei se lääkekään ihan mikään kamala antibiootti ole, ainakin tuttujen vauvoille mennyt ihan ok eikä ongelmia mahan kanssa jne.
peräpukamista: mulle tuli synnytyksessä/loppuraskaudessa ihan helvetin kipeet pari pukamaa ja ne on kyl niin kamala vaiva et alkuun teki kipeetä. ne hellitti kuitenkin ihmeen hyvin viikossa kun suihkuttelin tosi huolella lämåpösellä vedellä ja jonku lääkerasvan jossa oli puikkoja mukana hain apteekista. mut olihan ne kipeet! hyi!:) mä jo ajattelin et joudun johonkin toimenpiteeseen niiden takia! mulla iho vähän ärtyi kyllä niistä suihkutteluista jne mutta se meni päivässä se ihoärsytys ohi jollain bepantenilla/talkilla:) lisäks epparihaava toipui hyvin kun suihkutteli huolella. varmaan ompelijastakin kiinni paljon et millaset tikit jne. mulle sanoivat osastolla et onpa hyvin ommeltu.
fiiliksistä: täälläkin vähän vuoristorataa. alkuun varsinkim olin itkuinen kun en oikeem tiennyt miten huomioida lapsia tasapuoliseseti ja näyttämään rakkautta ja antamaan hoivaa jne. lisäksi esikoisen kanssa nukuttamistaistoja (edelleenkin). ne on kyllä vanhoja juttuja, ollut aiemminkin mut nyt ne tuntuu rankoilta. oon pari kertaa sortunut huutamiseen, josta kamnala olo varsinkin kun esikoinen kaipais muutenkin äitiä nyt enemmän. tyhmä minä! no, nyt ollaan tehty niin et mahd tyynesti siirretään esikoinen vanhaan pinnikseen nukkumaan jos tuntuu et alkaa temppuilemaan. sieltä ei pääse tekemään temppuilujaan/juoksentelemaan pois. joskus jos rauhottuu hyvin jään pitämään kädestä kiinni ja paijailemaan tytön uniin, mut jos kiukuttelee sanon että äiti menee olohuoneeseen jos eirauhoitu. en tiedä onko tää hyvä tapa mut sellanen ainakin selkee et näytetään et kiukuttelulla ei saa huomiota eikä sitä hyväksytä liiallisena...ja itse pysyy tyynenä kun tietää et tää toimii, ettei tarvi jäädä taistelemaan:) tulipa vuodatus!:)
huuhkaja:imetysasentoja varmaan tulee myöhemmin lisää kunhan eka opettelee jonkun. ne imetystyynyt on aika näppäriä! kauppaan en vie vauvaa varmaan vähään aikaan. sen verran paljopn pöpöjä ym tarjolla, mut mies vaan asioille:) me ulkoilutettiin vähän kelien mukaan, mut maa hohkaa vielä aika paljjon kylmää, et ollaan pakattu aurionkoisellakimn kelillä kunnon makuupussiin jne:) eikä oo vaikuttanu kuumalta.
masuvaivoja vähän täälläkin, onneks ei pahoja. pulauttelua toisinaan. pystymmässä asennossa viihtyy hyvin... onneks yksi syöttö yöllä, koska ne venyy usein masuvaivojen/vaipanvaihto ym takia 1-2tuntiseksikin!! toisinaan vartin herätys vaan...
ceelia: tsemppiä!!! melkoinen karpaasi!
sammakssesta: meidän esikoisella oli aikoinaan ja puolukat kyllä auttoi, mut oon käsittänyt ettei se lääkekään ihan mikään kamala antibiootti ole, ainakin tuttujen vauvoille mennyt ihan ok eikä ongelmia mahan kanssa jne.
