Valitusketju!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gnome
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mietin samaa.. Mutta ilmeisesti homma menee niin, että mun sairauskassa maksaa tuon vanhempainpäivärahan. Hitto jos oisin tuon eilen tiennyt niin en ois koko tiliä tyhjentänyt laskuihin :confused: En vain tajua, että miksi kelan sivuilla lukee, että tänään on maksettu ja mulle tuli jo eilen se raha(ja sekin oli laitetty maksuun jo 31.10) o_O
 
Sairauskassalla on aina omat maksupäivänsä ja jos sun raha tulee sieltä niin ne tulee myös niiden päivien mukaan. Kelalla on omat maksupäivät ja ne ilmottaa niiden rahojen tulosta aina omien päiviensä mukaan vaikka rahat tulis sairauskassasta. Kannaattaa siis kysyä sieltä sairauskassasta taremmin se päivämäärä.

*muoks
Ymärsiköhän tosta nyt mitä tarkotin..?
 
Tiliotteesta kun tarkistin oli se sairauskassan maksama raha vanhempainetuus, mutta mikähän tuo kelan juttu sit oli :D tuleeko mulle nyt tuplasti rahaa :grin
 
Se Kela siis ilmottaa ne kun siellä kuitenkin päätetään noista rahoista. Se Sairauskassa on vaan vähän niin kun välikäsi siinä.
Tai siis näin on ainakin mun työpaikan sairauskassan kanssa.
 
Tämänkin asian ois voinu ilmottaa selkeällä suomenkielellä siinä päivärahan päätöksessä, että tämmönen toopekin tajuais sen :oops::grin Nyt alkaakin sitten rahahuolet..oi voi... :confused:
 
Voi että.. Mistä tuo nyt taas johtuu tuo tytön iltainen oksentaminen?! Siis aiemminkin oli tälläinen jakso, että illalla syöty ruoka oksennettiin heti pois, kun se oli syöty. Millonkaan muulloin päivällä eikä yöllä sitä ole, vaan aina se viimeinen iltasyöttö!! Olen muuttanut syöttötyyliä ja maitoa antanut, vellin kera ja ilman, sakeuttajalla ja ilman, korvikkeella ja pelkkää omaa maitoa.. En yhtään saa mieleen mistä tuo johtuu.. Onneksi yökkäreitä tuli juuri eilen kaverilta, niin ei haittaa vaikka omat kaikki on pesukorissa.. Tuntuu ihan pahalta joka ilta katsoa kun toiselta lentää kaaressa lattialle tai seinille ruoat.. Ja ihan jo valmiiksi illalla alkaa äiti ja isä jännittää milloin lentää.. :(
 
Noniiiiin! Tämä tästä puuttui! Eilen juuri ystävälle sanoin että toivottavasti ei menkat ala vielä piiiiiitkään aikaan, niin kas tänään ne alkoi!!!!!!! Mun tuuria joo!! :smiley-angry019
 
mulla alkaa mennä hermo vaippoihin... kesto tai kertsi, niin vasemmasta lahkeesta pissat läpi... Ja vaippaa laittaessa tarkistaan ettei pojan pippeli sojota minne sattuu. Se kai vain luonnostaan kääntyy enemmän vasemmalle ja taas on pyykkiä. Tässä kai se syy, kun mulle sanottiin että mikään määrä vaatteita ei oo liikaa. terveisin, "kolmannet vaatteet tänään päällä."
 
Vauvat on kyllä hyviä ton tähtäämisen kanssa. Meillä poika onnistu yhtenä päivänä kakkimaan sekä vaipan että potkuhousun ohi sohvalle, jolla siis on vielä pyyhkeitä suojana. Silti osu nimenomaan sille sohvakankaalle... Oliskohan pojassa tarkka-ampujan ainesta?
 
Voi ei Gnome! :D minä täällä olen moneen otteeseen kiitellyt, että tuli hankittua nahkasohvat, on nimittäin monet monet puklut ja oksut tytöltä lentänyt sohvalle, viimeksi eilen..
 
