Valitusvirsiä

Jaksamista tai yang. Varmasti kova paikka jäädä pienen lapsen kanssa kaksin, mutta asiat tuppaa järjestymään. Kurja ettei miehestäsi ollut perheelliseksi, mutta oman itsesi ja lapsesi paras on kuitenkin tärkeintä. Tsemppiä! ❤
 
Paljon jaksamista tai yang! Nyt oot ainakin päätöksesi tehnyt etkä roiku odottamassa, jos vielä jotain tapahtuisi miehen tavoissa. On kuitenkin vaikea uskoa, että jotain suurta tapahtuisi miehesi asenteissa, ellei mikään asetelmassanne muutu.

Yksinhuoltaja voi olla kahden vanhemman kodissakin, jollei toinen mitään tee. Oon ite käytännössä äitini kasvattama, sillä ei oma isäni mun kanssani viettänyt koskaan aikaa eikä sillä ollut mitään käryä vaikkapa ystävieni nimistä. Äiti ei koskaan aukaissut sanaista arkkuaan siitä, miten sitä pännii, että se saa hoitaa mut ja ihan kaikki kotityöt. 28 vuotta myöhemmin se on yhä kitkerä siitä asiasta, mutta on tosin silti onnellisesti naimisissa isäni kanssa. Ite toivoin koko lapsuuteni niin hartaasti, että voisin elää kaksin äitin kanssa. Vasta myöhemmin yliopistoaikana isä tuki mua rankkojen juttujen kanssa ja lähennyin isän kanssa. Mun isä nyt on vaan semmonen ihminen, jolla ei ole mitään tunneosaamista, ja muutenkin se on vaan ihan helvetin vaikee ihminen. Epäilen aspergeria itse asiassa. Mitä siis yritän varmaan sanoo on, että yhdessä asuminen ei välttämättä olisi sen parempi ratkaisu poikasi kannalta kuin virallisesti yksinhuoltajaksi ryhtyminen. Isyys on ennen kaikkea käytöstä eikä biologiaa, noin omasta mielestäni.

Enivei, pärjäät varmasti hyvin.

Miten muuten Maarina jaksaa, jos lukee foorumia?
 
Voimia tai yang! Samanlaiset on aatteet tästä asiasta kuin Mangustillakin. Parempi ehkä oikeasti yksin kuin kahden vanhemman perheessä yksin - se kun syö suunnattomasti voimavaroja, kun asettaa odotuksia toista kohtaan eivätkä ne koskaan toteudu.

Pärjäät varmasti lapsen kanssa, olethan tähänkin mennessä käytännössä ollut hänen kanssaan kahdestaan. Hienoa, kun teit päätöksen!

Minäkin lasken itseni yksinhuoltajan perheessä kasvaneeksi, vaikka vanhempani erosivatkin vasta minun ollessa noin 12-vuotias. Isä tehnyt keikkahommia aina, ollut ulkomailla töissä jopa vuosia putkeen ja on edelleen. Äidin ja veljien kanssa sujui aina kauhean mukavasti, mutta kun isä, tuo periaatteessa tuntematon ihminen (nyt aikuisena vasta tutustunut häneen paremmin) saapui paikalle oli asiat jotenkin enemmän sekaisin. Mutta hienosti me äidin kanssa pyöritettiin palettia.

Mitähän tosiaan kuuluu Maarinalle? Entäs Guang Xi, vieläkö seuraat palstaa?
 
Kiitos ihanista sanoista. :Heartred Oon nyt tän aamun soitellut neuvolaan ja sossuun, vielä ei ole oikein mikään auennut ja suurin ongelma on kun ollaan kirjoilla toisella paikkakunnalla kun Helsingistä pitäis saada asunto. Yritän saada kirjat jollekin tutulle ja sitä kautta saada palvelut käsiini. Mies soittelee puheluita ja raivoo ja syyttää tästä kaikesta mua ja kuinka oon hylännyt sen jo aikoja sitten eikä välitä yhtään siitä miten inhottavaa tää on meidän poikaa ajatellen. Mutta oon selvinnyt pahemmistakin vaikeuksista ja aion selvitä tästäkin..
 
