Vaivat, kivut ja kolotukset!

Vesimeloni

Vesimeloni

Näppärä viestien naputtelija
Aloitan tosi positiivisen topiikin tähän....

Mutta kun välillä tuntuu, että kukaan ei tajua (varsinkaan sellainen joka itse ei raskautta ole kokenut) miten helkatin vaikeeta tää joskus on.emoticon

Mulle on tullut nyt 8kg painoa tohon mahan kohdalle sellaseks kivaksi puskuriksi, eikä muualle mitään... Oon aika pienikokoinen ennestään joten vauvalla ei oikeen oo tilaa kasvaa muuten kuin tuollaiseksi palloksi ja sehän sit mukavasti rasittaa selkää ja painaa sisäelimiin...

Viikkoja on nyt 26 ja tunnen potkut kylkiluiden alle ja kovasti potkii myös kipeesti tonne alakertaan! En pysty enää nukkuun oikeella kyljellä kun maksan kohdalla alkaa tuntuu jomottavaa särkyä, sellaista jännää värinän tunnetta (kellään muulla samanlaista?).. Sama kipu tuntuu oikeessa kylkikaaressa usein myös syömisen jälkeen. Syömisen jälkeen en myöskään pysty istuun tuntiin - pariin tuntiin, muuten keskiselkää alkaa jomottamaan ihan kauheesti.

Tuntuu että koko ajan pitää olla venyttelemässä kylkiä ja selkää että helpottais noi säryt....

No nyt sitten vielä sellanen kiva uusi vaiva, että jalat ovat muuttuneet vähän levottomiksi aina ennen nukkumaanmenoa, niitä on pakko sätkiä ja nostaa ilmaan. Oon kyllä alkanut syömään magnesiumia tähän, mutta ei oo vielä auttanut.

Aika usein alamahassa on outoja vihlovia tunteita, varmaan jotain liitoskipuja tai muuta venymistä... Yöllä kun vaihtaa asentoo niin usein herää siihen kipuun minkä se kääntyminen alavatsassa aiheuttaa.

Jatkuvasti on pissahädän tunne, mutta oon tehnyt sellasen periaatepäätöksen, että käyn maksimissaan neljän-viiden tunnin välein pissalla, ettei rakko tottuis siihen että ravaa jatkuvasti vessassa.... Pientä karkailua on myös huomattavissa, esim. jos kova aivastus tulee yllättäen... Vaikka oon koittanu jumpata noita lantiopohjan lihaksia.....

Töissä tulee usein pahoinvointia, päänsärkyä ja sumeeta oloa, sellaista ettei pysty oikeen keskittymään ja verenpaineet on aina jotain 140/90 kun mittaan ne töissä... Ennen raskautta mun paineet oli 125/60 luokkaa...

Noniin valitinko tarpeeks?

Kiitos emoticon  Jakakaa kokemuksianne!!
 
Täällä on myös alkanut selkäsäryt. Jokapäivä vasemmanpuoleinen selkä/kylki munuaisen kohdilta. Voi juma! Siis istuu vaan tai ihan mitä vaan niin alkaa särkeen. Panadoli mitään auta..
Onneks mies painelee ja hieroo siitä niin pikkusen helpottaa. Ja paras asento missä kipua helpottais ois mahallaan olo, mutta miten se onnistuu kun painaa perhana sitte mahaan jos menee kohdun päälle makaan. ÄR!

Ja mullon ollut alku raskaudesta asti toi vessahätä-ongelma. Ja olen myös ravannut siellä vessassa.. Ja se on sitten kostautunut. Välistä saa oikeasti juosta puolen tunnin välein. Mut on se kumma miten se rakko kerkee muka täyttyä jopa 10 minuutissa niin paljon.. Tää on ihan ufoa.

Kaikkine vaivoine mä en pidä raskaana olosta, mutta joka kerta kun pikkunen myllertää niin sitten taas raskaana olo on ihanaa. :))

Nii ja mua ketuttaa olla näin pläski ku ei vieläkää oo mitään selvää vauva mahaa ja rv 26+0 menossa! Pullahtais nyt äkkiä ulos tuosta se massu...
 
