Valitusketju!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gnome
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
oletteko Isabella ja Apila yrittäneet kotikonsteja kääntymiseen? esim asentoja, netistä löytyy paljon materiaalia ja toisilla on jopa auttanut :)
 
Minä oon tehny niitä "asentohoitoja" ja vyöhyketerapiaakin on miettinyt, jos se auttais. Mutta tää vauva on siitä jännä, että kyllä se välillä on myös poikittain mahas pääalaspäin, mutta sitten aina asettuu kuitenkin istumaasentoon kun rauhoittuu.. Samoin käännössäkin lääkäri sai kyllä vauvan pääalaspäin, mutta samantien kun päästi vauvasta irti, niin vauva oikein pomppasi takaisin lempiasentoonsa, eli istumaan :) mulla on vaan sellainen tunne, että tää kerta tykkää olla pää ylöspäin, niin ei suostu ainakaan jäämään pääalaspäin, on muuten sen verran jästi ;)
 
Kesäbebe täytyy varmaan vaan luottaa siihen että kyllä me sitten tiedetään ;) no, mä ajattelin olla kotona mahd pitkään ja jos ne meinaa passittaa silti vielä kotiin niin meen sit duunipaikalla kahvihuoneeseen kärvistelemään (oon siis keskussairaalalla ite töissä). Ei ne mua siellä kauan kattele.... :) en kyl kotiin asti lähde ellei supistukset kokonaan lopu. Tosin mun kohdalla taitaa käynnistäminen olla edessä jos perinnöllisyyttä ajatellaan. Oon kolmesta nuorin ja kaikki ollaan yliajalla käynnistettyjä... Eikä edes parin päivän kattoremontti isännän kans kaksin saa supistuksi aikaan juurikaan. Viikkoja on kuitenkin jo 37+3... No yritetty on ainakin puuhastella normaalisti.
 
oon yrittänyt jotain kotikonsteja mutta ei auta! pikkuinen tykkää olla samassa asennossa vaan :oops: ollut samassa asennossa ekasta ultrasta asti, eikä merkkiäkään että haluaisi muuttaa asentoaan.:rolleyes:
 
Isabella hui että kuulostaa kyllä karmeelle! Ite kai täytyy olla tyytyväinen kun vauva viihtyy pää alaspäin, se roikkuu niin alhaalla tuolla että välillä tuntuu että pää jää jalkojen väliin puristuksiin
 
Joo, kuulostaa kyllä aika pahalta. Varsinkin kun ittelä on maha kokoajan tosi hellänä kun supistelee niin palon, niin jotenkin tuntuu ihan hirveeltä, että noin runnottais. Onnistuskohan sellanen ulkokääntäminen edes jos koko ajan supistelee?
 
Nitti, lääkäri ekaks koitti ilman lääkettä sen tehä ja kohtuhan heti veti ittensä ramppiin niin ei onnistunut. Sitten sain supistuksen estoon lääkettä pistoksena ja makoilin pää alaspäin 30 min. Siitä lääkkeestä tuli vapina ja sydämentykytystä sivuvaikutuksena, kohtu pysy kyllä yllättävän "rentona", mutta kovasta runnomisesta johtuen supisteli aina välillä.. Nyt on kaikki lihakset jalkoja myöten tosi kipeinä, varmaan siks kun lihakset oli ihan jännittyneenä ja jalat meinas pakosta mennä aina suoraks ja yks vääntää samassa jalkoja koukkuun.. Ei toi mun kohalla kyllä kuulosta kirjallisuuden ulkokäännöltä.. Mulla jäi kyllä traumoja koko touhusta, meinaa vieläkin vaan itkettää.. No jospa tästä pian pääsis yli :sad001
 
Ei se oo ihmekään että on paha mieli tollasesta! Pystyisitköhän puhuu siitä seuraavalla neuvolakäynnillä tai sitten kun sulla on se seuraava aika?
 
Aika rajulta touhulta kuullostaa tuollainen ulkokääntäminen, ei yhtään ihme, että Isabella olet tapahtumasta järkyttynyt! Inhottavaa myös, ettei heillä ollut aikaa kertoa sinulle perätilasynnytyksen ja sektion riskejä ja etuja. Olishan se nyt ollut tosi tärkeää, että olisit voinut jo itseksesi miettiä vaihtoehtoja, jos valintatilanteeseen joudut. Voimia odotteluun!
 
Kiitos myötätunnon osoituksista kaikille:Heartred
Yritän keksiä itelleni jotain mileistä tekemistä, että ei tulis ajateltua koko tapahtumaa. Kummasti vaan vauvan potkut saa mun ajatukset taas siihen, kun sitä on runnottu. :( En tiiä, tekeekö osaks hormoonitkin tän, että oon näinkin paljon pois tolaltani?
Elisinha80, mulla on seuraava aika viikonpäästä äitipolille ja pelkäänpä vain, että se on tolle samalle lääkärille. Sille ei kyllä tuu mieleenkään kertoa tuntemuksista, kun siis sehän näki kun itkin siinä tutkimuspöydällä, kun se teki sitä ulkokääntöä ja sen toimenpiteen jälkeen olin aivan shokissa koko touhusta, että vaan itkin ja tärisin, niin se lääkäri ei asialle notkauttanut olkapäätäänkään. Sano vaan että yritetään viikon päästä uudelleen! Hohoijaa....
Mun pitää kyllä perua äitipolin päällä oleva neuvolaaika, jos siinä saisin samalla sanottua edes terkkarilleni. En tiiä..
 
