Valitusvirsiä

S

suvitus

Piirimestaruustason postaaja
Täällä on tähän asti ollut tosi positiivista kirjoittelua, ja hyvä niin! Mutta silti uskoisin, etten ole ainoa, jolla joskus meinaa vähän hermot mennä :wink Ja silloin on parempi välittää foorumilla ja saada asia pois systeemistä kuin jäädä jurputtamaan! Tähän siis kootut valitukset! (Älkääkä jättäkö mua yksin tähän ketjuun)

Meillä on nyt vähän haastavampi vaihe, kun poju on tosi usein kärtty. Sellaista ihme käninää ja äninää ja missään ei ole hyvä. Eihän hän tietty tahallaan, mut aikas voimia kuluttavaa vanhemmille! Usein syynä on liian lyhyeen jääneet päiväunet ja sitten tuntuu menevän ikuisuus sellaisessa "ei nukuta - väsyttää - ei nukuta" -limbossa ja päivä menee hukkaan. Tänään nukkui kerrankin hyvät pitkät päikkärit ja silti valitusta. Onkohan hampaat syynä sitten? Onneksi illalla oli oma iloinen itsensä, niin ei ärsytysfiilikset jääneet ainoiksi :) Onko muilla tällaista?
 
Ärtyisyyttä ei ole täällä esiintynyt pojun toimesta, ehkä sitten ruvetaan äksyileen, kun hampaat rupee puskeen läpi.

Mutta mä en jaksa, kun tuo vaipanvaihto on niin vaikeeta nykyään! Ja pukeminen. Ja riisuminen. Pyöritään hyöritään, potkitaan, heilutetaan käsiä, käännytään kyljelleen ja mahalleen ja taas selälleen, kurotellaan pään päälle, koitetaan nousta istuun... Ja sama homma, jos koitat sylissä vaihtaa. Härvän härvän vaan! Mä en voi sille mitään, mutta se on tosi raivostuttavaa :nailbiting:
 
Ja samaa oon miettinyt, että täällä kyllä on todella positiivinen meininki ja hyvähän se tosiaan on :) Kuitenkin hyvä olla ketju myös näille ärsytyksillekin, niitä nyt kuitenkin väkisinkin vastaan kaikille tulee.
 
Joo tää ketju oli hyvä, koska aina on varmasti jotain mikä ärsyttää! Meillä ei ylimäärä kitinöitä ole, ehkä hampaiden tulo sitä hieman aiheutti, meni kyllä ohi kun hampaat olivat kunnolla nousseet.
Itselläni on vähä sama ärsytyksen aihe kuin Hellis sinulla, jatkuva veivaaminen ja tietynlainen jäykistely pukiessa tai riisuessa ärsyttää! Sitten on myös se kun ruuan jälkeen pyyhitään tai pestään naama, ni johan riemu repee :shifty:
 
Täällä kans sama ongelma pukemisen, vaipanvaihdoin yms. kanssa. :D Otan aika huumorilla homman, mut joskus kans vähän pännii kun on väsynyt.

Eilen olin vähän surkuna kun poika meni huonoksi toissapäiväisistä rokotuksista, lähinnä kävi kyllä sääliksi kun näki että toisella on paha olla eikä oikein osannut auttaa muuten kuin pitämällä sylissä/kantamalla. Tosi väsynyt oli sitten illalla kun oli kanniskellut poikaa aamusta asti, eikä päikytkään oikein maistuneet.
 
iltatähti2015, naaman pyyhkiminen ei täälläkään suju kovin mallikkaasti... miten voikin pieni ihminen saada itsensä niin mutkalle ettei vaan naamaa sais putsattua :p Nyt hankin "kestotalouspaperia", sillä antaa jotenkin vähän paremmin pyyhkiä. Eli siis ihan kankaanpalasia joku ystävällinen sielu oli ommellut kiinni toisiinsa ja minä kiitollinen ihminen ne ostin :)

tai yang, onneksi itsekin jaksaa huumorillakin suhtautua, mutta sitten kun ei jaksa, niin aaaaargh :mad: Tuo on kyllä kurja tunne tosiaan, kun ei oikein saa toista mitenkään autettua... tietysti se syli ja läheisyys ovat ne kaikkein tärkeimmät ja parhaimmat lääkkeet :Heartred