peräpukamista: mulle tuli synnytyksessä/loppuraskaudessa ihan helvetin kipeet pari pukamaa ja ne on kyl niin kamala vaiva et alkuun teki kipeetä. ne hellitti kuitenkin ihmeen hyvin viikossa kun suihkuttelin tosi huolella lämåpösellä vedellä ja jonku lääkerasvan jossa oli puikkoja mukana hain apteekista. mut olihan ne kipeet! hyi!:) mä jo ajattelin et joudun johonkin toimenpiteeseen niiden takia! mulla iho vähän ärtyi kyllä niistä suihkutteluista jne mutta se meni päivässä se ihoärsytys ohi jollain bepantenilla/talkilla:) lisäks epparihaava toipui hyvin kun suihkutteli huolella. varmaan ompelijastakin kiinni paljon et millaset tikit jne. mulle sanoivat osastolla et onpa hyvin ommeltu.
fiiliksistä: täälläkin vähän vuoristorataa. alkuun varsinkim olin itkuinen kun en oikeem tiennyt miten huomioida lapsia tasapuoliseseti ja näyttämään rakkautta ja antamaan hoivaa jne. lisäksi esikoisen kanssa nukuttamistaistoja (edelleenkin). ne on kyllä vanhoja juttuja, ollut aiemminkin mut nyt ne tuntuu rankoilta. oon pari kertaa sortunut huutamiseen, josta kamnala olo varsinkin kun esikoinen kaipais muutenkin äitiä nyt enemmän. tyhmä minä! no, nyt ollaan tehty niin et mahd tyynesti siirretään esikoinen vanhaan pinnikseen nukkumaan jos tuntuu et alkaa temppuilemaan. sieltä ei pääse tekemään temppuilujaan/juoksentelemaan pois. joskus jos rauhottuu hyvin jään pitämään kädestä kiinni ja paijailemaan tytön uniin, mut jos kiukuttelee sanon että äiti menee olohuoneeseen jos eirauhoitu. en tiedä onko tää hyvä tapa mut sellanen ainakin selkee et näytetään et kiukuttelulla ei saa huomiota eikä sitä hyväksytä liiallisena...ja itse pysyy tyynenä kun tietää et tää toimii, ettei tarvi jäädä taistelemaan:) tulipa vuodatus!:)
huuhkaja:imetysasentoja varmaan tulee myöhemmin lisää kunhan eka opettelee jonkun. ne imetystyynyt on aika näppäriä! kauppaan en vie vauvaa varmaan vähään aikaan. sen verran paljopn pöpöjä ym tarjolla, mut mies vaan asioille:) me ulkoilutettiin vähän kelien mukaan, mut maa hohkaa vielä aika paljjon kylmää, et ollaan pakattu aurionkoisellakimn kelillä kunnon makuupussiin jne:) eikä oo vaikuttanu kuumalta.
masuvaivoja vähän täälläkin, onneks ei pahoja. pulauttelua toisinaan. pystymmässä asennossa viihtyy hyvin... onneks yksi syöttö yöllä, koska ne venyy usein masuvaivojen/vaipanvaihto ym takia 1-2tuntiseksikin!! toisinaan vartin herätys vaan...
ceelia: tsemppiä!!! melkoinen karpaasi!
Varpunen78
Näppärä viestien naputtelija
Suffeli80: Mulla on myös aina aika ajoin ollut tuota apeutta ja alakuloisuutta. Vaikka vauva on aivan ihana, tuntuu musta välillä, että musta on tullu pelkkä "maitobaari" eikä mulla oo enää aikaa millekään muulle kuin imettämiselle, imettämiselle, imettämiselle ja imettämiselle... Ja jos se imetys oliskin sujuvaa ja helppoa, mutta kun ei. Sekin on yhtä imetysasentojen, rintakumien ja lisämaitoannosten kanssa sähläämistä ja jatkuvaa pelkoa siitä, saako se vauva nyt varmasti tarpeeksi maitoa vai ei.
Mulla on ollut nyt pari ihan pirteää päivää, muttta heti kun tulee vastoinkäymisiä, niin fiilikset ottaa takapakkia.
