Huomenta kaikki!
Olen jo useamman päivän lueskellut tämän aiheen kirjotuksia ja täytyypä sanoa että kokoajan on alkanu sormet syyhyämään enemmän ja enemmän liittyä tähän joukkioon :)
Aivan tosi ihana lukea muiden vauva-arjesta niin hyvine kuin huonoine puolineen ja todeta kuinka samanlaista (mutta silti niin erilaista) se meillä kaikilla loppupeleissä on :)
Itselläni on vauva-arkea takanapäin muutamaa päivää yli 2 kuukautta ja täytyypä sanoa että kanssasisarten seuraa kaipaa kyllä paljon, että voisi jutella kaikista mieltä askarruttavista asioista ja muistakin. Ensimmäisen kanssa elellessä muutenkin mielessä pyörii paljon asioita onhan kaikki niin uutta ja ihmeellistä. Onneksi tämä foorumi on olemassa! :) Vaikutatte muutenki kaikki niin mukavilta ihmisiltä :)
Niin ja ihania kuvia muuten! :) Voisin itekki kokeilla lisätä tässä myöhemmin meidän "Pööpikistä" kuvan..
Meillä tyty kasvaa huristaa äitin silmissä kovaa vauhtia, melkeinpä joka päivä huomaa jotain uutta tytössä ja tytön kehityksessä. Kovasti jo äännähdellään, poristaan, katellaan ja yritetään kurotella esineitä kohden :) Niin ja nyrkin luttuutus on erittäin mukavaa puuhaa :) Mobilet (varsinki ne liikkuvat) on tosi kivoja ja niitä seuraillaan kovasti.
Tuli tuossa mieleen aikaisemmista kirjoituksista että meillä kans lempijuttu on se että ollaan äitin/isin sylissä naama menosuuntaan, kuljetaan ja katellaan. Mulle on tulossa postissa kantoliina ja ajattelin kokeilla sitoa tytön tuohon eteen naama menosuuntaan, jaksaa siinä nimittäin olla niin pitkät tovit että itellä meinaa kädet väsyä ja hartiat rasittua. On mulla jo tollanen joustamaton kantoliina, aika huono kylläkin, mutta on se muutamat kerrat masurepussa siinä ollu. Saa siihen ainaki napakan sidonnan kun ei jousta. Mutta kaikenkaikkiaan huono kuitenki tuommonen joustamaton, en suosittele. Miten muut, liinailetteko, tykkäättekö?
Meillä on manducakin olemassa ja jonkin verran oon käyttänykki mut itse tykkään henk koht noista liinoista enemmän. Tosin tuo reppu tuntuu hyvältä vaihtoehdolta koiran kanssa ulkoiluun sitten kesemmällä kun ei tarvi vaatetta puskee niin paljon.
Meillä nukutaan päikkärit pääsääntösesti vaunuissa kylmäeteisessä. Siellä saa parhaiten nukuttua. Muutaman kerran olen sisälle nukuttanu (mikä koituu erittäin hankalaksi, ei tykkäis yhtään alkaa nukkuun), muttei nuku ku max tunnin, kylmäeteisessä neljäkin tuntia. Päikkärit otetaan yleensä 2krt/pvä sen kolme-neljä tuntia, ku meillä herätään jo viim. seittemältä... :/ Ei mitenkään kovin ihana aamutorkun äitin kannalta... Tyty varmaan nukkuis pidempään mutta se alkaa aamuyöstä ähistä mahaansa (ainaki luulen että maha vaivaa) ja ähiseekin sinne asti että noustaan, vaihetaan vaippa ja vaatteet ja mennään keittiöön seurustelemaan (tyttö kopassa pöydällä ja minä syön aamupalaa siinä vieressä). Siinä se sitten rauhottuu ja onki tosi hyväntuulinen, saattaa kakanki vääntää. Sitte alkaa nukuttaan, syödään ja nukutaan ainaki tunti vielä (siis tyty nukkuu, äiti ei saa enää unta ku on kerran heränny... :/)
Illalla tyty menee nukkumaan siinä 21-22 aikaan. Nukahtaa tosi helposti yleensä. Laitan vaan iltasyötön jälkeen omaan sänkyyn ja taputtelen vähän peppua jos alkaa kitiseen. Vältän syliin nostamista koska se oli meillä alussa lähestulkoon riippuvuuden tasolla ja ollaan siitä nyt pikkuhiljaa päästy eroon nii en halua enää uudestaan siihen "kierteeseen" (nukahtaa syliin- herää kun lasketaan sänkyyn- ei rauhotu ennenku otetaan takas syliin..). Mulla on yläselkä ja hartiat vieläki ihan jumissa sen kantelun takia... Pääsispä taas hiihtämään, tuntuu tepsivän jumeihin!
