Valitusvirsiä

Rupesipas sitten keskellä yötä out of nowhere potuttamaan ja pakko avautua: tuntemattomat ihmiset, jotka yrittävät arvailla, miksi lapseni itkee! Siis argh :mad:Tuoreessa muistissa yksi tapaus, joka nyt pompsahti päähän.

Istuimme pojan kanssa kahvilassa ja syötin hänelle viimeisia lusikallisia soseesta. Yhtäkkiä poika vetää hirveät hepulit ja alkaa itkemään, syy edelleen epäselvä... pahaa ruokaa, kylmää ruokaa, kuun asento väärä, kuka tietää? No, minäpä ryhdyn asiaa selvittelemään, kunnes eräs kiukkuinen täti puuttuu tilanteeseen ja käymme seuraavanlaisen keskustelun:

Kiukkuinen täti: no mikä sillä nyt on hätänä! Onko sillä nälkä?
Minä: en usko, kun juuri tässä syömme...
KT: no kuumako sen sitten on? Kuuma sen varmaan sitten on!
M: no en minä nyt kyllä usko, että kuumakaan...
KT (ääntään reilusti korottaen ja minut keskeyttäen): aijjaa no mitä se sitten KARJUU!?
M: mielellään minä tässä koettaisin sitä asiaa selvittää ja tilannetta rauhoittaa, mutta sen sijaan joudun nyt tässä käymään tätä keskustelua teidän kanssanne...

Ei täti tykännyt vastauksestani ja onneksi tilanne loppui siihen, kun käänsi minulle tuhahtaen selkänsä. Pojalle lohtutissi suuhun ja elämä hymyili jälleen. Toki yleisesti ihmiset tarkoittavat varmasti vain hyvää ja yrittävät auttaa, poislukien tuo tarinan täti, mutta silti olisi ihan kiva, kun saisi ihan itse rauhassa selvitellä, että mikä sillä kullannupulla oikein on ilman, että joutuu keskittymään ja vastailemaan toisten ihmisten arvailuleikkeihin :grin Ja mitä luonteenlujuutta se vaatiikaan ettei vastaa tuollaisten kiukkupyllyjen kyselyihin ihan niillä ekoilla sanoilla, mitkä mieleen putkahtaa :wink
 
Voi jestas mikä täti :mad: Olisit kysynyt siinä, että ei sinulla vaan menkat satu olee just nyt :wink On se muuten ihmeellinen juttu jos lapsi itkee, mistä lie johtuu :wink Outo juttu ketakaikkiaan :grin On meitä moneen junaan ja moni on jo jäänyt siellä asemalla pois :wink
Oikeestaan huvittaa ja hymyilyttää kun lukee Hellis tuota siun tekstii vaikka varmasti onkin siinä tilanteessa sinua potuttanut, mutta just se huvittaa kuinka jotkut aikuiset on joissain tilanteissa kuin pikkulapsia. Tais täti ite lopulta olla hermostuneempi kuin pieni vauvasi :hungry:
 
Minun mummipa on sanonut näin, että "minä se oon allerginen lapsen itkulle". Jonka jälkeen tuijotin häntä hetken, että vitsinkö tuo murjasi :eek:
Sanoin, että sullakin niin monta lasta, että miten se on mahdollista johon hän sanoi, että "eivät minun lapseni itkeneet, ainoastaan J silloin kun oli kipeänä".

Joo katsokaas kun ei ennen vanhaan vauvat itkeneet :facepalm::finger:

Äitini kyllä sanoi kun hänelle kerroin, että "hah, paskapuhetta muistan että minäkin niitä nuorempia sisaruksia hyysäsin ja kärrytin kun huusivat yötä myöten" :grin

Mitä tästä opimme taas. Aika kultaa muistot :rolleyes:
 
Minua on ärsyttänyt jo pari vuotta, kun vauvan itkun, kitinän tai minkä hyvänsä tyytymättömän ääntelyn syyksi tarjotaan ensimmäisenä kipristääkö masua, onko ilmavaivoja. No ei kyllä välttämättä joka ininä ole mahavaivoja. Siis hyvällähän ihmiset näitä yleensä heittelee, minä olen vain jostain syystä tosi allerginen tuolle.
 