Älä kuuntele miehesi tyhjiä syytöksiä. Se, että heittää teidät pihalle ja sen perään soittelee syytöksiä, kertoo kyllä vahvaa tarinaa siitä, että ratkaisusi on ollut täysin oikea! Toivottavasti tilanne selkeytyy pian :Heartred
 
Siis nyt on ihan pakko tulla valittamaan!! Vaihteeksi tänä aamuna kiukutti niin suuresti se, että tuo mies ei ymmärrä mitään.. Minä nousen tytön kanssa joka aamu, pesen/kylvetän, puen, leikin, syötän, nukutan. Ennen kun lähden ulos nukuttamaan lasta, koitan laittaa edes ulkovaatteet päälle, ettei tarvitse yöhousuissa lähteä pakkaseen. En kerkeä siis välttämättä edes hampaita pesemään saatika suuhun mitään laittaa ennen puoltapäivää. Ei tää viikolla mua veeituta mutta viikonloppuna ja lomilla kyllä. Justiin oli kaksi viikkoa lomalla eikä kyllä kertaakaan noussut tytön kanssa eikä pessyt. Muutamia kertoja on kylvettänyt tässä 7,5kk aikana koska anoppi käski suurinpiirtein. Saati että olisi kertaakaan valvonut illalla/yöllä että mä olisin saanut nukkua. Sekin ehkä ettei ole kohta 8kk nukkunut yhtäkään kokonaista yötä ja joutunut hoitamaan kaiken yksin alkaa käydä voimille niin ärsyttää paljon herkemmin kaikki..Pyydän apua, mutta ei. Tänäänkään en siis tähän mennessä ole aamupalaa syönyt ja hän kyllä on. Ensin herättyään makoili tunnin sängyssä ja nousi aamupalalle. Ja kyllä, nyt istun sohvalla ketutuksessa ja nälässä mielummin purkautumassa tänne kuin syömässä jotain. Että saisin edes hetken levätä kun lapsikin nukkuu. Huh. Kiitos ja anteeksi :D Kokonaan maan alle lyttäämättä voin sanoa että kyllä mies myös auttaa. Siis jos haluan tytön päikkäreiden aikana käydä jossain niin jää kyllä kotiin ja syöttää joskus iltapuuron. Siinäpä se. Mitäs muille? :D
 
Kuulostaa harvinaisen aloitekyvyttömältä ja/tai pelokkaalta mieheltä. Ihan suututtaa! Marttyyrius tuskin kuitenkaan tuo parannusta asiaan, enkä väitä että niin tekisit, joten tsemppiä teille keskusteluyhteyden löytämiseksi. ♥
 
Joo muistakaa tosiaan myös sanoa ääneen! Mä oon huomannut tekeväni tiettyjä asioita paljon enemmän, kuten pakkaavani tavaroita, lämmittäväni ruokaa jne, vain koska teen ne ennen kuin mies ehtii edes ajatella asiaa. Muuten meillä siis menee ihan tasan, eikä todellakaan mitään valitettavaa, mut silti saan välillä itseni kiinni ajatuksesta "kun minä aina", kunnes hoksaan et niin, en sit viitsinyt edes vihjasta.. Ja en siis väitä, että emppuliinalla olisi tämä tilanne, tuli vain mieleen, että osa ehkä voi olla sielläkin sitä, ettei mies vain hoksaa mitä kaikkea esim aamulla tarvitsee puuhata.

Ja oma valivali, muksu huitas tänä aamuna mua silmään niin et kynsi naarmutti sarveiskalvoa! Päivystysreissu ja antibioottivoide, toivottavasti paranee pian.. Puhelinta on hyvä tuijottaa, kun katse pysyy paikallaan, mut minkä tahansa muun tekemisessä katse liikkuu liikaa niin että sattuu aivan käsittämättömän paljon..
 
Voi harmi Emppuliina, keskustelua vaan reilusti! Toivotaan että auttais ja mies ymmärtäis, tsemppiä!
Meillä melkein samoin ku suvituksella, että kerkeen aika paljon tehdä itse ennen ku mies ees hoksaakaan ja itselle on niin ominaista tehdä rutiinilla tavallaan, mutta väsyttää tottakai minuakin. Silloin pyydän ja ilmoitan " Huomenna nukun minä" Ja tottahan toki annan miehen nukkua jos hän on töihin menossa vaikka iltaan, mutta siis vapailla eri juttu! Olenkin toitottanut useaan otteeseen, että sitten kun jäät 6 viikoksi tytön kanssa kotiin niin teet samat kuin minäkin :D Vähän sitä jännittää, että mistä tulee sanomista :D Jokaisessa perheessä jossa on pieniä lapsia tai lapsia ylipäätään niin hommat on jaettava niin ettei kukaan uuvu liikaa. Meilläkin ensimmäisten lapsien aikaan tuntui juuri tuolta että kaikki jää vain minulle, nykyään on jo oppinut skarppaamaan ja mielellään mies hoitaakin tyttöä. Meillä läksyhommelitkin jaellaan :)
 
