Nyt on ehkä löytynyt ratkaisu meidän (tai oikeastaan minun) uniongelmiin. En ollut kahteen viikkoon nukkunut juuri tunnin tai puolitoista pätkiä pidempään ja kun sanoin siitä neuvolassa eilen hoitaja oikein kauhistui. Tuli ilmi, että meidän vauva sattuu olemaan hyvin äänekäs nukkuja. Hän jatkuvasti ähkii ja vääntelehtii unissaan vaikka hänellä olisi kaikki hyvin ja minä sitten pompin sängyssä ylös alas ja mietin milloin hänet pitäisi ottaa rinnalle. Nyt sain ohjeet, että vasta kun hän oikeasti herää ja alkaa itkeä. Muut metelöinnit pitäisi jättää huomoimatta, koska ne johtuvat vain unen eri vaiheista. Olin aikaisemmin ajatellut, että otetaan tutti käyttöön vasta noin kuukauden ikäisenä, mutta nyt neuvolahoitaja sanoi, että olisi tutin aika.
Joten viime yönä käytettiin tuttia ja minä käytin korvatulppia, jotta ähinät ja muut metelöinnit suodattuisivat ja kuulisin vain ne oikeat nälän ilmaisut, että voisin nukkua silloin kun vauvakin nukkuu. En tiedä kuinka pitkiä pätkiä nukuin kuitenkaan, koska olin jatkuvasti vähän huolissani vauvasta, mutta kuitenkin nukuin paremmin kuin koskaan vauvan syntymän jälkeisenä aikana. Eilen minulle iski kauhea migreeni unen puutteen takia ja henkisestikin tuntui, että menen jo äärirajoilla, mutta tänään on aivan uudestisyntynyt olo! Vähän on huono omatunto, että näin jätän vauvan "yksin" yöllä, mutta yritän vaimentaa sen järjellä, että vauva itse oikeasti nukkuu vaikka vääntelehtii eikä siinä tarvitse siis minua.