Muokattu viimeksi:
iltatähti2015, juu tais tosiaan tätiä hermostuttaa enemmän kuin poikaa :joyful: Kai se oli kamalaa, kun ei osannu arvata, että mikä on pielessä :meh: Ikinä en ole näin kenestäkään sanonut, kun mun mielestä jotenki kamala sanonta, mutta sillä tädillä tais oikeesti olla hiekkaa pil... piparissa :inpain:

Etsijä, voi apua :eek: Eipä nuo lapset tosiaan ennen vanhaan edes itkeneet, ne on näitä nykypäivän hömpötyksiä tommoset :p Niinpä tuo mun anoppinikin on sanonut, että mun mies vauvana itki kerran. Kerran! Uskokoon ken tahtoo :hilarious:
 
Kyllä on ennen ollut tyytyväisiä vauvoja verrattuna nykypäivän vauvoihin. :D

Ja juu Hellis, nälkäpä just. Saakohan se sieltä mitään kun noin pitkään syö?
 
Voi jestas meitä nykyajan mutseja, hyi meitä kun ei anneta tarpeeksi ruokaa tai pidetään likaa sylissä, oppivat mokomat hyssyttelyyn :wink Tuo on muuten just tyypillinen, kipristääkö masua, sinä sen Salme sanoit :grin
Minä lähden huomenna huudattamaan vauvaani kaupoille tuonne joulu ruuhkiin, samoin torstaina, saatan piipahtaa kahvillakin jossain kahviossa :wink
 
...äläkä tosiaan sit yhtään ota syliin koko ostosreissun aikana, kun annat sit vaan siellä vaunuissa möllöttää, niin oppii olemaan :grin
 
Aattelin kyllä että turhia ruokia en kuskaile mukana, mahtuupahan enemmän ostoksia kärryihin :wink Niin ja saapi luvan tököttää kärryissään sillä aikaa kun äiti hyllyjen välissä loikkii ja saa luvan antaa äidin juua kahvinsa rauhassa, muuta vaihtoehtoa ei ole :grinMutta eihän meiän tyttö tietty koskaan oo itkenytkään, et siinnäkin mielessä helppo juttu :p
 
Hehe, tää oli huippu keskustelu :grin Oon siis ite niin kurkkuani myöten täynnä erilaisia neuvoja ja kommentteja. Meiän vauva on alusta asti ollu melkoisen haastava, eikä o kelvannut vaunut, tutti, tuttipullo, pinnasänky, lattialla olo yms. tavalliset vauvajutut. Kaks viikkoo sitten saatiin se syömään tuttia ja nukkumaan osan ajasta omassa sivuvaunusängyssä. Mulla palaa totaalisesti hiha näistä älä pidä sylissä, älä anna tissiä, älä heijaa itkuista lasta, koska se oksentaa -neuvoista.

Mua valistettiin muutama viikko sitten liikennevaloissa, kun olin kävellyt neljän kilsan päähän vauva kantoliinassa, että jos hiljaa keinuttelen nukkuvaa lastani vihreää valoa odotellessa, niin lapsestani tulee levoton. Liika hyssyttely pilaa katsos vauvan. Eniten näissä neuvoissa mua ketuttaa se, että usein ne pitää implisiittisesti sisällään sen, että mun lapseni on huono, pilalla, epäsopiva ja kaikinpuolin paska.