Hei vaan kaikille pitkästä aikaa! Ei sitä nykysin kerkee enää tännekään kirjoitella kun aina on tuhat ja sata asiaa tehtävänä. Mutta kyllä taas tuntuu että kaikki vaan ärsyttää! Anoppi ja isä ja isänpäivä ja tuleva joulu ja arki ja kaikki. Ja koko ajan on kotona riitaa ja tuntuu että seinät kaatuu päälle kun ei ole omaa aikaa eikä pääse lomalle kotoo pois. Oma aika otetaan sitten yöllä kun muut nukkuu ja sit taas aamulla on niin väsyny kun ei oo nukkunu tarpeeks. Tuntuu että nykysin kaikki vaan ärsyttää!!
 
Ihan järkyttävä kurkkukipu. Ääni käyttökelvoton jo kolmatta päivää, eikä unta saa kun öisinkin pitää yskiä. Siihen päälle huono omatunto kun ei lapsen kanssa tahdo jaksaa. Toivottavasti tää menee pian ohi.
 
Hitto mua ottaa päähän kun en saa unta! Vauva kyllä antaisi nukkua, mutta heti kun hänet saan unille niin alan käymään ylikierroksilla eikä mistään tule mitään. Päässä pyörii kaikkea mahdollista mutta se on pahinta, kun alkaa miettiä kaikkea miltä haluaisi suojella lasta ja kun tajuaa ettei voi kuitenkaan ikuisesti olla 24/7 lapsen turvana niin on jotenkin ihan hirveä olo :sad001 ja tyhmänä menin lukemaan netistä jostain kätkykuolemista niin nyt vasta yöunet lähtikin kauas :sad001 onkohan mulla päässä jotain vikaa kun pitää vähän väliä pelätä kaikkea ja olla niin hemmetin ylihuolissaan ja hysteerinen kaikesta! ?!:confused:
 
Minusta tuntuu ihan siltä ettei musta ole kotiäidiksi... Onko se väärin? Musta tuntuu et olen pettänyt itseni ja isän ja kaikki kun halusin tän lapsen ja Rakastan häntä! enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta mä en nauti tästä että saan olla kotona lapsen kanssa. :( En mahda minkään ja tunnen itseni sen takia tosi huonoksi äidiksi!!
 
Ensinäkin Mini ja minä, just tollasia ajatuksiahan äidit saa. Jopa ne äidit jotka on ajatellut olevansa rentoja tai jotka ei täällä tule niistä ajatuksista kertomaan tai jotka ulospäin näyttää siltä kun kaikki olis niin helppoo ja mikään ei huolettais (minä mukaan lukien). Niin se vaan on että omasta lapsesta huolehtii enemmän kun mistään ikinä. Ja varsinkin siitä ensimmäisestä omasta, eikö niin. Nyt just en muista oliko sulla jo lapsia ennen tätä uutta vauvaa, mutta minä ainakin ajattelen kaikkia kauheuksia mitä mun lapsille voi sattua ihan koko ajan. Sekä esikoiselle että kuopukselle. Ja ihan kauheeta on se kun ei tarvii edes paljoo miettiä kun itkee jo. Mun mielestä se on ihan tervettä äitiyttä ajatella välillä tollasia. Vaikka toiset tekeekin sitä vähemmän kun toiset niin ei siitä pidä nolostua.