Meidän tyty on tosi "helppo" ja ihana vauva. Alussa oli koviakin vatsanväänteitä mutta ne on alkanu helpottaan ja olen itse osannu asennoitua niihin aika lunkisti ku ainaki sellanen käsitys mulla on että se on aika normaalia vauvoilla.
Nyt on tyytyväinen elämäänsä (ajoittaisia vatsavaivoja lukuunottamatta) ja kitisee yleensä vain nälän ja väsyn yllättäessä. Tällä en siis tarkota että vauva on paha vauva jos itkee (sehän on vauvan ainut keino ilmaista olotilojaan), vaan sitä että olen itsekin alkuvaikeuksien jälkeen yllättynyt kuinka tyytyväinen tössyttelijä tuosta on tullut :) Ja porisee pitkiä toveja. Kauheen huomionkipeä ja sosiaalinen, tykkää olla ihmisten keskellä ja komentaa jos hänen kanssaan ei seurustele :) Olisinkin ihmetellyt jos meille olis tullu hiljanen ja "ujo" vauva koska ollaan molemmat mieheni kanssa sellasia räpättejä että :)
Hmmm, mitäs muuta... Meillä syödään pääasiallisesti rintamaitoa, korviketta annan lisäksi noin kaksi kertaa päivässä jos näyttää että tarvii. Yleensä illalla ennen nukkumaanmenoa (nukkuukin eka pätkän hirmu hyvin, n. 5 tuntia kun rintamaidolla herää jo parin tunnin päästä syömään) ja aamusin annan jos tuntuu että mun maidosta vaan puklauttelee ja kiemurtelee ja on ihan selvästi tyytymätön. Yleensä lypsän tällöin ne maidot talteen mitkä vauva olis juonu, kun ainahan tulee tarvetta pullomaidolle. En osaa esim. kylässä/kahvilassa imettää, tuntuu jotenki nololta... Vaikka eihän siinä mitään, luonnollistahan se on mutta en viitti kaivaa tissiä esille esim miehen kavereiden tmv nähden. Ja pysyypähän maidontuotanto käynnissä. Rintamaitoa kun olis tarkotus antaa ainaki sinne asti että kiinteitä aletaan syömään ja miksei pidempäänkin, kattotaan miten vauva on tyytyväinen.
Syöntikertoja en ole laskenu, mutta suurinpiirtein niitä on se 6-8krt/pvä, joskus jopa enemmän. Yössä syödään 2-3krt ja aina rintamaitoa (oon niin laiska etten edes jaksais lähtä keskellä yötä lämmittelemään maitoa :D)
Sellanenhan mulla oli mielessä kysästä että onko muilla samanlaista ähisemistä aamuyöllä ku meillä? Eli siis tyty syö viimesen kerran siinä 5 aikaa aamuyöstä ja n. tunti sen jälkeen alkaa vääntelehtiä ja kääntelehtiä ja ähiseen kauheesti.. Joskus jopa niin että itkettää. Sitte ku noustaan niin se on kuitenki hirmu hyväntuulinen. Joskus kakkaa ja joskus ei. Tytyllä muutenki on sen kakkaamisen kans menny vähän... No mun mielestä huonompaan suuntaan, ku ennen se kakkas kerran päivässä sellasen makean hajuisen löysän "normikakan" ja nyttemmin on tullu kolmena kertana peräkkäin semmonen kauhee jankkikakka joka haisee ihan hirveen pahalle. Ja kakkaamiskerrat on vähentyny niin että kakkaa vaan kolmen päivän välein. Ja ihan selvästi tämä häirittee tyttöä. Eilen oli ihan kipeä aamusta, mutta sai sitte onneksi punnerrettua sen kakan. Tämä aamu oli kans taas hankala. Mietin että voiskohan mun syömä juusto aiheuttaa vauvalle ummetusta...? (syön sitä nimittäin aikas paljon...) Oonki nyt vähän jättäny sen pois kokeilumielessä.
