mekin varmaan joudutaan aloittamaan kiinteiden kokeilu viimeistään parin kuukauden kuluttua. tytöllä on edelleen iso ruokahalu :)
kävin jälkitarkastuksessa eilen ja epparihaava on parantunut hyvin. joku arpi vain jäänyt ja limakalvot kuulemma kuivat (no, huomasin sen kyllä itsekin, koska sisätutkimus sattui) eli liukkarit peliin sit kun yhdyntää aletaan kokeilla. ei siis olla sillä saralla tehty yhtään mitään ja mua suoraan sanottuna pelottaa koko juttu. oon miehelle puhunut pelostani ja hän on sanonut, ettei kiirettä ole, mutta on välillä syyllinen olo ja pettämisajatukset alkaneet taas risteillä päässä, mä kun en ole enää hurmaavimmillani herättyäni yöllä syöttämään vauvaa ja viettämällä päivät vauvan puklussa. mäkin sain minipillerit (kokeilupakkaus+ resepti), mutta en ole niitä aloittanut ollenkaan ja se niiden aloittaminenkin arveluttaa. mulla oli aikaisemmin yhdistelmäpillerit, jotka lopetin v. 2005, koska ne muutti mun persoonallisuuden ja vaikutti voimakkaasti mielialoihin. sen jälkeen oli nuvaring-ehkäisyrengas, jonka lopetin talvella 2006 samasta syystä kuin pillerit. eli suomennettuna, mua pelottaa minipillereiden sivuoireet jne. mulla ei ole ollut tähän asti mitään ehkäisyä, seurustelun alussa me keskeytettiin yhdyntä ja aika pian päätettiinkin yrittää raskautta. viime kevääseen asti mun sairastama endometrioosi ehkäisi aika hyvin kaiken toivon raskautumisesta. toivoisin kyllä saavani vielä toisen lapsen, mutta en ole kovin pian valmis raskautumaan ja synnyttämään uudelleen ja toisekseen mies ei ole sanonut aamenta asiaan. kolmannekseen endometrioosi ei häviä raskauden myötä, joten sekin voi estää raskautumisen.
neuvolassa käytiin taas kerran keskustelua myös tästä mun osittaisimetyksestä. meillä oli toinen terkkari, joka paasasi mulle siitä, että pitäisi vain yrittää saada vauva imemään myös se takamaito ja läpätiläpäti. no, yritin eilen imettää teepussitisseillä ja vauva huusi naama punaisena ja taas me molemmat turhauduttiin vauvan kanssa. valitin asiasta miehelle, joka aikoi tulla seuraavalle käynnille mukaan ja ilmoittaa, ettei me enää keskustella imetyksestä. noiden neuvolatätien on ilmeisesti jotenkin vaikea hyväksyä sitä, että joku ei saa lisättyä maidontuotantoa ja joutuu tukeutumaan korvikkeisiin. ois varmaan helpompaa lopettaa imetys ja siirtyä kokonaan korvikkeisiin, koska sit ne ei vois vänistä jatkuvasti imetyksen lisäämisestä ja korvikkeen vähentämisestä. ei vaan sisu anna periksi ja ajattelen edelleen, että vauva saa edes jotain äidinmaitoa multa. ei meidän omakaan terkkari kai oikein ymmärrä, ettei mun maitomäärä tule lisääntymään, vaikka oon sen hänelle ääneen sanonutkin. onneksi noita neuvolakäyntejä ei oo enää liian usein, koska noista imetyskeskusteluista näköjään pahoittaa mielensä yhä edelleen, vaikka oonkin itse hyväksynyt sen, ettei maitoa tule enempää.