Vaivat, kivut ja kolotukset!

Täällä myös paukkuu ja naksuu lonkat ja jomottaa öisin. Mä oon herännyt nyt kahtena yönä suunnilleen samaan aikaan ja jomottaa niin, että ei meinaa mikään auttaa. Sitten kun pyörin ja hyörin siinä ja yritän löytää hyvää asentoa, niin mahassa alkaa oma elämä :)
4 viikkoa olis vielä töitä. Tätä menoa en kyllä pysty olemaan loppuun saakka töissä jos tuo nukkuminen ei enää onnistu. Eilen huomasin ekaa kertaa, että vatsa oli ihan kova ja loppupäivästä töissä seisominen ei tuntunut kivalta ja kotona illalla kiristeli. Oliskohan ollut jotain supistuksen tapaisia?
Neuvola on parin viikon päästä tiistaina, jos sinne saakka pärjäis ja sitten jos sais saikkua loppuajaksi jos tarve vaatii. Vai voiko terveydenhoitaja antaa saikkua vai pitääkö sen olla lääkäri??
 
terveydenhoitaja voi kirjoittaa saikkua 3 päivää. Sitä pidemmät ajat kirjoittelee lääkäri. 
 
Sipriina:

Mut älä yhtään epäröi mennä lääkärille kertomaan tilanteestasi. Koska periaatteessahan tuo supistelu ja painontunne voisi aiheuttaa/aiheutua paikkojen pehmenemisestä ja sitä kautta johtaa jopa ennenaikaiseen synnytykseen. Ja harvempi lääkäri edes haluaa ottaa riskiä ennenaikaisesta synnytyksestä, joten saikkua saat tuolla kertomuksella ihan varmasti! (Vähän työn luonteesta riippuu, että kuinka paljon.)
Varsinkin tommonen jatkuva kiristys ja paine illasta kertois vähän siitä, että nyt kroppa vaatii jo ihan eri rytmin kuin aikaisemmin.

Tässä alkaa olla ihan hyvin viikkoja kasassa, mutta kyllähän se on aina vaan parempi mitä lähemmäs laskettua aikaa päästään.
Eikä oo siis tarkoitus ketään saada huolesta sairaaksi, mutta sitä kroppaansa kannattaa ihan oikeesti kuunnella. Nyt on se aika, kun pitää osata olla itsekäs toisen vuoksi. :)
 
Jolane kirjoitti:

Ai niin meillä on yks toinenkin työntekijä raskaana, se on nyt 10 viikolla ja ai elämä on vaikeeta.. Mitään ei voi tehdä, kun on raskaana, ei voi nostella, ei saunottaa eikä varsinkaan tehdä yövuoroja.. Hohhoijjaa, kyllä sille on naureskeltu. Siis ykskin päivä se sano mulle että voisinko mä mennä saunottamaan kun hän ei ton raskauden takia uskalla. Sit se nielas ja tajus vissiin että minä oon pikkasen pidemmällä kun se ja periaatteessa oisin voinu olla saunottamatta. Mutta, menin saunaan ja hyvin pärjäsin.. Ja siis oikeesti hänellä ei ole mitään estettä näille, tekee vaan elämästään tooooosi hankalan :D

Voi luoja mikä työkaveri sulla!
 Nauroin täällä masu kippurassa tuolle tilanteelle emoticon


Mut noita on yllättävän paljon...  Mä olen ainakin lähtenyt ajatuksesta et raskaus ei oo sairaus eikä vamma. Kaikki tehdään jos voidaan, ja jos ei jotain oikeesti voi, niin sit pyydetään apua tekemättä asiasta numeroa.  


Mulla on itseasiassa ollut kans tosi paljon noita harjoitussupistuksia.  Joskus koko illan ja puolet yöstäkin alle 5 min välein ja ihan säännöllisiä. Ei kipeitä mut tosi napakoita.  
Neuvolassa sanoin niistä ja ensin täti sanoi ettei pidä rasittaa itseään liikaa, mut seuraavassa lauseessa taas muisti korostaa miten tärkeetä on pysyä aktiivisena ja liikkua.  
Et en oikeesti tullut hullua hurskaammaksi asiasta.  

Joskus vaan tuntuu hölmöltä kun puhutaan et harjoitussuppareita voi olla jopa 10-20 päivässä. No joo, mul on niitä monesti toi määrä tunnissa!  Ja monta tuntia peräkkäin.  