Toisekseen mun on pakko avautua siitä, miten mua ketuttaa se, kuinka tärkeää monille vanhemmille naisihmisille tuntuu olevan se, että minä imetän, koska heiltä itseltään ei tullut kuulemma maitoa. Oon nyt törmännyt johonkin viiteen tällaiseen tapaukseen, ja aina sama keskustelu, että kai sinä imetät, koska minulla ei maito riittänyt ja imetys ei onnistunut. No joo, imetän, imetän. Ja aion imettää vähintään vuoden. Tosin oon vihannut jokaista sekuntia siitä enkä todellakaan ole löytänyt imetyksestä minkäänlaista iloa. Ymmärrän kyllä itse, miksi vihaan sitä niin paljon, mutta tuntemukseni eivät kuitenkaan vähennä aikomustani imettää. Korviketta on mennyt seitsemän kuukauden aikana lopulta alle litra. Lohduttaa paljon lähipiirini tuki ja se, että he tukevat minua täysin, jos haluan lopettaa (tosin en tiedä, miten se voisi tapahtua, kun vauva vihaa pulloa ja nokkamukista puolet valuu rinnuksille). Vastarannan kiiskenä minulle on tärkeää, ettei minua painosteta. Minä en todellakaan ole se mamma, joka hoitaa jokaista lapsen sairautta uittamalla ensin äidinmaidossa.

Noni, tulipa taas avautumista. Ensin en kirjottele mitään viikkoihin ja sitten tulee kunnon passiivisaggressiivinen tilitys. Uuh, tyypillistä Mangustia :facepalm: Taitaa olla osansa riidassa oman isäni kanssa NenäFriidan käytöstä (isäni mielestä kidutan räkäistä vauvaa imemällä ilmatiet auki, jotta vauva voisi syödä ja nukkua).
 
Hui mitä ihmisiä ja kommentteja! Tottakai me äidit toimitaan muiden silmissä aina väärin ja ollaan huonoja, kun ne kommentoijat on itse täydellisiä lasten kasvattajia. Pyh. Pitäisiköhän tollasille ihmisille antaa vastaneuvoja, esim. "voi kun sulle ei yhtään sovi toi väri, näytät ihan merisairaalta. Mä tietäisin paljon paremmin mikä sulle sopii!"
 
Oivoi kommentoijia! Mä en oikeasti tiedä, miten en oo törmännyt oikein ollenkaan kommentoijiin.. Ei lähipiirissä eikä vieraissa, en muista kuin kerran tällaisen hienon "et osaa kasvattaa lastasi hetken". Pari viikkoa sitten vauvauintiin mennessä osasi eräs täti meinaan valistaa, että vauvauinti johtaa takuuvarmasti korvatulehduskierteeseen, ja muistutti vielä lopuksi että "muista sitten nämä sanat kun se alkaa". Kiitos tästä, hei hei. Voi tosin olla, etten muita kommentteja muista, kun en niistä välitä, menevät toisesta korvasta ulos. Mut en kyllä usko, että oon niihin juuri törmännytkään, koska meidän muksu on (nukkumista lukuunottamatta) helppo tapaus, ja varsinkin ihmisten ilmoilla hyvinkin seesteinen. Pieni vauhtipakkaus, mutta ei ole koskaan juurikaan itkenyt, korkeintaan väsyneenä ja silloinkin se loppuu hetkessä. Eli voinkin sitten aikanaan lapsenlapsia ojentaa, että minä tiedän paremmin, kun ei minun lapseni ainakaan koskaan itkenyt :wink

Tuosta imetyksestä olen omalta mummilta ja vara-anopilta kuullut molemmilta, että on kyllä tosi hienoa kun maitoa riittää. Molemmilla ilmeisesti ollut itsellä ongelmia. Mutta nämä kommentit siis hyvin kannustavassa mielessä sanottuna, ja kun asiassa ei tosiaan ongelmia ole, niin ei haittaa kommentointi.
 
Kommentoijat :banghead:. Meillä ekat 3 kk vauva oli refluksi- ja mahavaivoineen aika haastavaa eniten-harmittaa-kaikki mallia. Todella moni epäili kitisevän/itkevän vauvan olevan varmasti nälkäinen. Nämä kommentit heti 5 min imetyksen jälkeen aina jaksoivat ilahduttaa... Onneksi neiti ja kommentoijat ovat sittemmin rauhoittuneet :happy:.
 