Mulla ei niinkään (vielä) ole särkyjä tai kolotuksia, mutta tansseissa pitää jo jättää jivet, jenkat ja polkat väliin, ne ei vaan tunnu kivalta. Tuo mahallaan olo mullakin jon jotenkin mieluisinta mutta kun se ei enää oikein kauheen hyvin onnistu. Miehen luona on sellainen säkkituoli mihin saa itsensä hyvin aseteltua vatsalleen, Se on huippua. Samoin täällä toisessa kodissa olen välillä kasannut tuohon rintojen ja pään alle tyynyjä niin että voi maata "muka" vatsallaan, ainakin melkein.
Hartiat mulla oli muutama viikko sitten tosi kipeät ja sain lähetteenkin hierontaan, mutta jotenkin on jäänyt vieläkin menemättä. Kipukin tosin laantui, en sitten tiedä mistä syystä.
Nuo potkut, tai muljaamiselta se enemmän minulla tuntuu, on kyllä niin ihania! On niin onnellinen ja hyvä olla tämän asian kanssa, vaikka toisaalta on alkanut askarruttaa miten sitä sopeutuu ei työssä olo arkeen?
 
Juu kolotuksia löytyy :) Mä nukun pääsääntöisesti kyljelläni, puolta vaihdellen ja lonkat puutuu.
Herään välillä siihen kun lonkkiin sattuu niin pirusti. Samoin hartiat on jumissa kun olkapäät
jotenkin kanssa puutuu. Mahallaan ei tulis mieleenkään olla, kohtu on sellanen kova pallo eikä
tunnu kivalta, myöskään selällään olo ei pidemmän päällä tunnu kivalta.

Häntäluu kipeytyy istumisesta ja välillä vihloo jostain nivusista tai mistä lie ja käveleminen on
nykyään paaaaljon hitaampaa kun ennen. Rappusten ylösnouseminen varsinkin alkaa tuntua
kohdussa ikävästi. Kenkien jalkaan laittaminen on aika työlästä kun maha ottaa vastaan :)

Autolla ajaessa joskus tuntuu että vasen puoli kyljestä kramppaa.

Vessassa tarvii käydä kerran yössä. Muuten juon paljon vettä ja olen aina juonut, että olen tottunut
vessassa juoksemiseen normaalistikin :)

Nenä on usein tukkoinen ja välillä jomottaa poskionteloiden kohdalta. Vertakin tuli kerran nenästä
elämäni ekaa kertaa. Pieniä vaivoja nämä silti ovat mielestäni vielä.

Samaa olen miettinut kun IhaNainen, miten sitä osaa olla ilman töitä :) Minäkin olen ollut täällä pakertamassa jo 18 vuotta. Haikealta välillä tuntuu varsinkin kun
tykkään työstäni ja meidän työporukka on mielettömän ihana.
 
Olin ennen joulua sairaslomalla selkäsärkyjen vuoksi. Pari päivää ehdin olla töissä välissä, mut nyt oon vuorostaan talvilomalla. Joulun jälkeen selkä onkin nyt sitten ollut tosi hyvässä kunnossa (suhteessa aiempaan).
Tuo oikea lonkka on nyt sitten lokakuusta asti särkenyt aika tasaisesti.. Joka päivä se jomottaa jonkun verran, yhtenä lauantaina sain kylläkin kulkea kyynärsauvolla. Lääkärin mukaan mulla on yliliikkuvat nivelet, jotka ei nyt pysy lainkaan paikoillaan. Luultavasti mä oon nyt jo tottunut tuohon särkyyn niin, että sen kanssa on jossain määrin helpompaa olla (ainakin näin lomalla). Tiedän missä asennoissa voin istua, seistä ja maata. Ennen joulua selkä (tai siis lantion si-nivelet) ja toinen lonkka särki ihan tauotta. Toisaalta nyt, kun oon ollut lomalla, niin eipä tuo lonkka ole niin paljoa rasittunutkaan. Istuminen on sille kaikkein pahinta ja työni on tietenkin istumatyötä..
Mulla on se onni, että kun tätä vartta on reilusti yli 170 senttiä, niin kohdun yläosa on nyt tuossa navan paikkeilla. Kaikki pikkuisen potkutkin ovat tuolla navan alapuolella vielä. Eivät tunnu silti edes virtsarakkoon tai muuallekaan sisäelimiin. Vessassa mä oon juossut aina, joten mitään radikaalia muutosta ei siinäkään taida olla. Tosin kyllä tuo hätä iskee aika paljon välittömämpänä nykyään kuin ennen. Sillai, et vessaan on päästävä nyt eikä puolen tunnin päästä.
 