Tyttösen masuvaivoihin kävin äsken kokeilemassa vyöhyketerapiaa. Ens viikolla vielä pari hoitokertaa ja sen pitäisi auttaa. Mikäli ei ole sit kyse allerrgiasta. Onko teistä kukaan kokeillut vauvalle vyöhyketerapiaa?
Mä voin sit Vapun jälkeen kertoa, onko meillä toiminut.
Tyttösen masuvaivoihin kävin äsken kokeilemassa vyöhyketerapiaa. Ens viikolla vielä pari hoitokertaa ja sen pitäisi auttaa. Mikäli ei ole sit kyse allerrgiasta. Onko teistä kukaan kokeillut vauvalle vyöhyketerapiaa?
Mä voin sit Vapun jälkeen kertoa, onko meillä toiminut.
vitsukka830
Näppärä viestien naputtelija
varpunen:mullakin välillä sellanen maitobaariolo ja kun poika syö niin tiuhaan ja välillä ei ota kun tarjoon ja välillä se on sellasta hakemista jne.
kuinka paljon teillä vauvat itkee/valvoo esim öisin? en oikeen osaa suhteuttaa mikä on normaalia ja kuinka paljon tota mahavaivaa yleensäkin on vauvoilla koska esikoisella oli tosi paha koliikki....
me käytiin silloin esikoisen aikoihin vyöhyketerapiassa ja siitä ei ollut apua, mut onneksi vaivat loppuivat 2kk iässä, joten ei kauaa tarvinnut pienen jaksaa kipuja ja vanhempien valvoa öitä. pahimmillaan valvottiin koko yö, mut normaalisti joku pari kolme tuntia. toisinaan saatiin nukkua tosi hyvinkin. päivisin esikoinen nukkui ihan koko päivän koska oli yöllä valvonut vatsaa...
nyt ilmavaivoja pojalla ja iltaisin usein itkee vatsaansa mutta ei mun mielestä kauheesti enemmän sellasta ähkimistä ja murinaa ja sit saattaa päästä kiljahdus/itkuhuudon pariin kertaan ja sit nukahtaa tai jatkaa ähkimistä. sylissä rauhottuu helposti varsinkin jos heijaa/kävelee.. ja yöt saadaan nukkua hyvin, viime yönä 5min syöttö, tosin illalla vasta klo 23.30 pääsin nukkumaan kun oli niitä vatsan väänteitä.
huomenna käyn vauvan kanssa työpaikalla näytillä
oon muuten huomannut et poika ottaa maitoa paremmin pullosta kun rinnasta, ei hotki ilmaa samalla tavalla, tulee ihan paha mieli et ite aiheutan vatsavaivat pojalle
oon miettinyt myös syömisiäni jne, mut en usko et niistä nyt kauheesti olis mitään.
odotan et poika sais selkeen rytmin päiväänsä niin olis helpompi miettiä päiväohjelmaa ja odotan et vatsavaivat loppuis. lisäks kun esikoisen uhmailu pikkujutuista loppuis niin olisin vieläkin huojentuneempi. jotenkin paha mieli noista.... huono äiti-olo!
ootteko jo käyneet yleisillä paikoilla kaupoissa tai ravintoloissa tms vauvan kanssa? onko teillä omaa aikaa kuinka paljon?
kuinka paljon teillä vauvat itkee/valvoo esim öisin? en oikeen osaa suhteuttaa mikä on normaalia ja kuinka paljon tota mahavaivaa yleensäkin on vauvoilla koska esikoisella oli tosi paha koliikki....
me käytiin silloin esikoisen aikoihin vyöhyketerapiassa ja siitä ei ollut apua, mut onneksi vaivat loppuivat 2kk iässä, joten ei kauaa tarvinnut pienen jaksaa kipuja ja vanhempien valvoa öitä. pahimmillaan valvottiin koko yö, mut normaalisti joku pari kolme tuntia. toisinaan saatiin nukkua tosi hyvinkin. päivisin esikoinen nukkui ihan koko päivän koska oli yöllä valvonut vatsaa...
