Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Rupesipas sitten keskellä yötä out of nowhere potuttamaan ja pakko avautua: tuntemattomat ihmiset, jotka yrittävät arvailla, miksi lapseni itkee! Siis argh Tuoreessa muistissa yksi tapaus, joka nyt pompsahti päähän.
Istuimme pojan kanssa kahvilassa ja syötin hänelle viimeisia lusikallisia soseesta. Yhtäkkiä poika vetää hirveät hepulit ja alkaa itkemään, syy edelleen epäselvä... pahaa ruokaa, kylmää ruokaa, kuun asento väärä, kuka tietää? No, minäpä ryhdyn asiaa selvittelemään, kunnes eräs kiukkuinen täti puuttuu tilanteeseen ja käymme seuraavanlaisen keskustelun:
Kiukkuinen täti: no mikä sillä nyt on hätänä! Onko sillä nälkä?
Minä: en usko, kun juuri tässä syömme...
KT: no kuumako sen sitten on? Kuuma sen varmaan sitten on!
M: no en minä nyt kyllä usko, että kuumakaan...
KT (ääntään reilusti korottaen ja minut keskeyttäen): aijjaa no mitä se sitten KARJUU!?
M: mielellään minä tässä koettaisin sitä asiaa selvittää ja tilannetta rauhoittaa, mutta sen sijaan joudun nyt tässä käymään tätä keskustelua teidän kanssanne...
Ei täti tykännyt vastauksestani ja onneksi tilanne loppui siihen, kun käänsi minulle tuhahtaen selkänsä. Pojalle lohtutissi suuhun ja elämä hymyili jälleen. Toki yleisesti ihmiset tarkoittavat varmasti vain hyvää ja yrittävät auttaa, poislukien tuo tarinan täti, mutta silti olisi ihan kiva, kun saisi ihan itse rauhassa selvitellä, että mikä sillä kullannupulla oikein on ilman, että joutuu keskittymään ja vastailemaan toisten ihmisten arvailuleikkeihin Ja mitä luonteenlujuutta se vaatiikaan ettei vastaa tuollaisten kiukkupyllyjen kyselyihin ihan niillä ekoilla sanoilla, mitkä mieleen putkahtaa
Istuimme pojan kanssa kahvilassa ja syötin hänelle viimeisia lusikallisia soseesta. Yhtäkkiä poika vetää hirveät hepulit ja alkaa itkemään, syy edelleen epäselvä... pahaa ruokaa, kylmää ruokaa, kuun asento väärä, kuka tietää? No, minäpä ryhdyn asiaa selvittelemään, kunnes eräs kiukkuinen täti puuttuu tilanteeseen ja käymme seuraavanlaisen keskustelun:
Kiukkuinen täti: no mikä sillä nyt on hätänä! Onko sillä nälkä?
Minä: en usko, kun juuri tässä syömme...
KT: no kuumako sen sitten on? Kuuma sen varmaan sitten on!
M: no en minä nyt kyllä usko, että kuumakaan...
KT (ääntään reilusti korottaen ja minut keskeyttäen): aijjaa no mitä se sitten KARJUU!?
M: mielellään minä tässä koettaisin sitä asiaa selvittää ja tilannetta rauhoittaa, mutta sen sijaan joudun nyt tässä käymään tätä keskustelua teidän kanssanne...
Ei täti tykännyt vastauksestani ja onneksi tilanne loppui siihen, kun käänsi minulle tuhahtaen selkänsä. Pojalle lohtutissi suuhun ja elämä hymyili jälleen. Toki yleisesti ihmiset tarkoittavat varmasti vain hyvää ja yrittävät auttaa, poislukien tuo tarinan täti, mutta silti olisi ihan kiva, kun saisi ihan itse rauhassa selvitellä, että mikä sillä kullannupulla oikein on ilman, että joutuu keskittymään ja vastailemaan toisten ihmisten arvailuleikkeihin Ja mitä luonteenlujuutta se vaatiikaan ettei vastaa tuollaisten kiukkupyllyjen kyselyihin ihan niillä ekoilla sanoilla, mitkä mieleen putkahtaa