Mut ei kai näistä sit tarvii huolestua kun ei neuvolan tätikään laittanu mua lääkärille ylim käynnille.... Eikä mulla ole mitään tuntemuksia tuolla "alapäässä" 
 
Voi yöök...
pahoinvointi tuli sitten takaisin, ilmeisesti jäädäkseen. Tai siis jäädäkseen synnytykseen asti ainakin.
Ja minä kun niin toivoin pääseeni siitä eroon sillon ennen puoltaväliä.
Noh, ei tää ehkä ihan yhtä voimakasta ole, mutta tosiaan joka päivä siinä aamupalan jälkeen noin tunti, niin voi olla ihan varma että etoo.
Ja huonohko ruokahalu ei tästä ainakaan parane.

Onneksi tää ehkä aina iltaa kohden vähän helpottaa, mutta aamupäivästä iltaan on koko ajan ällö olo. Oh well... muutama viikko enää. :)
 
Mua närästää. Voi elämä. Ehkä viikon se oli poissa ja täällä se on taas. Tuntuu kuin olis ruokatorvi tulessa.. Eikä mikään auta, pitää vaan nyt yrittää  syödä vieläkin vähemmän kerralla ja miljoona kertaa päivässä... 

Sit mua on alkanu turvottaa, siis mun käsiä. En meinaa saada sormusta enää pois kun turvottaa niin paljon, varsinkiin iltasin. Ja sit mun käsiä kihelmöi sillai inhottavasti :( 

Alkaa tää loppuraskaus vissiin tuomaan sit näitä oireita, mistä ei oo tarvinnu hirveemmin muuten kärsiä..

Vauva liikkuu ihan hirveesti mut se jotenkin tonne alavatsaan paukuttaa että ihan sattuu. siis ihan vihlasee kunnolla välillä tuolta munasarjan kohdalta, onkohan lie ihan normaalia? Mun alapää on kans välillä kipee ja sellanen ikävä painon tunne on kans välillä. Pitäisköhän ihan neuvolaan soitella huomenna ja kysästä... 
 
Ai hemmetti, että on toinen kylki kipeä. Istuminen alkaa sattumaan melkolailla heti, kun tyyppi painaa kylkiluita Toivottavasti tää menee jossain vaiheessa ohi, ettei tarvii .. herranjestas .. n. (+ -) 5 viikkoa  kärvistellä tän kylkikivun kanssa.
Muutenkin tuntuu kovin vaivalloiselta kaikki. Haluan tästä mahasta eroon!!
 
Jolane:
tuo närästys taitaa mennä ohi sitten kun vauva laskeutuu paremmin sinne lantioon. Nyt siihen ei ikävä kyllä taida auttaa mikään - kohtu vaan yksinkertaisesti litistää sun mahalaukkua ja ruokatorvensuuta ylöspäin. Ei sinne enää ruokaa mahdu! Mut parin viikon päästä voi jo helpottaa, riippuu vähän että mitä se sun jälkeläinen puuhailee masussa. :)

Mut hei tuosta paineentunteesta: soita ihmeellä neuvolaan ja pyydä suoraan lääkärintapaamista JA että kohdunsuu ultrataan.
Semmonen hankalastiselitettävä paineentunne kohdunsuulla VOI olla merkki siitä, että kohdunsuu on avautumassa sieltä sisältä päin ja se EI olisi toivottavaa.
Näillä viikoilla asiasta ei tarvii ottaa paniikkia, mutta esim. liikkumiseen voi tulla lääkäriltä ohjeet.
Tavallisestihan kohdunsuu kypsyessään alkaa avautua alhaalta, eli ulkoapäin. Joskus käy kuitenkin niin, että se alkaa avautumaan ensin sieltä sisältä ja se voi altistaa helpommin esim tulehduksille ja käynnistää synnytyksen aikaisemmin. Kuten sanottua: ei tässä vaiheessa enää mikään paniikki, mutta asiasta ois kuitenkin hyvä ottaa selvyys - jos nyt kuitenkin vielä muutaman viikon pysyis paikat läjässä. :)
Jos sen sijaan tarkoitat paineentunteella semmosta ulkosynnyttimien painetta ja turvotusta, ni vilkases huviksesi vaikka peilin avulla, että miltä siellä nykyään näyttää. :D
Se vauva nimittäin tosiaan ohjailee verenkiertoa lantion alueella vähän miten sattuu... Semmonen paine ja turvotus alapäässä ei oikeastaan oo vaarallista, mutta kyllähän se epämiellyttävää on.
Sitä löytyy täältäkin...