nyt ilmavaivoja pojalla ja iltaisin usein itkee vatsaansa mutta ei mun mielestä kauheesti enemmän sellasta ähkimistä ja murinaa ja sit saattaa päästä kiljahdus/itkuhuudon pariin kertaan ja sit nukahtaa tai jatkaa ähkimistä. sylissä rauhottuu helposti varsinkin jos heijaa/kävelee.. ja yöt saadaan nukkua hyvin, viime yönä 5min syöttö, tosin illalla vasta klo 23.30 pääsin nukkumaan kun oli niitä vatsan väänteitä.
huomenna käyn vauvan kanssa työpaikalla näytillä
oon muuten huomannut et poika ottaa maitoa paremmin pullosta kun rinnasta, ei hotki ilmaa samalla tavalla, tulee ihan paha mieli et ite aiheutan vatsavaivat pojalle
oon miettinyt myös syömisiäni jne, mut en usko et niistä nyt kauheesti olis mitään.
odotan et poika sais selkeen rytmin päiväänsä niin olis helpompi miettiä päiväohjelmaa ja odotan et vatsavaivat loppuis. lisäks kun esikoisen uhmailu pikkujutuista loppuis niin olisin vieläkin huojentuneempi. jotenkin paha mieli noista.... huono äiti-olo!
ootteko jo käyneet yleisillä paikoilla kaupoissa tai ravintoloissa tms vauvan kanssa? onko teillä omaa aikaa kuinka paljon?
K
kypsä1
Vieras
Heippa,
Me ollaan oltu nyt vauvan kanssa viikon päivät kotosalla. Ens alkuun vauva nukkui ekaan syöttöön saakka iltaisin omassa pedissään ja sit meidän sängyssä, mut nyt tuntuu paremmalta olla koko yö samassa pedissä. JOstain luin, että kannattaa nukuttaa vauva pyyhkeen päälle niin on helpompi siirrellä sängyssä puolelta toiselle. Toimii. En tajunnut ennen synnytystä sitä, että vauva tosiaan vain nukkuu ja syö ja välillä siltä vaihdetaan vaipat. Että se ei ainakaan aluksi juurikaan ole varsinaisesti hereillä. Että sinällään ei ole päivällä ja yöllä mitään eroa keskenään, määrätty rytmitys jatkuu läpi vuorokauden. Meillä n. 2h unta, 0,5-1,5h imetys jne. Yöunet jää ittellä max 6h, mutta onneksi päivälläkin saa välillä nukuttua. Iltaisin mulle tulee välillä haavoittuva, avuton ja vauvamainen olo ja haen lohtua mieheltä.
Mua ahdisti sairaalassa olossa eniten se, että eri hoitajat ja kätilöt antoivat erilaisia ohjeita. Nimenomaan imetyksen käynnistyminen oli mun mielestä kaoottista eikä tukenut mun hyvää kokemusta itsestäni imettäjänä. Rämpytin soittokelloa jatkuvasti ja lopuksi se alkoi hävettää.... Tuntui vaan niin tyhmältä, että hoitaja tuli ja laittoi lapsen oikein rinnalleni, ja itse en siihen millään kyennyt. Onneksi yksi hoitaja sitten kokeilutti mulla rintakumeja ja sitä kautta tuli onnistumise elämys ja itsetunto imettäjänä löytyi. Mun vauva ei luomuna osaa (enkä mä osaa ohjata) ottaa tarpeeksi isoa imuotetta. Rintakumi on kuitenkin niin iso, että se pakottaa suureen otteeseen ja imussa on voimaa.