Oisko paha kokeilla luumua vauvan maidon sekaan? Jos laittais sitä sosetta ihan pikkusen vauvan maidon sekaan..? Kiinteitä ei ole tarkotus alottaa vielä aikoihin, velliä ehkä kokeilen sitte ku tuntuu tarpeelliselta mutta tätä luumua haluaisin varovasti kokeilla maidon sekaan jos se auttais tähän mahan toimivuuteen.. En ihan ekana mitään lääkeaineita haluais mennä antaan.. Tietty jotain apteekista saatavaa jos on ihan pakko.. Meillä on neuvolaki vasta ens maanantaina (ei turhan tiheään niitäkään ole..), voishan sinne toki soittaa tosta luumuasiasta. Kertokaa tekin mielipiteenne?
Ja sellasen vinkin heitän äideille jotka täällä puhu vauvoille hermostumisesta. Ymmärrän siis täysin tämän asian, enkä ollenkaan tarkoita nyt sitä että tuomitsen tai "saarnaan", tahdon vain sanoa, että minulla siihen auttaa se, että hyräilen jotain tai juttelen vauvalle ns. tekopirteesti ja kantelen vauvaa ympäri kämppää .. :) Kuulostaa typerältä mutta oikeesti helpottaa! Liikkeessä olo ja se, että saa aivot ns. "huijattua" pirteämmäksi. Ja rauhottaa vauvaakin kun saa kuljeskella sykyssä ja äiti juttelee/hyräilee.
Oon tehny ennen vauvan tuloa useamman vuoden lastenhoitotyötä, perhepäivähoitajana ja päiväkodeissa ja tämä tuli siellä opittua. Ja muutenki, se työ venytti mun pinnaa monella metrillä ku ennen sitä olin aika hermoheikko.. Ja eihän sitä paljon lapsille auta hermostua, pahentaa vaan tilannetta.
Jaksamista näihin hermostuttaviin tilanteisiin!
Ja della_79:lle haluan sanoa että elä pode huonommuuden tunnetta siitä imetysasiasta. En tiedä vaivaako se sinua enää mutta tahdon silti sanoa. Nykyään äitejä syyllistetään hirveästi noissa imetys-asioissa ja saa helposti sellasen tunteen että on huono äiti jos ei pysty imettään. Mulla itellä oli alussa vaikeuksia ja itkin monta päivää sitä ku en pystyny imettään (nännit oli niin kipeänä että imettäminen oli tuskaa ja maitokin nousi tosi huonosti). Tunsin olevani huono äiti ja että lapseni kärsii. Kunnes äitini ja anoppini puhu mulle järkeä. Korvikkeet vaan kehiin ja imetystä kun pystyy. Sillä tyylillä sain nännit parannettua (kun annoin niiden välillä huokasta) ja nostatettua maidon määrää. Korvikkeet ei oo ollenkaa paha juttu mun mielestä. Pääasia ettei lapsen tarvi nähdä nälkää.
Tulipas melkoinen romaani kirjoitettua :) Ompahan nyt astuttu mukaan tähän vauva-arkeen niin mukava päästä vaihteleen kuulumisia muiden mammojen kanssa :)
Aurinkoista päivää mammoille ja vauvoille!