Turvotuksista:
aamulla sormus pyörii mulla sormessa, illalla puristaa. Ja nilkoissa on illalla sukkienvarsista painaumat... sweet. <3
Mutta tää jos mikä on todella tavallista näillä viikoilla. Ja voin kertoa: ei muuten tule helpottamaan ennen synnytystä, todellakaan. :D Ja synnytyksen jälkeen on hetken aikaa omat turvotuksensa, mutta sitten... aaah. Nesteet lähtee liikkeille! <3
 
Moikka, olen taustalta lueskellut teidän viestejä ja hengessä pyörinyt mukana emoticon. Itse vaan olen niin laiska kirjoittelemaan...

Mulla ois huomenna 31 viikkoa täynnä ja viikon olen jo kotona sairaslomalla ollut, supistelut saaneet tuhoja aikaan! Eli joskus rv. 27 kävin lääkärinneuvolassa ja mainitsin supisteluista, sitten uudestaan kävin tuossa 1,5 viikkoa sitten ja kohdunkaula oli jo pehmennyt (vielä onneksi kiinni) ja samantien laittoi sairaslomalle levähtelemään. Nyt sitten jännätään minne asti päästään, esikonenkin syntyi pari viikkoa etuajassa ja nopeasti (alle 4h kesti synnytys). Kyllähän tuo vieläkin meinaa supistella, jos vhänkin jotain tekee ja selkä kipeytyy lyhestäkin kävelystä/seisomisesta). Yritän nyt sitten päivisin levähdellä, kun esikoinen on hoidossa, sitten illalla se onkin melko mahdotonta (ainkaan pötkötellä), kun tuollainen vauhdikas 1v 8kk vaatii äidin huomiota. 

Ensi viikolla olisi seuraava lääkärinneuvola, ja toivotaan, että kohdunsuulla ei ole mitään tapahtunut. Olisi kamala joutua pelkkään vuodelepoon! Tässä kuitenkin on vielä viikkoja jäljellä... 
 
Moi Ninnukka!

Oho, onpas jännät paikat! Toivottavasti ipanalla ei oo mikään ihan hirmunen kiire maailmaan kuitenkaan. Vaikka näillä viikoilla syntyneille annetaan jo erinomaiset mahdollisuudet selviytymiseen, niin tottakai se on aina monta huolenaihetta vähemmän jo lähempänä täysiaikaisuutta syntyy.
Siinä on kyllä kieltämättä vaikea ottaa rauhallisesti kun on jo se toinenkin pieni ihmisenalku siellä sitä huomiota ja hoitoa vaatimassa. Maltillisesti vaan... :)
 
Sehän sit alko ihan kunnolla supistelemaan eilen aamulla, osittain jopa kivuliaita olivat, mutta epäsäännöllisiä eikä mitään vuotoja tullut. Ilmeisesti alkaa nyt toi työnteko näkymään kun joutuu aikas paljon ponnistelemaan töissä ja jaloillaan olemaan. Kävin lääkärissä, kohdunsuu kunnossa, ottivat streptokokkinäytteen ja pissanäyte pitää vielä huomenna viedä. Nyt sit huilaillaan viikon verran ja katsotaan tilanne uudelleen.
Paineentunne tulee varmaankin siitä, että vauva puskee päällänsä tonne alapäähän. Kipujen syyksi epäili niitä kohdun liitoksia ja sitä perhanan endometrioosia... 
 
Jolane:
hyvä että kohdunsuu ei oo näyttämässä merkkejä liian aikaisesta kypsyydestä.
Säikäyttää varmasti tuo supistelu. Mulla on vähän sama tilanne: vaikkakin supparit on niitä harjoitussupistuksia, niin silti niitä vähän vahtii ja kellottaa, että miten usein tulee ja miten pitkään kestää. Ja ennenkaikkea että muuttuuko ne jotenkin kipeämmiksi ja napakammiksi.
Ihan ei voi silleen huoletta vaan olla ja ajatella että "joojoo, näitä tulee ja menee, ei ne mitään tee". Kun siitä ei sitten kuitenkaan voi olla ihan varma.
Noh, torstaina neuvolalääkäri.