Myös syöttöväleistä sain monenlaista vinkkiä sairaalassa, ja tuntui välillä että eri hoitajat syyllistivät kun en esimerkiksi mitannut imetysvälejä (vaikkei sellaisesta ollut aiemmin puhuttu). Vauvantahtisuus oli vähän hakusessa siellä. Meidän vauvalla kuitenkin paino lähti nousuun melko nopeasti ja sanoisin, että se on rintakumien ansiota. Myös ulkoilusta neuvolantäti on sanonut, että voidaan mennä kun siltä tuntuu. Nyt on kevät ja lämpötilat sallivat ulkoilun hyvin. Tänään olis tarkoitus käydä vajaan kilometrin lenkki kirjastolla. Jännittää miten jaksan työntää vaunuja, mutta onneksi mies on mukana :) Jaiks, täytyykin jo mennä, Tsemppiä kaikille kovasti! Otetaan kaikki tarjottu apu vastaan! Yksin ei tarvi pärjätä.
--kypsä
Me ollaan oltu nyt vauvan kanssa viikon päivät kotosalla. Ens alkuun vauva nukkui ekaan syöttöön saakka iltaisin omassa pedissään ja sit meidän sängyssä, mut nyt tuntuu paremmalta olla koko yö samassa pedissä. JOstain luin, että kannattaa nukuttaa vauva pyyhkeen päälle niin on helpompi siirrellä sängyssä puolelta toiselle. Toimii. En tajunnut ennen synnytystä sitä, että vauva tosiaan vain nukkuu ja syö ja välillä siltä vaihdetaan vaipat. Että se ei ainakaan aluksi juurikaan ole varsinaisesti hereillä. Että sinällään ei ole päivällä ja yöllä mitään eroa keskenään, määrätty rytmitys jatkuu läpi vuorokauden. Meillä n. 2h unta, 0,5-1,5h imetys jne. Yöunet jää ittellä max 6h, mutta onneksi päivälläkin saa välillä nukuttua. Iltaisin mulle tulee välillä haavoittuva, avuton ja vauvamainen olo ja haen lohtua mieheltä.
Mua ahdisti sairaalassa olossa eniten se, että eri hoitajat ja kätilöt antoivat erilaisia ohjeita. Nimenomaan imetyksen käynnistyminen oli mun mielestä kaoottista eikä tukenut mun hyvää kokemusta itsestäni imettäjänä. Rämpytin soittokelloa jatkuvasti ja lopuksi se alkoi hävettää.... Tuntui vaan niin tyhmältä, että hoitaja tuli ja laittoi lapsen oikein rinnalleni, ja itse en siihen millään kyennyt. Onneksi yksi hoitaja sitten kokeilutti mulla rintakumeja ja sitä kautta tuli onnistumise elämys ja itsetunto imettäjänä löytyi. Mun vauva ei luomuna osaa (enkä mä osaa ohjata) ottaa tarpeeksi isoa imuotetta. Rintakumi on kuitenkin niin iso, että se pakottaa suureen otteeseen ja imussa on voimaa.
Myös syöttöväleistä sain monenlaista vinkkiä sairaalassa, ja tuntui välillä että eri hoitajat syyllistivät kun en esimerkiksi mitannut imetysvälejä (vaikkei sellaisesta ollut aiemmin puhuttu). Vauvantahtisuus oli vähän hakusessa siellä. Meidän vauvalla kuitenkin paino lähti nousuun melko nopeasti ja sanoisin, että se on rintakumien ansiota. Myös ulkoilusta neuvolantäti on sanonut, että voidaan mennä kun siltä tuntuu. Nyt on kevät ja lämpötilat sallivat ulkoilun hyvin. Tänään olis tarkoitus käydä vajaan kilometrin lenkki kirjastolla. Jännittää miten jaksan työntää vaunuja, mutta onneksi mies on mukana :) Jaiks, täytyykin jo mennä, Tsemppiä kaikille kovasti! Otetaan kaikki tarjottu apu vastaan! Yksin ei tarvi pärjätä.
--kypsä
Täällä pahimmat itkut sekä itteni että vauvan osalta (toistaseks) takana päin. Arki alkoi sujua kun jätin maidon pois ruokavaliostani... ja nyt en tie oliko tottumattomuutta vauvan hoitoon ja vauva itki sitä, vai onko vauvalla maitoallergia (meeillä pieninä oli), enkä uskalla koklaa enää ku pelkään sitä huutoa jälleen. Pojalla on myös tooosi kuiva iho, kädet, leuka, jalat ihan kuoriutuu aluks luultiin kestovaipan hankaavan ku mahassa kuiva iho myös mut sit tuli muuallekin.. No, huomenna neuvola niin pitää siellä puhua.
