Valitusvirsiä

Hellis, ole itsellesi armollinen. Ekan kanssa on opettelua. On niin paljon muiden (ammatti-ihmisten) tietoon luottava ja miksei olisi. Pitäisi saada olla. Neuvolakommenttisi ovat valitettavan totta. Neuvot, jota siellä jaellaan on valitettavasti monesti vuodelta emalivati ja Vitol-tippa. Anna palautetta terkan esimiehelle. Vetoa THL/WHO imetysohjeistukseen. Ajattele positiivisesti: seuraavan vauvan kohdalla tiedät ja teit nytkin parhaasi ja opettelet äidiksi! Luotat itseesi tästä eteenpäin paljon enemmän, koska oot selkeesti valistunut ja valaistunut! Jonkunlaista harjoittelua se on joka lapsen kanssa.

Mua ärsyttää ystävät, joiden mielestä henkinen napanuora vauvaan pitäisi jo katkaista ja imetys lopettaa. Vissiin pitäisi töihinkin palata. Haistakoot. Äkkiä se on minunkin kanssatovereilta naisilta unohtunut millaista on olla pikkuvauvan äiti. Että kiitos empatiasta sinne. Jotenkin sieltä huokuu se, että ihan tavis perhearki ei ole arvokasta kaikkien mielestä.
 
ARGH. Poika tekee hampaita tai jotain koska ruoka ei kiinnosta ja kiukuttaa jatkuvasti, iltaa kohden pahenee kun raukka ei mene päivällä unille ja siihen päälle väsykiukut niin hohhoijaa. Pitää varmaan yrittää pistää yöunille jo viideltä, ja herää sit neljältä aamulla. Argh tätä huutoa..
 
Hellis: Olen sanaton ja raivoissani sun puolesta :mad: Miks ei saa omaa lastaan kasvattaa ja hoitaa niin kuin itse parhaakis näkee, aina mennään jonkun kaavion ja olettamuksien mukaan:mad: aina on joku paremmin tietävä kuin itse lapsen äiti :mad:

Että sanotaan yöllä lapselle, ei tule tissiä tai maitoa on pärjättävä ilman aamuun tai että ei isot pojat/tytöt enää yöllä syö :sour:
Todella harmillista että sinulla on tälläiset neuvola kokemukset takana! MUista että olet paras äiti lapsellesi ja olemme valmiita tekemään heidän puolesta mitä vain :Heartred Tsemppii sulle näiden ajatusten kanssa ja voithan aina kertoa näistä harmistuksista ja antaa palautetta. Osaisivatpahan ensikerran asennoitua eri tavalla!
Koitetaan muistaa että me itse tiedämme mikä on parhaaksi lapselle sanoi muut mitä tahansa!
 
Kiitos Guang Xi ja iltatähti2015 kauniista, viisaista ja oikealla lailla kovista sanoista :Heartred

Tottahan se on, että itselleen pitää osata olla armollinen. Nyt meni näin eikä tässä nyt ihan metsään onneksi menty. Imetys kun jatkuu vielä, niin nyt jatkan täysin oman pääni mukaan, tai oikeammin pojan pään mukaan, eli lapsentahtisesti :Heartblue Pahiksena yöimetyksiä jatkaen ja tissille nukuttaen, tämäkin kun minulta kiellettiin.

Neuvolamme tuntuu tosiaan junnaavan kaukana nykyhetkestä. Kas kun ei vielä päälle kehoittanut huudattaa vauvaa, että keuhkot vahvistuu :shifty: Palautetta laitan, heillä on jopa meneillään jokin palautekampanja.

GX, kuulostaa tympeältä ystäviesi ajattelutapa. Tavallinen perhearki kun kuitenkin on oikeasti sitä hienointa ja arvokkainta aikaa. Töitä nyt ehdimme jokainen tarpeeksi tehdä ihan varmasti vaikka sinne töihin ei ihan heti synnytyslaitokselta juosten palattaisi. Lapsuus kuitenkin on korvaamatonta aikaa eikä sitä rahaa tahkoamalla saa korvattua tai takaisin ostettua. Mokomatkin ystävät. Kuulostaa kuitenkin myös tutulta. On minuakin ihmetelty, kun en vieläkään ole pidempään ollut lapsen luota pois iltaa istumassa. Vieläkään? Jätkä on hätinä puolivuotias. Pöh.

iltatähti2015, tuopa tosiaan aivan älytön ajatus, että siinä sängynlaidalla istua kökötät sitten tissit maidosta tihkuen ja korvatulppia hamuillen, että kun "ei sun rakas nyt vaan voi olla nälkä, kun neuvolantäti sanoi niin." :meh:
 
Joo ja täällä ilmottautuu kans yksi "huono" äiti kun ei saa persettään nostettuu iltaa istumaan :wink eikä ole lähiaikoinakaan aikomusta :happy: Onneksi voimme täälläkin jurppasta :happy:
 
Kyllä. Ihan hirveä ämmä olen kun en minäkään halua baariin. Ihanaa, että sille jaksaa joku aikuinen ystävä tuhahdella ja pyöritellä silmiään.
 