Mulla ei oo mitään valitettavaa olosta tällä hetkellä. Tai ei PITÄIS olla, mutta on kuitenkin. :D
Ihan vaan semmonen yleisesti hankala olo on alkanut vaivaamaan. Henkeä ahdistaa, ruokahalu on huono, väsyttää aika tavalla ja etenkin illalla maha on tosi pinkeäntuntuinen. Eli ihan normaalia meininkiä näin pitkällä raskaudessa, mutta uh... Viikot sais kyllä kieltämättä kulua aika nopsaan! Kyllähän tää helpottaa sitten kun tuo maha vähän laskeutuu, mutta siihen nyt saattaa vielä mennä aikaa.

Mut ehkäpä tän kestää. :) Ei tässä enää niin pitkää aikaa kuitenkaan ole ja todellakaan kun ei oo mitään varsinaista oikeaa vaivaa, niin kyllä tää taas tästä. Kunhan vähän kitisen. :P
 
On ihan yök olo. Tää alkoi eilen illalla ja tuntuu nyt sitten jatkuvan. Mahakin on alkanut painamaan istuessa tällä viikolla. Onneksi ei sentään ole närästystä tms.

Toissa yönä sain unessa supistuksen. Aamulla mietin, et mahtoiko se olla ihan todellinen vai pelkkää unta. Kun onhan pissahätäkin unessa todellinen.. No, tiedä häntä. Tänä aamuna sattui mahaan heti, kun heräsi, eikä se nyt ole mennyt ohi koko päivänä. Tilannetta ei luonnollisesti parantanut se, että olin myöhässä menossa bussipysäkille ja jouduin vähän hölkkäilemään -25 asteen lämpötilassa, etten olisi myöhästynyt. Iltapäivällä on neuvola ja lääkäri. Vähän sekin jännittää.

Mä oisin henkisesti ihan valmis saikulle. Ei jaksa yhtään mitään. Eilenkin menin nukkumaan yhdeksältä illalla, kun ei vaan pysynyt hereillä.. Silti nukuin aamuun asti (siis kuuteen) sikeästi ja kävin vaan kerran yöllä vessassa. Auts. Nyt tuli taas supistus :/ Että näin täällä.
 
Lonkat on tositosi kipeät yön jäljiltä. Tänä aamuna tuntui että oik.kinttu pettää alta kun lähdin pissalle. Kohta on nukuttava varmaan istuviltaan ainakin osayö, kun ei kärsi olla enää kyljelläänkään. Tyyny jalkojen välissä auttoi alkuun, muttei enää emoticon
Jos kellä hyviä vinkkejä, otetaan riemumielin vastaan!
Lisävalituksena nyt toistapäivää kestänyt päänsärky, ei lähde parasetamolilla näemmä. Ja koiraprkl pahensi osaltaan tilannetta haukkumalla just pihalla sitruunapannan tyhjiin - arvatkaa mikä "raikastimen" lemu täällä leijailee... *huoh* Ei o helppoo. Mut on LOMA!
 
Annik@:
taitaa olla vähän niihin, että tuohon lonkkien tilanteeseen auttaa vain synnyttäminen. Hyvin todennäköisesti se ei siitä itsestään parane ennen sitä. Joillakin saattaa helpottaa kyllä, mutta yleisesti ottaen kannattaa ehkä varautua siihen, että nyt oot sitten vähän rampa. Mutta enää jokusen viikon!
Nukkumisesta: oon kuullut suositeltavan siirtymistä esim. sohvalle puoli-istuvaan asentoon, tai hamuamalla sohvalta tyynyjä sänkyyn tarpeeksi, että saa sinne mukavan puoli-istuvan asennon.
Meillä on Tempur-patja, joten se jo yksinään auttaa siihen, ettei niveliin juurikaan tule painetta. Saatan nukkua ihan tismalleen samassa asennossa jopa 5h putkeen ja sitten herätä kääntymään - eikä koskaan ole paikat puuduksissa tms!
Mutta jos nyt ei ihan vastaavaan investointiin viitsi tässä ryhtyä, niin paljon vaan isoja tyynyjä ja kokeile tosiaan semmosta puoli-istuvaa asentoa.
Ja tsemppiä vaan vaivan kanssa! En itse ole kärsinyt, mutta kuullut ja nähnyt, että tuskaa voi olla...
 