Mä vastaan aina kun joku kysyy miten olen voinut, että "ihan hyvin". Oikeasti onhan noita pikkukremppoja koko ajan siellä täällä mutta kun ne enimmäkseen vaihtelee aika paljon niin ei niistä kehtaa paljon muille kuin miehelle valittaa.
Nyt voin kyllä avautua teillekin (ja aika monia samoja vaivoja tuntui olevan muillakin):
1. häntäluu on ollut kipeä jo useamman viikon, enkä oikein osaa yhdistää sitä mihinkään tekemiseen.
2. levottomat jalat vaivaa illalla ja yöllä samoin kuin turvotus jaloissa jos istuu kauemmin paikallaan. Olen hankkinut tukisukat mutta olen käyttänyt niitä vain öisin.
3. Päänsärky iskee heti jos nukun viikonloppuisin yhtään pidempään (viikolla ei ole sitä vaaraa...). Turha siis haaveilla että jäisi loikoilemaan ja torkkumaan sänkyyn aamusella, se on parasta nousta heti ylös.
4. Alavatsaan rupeaa sattumaan heti jos kävelen koirien kanssa yhtään kovempaa tahtia. Meidän ulkoilu on nykyään semmoista hiljaista köpöttelyä. Pystyn kyllä kävellä pitkiäkin matkoja kunhan vaan vauhti on minulle sopivaa.
5. muutaman kerran venytellessä tai vartta oikoessa esim. öisin, on ruvennut vatsaan sattumaan todella kipeästi. Silloin ei auta kuin olla rauhassa hengitellä että menisi ohi. Viimeksi kipuilut tuli jouluna kun pelailtiin sukulaisten kanssa lautapelejä ja nauroin liikaa... Hymy pyllyyn siis!
6. Nukkuisin mieluiten mahallaan mutta enää se ei ole mahdollista. Onneksi pukki toi minulle semmoisen pitkulatyynyn jonka avulla voin nukkua mukavasti kyljelläni, tyynyä halaten.
7. lonkkakivut, selkäkivut (lapaluun alapuolella) ja viiltävä kipu alapäässä ovat tuttuja vieraita. Onneksi nämä kipuilut eivät ole kuitenkaan jatkuvia ja tulevat suht koht harvoin.

Ipana muljuttelee kiitettävällä voimalla päivittäin mutta mitään kipuja ei möyrimisen takia ole minulle vielä tullut. Ja kaiken kaikkiaan kaikista pikkukrempoista ja kömpelyydestä huolimatta on minusta ihanaa olla raskaana ja kulkea raitilla ylpeästi maha pystyssä! Ja tottakai kun kuuntelee ja lukee muiden kirjoituksia niin tuntuu että aika vähällä olen selvinnyt ainakin tähän asti.
 
Mulla oli tuo raskauspahoinvointi alussa niin kauheaa, että ajattelin silloin että ei kiitos koskaan enään ikinä maailmassa... Mutta nyt ajattelee "ylpeänä" että kyllä siitäkin vain selvisi. Oksentamista vihaan silti kaikista eniten vaikka moni sanonut että jos raskauspahoinvointia on niin siihen oksentamiseen tottuu - minun mielestä se oli joka kerta niin kauheaa ettei sanoin voi kuvailla.
Tiputukselta onneksi juuri ja juuri välttyi kiitos Pahoinvointi rannekkeiden!
Nyt oireet ei tunnu niin valtavilta johtuen tuosta alkupahoinvoinnista...
Mutta nyt on saanut melkeinpä joka yö herätä siihen kun pohkeista/ pohkeesta alkaa vetää suonta! Tukisukat ostin ja niitä olen pitänyt töissä ja ajomatkoilla - töihin kun on se 80km...
Mutta ei ne tunnu mahdottomasti auttaneenkaan..
Jos tekee äkkinäisen käännösliikkeen, seisaalta tai vaikka sänkyssä niin heti tuntuu iljettävältä.
Hirvittää jo tuo loppu aika kuinka sitä pärjää valtavan mahan kanssa! nyt jo tuntuu että on tiellä ja kaikki vaatteet puristaa...
mitäs se on 12 viikon päästä??emoticon
onneksi saan viettää kesäloman ennen äippälomaa, että n. 6 viikkoa enään tarvitsee töissä sinnitellä.
Vielä suht hyvin onnistuu vanhusten hoito, nostelut ja kyykkimiset..
JA voi herranen aika tuota vessassa ramppaamista! pääset vessasta laitat oven kiinni niin saisi mennä saman tien uudestaan...
Täytyy sinnitellä se 3-4 tuntia että ei mene että ei joutuisi asumaan vessassa.. Yöllä ei onneksi ole tarvinnut nousta vessaan..

