Vauva-arkea

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kyfi86
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä miehen tulot varmaan riittäis, mutta tykkään työstäni ja koen, että tyttö saa paljon hyödyllisiä oppeja päiväkodista. Mutta se 3päivänä/viikko on ihan maksimi mitä voin tyttöä tarhaan viedä, kun on vielä nii pikkunen sillo. Tosin kyllähän joudenkin systeemien mukaan on katsottu, että 9kk ikäinen lapsi on kykeneväinen olemaan tarhassa..muutenhan vanhenpainvapaat kestäisivät pidenpään. Oon jo nyt henkisesti valmistautunut niihin paskapuheisiin, mitä muut äidit jakelee, kun tyttö menee tarhaan 10,5kk ikäsenä.
 
Itse en ole työttömänä ollut pitkään aikaan enkä nytkään työttömäksi jää kun hoitovapaat loppuu. Joudutaan siis kotihoidontuella ja miehen tuloilla kituuttamaan. Mutta tuosta työnhausta olen sen verran kartalla kavereiden tilanteista johtuen, että käsitykseni mukaan työtä on haettava, jos käsketään ja haastatteluun on mentävä, jos sellaiseen pääsee. Mutta noihan on helppo kämmiä tahallaan. Kertoo vaan olevansa pienen lapsen äiti ja valittelee kuinka on ollut kaikkea ongelmaa. Näin ne muutkin tekee...
Itse olen kyllä kiitollinen kun työpaikka johon palata. Olen sivusta seurannut sitäkin vaihetta kun on oltu lasten kanssa monta vuotta kotona ja sitten halutaan/pitää löytää töitä. Ei ole helppoa sekään. Ei vaikka lapset olisivat jo isompia.

Näin mäkin oon ymmärtänyt, että moni tekee. Ja just toi, että aktiivisesti pitää tosiaan hakea ja haastatteluun mennä. Mä vaan oon hoitoalalla, niin saattaa olla että joutusin käydä haastatteluissa harva se päivä. :hilarious:
Ja mitäs jos kaikesta huolimatta sattuiskin tulemaan valituks, vaikka kuinka yrittäs "ryssiä". :wideyed:
 
Poika on aloittanut yöhöpinät. Nyt muuatamana yönä herännyt aamuyöstä höpisemään. Silmät auki jokeltaa menemään. :D En reagoi mitenkään, en sano sanakaan enkä ota katsekontaktia. Nukahtaa itse, kun on juttunsa saanut juteltua. Toki lohdutetaan, jos itkee. Välillä laitan käteni pojan rinnalle tai annan pitää sormesta kiinni, tietää ainqkin, että äiti on vieressä.
Vielä kun mieskin ymmärtäisi mitä tarkoittaa "ei sanaakaan"! Hän kun toistelee 4kk vauvalle, että "nyt nukutaan"... ja ihmettelee miksi lapsi ei hiljene. Ääh! :D
 
Meidän poitsusta on nyt ihan yhtäkkiä tullut täysin sylivauva. Ei viihdy yhtään lattialla yksin, sielläkin olis oltava vieressä makaamassa. Nyt ikää 3,5 kk. Missäs vaiheessa se olikaan, kun huomaavat olevansa irrallinen yksilö? Oon miettiny, et onks tää nyt sitä.
 
Jokainenhan tekee hoitovapaa vs. töihinpaluu -päätöksen itse ja omalle perheelle sopivimmalla tavalla. Jollekin äidille kotona olo ei ole mieluista, ja töihinpaluu on varmasti koko perheen parhaaksi. Ja joissain perheissä isä jää kotiin, mikä on aivan yhtä hyvä päätös.
Annetaan ulkopuolisten kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oman perheen päätöksiin ei pitäisi muilla olla sanomista!

Täytyy itsekin avartaa ajatusmaailmaa. Helposti huomaan ajattelevani hyvin vanhanaikaisesti äidin ja isän työnjaosta. Esim. eräs julkkis on päätynyt ratkaisuun jossa lapsi onkin isällään. Pakko myöntää, että pieni kummastus ja jopa paheksuva ajatus nousi ensimmäisenä, kun asia tuli ilmi. Lapsi äidillään ei olisi herättänyt mitään reaktiota. Heillä on varmasti ollut perusteet ratkaisuunsa, eikä se tee äidistä huonompaa. Jouduin siis toteamaan itselleni, että ei minulla ole oikeutta tuomita asiaa tuntematta eikä koko asia edes minulle kuulu.
 
Jos meet takas töihin, oot suunnilleen lapsensa hylkäävä tunteeton hirviö ja jos jäät kotiin, oot kahvia litkivä sossupummi ja lapsen navan ympärillä pyörivä hyysääjämamma. Että ei kuitenkaan voi kaikkia miellyttää, teki miten teki. :D
 
Mulla kanssa vielä pari vuotta koulua käytävänä ja tosiaan taloudellisesti paremmin eläis kotihoidontuella kun opintotuella. Valitettavasti mun koulutus vaan on sellanen, joka vaatii paljon läsnäoloa koululla plus paljon harjoittelujaksoja päälle, joten ei ole mahdollista pitää lasta kotona, valitettavasti.. Olin aina ennen ajatellu pitää lapseni kotona vähintään 2v. asti mut yritän nyt lohduttautua sillä, että poika on kuitenkin jo reilusti yli vuoden hoitoon mennessään ensi syksynä! Todettiin kuitenkin, että parasta on jos valmistun mahdollisimman nopeasti, kun meillä olis halu muuttaa täältä sitten pois (tännehän muutettiin vaan mun opiskelujen perässä) lähemmäs muuta sukua.
 