Kiitos Cava (jälleen kerran) emoticon

Kyllähän tässä kärvistellään loppuviikot vaikka päällään seisten jos on pakko. Tuo puoli-istuva asento kävi itselläkin mielessä. Pitää kokeille, tyynyjä kyllä riittää.
Ostettiin vasta vuodenvaihteessa uudet patjat, petarit ja suojat. Ei Tempuria mutta jämäkät ja laadukkaat, eli uudet patjat ei oo ajankohtaiset. Mulla on Tempurin tyyny ja se on kyllä hassu. "Kylmiltään" kun siihen päänsä iskee niin on kuin napauttaisi sen sementtilevyyn. Äkkiä siitä sitten pehmenee ja muotoutuu.

Onneks tuo vauvanen myllertää masussa vilkkaasti, ja muistuttaa vähän väliä että ei tässä turhanpäiten kärvistellä! Tiedän että pääkipukin lähtis kun voisin ottaa 800mg Buranaa kertaheitolla. Paratabsien kanssa ihan pelleilyä, mutta ei auta muu kuin yrittää.


 
Mua närästää nykyisin melkein joka yö/ilta! Eikä yksi Rennie edes aina auta vaan herään taas tunnin päästä samaan tilanteeseen: melkein laatta lentää :(
Toinen myös nukkumiseen liittyvä: mulla on kyljet jotenkin tosi jumissa ja sattuu lihaksiin. Viimeyönä keksin laittaa matalan tyynyn kyljen alle vyötärönkohdalle ja sitten sain nukuttua paremmin. Mulla on ylimääräinen peitto tai kova tyyny toisen polven alla, myös miehen reisi käy tähän hyvin. No jotakin kuitenkin ja se auttaa ettei lonkka puudu, mulla ei lonkat ole olleet kipeät mutta jotenkin puutuu välillä öisin.
 
Mä oon mennyt pari yötä kolmen tunnin yöunilla... Puutumisen takia!!
Lisäksi sellanen ihana juttu, liitoskivut... Yhtäkkiä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, tulee mukava viiltävä kipu häpyluuhun. Niinku joku kaivertais puukolla. =( Siinä ihan huuto tai voihkaus lähtee, niin yllättävä ja kova se kipu on. Ja sit se onkin jo samoin tein poissa (onneks) mutta pari kertaa päivässä niitä tulee. Tänään tuli samanlainen tunne nivuseen kun olin suihkussa ja meni hetken aikaa ennen ku uskalsin varata painoa sille jalalle kun pelkäsin sen tulevan sit uudestaan, mut ei se tullutkaan...

Mun selkä ja ylävatsasäryt on vähentyneet huomattavasti, ei oo tarvinnut enää itkua vääntää konttausasennossa ja pyytää miestä hinkkaamaan selkää niin lujaa kun pystyy. :D
Närästyskin on ihme kyllä vähentynyt!! Eniten sitä oli ekalla kolmanneksella, samoin kuin niitä hirveitä ilmavaivoja oli se koko eka kolmannes...
 
Mulla on koko päivän ollut maha vähän väliä ihan hirveen kovana, siis niinkuin olis staattinen pito päällä kokoajan. Ei mitään alle minuutin spurtteja vaan ihan siis todella pitkän aikaa, kymmeniä minuutteja. Ennakoiviksi suppareiksi mä olen nämä ennen laskenut, varmaan on niitä vieläkin? Jo mietin että pitääkö sinne synnärille soittaa kohta ja kysyä mielipidettä. Eivät ole missään tapauksessa säännöllisiä mutta pitkäkestoista supistusta.
Papu oli viime yönä kääntynyt vasemmalle puolelle masua, ja on nyt välillä keskellä ja välillä vasurilla, hänhän on tähän saakka ollut monta viikkoa oikeistolainen :) En vieläkään tunne kyllä että olisi kiinnittynyt tai laskeutunut mitenkään alas lähtökuoppiin. Tosin eipä taida mutenkaan kaikilla laskeutua.
 
Mul oli viimevkolla ihan samanlainen, 9 tuntia kestänyt "kohdun kovetus".
Eivät neuvolassa olkaansa kohauttaneet kun asiasta mainitsin seuraavana pvänä.. " kohtu harjoittelee..." oli ainut kommentti.  Jos sulla jotain muuta sanotaan niin kerro ihmeessä mullekin :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top