Ihaninta on nuo liikkeiden tuntemiset, ainakin vielä kun ei ole niin kovia että tulisi kipeää, mutta kuitenkin jo niin kovia että selvästi näkyy ulospäin.emoticon
 
Mulla on oikeestaan ainoana vaivana noi kivuttomat mut napakat supistelut. Tosi ikävää kun supistelee pienssäkin rasituksessa, eli jo koiran kanssa hissukseen kävellessä... Ne on kyllä niin napakoita, ettei tee mieli jatkaa, vaikkei siis satukaan, ja neuvolan tädin mukaan ei tarvii huolestua. Viikon kuluttua meen neuvolalääkärille, silloin saa varmistuksen kohdunsuun tilasta. Mut siis sohvalla tulee vietettyä aikaa niinpaljon et pelkään juurien alkavan kasvaa pehvaan :D Häntäluu mullakin on kipeänä, mut olen luullut että johtuu istumisesta. 

Pissallla ei tarvii juosta pissahädän takia, mut kohtu tuntuu reagoivan myös täyteen rakkoon, siispä juoksen vessassa 2-4 tunnin välein. 

Ja SI nivelet tulee kipeäksi, jos makaan selälläni lattialla. Ne jotenkin tuntuu kuin menevän "paikoiltaan" ja on useamman tunnin kivuliaat ja ikävän tuntuiset. Muuten eivät vaivaa, mut se lattiajumpastakin :( 

Mulla kans joulunpyhinä tuo masu pullahti näkyville ihan tosissaan, ja kumartuessa tuntuu... Kovasti on kankeana, ja kenkien pukeminen muuttui haasteelliseksi :D  Odottelen myös kauhulla miten tukalaksi olo muuttuukaan, kun nyt jo kohtu alkaa olla kylkiluissa asti!
 
Voi voi... niin se vaan on, että kyllä niitä vaivoja alkaa helposti näillä viikoilla jo ilmenemään. Täytyy pitää vaan koko ajan mielessä, että ei tee mitään, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Ei pidä moittia itseään laiskuudesta, jos ei liikkuminen vaan tunnu hyvältä. Itse olen jo luopunut mattojen imuroinnista, siinä joutuu jotenkin väärällä tavalla rutistamaan alavatsan lihaksia (lattiat menee vielä).

Mulla ei ollut esikoisen kanssa kerrassaan mitään ongelmia sen alkuraskauden pahoinvoinnin lisäksi. Jossain vaiheessa huomasin, että häntäluu alkoi kipenemään, jos oli pitkään jalkojen päällä. Mutta se meni levolla ohi.

Nytkään ei vielä isompaa ole. Tuon häntäluun kipeytymisen olen jo laittanut merkille nytkin, mutta oikeastaan täytyy todella pitkään olla jaloillaan ennenkuin se alkaa oireilemaan. Ja jälleen lepo auttaa.

Aikaisemmin taisin kirjoitella, että vähänkin reippaampi kävely aiheuttaa vihlontaa vatsan sivuille ja alas, mutta ei siis ole supistelua. Ja niin ikään myös itse herään yöllä asennon vaihdon yhteydessä siihen, että saattaa alkaa vihlomaan aika kovastikin. Lihakset siellä venyy...Onneksi se ei ole vaarallista, vaikka aika helkkarin epämukavaa kyllä.

En ole asiantuntija, mutta se mitä vesimeloni kirjoitteli pituudestaan (tai sen puutteesta) taitaa kyllä pitää paikkaansa. :)
Aika monet vähän lyhyemmät äidit ikäväkyllä taitavat kärsiä useammin tukalasta olosta ja närästyksistä, koska sillä vauvalla ei tosiaan ole tilaa nousta ylöspäin samalla tavalla kuin meillä hujopeilla. Mulla ei esikoisen kanssa ollut missään vaiheessa tukala olo ja rintalastan alapuolelle mahtui melkein kämmenenleveyden verran tilaa ennen sitä kumpua ihan koko ajan. Tosin muutenkin taidan kantaa vatsani aika alhaalla.

Muistakaa tosiaan varata ympärille paaaaljon tyynyjä nukkuessa: polven alle (kylkiasennossa), selän taakse, vatsan alle... Jos semmosta imetystyynyä saa jostain vaikka kokeiluun (joko pitkulainen, tai kulmassa oleva), niin semmonen on aika hyvä unikaveri. Mutta sinällään se on vähän turha hankinta uutena, imetyksessä kun toimii apuna ihan tavallinenkin tyyny. Omani ostin aikoinaan edullisesti huutonetistä, ja kyllä se käyttöön tuli. (Psst. sieltä löytää myös hyvin esim kantoliinoja, jotka maksaa uutena AIVAN SIKANA.)