Neuvolan kotikäynti oli jo torstaina, paino oli muutamassa pvässä noussu lähes syntymäpainoon, 3020.eivät olleet enää huolissaan. :)
ja nyt en tie oliko tottumattomuutta vauvan hoitoon ja vauva itki sitä, vai onko vauvalla maitoallergia (meeillä pieninä oli), enkä uskalla koklaa enää ku pelkään sitä huutoa jälleen. Pojalla on myös tooosi kuiva iho, kädet, leuka, jalat ihan kuoriutuu aluks luultiin kestovaipan hankaavan ku mahassa kuiva iho myös mut sit tuli muuallekin.. No, huomenna neuvola niin pitää siellä puhua.Neuvolan kotikäynti oli jo torstaina, paino oli muutamassa pvässä noussu lähes syntymäpainoon, 3020.eivät olleet enää huolissaan. :)
vitsukka830
Näppärä viestien naputtelija
kypsä: täällä esikoisen syntymän jälkeen myös ihmeteltiin kätilöiden toimitnaa ja erilaisia ohjeita. mua häiritsi myös se et rintoihin tultiin tarttumaan ja ohjaamaan imetysotetta yms ilmn kysymistä ja pumput tuoptiin ilman et kysyttiin haluankokokeilla. tällä kertaa oli sitten tosi mukavat kätilöt ja vastasivat kun kysyttiin, eivät tuputtaneet mtn.
huuhkaja: meilläkin oli aluksi tosi kuivat kädet ja hilseili tai sillain kuoriutui alkuun. päänahka myös on kuiva mutten tiedä mitä kokeilisi kun jos rasvaa tai öljyä laitrtaa niin tulee pörrötukka rasvaiuseksi. onko kellään ideoita päänahan kuivuuteen?
arki sujunut tooosi kivasti vauvan kanssa, mahavaivoja ei enää oo ollut, rinnoista maidontuotanto laantunut, joka varmasti helpottanut syömistä! kun sitä tuli alkuun niiin paljon et hotki ilmaa samassa. esikosien kanssa vaihtelee uhmailumäärä ihan sen mukaan et miten saa vanhemmilta huomiota tai onko saanut leikkiä ulkona ja touhuta muiden lasten kanssa jne tarpeeksi...
on ihanaa olla lasten kanssa kotona ja nähdä sisarussuhteiden luontia ym.
pakko kyllä myöntää että välillä ei millään jaksaisvälillä jotain tiettyjä leikkejä esikoisen kanssa, kun sillä jotkut leikit toistaa niin itteensä ja kun on kymmenen kertaa leikkinyt nukeilla saman kaavan mukaan menevää leikkiä niin kyllä väsyttää:D
mut ihanaa sekin toisaalta:) on aika suloisessa vaiheessa vaikkakin sitä uhmaa on. ja se on hauskaa kun voi jutella jonkun kanssa.
yöt on mennyt nyt parina kertaa ihan ilman syöttöjä:) muutama yö oli vähän itkuista mut osuneet viikonlopuille onneksi niin saa työllistää miestä ja aamulla nukkua pitempään......
mukavaa vappua kaikille! kohta on muuten äitienpäiväkin
huuhkaja: meilläkin oli aluksi tosi kuivat kädet ja hilseili tai sillain kuoriutui alkuun. päänahka myös on kuiva mutten tiedä mitä kokeilisi kun jos rasvaa tai öljyä laitrtaa niin tulee pörrötukka rasvaiuseksi. onko kellään ideoita päänahan kuivuuteen?