Ja toisena, hanski_, äitejä on erilaisia.
Piste.
Isiä on erilaisia.
Lapsia on erilaisia.
Ihmisiä on erilaisia.
Minä itse oon sitä mieltä että voisin helposti olla kotona vielä vaikka kuinka kauan. Olin ollut hoitovapaalla 10kk ennen kun jäin äitiyslomalle heinäkuun lopulla (päivää ennen kun poika synty). Hoitovapaata ennen olin äitiyslomalla, sitä ennen sairauslomalla 2kk. Olin välissä töissä 2,5kk ja sitä ennen taas sairauslomalla 4kk. Ja ennen sitäkin 3v sisällä olin sairauslomalla 3kk pätkissä yhteensä melkein 2v. Eli oon siis todella ollut paljon kotona. Luulin joskus vielä etten pysty siiihen, mutta nyt ajattelen erilailla.
Mun kaveripiirissä on äitejä niin monenlaisia että en oo oikein pystynyt ajatteleen että joku tietty tapa olla äiti olis oikein. Ihan yhtä lailla kun kasvatustapoja (niin poliittisia kun moraalisia kun mitä tahansa) on erilaisia niin yhtälailla myös äitien mielipiteet kotona olemisesta eroaa toisistaan.
Mulla on esim. yks kaveri joka on yrittäjä miehensä kanssa ja se on molempien lapsien syntymän jälkeen mennyt takasin töihin heti kun on itse ollut fyysisesti siinä kunnossa. Vauva on ensin mennyt isoäidin hoitoon ja sitten päivähoitoon. Siitä ihmisestä en i-ki-nä vois kuvitella kotiäitiä. Sit mulla on yks 3 lapsen äiti kaverina, jolla on kaikki syntynyt 4 vuoden sisällä. Sillon kun se oli saanut ensimmäisensä niin se irtisanoutu töistään. Nyt sen kuopus on 11kk eikä sillä oo mitään hajua mitä se tulee tekeen tulevaisuudessa. Ne asuu itäuudellamaalla omakotitalossa, missä on iso tontti ja paljon peltoo ja metsää ympärillä. Se on oikeestaan aika korvessa kun katsoo täältä länsiuudenmaan mukavalta omakotitaloalueelta. Se on tosi tyytyväinen elämäänsä mutta aina välillä se kattelee avoimia työpaikkoja ja miettii "mitä tekis isona".
Ja nää kaks kaveria kuuluu samaan kaveriporukkaan.
Sillä että haluutko olla kotona vauvan kanssa ei mun mielestä oo mitään tekemistä sen kanssa millanen (kuinka hyvä) äiti oot vaan se kertoo susta ihan vaan ihmisenä. Nykyään äideillä on mahdollisuus ITSE VALITA mitä tekevät. Sun äitiysloma kestää ehkä jonkun 5,5kk vielä ja sit voit tehdä mitä haluut. Ajattele tämä aika kokemuksena joka opettaa sua.
Sit tässsä on vielä toinenkin puoli ja se on se että lapset on erilaisia. Toisten kanssa on helpompaa ja toisten kanssa vähän hankalampaa. Ja ne hankalat kaudet voi ajottua mihin ikäluokkaan vaan. Tai koko lapsuuteen. Toiset itkee koko vauva ajan maha-/korva-/tms.-vaivoja ja on isompana vauvana pelkkiä aurinkoja. Ja toiset taas on vauvana rauhallisia pikkuenkeleitä ja taaperona pelkkiä täystuhoja. Jotkut vaan on niin vilkkaita että niillä ei oo rauhallista aikaa koko lapsuudessa muulloin kun nukkuessa. Kaikki tämä tietenkin vaikuttaa siihen kuinka rankkaa on olla lapsen kanssa kotona. Sulla on ollut rankkaa vauvan kanssa ja se myös vaikuttaa siihen miten koet olon vauvan kanssa kotona.
Tästä tuli nyt tosi pitkä sepostus mut en varsinaisesti silti osaa erityisesti helpottaa sun oloa niin että voisin muuttaa sun ajatuksia vaan ennemminkin kerron että sun ajatukset on ok. Ja minä joka ajattelen itsestäni erilailla kuin sinä olen sitä mieltä että sun aja tukset on ok.
 
Ääni viidettä päivää poissa, ja rintaraivarit pahempia kun koskaan. Vauva ei enää juttele mulle ollenkaan ku en vaan pysty vastaamaan tai muutenkaan sille puhumaan. Riittäis jo tämä laji.
 