Juu ymmärrän kyllä ettet halua kyseiselle lääkärille asiasta puhua! Olis varmaan hyvä että saisit kokemuksen jonkun kanssa käsiteltyä, vaikka sitten kätilön tai terkan. Musta toi on just niin törkeetä että toinen itkee kun sattuu niin paljon eikä lääkäri noteeraa mitenkään!!! Jotkut lääkärit pitäisi kyllä laittaa vuorovaikutus- ja empatiakurssille...
 
Meillä (etelä-savossa) synnytysvalmennuksessa oli tunnin luento ja sit kierrettin tiloja.
Asennoista, lääkkeistä, lääkkeettömästä kivunhoidosta, kaikesta puhuttiin.

Sairaalaanlähdöstä sanoivat että heti, jos lapsivesi menee ja on vihreää. Jos supistuksia, niin se oli toi sama 5-10min ohje. Kuulema ennätän minäkin hyvin, jos silloin lähtee, vaikka matka sairaalaan noin tunnin (rajoitusten mukaan)
Tai jos ei jaksa enää kotona, saa lähteä aikasimmin, sitten on vaan riski että laitetaan takas kotiin. Niin ja jos lapsivesi menee ja supistukset ei ala olikohan vuorokauden sisällä.

Piti eilen soittaa muuta asiaa sinne synnytysosastolle, ja hyvin ainakin meillä sai puhelimitse kätilön kiinni, joten luulen, että soitan ensin kun alkaa sille tuntua. En teidä miten tilanne nyt muuttuu, kun vauva onkin kääntynyt perätilaan.
 
Se tunne, kun katsot peiliin ja ajattelet että:"Voi miten kivalta tänään näyttääkin tuo tuleva äiti tuolla peilissä. Nyt ei ole tainnut tulla painoakaan ja olisiko peräti niin, että on vähän tippunutkin painoa kun ei ole tullut herkuteltua ja vettäkin on juotu."

SE TUNNE, kun erehdyt sitten menemään sille vaa'alle ja huomaat, että paino on TAAS noussut tasaisen tappavasti. Murahdat vaa'alle ja puet vaatteet takaisin päälle, kun olit omassa pienessä mielessäsi ajatellut yllättyä todella positiivisesti näkemistäsi lukemista puntarissa vähentämällä vielä vaatteetkin tulevasta lukemasta!

...Että tämmöstä :laughing021
 
Täällä ärsyttää juuri tällä hetkellä helteet ja se että omalla takapihalla ei ole vesipistettä (muuten ois saletisti joku uima-allas jonne miekin mahtuisin, nyt täytyy uittaa varpaita pojan kahluualtaassa), oma jaksamattomuus (koiran lenkit on typistyneet varttiin aamuisin, onneksi voi ulkoiluttaa vapaana pihalla) tehdä yhtään mitään, autottomuus (mies käy töissä perheen ainoalla autolla, toista ei normisti tarvi, ei kande ostaa) ja se kun olen niin kiukkuinen koko ajan. Lapsi rukka saa kohta traumat, onneksi kiukuttelee takaisin :D Vielä ois sellaset 6 vkoa laskettuun aikaan. Toivon et tää menis ihan täysaikaiseksi mut ahdistaahan se kun olo on kuin valaalla. Vaikka kiloja kai joku 15 tullut "vain" ja maha kohtalaisen pieni.
 
Tämä on ihan hirveetä, kun yrität käydä nukkumaan, mutta jalanpohjat iskee tulta!! Mites tässä nukut, kun ei pysty paikallaan olemaan......

Sent from my Nexus 4 using Vau Foorumi mobile app
 
Isabella, joskus nuo lääkärit on kyllä niin tunteettomia ja ihan pahamieli sinun takia kun pelkästään ajatteleekin asiaa omalle kohdalle. Toivottavasti kaikki menis kuitenkin hyvin loppuun asti. Tsemppiä ja voimia loppu raskauteen!

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Alotta, onpas jännä et on noin erilaista siellä päin savoo. Täällä kuulema koko pohjoinen savo käy tuolla kysissä valmennuksessa niin nth sano et siellä voi olla jopa 200 ihmistä yhtä aikaa et ei ole mahdollisuutta päästä kiertämään niin isolla porukalla. Mun mielestä noi jutut pitäis olla niin et enskertalaiselle pitäis olla vähän intiimimmät keskustelut ja paikkojen näytöt kun tosiaan sitä ihan ummikkona menee isoon sairaalaan eikä tiedä mistään mitään! Tosi harmi ettei tota valmennusta voi toteuttaa pienemmällä porukalla.. Mä olen päättänyt etten aio ees mennä sinne.

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
hanski_ joo mieskin mua yritti lohdutella, että se lääkäri teki vaan työtään eikä sen syvällisemmin ajatellut, että "potilaskin" on kuitenkin ihminen. No mutta eteenpäin, koitetaan selvitä siihen asti, että nyytti on sylissä. Sitten alkaa taas uudet ihmettelyt, kun on vauva maailmassa :):Heartpink
 
Mä en jaksais enää oottaa, vaikka pakkohan se on... On niin paljon kaikkea oireita ettei vaan enää jaksais. Kaiken lisäksi toi vauva on TOSI alhaalla, tuntuu että sen pää tulee jo kohta 'vahingossa'. Noh, pitää yrittää käydä vaikka uimassa vielä kun voi, jos se piristäis. Muuta kuin vesiliikuntaa ei enää pysty tekee
 
Muakin niiiin kypsyttää jo tää turpea oleminen. Kaiken lisäks en oo yhtään vakuuttunu, että vauva on vielä edes laskeutunu. Oon yrittäny tota vatsan muotoa tarkkailla valokuvien avulla, mutten kyllä huomaa mitään muutosta. No, ens viikolla neuvola, et toivottavasti täti on mua viisaampi tässä asiassa. Vauva sais kyllä jo ruveta muuttopuuhiin...
 
Takaisin
Top