Mulla molemmat tytöt aloitti tarhan kymmenkuisena. Mulla ei pää kestänyt olla kotona ja kotihoidontuki on niin pieni, ettei sillä ois pärjännyt. Molemmilla tarha-ajat sujui tosi hyvin, ei ollut eroahdistuksia jne. Yleensä heitä vaan ärsytti kun äiti tuli liian aikaisin hakemaan XD tän hetkisestä äitiyslomasta oon sit nauttinut ihan erityisesti ja kun töissäkin asiat on vähän solmussa niin mulla ei ole mikään kiire takas. Oon säästänyt pitkään ja käytän niitä säästöjä nyt sit tähän kotona olemiseen.
 
Mä luulin raskausaikana etten viihtyisi pitkään kotona. Vaan toisin kävi ja oon nauttinut kotona olemisesta täysillä. Ja koitan keksiä keinot olla kotona mahd. pitkään tytön kanssa.
 
Meillä alkaa aamulla vauvauinti! Pitäs jo olla nukkumassa, kun hallilla oltava 7.10. Yääk.. Leevikin inhoo herätyksiä, saa nähdä mitä tulee.

Tänään käytiin myös ekaa kertaa vauvakerhossa. :) kivaa oli, poika oli nätisti melkein koko 1,5h. Vähän ennen loppua iski väsy ja sen myötä itkut.

Aloitetaan myös tiistaisin käymään perhepäiväkerhossa jossa enemmän askartelua yms. toimintaa. Eli nyt siis ti, pe ja la toimintaa pojan kanssa. :D pitäsköhän vielä jotain kehittää, kun poika tykkää olla niin paljon menossa. Kotona vaan kitinää, kätinää ja huutoo..
 
Meilläkin tyttö on aina tosi kiltisti kun ollaan jossain vauva-aktiviteetissa. Niitä onkin sit ma, ti, ke, to, su. Musta tuntuu et typylle kivointa on nähdä muita ihmisiä ja etenkin vauvoja :happy:. Esim. muskarissa typy tuijottaa vaan muita eikä äiti kiinnosta yhtään:joyful:. Ja tietty se on vauvalle muutenkin kivaa kun hänen kanssaan touhutaan eikä tarvi yksin kotona leikkimatolla leikkiä.
 
Meilläkin tyttö on aina tosi kiltisti kun ollaan jossain vauva-aktiviteetissa. Niitä onkin sit ma, ti, ke, to, su. Musta tuntuu et typylle kivointa on nähdä muita ihmisiä ja etenkin vauvoja :happy:. Esim. muskarissa typy tuijottaa vaan muita eikä äiti kiinnosta yhtään:joyful:. Ja tietty se on vauvalle muutenkin kivaa kun hänen kanssaan touhutaan eikä tarvi yksin kotona leikkimatolla leikkiä.

Meidän vauva taas huokaili syvään muskarissa ja vaikutti tylsistyneeltä kun siellä oli niin superrauhallisia kappaleita yms. Hän on viihtynyt paremmin vähän vauhdikkaammissa harrastuksissa :)
 
Kyllä meillä on menny kans nyrkit ja sormet suuhun eikä oon näyttäny neitiä kiinnostavan koko uinti sitte pätkän vertaa kun kädet on niin hyvää syötävää, eikä meillekkään ole mitään asiasta sanottu. :) eihän kukaan voi asialle mitään jos vauva syö käsiään. :D

Meillä alkais uinti reilun tunnin päästä ja ollaan miehen kanssa mietitty kuumeisesti että lopetetanko uinti toistaiseksi. Juuri vähä aikaa sitten tuli sähköposti missä uimahallin toimesta peruttiin kahden kuukauden ajalta 5 uimakertaa ja sitten vielä välillä tulee omia esteitä ettei pääse, niinkuin neidin korvatulehdukset, niin tuntuu hyvin turhauttavalta maksaa ja sitten ei päästä edes uimaan. Ja kaiken lisäksi viimeksikin väkeä oli niin paljon että eipä siellä ohjaaja kerennyt paljoa opastelemaan kun kaikki ovat eri opetusvaiheissa..
 
Sanoi vain että "tulee äkkiä tapa ja ei tee täällä uimassa muuta kuin syö käsiään".. En sit tiiä, ku meillä muutenki syödään noita käsiä kokoajan. :/ otin 5-7 kertaa nyrkin pois suusta ja sen jälkeen ei kyllä sit yrittänutkään syödä, mut pian sen jälkeen hermostu ja lähettiin pois. Niin ja vatsauinnissa yritti sit kokoajan imee mun kättä.. :D ni ei siitäkään tullu oikein mitään.
 