Ei meilläkään mies nouse tytön kaa aamulla, ei syötä yöllä, ei nukuta. MUTTA sovittiin nyt lomalla et nousee ekoilta päikyiltä tytön kaa ja antaa mun nukkua (meillä herätään 5-6 aikaan, ekat päikyt 6.30-8 nukkuu sen 30-50min) nyt lomalla nous ja nousi kyllä tänäänki. Nukkumaan laittoa alkaa ens viikonloppuna opettelemaan ja tarkotus olis et laitetaan vuoro illoin nukkumaan. Mä hoidan yösyötöt ku toinen kuitenkin töissä, mut ollaan puhuttu et hoitas viikonloppusin yhen yön. Mutta tästä on pitäny puhua et alkaa tapahtumaan. Mua ei oo sinäänsä haitannu ku tissillä ollu niin ollu helppo itte hoitaa, mutta nyt ku pullolla kokonaan niin saa mieski alkaa skarpaamaan. Loppu kuusta pakko jo pärjätä se vuorokausi täysin yksin kun mä lähen humputtelemaan yheksi yöksi :D
 
Meillä mies hoiti esikoisen yösyöttöjä viikonloppuisin kun tyttö oli pieni, ja heräsi tytön kanssa ainakin toisinaan myös viikonloppuisin, että sain itse edes yrittää nukkua. Pojalle on vaihtanut ehkä kolme vaippaa :) mutta en valita, huolehtii kuitenkin tytölle vaipanvaihdot töistä tultuaan, iltapuurot, pesut, vie nukkumaan ja yöllä herää kun tyttö herää. Joskus viikonloppuna olisi kyllä aika ihanaa jos nousisi tytön kanssa ja saisin jatkaa itse unia pojan kanssa, mutta saanen olla aika tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Kun poika oli ihan vauva mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa ja silloin nousi tytön kanssa aamuisin, itse sain nukkua pojan kanssa silloin pitkään.
 
Meillä minä yleensä herään pojan kanssa ja hoidan kaikki aamuhommelit, miehen osallistuminen painottuu enemmän iltaan. Vaihtaa yleensä yövaatteet ja syöttää iltapuuron. Alusta asti on vaihdellut vaippoja ja aina kylvetetään yhdessä poika. Välillä sanon, että "huomenna minä sitten nukun myöhälle" ja aina on sitten herännyt kyllä. Ihan luonnostaan sujahtaen tähän tilanteeseen ei kuitenkaan olla päästy, vaan paljon on käyty keskusteluja. Mies on monesti myöntänytkin, että kovasti jännittää, että pärjääkö. Nyt, kun poika kuitenkin jo isompi, niin miehenkin itsevarmuus kasvanut niin, että pärjää vallan mainiosti. Tiivistettynä minä siis pyöritän palettia, mutta mies on tiiviinä osana tuota palettia.
 
Minä hoidan meillä aina aamut. Mies on todella huono heräämään, joten siinä vaiheessa kun mies olisi tytön kanssa vihdoin ylhäällä niin minä olisin myös herännyt enkä osaa herättyäni enää nukahtaa uudelleen. Turha edes yrittää miehen aamuvuoroja vauvan kanssa. :D Olen onneksi aamuvirkku!
 
Yleensä ei ärsytäkään ihan noin paljoa, mutta välillä tulee vaan sellanen että ei jaksa. Helpompaa ois olla yksin, nimenomaan se että kun on kaksi aikuista niin odottaa että se toinenkin tekisi jotain välillä ihan ilman sanomattakin. Eikä sanominenkaan auta, eilen illalla sanoin että huomenna saat kyllä nousta tytön kanssa ja kylvettää, ei mun nukkua tarvi mutta saisin hetken edes makoilla rauhassa. Joo, näinhän se taas menikin... Ainakin melkein. Ymmärrän että osa on myös sitä että mies on tottunut siihen että mä teen kaiken kun täällä päivisin oon ja imetän niin siinäkään ei oikein voi auttaa. Soseiden syötössä kyllä auttaa joskus. Mekin on alustavasti puhuttu että kun mä palaan syys/lokakuun vaihteessa töihin niin mies jäisi kuukaudeksi kotiin. Siinä vaiheessa tytöllä ikää 1v 4kk. Ja mulla vuorotyö niin mies joutuu kyllä aikamoiseen vastuuseen, olen siitä myös sanonut useaan otteeseen. Eiköhän tämä taas tästä! :D Mutta edelleenkään nuo pakkaset ei hellitä, josko huomenna lauhtuisi vähän.
 
Joo, pakkaset raivostuttaa! Ei olla tytön kanssa päästy viikkoon ulos. Ehkä nyt alkavalla viikolla taas päästäisiin... Toivottavasti.
 
Sama juttu, ketuttaa kun ei päästä kuin kauppaan :grumpy: Katotaan ensiviikolla sitten! Isommatkin jupisee kun eivät pääse luistelemaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top