Olen jo useamman päivän lueskellut tämän aiheen kirjotuksia ja täytyypä sanoa että kokoajan on alkanu sormet syyhyämään enemmän ja enemmän liittyä tähän joukkioon :)
Aivan tosi ihana lukea muiden vauva-arjesta niin hyvine kuin huonoine puolineen ja todeta kuinka samanlaista (mutta silti niin erilaista) se meillä kaikilla loppupeleissä on :)
Itselläni on vauva-arkea takanapäin muutamaa päivää yli 2 kuukautta ja täytyypä sanoa että kanssasisarten seuraa kaipaa kyllä paljon, että voisi jutella kaikista mieltä askarruttavista asioista ja muistakin. Ensimmäisen kanssa elellessä muutenkin mielessä pyörii paljon asioita onhan kaikki niin uutta ja ihmeellistä. Onneksi tämä foorumi on olemassa! :) Vaikutatte muutenki kaikki niin mukavilta ihmisiltä :)
Niin ja ihania kuvia muuten! :) Voisin itekki kokeilla lisätä tässä myöhemmin meidän "Pööpikistä" kuvan..
Meillä tyty kasvaa huristaa äitin silmissä kovaa vauhtia, melkeinpä joka päivä huomaa jotain uutta tytössä ja tytön kehityksessä. Kovasti jo äännähdellään, poristaan, katellaan ja yritetään kurotella esineitä kohden :) Niin ja nyrkin luttuutus on erittäin mukavaa puuhaa :) Mobilet (varsinki ne liikkuvat) on tosi kivoja ja niitä seuraillaan kovasti.
Tuli tuossa mieleen aikaisemmista kirjoituksista että meillä kans lempijuttu on se että ollaan äitin/isin sylissä naama menosuuntaan, kuljetaan ja katellaan. Mulle on tulossa postissa kantoliina ja ajattelin kokeilla sitoa tytön tuohon eteen naama menosuuntaan, jaksaa siinä nimittäin olla niin pitkät tovit että itellä meinaa kädet väsyä ja hartiat rasittua. On mulla jo tollanen joustamaton kantoliina, aika huono kylläkin, mutta on se muutamat kerrat masurepussa siinä ollu. Saa siihen ainaki napakan sidonnan kun ei jousta. Mutta kaikenkaikkiaan huono kuitenki tuommonen joustamaton, en suosittele. Miten muut, liinailetteko, tykkäättekö?
Meillä on manducakin olemassa ja jonkin verran oon käyttänykki mut itse tykkään henk koht noista liinoista enemmän. Tosin tuo reppu tuntuu hyvältä vaihtoehdolta koiran kanssa ulkoiluun sitten kesemmällä kun ei tarvi vaatetta puskee niin paljon.
Meillä nukutaan päikkärit pääsääntösesti vaunuissa kylmäeteisessä. Siellä saa parhaiten nukuttua. Muutaman kerran olen sisälle nukuttanu (mikä koituu erittäin hankalaksi, ei tykkäis yhtään alkaa nukkuun), muttei nuku ku max tunnin, kylmäeteisessä neljäkin tuntia. Päikkärit otetaan yleensä 2krt/pvä sen kolme-neljä tuntia, ku meillä herätään jo viim. seittemältä... :/ Ei mitenkään kovin ihana aamutorkun äitin kannalta... Tyty varmaan nukkuis pidempään mutta se alkaa aamuyöstä ähistä mahaansa (ainaki luulen että maha vaivaa) ja ähiseekin sinne asti että noustaan, vaihetaan vaippa ja vaatteet ja mennään keittiöön seurustelemaan (tyttö kopassa pöydällä ja minä syön aamupalaa siinä vieressä). Siinä se sitten rauhottuu ja onki tosi hyväntuulinen, saattaa kakanki vääntää. Sitte alkaa nukuttaan, syödään ja nukutaan ainaki tunti vielä (siis tyty nukkuu, äiti ei saa enää unta ku on kerran heränny... :/)
Illalla tyty menee nukkumaan siinä 21-22 aikaan. Nukahtaa tosi helposti yleensä. Laitan vaan iltasyötön jälkeen omaan sänkyyn ja taputtelen vähän peppua jos alkaa kitiseen. Vältän syliin nostamista koska se oli meillä alussa lähestulkoon riippuvuuden tasolla ja ollaan siitä nyt pikkuhiljaa päästy eroon nii en halua enää uudestaan siihen "kierteeseen" (nukahtaa syliin- herää kun lasketaan sänkyyn- ei rauhotu ennenku otetaan takas syliin..). Mulla on yläselkä ja hartiat vieläki ihan jumissa sen kantelun takia... Pääsispä taas hiihtämään, tuntuu tepsivän jumeihin!