Me ei päästä tytön kanssa mihinkään vauva aktiviteetteihin kun ne on täällä kaikki aamusta. Meillä tyttö on jo mun mahassa ilmeisesti oppinut menemään myöhään nukkumaan :shy: :happy: Meillä nukahdetaan yöunille n. klo 24 ja herätään ekan kerran syömään 9-10 välillä. Siihen päälle saattaa vielä ottaa parin tunnin tirsat niin me ei koskaan lähdetä liikenteeseen ennen puolta päivää.
 
Täällä on taas kaikki vauva-aktiviteetit päivällä/iltapäivällä. Ainut mikä on aamusta on vauvauinti ja vauvapilates. Mut meillä herätään kuudelta aamul niin keretäänkö kyllä kaikkiin :joyful:.
 
Kyllä meillä on menny kans nyrkit ja sormet suuhun eikä oon näyttäny neitiä kiinnostavan koko uinti sitte pätkän vertaa kun kädet on niin hyvää syötävää, eikä meillekkään ole mitään asiasta sanottu. :) eihän kukaan voi asialle mitään jos vauva syö käsiään. :D

Meillä alkais uinti reilun tunnin päästä ja ollaan miehen kanssa mietitty kuumeisesti että lopetetanko uinti toistaiseksi. Juuri vähä aikaa sitten tuli sähköposti missä uimahallin toimesta peruttiin kahden kuukauden ajalta 5 uimakertaa ja sitten vielä välillä tulee omia esteitä ettei pääse, niinkuin neidin korvatulehdukset, niin tuntuu hyvin turhauttavalta maksaa ja sitten ei päästä edes uimaan. Ja kaiken lisäksi viimeksikin väkeä oli niin paljon että eipä siellä ohjaaja kerennyt paljoa opastelemaan kun kaikki ovat eri opetusvaiheissa..

Aika hölmöä et perutaan kertoja noin paljon. Meillä on se hyvä et vauvauinnissa laskutetaan vain toteutuneet uintikerrat ja kaks kertaa kuussa voi korvata uinnin joku toinen kerta jos ei pääse vakiryhmään.
 
Mä toivoisin, että olis enemmän aktiviteetteja iltapäivällä, esim 12.30-14.00 aikoihin, mutta kaikki on tosi aikaisin. Meiltä on jäänyt kaksi pilatesta väliin, kun ei ehditty kulkuvälineisiin ajoissa ja oli eri puolella kaupunkia. Sit jo kaks tanssituntia (äiti&vauva-) on jäänyt väliin samasta syystä. Aamupäiväunet ovat osuneet just väärään aikaan, että joko on nukahtanut liian myöhään tai nukkunutkin yllättävän pitkään, että ollaan missattu bussi. :/ Perhekerhokin alkaa jo 9.30, mikä on meille ihan ennätysajoissa. :D

Vauvauintiin en ole vielä ilmoittautunut, koska pitäisi saada ensin tieto, voiko siellä käydä ekan kerran kokeilemassa. En haluaisi ilmoittautua sitovasti, kun on aika kallista, jos ei voidakaan osallistua. Meillä myös menee usein paremmin, kun ollaan jossain liikkeellä, mutta olen yrittänyt pitää silti 1-2 kotipäivääkin viikossa.

Olin eilen kaverin kanssa vähän vapaalla muutaman tunnin illasta ja tekipä hyvää! Hänellä myös pieni vauva ja jätettiin vauvat miesten kanssa & lähdettiin tuulettumaan. Kumpikaan vauva ei ollut syönyt pullosta ja kotona oli ollut hirveä itkuhuuto, mutta hengissä edelleen ovat... Oli kyllä mielenterveydelle todella tarpeen pieni irtiotto.

Huomaan, että musta on tullut hirveä ohjeistaja. :sad001 Kun olen nyt enemmän vauvan kanssa kotona, ymmärrän enemmän sen käytöksestä asioita ja huomaan, että jos mies tulkitsee sitä väärin, korjaan heti. Esim. usein ei musta näe, että vauva on väsynyt, vaan pohtii, että "no mikäs nyt on, älä hermostu, katsos mikä tässä on" tmv. Sit itse näen heti, että "no sehän on väsynyt" tai "se varmaan haluaa ruokaa, edelliskerrasta on jo x tuntia". Ja mä oon aina vihannut naisia, jotka ohjeistaa miehiä tai ei anna olla isiä omalla tavallaan, että nyt on hirveä dilemma. Sanoin kyllä miehellekin, et jos huomauttelen liikaa, niin sen pitää sanoa, koska sanon usein ihan vahingossa juttuja. Yks aamuyö aloin ohjeistaa, että kannattaa tehdä niin ja näin, niin se nukahtaa helpommin. Mietin, että musta itsestäni ei olis ehkä kovin kivaa, jos mies koko ajan neuvois miten mun pitäis vauvan kanssa olla, että oon nyt yrittänyt pitää suuni kiinni...
 
Takaisin
Top