Nitti, kiitos ajatuksistasi! :) En mäkään tosiaan lasta hoitoon haluaisi laittaa, enkä varmaan raaskiskaan. Eikä mulla ole edes työtä mihin mennä kun olen ollut maaliskuusta asti työtön.. mutta tosiaan äidit on erilaisia ja lapset myös!! Oletin ehkä tän olevan helpompaa, ehkä tää onkin helppoa, mutta mulle se on vaikeeta kun asiat ei aina mene niinkun toivoisin. Ja yksi iso tekijä mikä mun elämää nyt repii on tää kipe käsi jo 4kk ja pahemmaksi vaan menee. Tottahan se on että alkaahan se ajan kanssa ketuttaa kun koko ajan johonkin koskee. Voi miettiä omalle kohdalle.. Ehkä tämä elämä vielä helpottuu tai sit se vaikeentuu? Päivä kerrallaan tässä on vaan koitettava jaksaa mennä eteenpäin. Aika kuluu kuitenkin vaikkei mitään tekisikään! :)
 
Hanski_ mulla on kaveripiirissä yksi äiti, joka sanoo, että vauva- ja taaperoikä oli ihan hirveää ja hän oli niin onnellinen kun pääsi takaisin töihin. Eli ei se ole poikkeuksellista! Minustakin toisina päivinä tuntuu, että tulen hulluksi kotona ja olenkin nyt pyrkinyt järkkäilemään ohjelmaa arkipäiville ja todellakin huomannut, miten yksin sitä onkaan paikkakunnalla, jonne on miehen perässä muuttanut.

Meillä tilannetta helpottaa, kun mulla on työ johon palata ja miehellä mahdollisuus pitää osa vanhempainvapaasta ja sellainen vaihdos tehdäänkin ensi vuonna, mulla on enää 1,5kk vauvan kanssa kahdestaan kotona, sitten on miehen vuoro.

ps. nykyään tämä kaverini todella nauttii äitiydestä, kun lapsi isompi ja hänen kanssaan voi tehdä kaikenlaista, liikuntaa kulttuuria yms ja he käyvätkin paljon kaikissa riennoissa ja matkoilla yms.
 
Alotta, sehän se varmaan on tosiaan kun lapsi sit kasvaa niin on helpompi liikkua sen kans. Musta on jotenkin niin hankalaa lähteekin johkin kaksin tytön kans kun ei se vaan tunnu musta hyvältä.. siks sitä kotona sit tuleekin oltua ihan riittävästi ja kun ei niitä mamma kavereitakaan paljoa ole kenen kans vois touhuta yhdessä jotain tai käydä vaikka edes lenkillä kun en sinnekään itseäni tunnu enää yksin saavan. Kiva kun sun mies jää välillä kotiinn musta se on hienoo et mieskin haluu olla kotona lapsen kanssa! Mun mies ei kyllä jäis kun sillä on niin tärkeetä saada rahaa, ihan ymmärrettävää kyllä kun on menoja enemmän kun rahat riittää ja minähän en paljoa kotona ollessa saa ja vaikka pääsisin töihin niin en sais niin paljoa et tultais toimeen niinkun mies saa. Ehkä tää ajan kanssa tästä lähtee tuntumaan helpommalta.. ehkä tässä nyt on vaan liikaa ollu kaikkee!
 
auuu, kolmatta päivää selkä kipeä eikä tähän voi imetyksen kanssa mitään lääkettäkään ottaa :/ On yritetty venyttää ja liikuttaa, mutta ei helpota.

hanski_ en enää muista mitä mies ajatteli ennen, mutta en oikeastaan antanut vaihtoehtoa, päätin että isä pitää osan vanhempainvapaasta. Meillä se saattaa jopa helpottaa taloudellista tilannetta, kun saadaan suunnilleen samaa palkkaa, mutta miehellä isommat kulut pidemmästä päivittäisestä työmatkasta. Mutta ei helpotus kyllä ole iso, ehkä jotain kymppejä, max satanen kuussa.
 
Takaisin
Top