"'muista sitten nämä sanat kun se alkaa'" :hilarious: Supernaurut :grin Ja niin voin eläytyä, Coriander! Kaippa ne haastavammat tapaukset kerää imurin lailla kommentoijat. Eniten on mua varmaan pöllyytetty tosta heijaamisesta. Ekasta päivästä lähtien kävi vaan selväks, että meiän pallero haluaa liikettä ja koko ajan. Vähitellen liikkeen tarve on kuitenkin vähentynyt ja tutti on auttanut merkittävästi tilannetta. Imetyskommentit mua varmaan risoo sen takia, että ne on esitetty sillai kuulustelutyyliin ja sen takia, että aluksi imetin lähemmäs 20 h per päivä ja ekat kuukaudet vähintään 10 h päivässä ja senkin jälkeen ihan pirusti. Niin että yritetty on, eikä imetys ja maito ole ollu mikään taivaanlahja mullekaan.
 
Voi apuva Mangusti :inpain: Sun harteilla siis lepää menneiden sukupolvien niille asettama taakka - sinun on parempi imettää, sillä he eivät siihen pystyneet.

Se on kyllä erikoinen ajatelma, että lapsen saa pilalle heijaamalla. Niin että anteeksi että mitä että? Perustuu mihin? Kunhan nyt halusivat jotain kommentoida :banghead: Nyt kun itsekin olen enemmän tuota jätkää repussa kanniskellut, niin kylläpä tuo heijausliike melkoisen oleellinen siinä hommassa välillä on, jos meinaa, että toinen viihtyy tai uni ei katkea.

Ylipäätään tämä kommentointi... mulla on menny ihan ohi se infotilaisuus, että kun lapsen pykäät tähän maailmaan, niin susta tai oikeammin tästä sinun lapsestasi tulee ihan vapaata riistaa. Kaikilla ensinnäkin on mielipide kaikesta lapseesi liittyvästä ja toisekseen jokin sanomaton oikeus tuoda se esille ja pääsääntöisesti negatiivissävytteisesti. Niinkuin tämä minun esimerkkinen hiekkapiparinen täti: mitä se sitten karjuu! Karjuu? Mun pieni lapsi, karjuu? Osaa se kovaa ääntä pitää, mutta en minä ole karjumista vielä koskaan kuullut.

Onneksi nämä yleensä osaa nopeasti ohittaa, mutta sitten kun ei jaksa eikä pysty, niin ottaa aivoon aivan mahottomasti :nailbiting:
 
Olisit Hellis vastannut tädille, että kai vauva nyt alkaa "karjumaan" kun noin happaman naaman näki :hungover:.
Musta tuntuu että meidän neuvolatäti ei yhtään siedä vauvan itkua, hermostuu heti ja kysyy onko meillä tuttia mukana. Kannattaisi varmaan jo jäädä eläkkeelle kun vaikuttaa ihan kypsältä työhönsä, joskus ei edes tervehdi vauvaa eikä hymyile sille tutkittaessa. Mihinkään kysymykseen ei saa suoraa vastausta, vaan ympäripyöreää muminaa. Kun odotusaikana kysyin imetyksestä vastasi, että minun kannattaa sitten synnärillä pyytää ohjausta :arghh:.
On se muuten ihme miten lapsettomat aina tietävät kaiken lastenhoidosta, kortittomat autoilusta ja lemmikittömät koirankasvatuksesta:wink
 
NM, no olis kyllä pitäny :p

Melkoselta hapannaamalta kuulostaa teidän neuvolantäti! Selkeesti ei paljon enää työt nappaa, liekö koskaan napannut, jos ei lapsen itkua edes siedä tai edes ota kontaktia lapseen, joka nyt neuvolakäynneillä on siinä pääosassa! Sille tädille vois sanoo, kun seuraavan kerran kyselee tutin perään, että "jaa, tarvitko, kun noin kiukuttaa?" :joyful:
 
Samaa mieltä, neuvolatädille tuttia suuhun :grin
Meille tuli flunssa kylään oikein urakalla, ensin minä, nyt tyttö ja isimieskin valittaa kurkkuaan :mad: Tytöllä valuu oikein paksua räkää nenästä:wtf:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top