Hellis. Tosiaan, kuuntele lasta niinkuin olet tähänkin asti tehnyt, se kyllä tietää ja kulkee edelleen täysin vaistojensa varassa äitiin luottaen :love7

Ja multa tulee tällainen lohdutuksen sana, että niinkin voi käydä kuten meillä, että 6kk ja 1 viikon vanhana neitin yöt tissi suussa loppui taas ainakin hetkeksi, yhdellä tai kahdella yösyötöllä menty jo viikko, nyt nautin taas tästä hetkestä :smug:
 
Ihana kun jaksatte täysin voimin yösyömisiä ja herätyksiä! Minä taas olen niiden kanssa hajoamassa, olen päivisin kävelevä zombie. Kunhan saan kunnon iltarutiinit iltapaloineen tyttöön iskostettua, ja jos edelleen herää 1-2 h välein tissille (ei rauhoitu muulla) niin unikouluhan se meillä on edessä. Olisin paljon parempi äiti, jos saisin nukuttua. Nyt en jaksa käsitellä rakasta vauvaani, jos hän on vähänkään enemmän kitisevä. Harmittaa.
 
kuukiurustakesään, 1-2 tunnin välein herääminen on varmasti todella kuluttavaa ja väsyneenä zombiäitinä ei varmasti jaksa edes sitä omaa rakastaan kitisevänä kuunnella. Uni vain on äärettömän tärkeää ihmiselle. Unikoulu teille tuo varmasti niin kokonaisvaltaisen parannuksen arkeen ja oloihin, että se on juuri oikea ratkaisu teille :):Heartred Kyllä äidinkin pitää saada se uni, niin jaksaa ilolla sitten hoitaa sitä omaa pötkyläänsä. Itse olen vain muutamia kertoja kokenut tuollaisen yön ja jo sen yhden yön jälkeen olen kokenut noita hajoamisen tunteita. Jatkuvana päällä se olo, niin huh! Sympatiat sinulle ja toivottavasti unikoulu toimii ja tuo teille avun niin, että äitikin jaksaa paremmin :Heartpink
 
Meilläkin heräillään tosiaan syömään parin tunnin välein, ja useimmiten väleissä vielä kerran-pari. Nyt on mennyt muutama yö paremmin, varmaankin iltapuuron takia. Meilläkin alkaa unikoulu heti, kun vähänkin näyttää siltä, että ei ihan hirveän nälkäinen ole, nyt syö yöllä vielä aikamoisia määriä. Tosin ehkä sitten tankkaisi päivällä, jos ei yöllä söisi niin paljon.. Niin tai näin, en jaksa enää kauaa tätä heräilyä!
 
Kuukiurustakesään ja Suvitus: Samoin unikoulu olis täälläkin edessä jos noin vähillä unilla mentäis ! Pari tälläistä yötä on tullu koettuu ja kyllä siinä meinas usko loppua! Toivon mukaan unikoulusta on teille hyötyä, kyllä äidin täytyy päivälläkin jaksaa :Heartpink
 
Hermot menee kynsiä leikatessa. Mun käsiä potkitaan, taputetaan jne. koko toimituksen ajan. Ei kyll pultteja vedä toimenpiteestä, mutt häiriköi pahasti. Sen verran herkkäuninen poika (äitiinsä tullut) etten pojan nukkuessa niitä voi leikata.

Viime yönä meinas hermot mennä meidän yökukkujaan. Vasta klo 2 suostui nukkumaan. Ei muuten, mutta itse jouduin heräämään klo 6 kouluun seminaariin. Silmät ristissä koulussa....
 
Meillä viilataan kynnet, ei onnistu leikkaus kun niin heiluu mutta lasiviilalla kun viilaa niin viilaa pehmeesti ja vauva tarkasti seuraa toimenpiteen alusta loppuun :rolleyes:
 
Voi helvetti. Muutaman päivän ajan ei nappaa oikein mikään, kaikelle huudetaan (jos ei heti niin parin minuutin päästä), missään ei oo hyvä (sylissä, lattialla, sitterissä, vaunuissa, liinassa, repussa,...), koko ajan hirveä hilluminen päällä ja päikkäreitä ei nukuta. Mulla on siis kolme (vai neljä..) viimistä päivää mennyt siinä että kuuntelen huutavaa vauvaa ja yritän kaikin mahdollisin tavoin saada sitä tyytyväiseksi, yleensä onnistumatta. Näyttäisi siltä että pojalle on puhkeamassa ylähampaat, mut siis voi saatana kun ei panadolikaan auta. Mietityttää jo onkohan jotain muuta vialla.
Ja kaiken lisäksi mies on isyyslomalla ja makaa alakerrassa katsomatta tv:tä. Koko hereilläoloajan. Ei voi päivässä viittä minuuttia pidempään pidellä omaa lastansa sylissä, ai että ottaa pannuun.