Meidän tyty on tosi "helppo" ja ihana vauva. Alussa oli koviakin vatsanväänteitä mutta ne on alkanu helpottaan ja olen itse osannu asennoitua niihin aika lunkisti ku ainaki sellanen käsitys mulla on että se on aika normaalia vauvoilla.
Nyt on tyytyväinen elämäänsä (ajoittaisia vatsavaivoja lukuunottamatta) ja kitisee yleensä vain nälän ja väsyn yllättäessä. Tällä en siis tarkota että vauva on paha vauva jos itkee (sehän on vauvan ainut keino ilmaista olotilojaan), vaan sitä että olen itsekin alkuvaikeuksien jälkeen yllättynyt kuinka tyytyväinen tössyttelijä tuosta on tullut :) Ja porisee pitkiä toveja. Kauheen huomionkipeä ja sosiaalinen, tykkää olla ihmisten keskellä ja komentaa jos hänen kanssaan ei seurustele :) Olisinkin ihmetellyt jos meille olis tullu hiljanen ja "ujo" vauva koska ollaan molemmat mieheni kanssa sellasia räpättejä että :)
Hmmm, mitäs muuta... Meillä syödään pääasiallisesti rintamaitoa, korviketta annan lisäksi noin kaksi kertaa päivässä jos näyttää että tarvii. Yleensä illalla ennen nukkumaanmenoa (nukkuukin eka pätkän hirmu hyvin, n. 5 tuntia kun rintamaidolla herää jo parin tunnin päästä syömään) ja aamusin annan jos tuntuu että mun maidosta vaan puklauttelee ja kiemurtelee ja on ihan selvästi tyytymätön. Yleensä lypsän tällöin ne maidot talteen mitkä vauva olis juonu, kun ainahan tulee tarvetta pullomaidolle. En osaa esim. kylässä/kahvilassa imettää, tuntuu jotenki nololta... Vaikka eihän siinä mitään, luonnollistahan se on mutta en viitti kaivaa tissiä esille esim miehen kavereiden tmv nähden. Ja pysyypähän maidontuotanto käynnissä. Rintamaitoa kun olis tarkotus antaa ainaki sinne asti että kiinteitä aletaan syömään ja miksei pidempäänkin, kattotaan miten vauva on tyytyväinen.
Syöntikertoja en ole laskenu, mutta suurinpiirtein niitä on se 6-8krt/pvä, joskus jopa enemmän. Yössä syödään 2-3krt ja aina rintamaitoa (oon niin laiska etten edes jaksais lähtä keskellä yötä lämmittelemään maitoa :D)
Sellanenhan mulla oli mielessä kysästä että onko muilla samanlaista ähisemistä aamuyöllä ku meillä? Eli siis tyty syö viimesen kerran siinä 5 aikaa aamuyöstä ja n. tunti sen jälkeen alkaa vääntelehtiä ja kääntelehtiä ja ähiseen kauheesti.. Joskus jopa niin että itkettää. Sitte ku noustaan niin se on kuitenki hirmu hyväntuulinen. Joskus kakkaa ja joskus ei. Tytyllä muutenki on sen kakkaamisen kans menny vähän... No mun mielestä huonompaan suuntaan, ku ennen se kakkas kerran päivässä sellasen makean hajuisen löysän "normikakan" ja nyttemmin on tullu kolmena kertana peräkkäin semmonen kauhee jankkikakka joka haisee ihan hirveen pahalle. Ja kakkaamiskerrat on vähentyny niin että kakkaa vaan kolmen päivän välein. Ja ihan selvästi tämä häirittee tyttöä. Eilen oli ihan kipeä aamusta, mutta sai sitte onneksi punnerrettua sen kakan. Tämä aamu oli kans taas hankala. Mietin että voiskohan mun syömä juusto aiheuttaa vauvalle ummetusta...? (syön sitä nimittäin aikas paljon...) Oonki nyt vähän jättäny sen pois kokeilumielessä.
