Koskahan tää hormoonisekoilu ihan oikeasti loppuu? Mä olen koko ajan ihan helvetin rasittava. Ensin oon ihan hyvällä tuulella ja sitten tulee joku, tyyliin mies ei kuule jos sanon jotain (se ei kuule koskaan mitään, kun se ei keskity mihkään muuhun kun tietokoneeseen) ja joudun TAAS toistamaan, mutta sen sijaan, että sanoisin edes neutraalisti, mun on pakko vetää kilarit. Toki vauvan takia nielen raivohuudon ja tyydyn kusipäiseen tiuskimiseen, mutta sisälläni mä huudan niin kovaa kun ikinä lähtee ja tuntuu että aivot sulaa raivoon. Eilen aamulla huomasin, että mies oli jättänyt kortisonivoiteen huoneenlämpöön ja voi vittu sitä huudon määrää! Teatraaliseen tyyliin vielä heittelin sitä tuubia olkkarissa..
Onhan mies ihan urpo ja unohtaahan se varmaan oman päänsäkin, ellei se olis siinä kiinni, mut kyl se on aina ollut sellanen, eikä se tällästä raivoa ole aiemmin saanut aikaan. Mä käyttäydyn samallalailla kun joskus silloin nuorempana, kun söin e-pillereitä. Oon ihan oikeasti helvetin rasittava kiukkupylly, ja totaalinen tuuliviiri.
Miehellekin räksytin taas eilen ja koko päivän ja ihan helvetin tyhmistä asioista. Sinänsähän se on ihan ok tieto,että edes osa mun teiniaikaisista rageista oli ilmeisesti pillereiden syytä, oon sitä epäillyt aiemminkin,mut ei se sinänsä lämmitä, kun oon tällänen nyt.
Eihän tää jatku koko imetysaikaa tälläsenä? Edes mä en kestä itteäni, miten sitten toi mies jaksais tällästä katella? Ja siis mä kiukuttelen osan aikaa itsekseni, eli siis eilenkin vaikka, olin nukuttamassa vauvaa pimeässä huoneessa ja sitten se alkoi huutamaan perus iltaraivareitaan ja aattelin, et kohta se mies aukasee ton makkarin oven ja sanoo sen mitä se koko ajan hokee "kutas?" Eli mitäs mutta sen pitää sanoa se tollee vitun ärsyttävästi ja mä kiehahdin jo pelkästä ajatuksesta ja velloin siinä vitutuksessa piiitkät tovit. Että se ääliö kehtaa aukasta sen oven, että tulee valoa ja vauva virkoaa. Että sen pitää koko ajan hokea tota kutas paskaa. Että sen pitää AINA tunkea se lärvinsä sillon ku mua vituttaa ja mitä se vois sille itkevälle vauvalle tehdä minähän sen vaan saan rauhottumaan ja mies on NIIN HYÖDYTÖN JA MÄ JÄTÄN SEN JA PERKELE MÄ RIKON KOKO KÄMPÄN JA HEITÄN KAIKEN MENEE JA MURRÄYH! Putkirempan takia rappukäytävä on täynnä remppaukkoja koko ajan ja perkele ku ei vessaan uskalla mennä, ku kohta ne taas kuitenkin tulee tänne, vaikka meillä on remppa jo valmis. No sit lietson sitäkin päässäni, keittelin tänään kahvia ja aattelin, että meen vessaan mut sit aattelin et ompa kiva olla päkistelee vessassa (pukamatkin vaivaa, kaikkialla verta, kiehahti pelkkä ajatuskin) kun ne äijät taas tulee yleisavaimella sisään ja sit oon sillee et no moi, mä oon täällä, sit ne venailee tossa eteisessä ja mä oon ihan palasina siel vessassa ja kun se ei oo nopeeta pukamien takia ja jajajajajajaja.. sit vedin yksinäni kilarit ja teki mieli mennä karjumaan postiluukusta että meen nyt paskalle, ei tarvi tulla saatana..
Jep, ei oo kaikki kotona ei. Pitää vissii keskustella miehen kanssa, on siinäkin vikaa joo, mutta eiköhän mun rageiluista kuitenkin 75% oo vaan omaa kusipäisyyttään..
Apua?
Ja en usko olevani raskaana 
Ehkäisy on käytössä enkä usko, että salama iskee kahdesti samaan puuhun.. 
:)