Onnistuin vielä hienosti mokaamaan eilen ja menin laittamaan vauvan SEKUNNIKSI sitteriin ilman valjaita kun käännyin ottamaan tuttipulloa kaapista, ja raukka käännähti ja tippui lattialle. Hirveä itku siitä hetkeksi tuli, mutta taisi vaan lähinnä pelästyä kun ei tullut mitään näkyvää jälkeä ja oli jopa hyväntuulinen (hetken..) sen jälkeen. Mutta tosi paskamutsi-fiilis siitä vieläkin.

Tosi surkeita päiviä ollut, oispa huominen parempi.
 
Meillä leikataan kynnet piirrettyjen edessä :D Meillä ei oo telkkari yleensä koskaan auki pojan hereilläollessa, niin piirretyt liimaa syliin aivan paikalleen siksi hetkeksi, että saa kynnet leikattua! Meilläkään ei mitään toivoa leikata nukkuessa..

Voi tsemppiä tai yang! Toivottavasti menee pian ohi ja on taas mukavampaakin aikaa :sad001 Tuo on niin raastavaa.. Ja hatunnosto sinulle ja muille, jotka pärjää yksin, itse oon ihan helisemässä yksinäisen päivän jälkeen, enkä pärjäisi ollenkaan ilman miestä, joka hoitaa enemmänkin kuin puolet! Etkä ole paskamutsi, tuskin tuollainen pikkutipahdus edes sattui, ja vahinkoja sattuu kaikille. Itse tein pari viikkoa sitten sen klassikkomokan. Eli käänsin selkäni sekunniksi, kun lapsi oli hoitopöydällä. Alusta siis pesukoneen päällä ja sellaisessa kolossa, ettei sivuille pääse, toi väärää turvallisuudentunnetta. Mutta siinä sekunnissa meidän vauhtihirmu ehti kääntymään ympäri ja peruuttamaan niin että tippui jalkopäästä lattialle :sad001 Voitte varmaan kuvitella fiilikseni! Mutta poika oli kunnossa, itku loppui lyhyeen. Käytiin toki heti lääkärissä, ja sanoi et pienet vauvat on onneksi kestävää tekoa. Ei sille mitään voi, että näitä voi tapahtua, vaikkei saisikaan.
 
Tsemppiä Tai Yang!!! Saisitko ketään kaitsemaan vauvaa, että pääset johonkin itekseen hengähtämään?
 
Muutettiin juuri toiselle paikkakunnalle ja lähipiiri asuu parin tunnin ajomatkan päässä.. Kyllä mä pärjään, mut joskus tulee näitä hetkiä kun vituttaa pärjätä.
 
Aina ei myöskään tarvitse pärjätä, eli kysyin neuvolasta perhetyöstä, oikeus on nykyään saada apua ilman mitään lastensuojeluasiakkuutta tai vastaavaa. Usein juuri tuollaisissa tilanteissa kun apua ei ole läheisiltä saatavissa. Ja varsinkin jos on käytännössä yksinhuoltaja. Toki ensin voisit yrittää saada miehesi ymmärtämään, ettei voi sanoutua irti hommasta :/
 
Minulle on neuvolasta suositeltu perhetyöntekijää jo pari kertaa, meilläkään kun ei sitä lähipiiriä täällä ole. Eka kertaa siitä mahdollisuudesta kerrottiin eka käynnillä, kerran sitten supersurkean yön jälkeen istuin neuvolakäynnillä itku silmässä niin terkkari kovin lämpimästi suositteli, että saisin vaikka nukkua jos perhetyöntekijä olisi vaikka lasten kanssa ulkoilemassa sillä välin. Viime käynnillä myöskin otti puheeksi perhetyöntekijän. On vaan jotenkin tosi kova kynnys. Ajatus siitä, että pieni tyttäreni parahtaa itkuun vieraan ihmisen hoivissa tuntuu ihan kauhean pahalta, tytöllä on nyt kovin arka vaihe. Eihän toki loputtomiin voi välttää "vieraan hoivaa" eikä siitä itkemisestä kukaan säry, mutta en nyt vielä näe välttämättömäksi. Tietysti eihän tilannetta ja omaa jaksamista pidä päästää siihen asti, että se on välttämättömyys...
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top