arki sujunut tooosi kivasti vauvan kanssa, mahavaivoja ei enää oo ollut, rinnoista maidontuotanto laantunut, joka varmasti helpottanut syömistä! kun sitä tuli alkuun niiin paljon et hotki ilmaa samassa. esikosien kanssa vaihtelee uhmailumäärä ihan sen mukaan et miten saa vanhemmilta huomiota tai onko saanut leikkiä ulkona ja touhuta muiden lasten kanssa jne tarpeeksi...
on ihanaa olla lasten kanssa kotona ja nähdä sisarussuhteiden luontia ym.
pakko kyllä myöntää että välillä ei millään jaksaisvälillä jotain tiettyjä leikkejä esikoisen kanssa, kun sillä jotkut leikit toistaa niin itteensä ja kun on kymmenen kertaa leikkinyt nukeilla saman kaavan mukaan menevää leikkiä niin kyllä väsyttää:D
mut ihanaa sekin toisaalta:) on aika suloisessa vaiheessa vaikkakin sitä uhmaa on. ja se on hauskaa kun voi jutella jonkun kanssa.
yöt on mennyt nyt parina kertaa ihan ilman syöttöjä:) muutama yö oli vähän itkuista mut osuneet viikonlopuille onneksi niin saa työllistää miestä ja aamulla nukkua pitempään......
mukavaa vappua kaikille! kohta on muuten äitienpäiväkin
eemi0806
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä menee ihan mukavasti. Viime viikolla oli itkuisempia iltoja ja päiviä, mutta sitten haettiin apteekista Cuplatonia ja se tuntuu nyt auttaneen. Poika nukkuu ihan hyvin. Öisin nukkuu ekan pätkän omassa sängyssään ja jää ekalta syötöltä sitten mun viereen, kun usein nukahdan kesken imetyksen. Sinällään ei haittaa, että poika on vieressä, mutta mun hartiat ja niska on ihan jumissa, kun poika nukkuu mun kyljen ja käden välissä.
Ulkoiltu on jo useasti ja hyvin on sujunut.
Imetys, jota jännitin etukäteen eniten, on sujunut yllättävän hyvin. Olen onnistunut imettämään jopa muuallakin kuin kotona. Lisämaitoa pitää toki antaa edelleen, varsinkin iltaisin, mutta imetys näyttää nyt sujuvan ihan mukavasti. Pitääkin nyt käydä ostamassa imetysliivejä ja -paitoja. En uskaltanut panostaa imetysvaatteisiin, kun en tiennyt miten se lähtee sujumaan.
Eka neuvolakäyntikin oli viime viikolla. Painoa oli tullut hienosti ja muutenkin kaikki oli hyvin. Ensi viikolla olisi jo 1kk neuvola. Aika menee ihan hurjaa vauhtia. Pelottavaa, että siitä on jo 3 viikkoa kun tuo ihanuus syntyi. Tää vauva-aika menee ihan liian nopeasti. Toivottavasti ehdin ja muistan nauttia kaikesta, sillä tätä en tule enää koskaan kokemaan!
Ulkoiltu on jo useasti ja hyvin on sujunut.
Imetys, jota jännitin etukäteen eniten, on sujunut yllättävän hyvin. Olen onnistunut imettämään jopa muuallakin kuin kotona. Lisämaitoa pitää toki antaa edelleen, varsinkin iltaisin, mutta imetys näyttää nyt sujuvan ihan mukavasti. Pitääkin nyt käydä ostamassa imetysliivejä ja -paitoja. En uskaltanut panostaa imetysvaatteisiin, kun en tiennyt miten se lähtee sujumaan.
Eka neuvolakäyntikin oli viime viikolla. Painoa oli tullut hienosti ja muutenkin kaikki oli hyvin. Ensi viikolla olisi jo 1kk neuvola. Aika menee ihan hurjaa vauhtia. Pelottavaa, että siitä on jo 3 viikkoa kun tuo ihanuus syntyi. Tää vauva-aika menee ihan liian nopeasti. Toivottavasti ehdin ja muistan nauttia kaikesta, sillä tätä en tule enää koskaan kokemaan!