Sori, rupesin hempeileen potutusketjussa :grin
 
Muokattu viimeksi:
Hellis: Aika hyvä idis, mistä tuollasia löysit? :p Meillä nimittäin tulee aika raivo, vaikka kuinka pehmeellä paprulla menis naamaa pyyhkimään :grin kun näkeekin et nyt se ottaa paprun ja aikoo pyyhkiä :stop: :hilarious: vesi on aika sama, vaikka muuten vedestä tykkääkin!
 
iltatähti2015, ja niillä muuten lähteekin paljon paremmin kaikki möhnät irti naamasta ja pikku kätösistä :) Nuo löysin sieltä nimeltämainitsettomasta paikasta ryhmästä Sormiruokailijat, joku niitä siellä teki. Lisäksi niitä on ollut ainakin saman paikan Ommeltujen vaatteiden kirppis -ryhmässä. Myös joissain käsityöliikkeissä olen sellaisia nähnyt.
 
Kohta katkeaa kamelin selkä. Entä jos en vaan jaksa enää heräillä kahden tunnin välein syöttämään ja joka toisessa välissä ekstrakerran rauhoittelemaan? En jaksa en jaksa en suostu!!! Argh. Voihan väsymys. Kun joskus saisi edes kolme tuntia nukkua ilman että jonkun muun (väsyneen miehen tai ylikiltin äitin) tarvitsee valvoa..
 
En jaksa edes valittaa... Väsymys ja arjen rankkuus vie mehut. Onneksi tuleva viikko on viimeinen viikko miehen sairaslomaa. Sitten lähden vauvan kanssa viikoksi oman äitini hoitoon. Viimeiset 5 viikkoa ovat olleet aivan kamalaa aikaa. Ei mulla muuta.

Lisäksi viikon päästä vauva 6 kk. Sana "unikoulu" kuulostaa ihanalta.
 
Minäkään en jaksais olla enää tuttina öisin. .. mutta kun neiti ei suostu nukkumaan muuta kuin kainalossa tissi suussa. Ja voi luoja että olen yrittänyt! Jostain syystä ei vaan nuku: havahtuu, kitisee, itkee ja huutaa. Jos meinaa saada edes vähän nukkua niin tissi suuhun. Ja oma selkä on ihan paskana.

Btw: Huippu idea tämä ketju
 
Kun pukeminen pännii vauvaa niin pännii se äitiäkin, kaikki menee siihen asti kunnes... kypärämyssy! tai ulkovaatteet muuten.

Aamut kun herätään niin on ihania, vauva hymyilee ja nauraa ja syö, menee tunteroinen ja helvetti on irti, on nälkä ja nukuttaa mutta ei halua syödä eikä nukkua, eli siis... :mad: lopulta vauva huudon jälkimainingeissa syö ja nukahtaa tissille, 20-40min ja sitten herätään taas niiiiiiiin aurinkoisena :grin

Meni taas usea yö tuttina, mutta viimeyönä 5h unipätkä ja siitä 2h+2h woop woop, jaksaa taas tutittautua! Vaikka siis joo se on tosi raastavaa yöstä toiseen.
 
Toinen kun nukkuu niin toinen huutaa. Hyvässä lykyssä se kumpi oli nukkunut, herää toisen huutoon. Ihan mahtavaa, varsinkin aamuyöllä.
 
^ Kahden lapsen iloja. :D

Päikyt on tosi out. Kun lasken sänkyyn nukkumaan, vaikka oon itse vieressä, alkaa heti huuto "eiii nukkumaan ei en halua" eikä se siitä uneksi muutu millään. Hieroo silmiä ja kitisee mutta nukkumaan ei mennä. Kaksi päivää menty yhdillä lyhyillä päikyillä eikä tää päivä näytä erilaiselta... Yh.
 