Oisko paha kokeilla luumua vauvan maidon sekaan? Jos laittais sitä sosetta ihan pikkusen vauvan maidon sekaan..? Kiinteitä ei ole tarkotus alottaa vielä aikoihin, velliä ehkä kokeilen sitte ku tuntuu tarpeelliselta mutta tätä luumua haluaisin varovasti kokeilla maidon sekaan jos se auttais tähän mahan toimivuuteen.. En ihan ekana mitään lääkeaineita haluais mennä antaan.. Tietty jotain apteekista saatavaa jos on ihan pakko.. Meillä on neuvolaki vasta ens maanantaina (ei turhan tiheään niitäkään ole..), voishan sinne toki soittaa tosta luumuasiasta. Kertokaa tekin mielipiteenne?
Ja sellasen vinkin heitän äideille jotka täällä puhu vauvoille hermostumisesta. Ymmärrän siis täysin tämän asian, enkä ollenkaan tarkoita nyt sitä että tuomitsen tai "saarnaan", tahdon vain sanoa, että minulla siihen auttaa se, että hyräilen jotain tai juttelen vauvalle ns. tekopirteesti ja kantelen vauvaa ympäri kämppää .. :) Kuulostaa typerältä mutta oikeesti helpottaa! Liikkeessä olo ja se, että saa aivot ns. "huijattua" pirteämmäksi. Ja rauhottaa vauvaakin kun saa kuljeskella sykyssä ja äiti juttelee/hyräilee.
Oon tehny ennen vauvan tuloa useamman vuoden lastenhoitotyötä, perhepäivähoitajana ja päiväkodeissa ja tämä tuli siellä opittua. Ja muutenki, se työ venytti mun pinnaa monella metrillä ku ennen sitä olin aika hermoheikko.. Ja eihän sitä paljon lapsille auta hermostua, pahentaa vaan tilannetta.
Jaksamista näihin hermostuttaviin tilanteisiin!
Ja della_79:lle haluan sanoa että elä pode huonommuuden tunnetta siitä imetysasiasta. En tiedä vaivaako se sinua enää mutta tahdon silti sanoa. Nykyään äitejä syyllistetään hirveästi noissa imetys-asioissa ja saa helposti sellasen tunteen että on huono äiti jos ei pysty imettään. Mulla itellä oli alussa vaikeuksia ja itkin monta päivää sitä ku en pystyny imettään (nännit oli niin kipeänä että imettäminen oli tuskaa ja maitokin nousi tosi huonosti). Tunsin olevani huono äiti ja että lapseni kärsii. Kunnes äitini ja anoppini puhu mulle järkeä. Korvikkeet vaan kehiin ja imetystä kun pystyy. Sillä tyylillä sain nännit parannettua (kun annoin niiden välillä huokasta) ja nostatettua maidon määrää. Korvikkeet ei oo ollenkaa paha juttu mun mielestä. Pääasia ettei lapsen tarvi nähdä nälkää.
Tulipas melkoinen romaani kirjoitettua :) Ompahan nyt astuttu mukaan tähän vauva-arkeen niin mukava päästä vaihteleen kuulumisia muiden mammojen kanssa :)
Aurinkoista päivää mammoille ja vauvoille!