Poju ei juo enää tuttipullosta. Pari viikkoa kärtynnyt kun 4 hammasta tulee kerralla. Ei malta juoda tissistäkään päivällä tarpeeksi joten öisin tankataan 2h välein. Pötkylä painaa kohta 9kg ja ei viihdy kuin kantorepussa.. posket meni punaisiksi ja vähän karheiksi joten nyt taas pelkään allergioita. Pamautti eilen päänsä sängyn laitaan ja hällä on musta silmä. Hävettää viiä huomenna seurakunnan kerhoon..

Ah, helpotti. Nyt äkkiä nukkuun.
 
Mä säikähdin kanssa tosi punaisia ja karheita poskia. Liittyivät "vain" hammasteluun ja viileneviin keleihin, kosteaan suunympärykseen (jota tutti hautoi, vaihdoin MAM air-malliin).

Yöllä viihtyy pitkään tissillä, itkee vähän jos yritän irrottaa. Tämäkin hampaisiin liittyvää. Ehkä tuttipullosta vierottuminen johtuu myös Anime hampaista vaan. Varmasti suu kipeä kun monta hammasta tulee kerralla. Kipulääkettä, tissiä ja sulle tsemppiä!

(Sorry, mulla ei oo nyt valituksen aiheita.)
 
Ärsyttää neuvola. Ei ollut oma terkka, mutta varmaan samanlaista olisi hänenkin habituksensa ollut. Kun eikö neuvolan pitäisi nimensä mukaan olla paikka, jossa tarpeen tullen neuvotaan, eikä käskytyslaitos? Minua siis käskettiin lopettamaan yöimetys. Tai suuresti painostaen kehotettiin. Ei minulta kysytty, että miten olen kokenut yöimetykset, että onko rankkaa ja että miten olen ajatellut asian kanssa tehdä, vaan suorilta vain sanottiin, että "joo kuule, nyt rupeat sitten lopettelemaan." Joo kuule, en ole lopettelemassa, kun vauvantahtisesti mennään. En koe tarvetta holhoukselle, olenhan ihan jo (anteeksi törkeähkö ilmaisu) karvaperseämmä, joka nähnyt maailmaa. Vaikka onkin mun esikoinen, niin silti. "Ei sen vauvan kuule enää oo yöllä nälkä." Hienoa, terkka on ajatustenlukija! Tai tuskinpa on, olisi voinut hieman poskia kuumottaa, jos olisi mun ajatukset siinä vaiheessa lukenu.

:mad:

Kaippa voin samaan syssyyn puhua toisestakin imetykseen ja neuvolaan liittyvästä asiasta. Olen tässä noin viikon verran läpikäynyt eräänlaista imetyspettymystä. Tai ehkä oikeammin kiinteiden aloitus -pettymystä. Mullahan oli haluna ja ajatuksena ensin, että täysimettäisin 6 kk. Noh, minuthan sitten peloteltiin perseettömäksi neuvolassa silloin ja annettiin ymmärtää, että suurinpiirtein pilaan koko lapsen, jos en kiinteitä aloita 4 kk iässä. Oikeasti siis minulta riistettiin se kaikki luottamus itseeni ja imetykseeni ja sokeasti sitten muutin käsityksiäni ja neuvolan ohjeiden mukaan sitten mentiin, toki soveltaen ja määrät huomattavasti paljon pienempinä pitäen. Nyt tuon 6 kk iän lähestyessä pääni jotenkin kohosi pinnalle ja iski rankka pettymys. Ehkä itseeni, kun en osannut olla vahva ja tehdä niinkuin minusta tuntui oikealta. Eihän näille asioille enää mitään voi, mutta pettymys tämä silti oli. Miten annoinkin itseäni noin pelotella?

En tarkoita, että kukaan kiinteillä olisi vauvaansa pilannut tai neuvolan ohjeita noudattamalla tehnyt hallaa omilleen. Tarkoitan vain, että ohjeiden antamisen tyyli oli minun kohdallani niin rajua, että luovuin omista ajatuksistani, jotka erosivat neuvolan ohjeistuksista.

Huoh :sorry: Onneksi nyt jaoin tämän tänne, melko paljon pyörinyt päässä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top