Toistaiseksi vaivoilta vältytty... mutta en todella osaa olla vahingoniloinen asiasta, tilanne kun voi muuttua millon vain ihan yhdessä yössä! Tarvita kuin yksi iskiashermon puristus, niin siinä onkin sitten elämä yhtä helvettiä...
 
Itse olen päässyt (toistaiseksi) tosi vähällä mitä kipuihin ja kolotuksiin tulee. Kerran rv18 piti lanssilla tehdä keikka polille, mutta arvoitukseksi jäi mitä kipua se 45min.yhtäjaksoinen vihlonta oli.
Kerran olen raskauden aikana oksentanut ja luulen sen johtuneen närästyksestä (jota mulla ei oo ikunakoskaan aiemmin ollut) 2 krt on nyt närästänyt :) Mahaa saattaa vähän juilia jos koiria lenkittää reippaammin, pitää mennä hissukseen, hepan selässä olen vielä rauhallisia lenkkejä tehnyt.

Oikeastaan ainoa haittaava tekijä on tuo Hb joka on tippunut 130-118-100, eikä rautavalmiste tunnu juurikaan auttavan. Jo pienestä rasituksesta menee jalat hapoille ja laittaa puuskuttamaan, väsyttää myös ihan kuin alkuraskauden aikoihin.
Maha ei kestä Obsidania ym. eli Floradixilla yritetään paikkailla vajetta. 

Kiloja on tullut (liikaa) ja toivon ettei sokerirasituksessa ilmene mitään kurjaa, no toisaalta jos ilmenee niin tietääpähän elää sen mukaan. Olin ennen raskautta tosi hoikka, joten mikään paksulainen ei ole vieläkään ja pituuttakin on yli 170cm.

Oletteko huomanneet että yöunet olisi katkonaisempia kuin ennen? Minä nukahdan illalla ajoissa ja samantein kun sänkyyn menen, mutta nukun pätkissä, valvoskelen, ramppaan vessassa jne.
 
Annik@ kirjoitti:
Oletteko huomanneet että yöunet olisi katkonaisempia kuin ennen? Minä nukahdan illalla ajoissa ja samantein kun sänkyyn menen, mutta nukun pätkissä, valvoskelen, ramppaan vessassa jne.

Itseasiassa joo... olen aina ollut iltavirkku ja aamuntorkku, mut nyt tää on mennyt ihan mahdottomaksi. Saatan valvoa kahteen asti ihan virkeänä, ihan sama makaanko sängyssä vai nousenko välill ylös. Koiran iltalenkitys klo 10 jälkeen on vihoviimeinen teko sen jälkeen olo on niin pirteä et vaikka töihin voisi lähteä.

... toisin kuin sitten aamulla kun olo on kuin zombiella ja nukkuisin vaikka puoleenpäivään jos vain pysytyisin :D
Jotenkin klo 3 jälkeen uni on rauhallista ja syvää, enkä juuri heräilekään.  Pitäis varmaan muuttaa Lontooseen ?
 
Minä olen kyllä niin onnekkaasti selvinnyt vähillä vaivoilla, että en osaa kuin kuvitella miltä tuntuu kun lähes joka paikkaa kolottaa. 

Siis kyllähän mulla jotain on ollu, mut en koe niitä ongelmallisiksi vielä. Iskias-hermo tulehtu tossa joku kuukausi sitten, mutta se parani, nyt välillä jotain itsestään taas ilmottelee mut ei pahemmin. Selkää välillä vähän kolottaa, mutta se nyt on temppuillu aiemminkin. Häntäluuhun alkaa sattua jos rötköttää tuolilla sellasessa huonossa puoli-istuvassa asennossa, mutta senkin laitan sen piikkiin, että mursin sen joku vuosi sitten. 

Pissalla nyt tulee kyllä ravattua aikas usein, mut se on ennemminkin huvittavaa, ei siis vielä häiritsevää :D 

Ainoa asia mikä ihan oikeesti ottaa päähän on tuo virtsankarkailu. Ei sitäkään usein tapahdu, mutta se on rasittavaa myös niinä vähäisinä kertoina, siis aivastaessa tms. Pitää vaan muistaa jumppailla, niin ei enää ainakaan pahenis. 

Mut siis kaiken kaikkiaan oon voinu hyvin ja pystyn liikkumaan ja harrastamaan lähes tulkoon niinkuin ennenkin. Maha on kasvanu mukavasti, mikä kyllä välillä haittaa muun muassa kenkien nauhojen sitomista, mut ei muuten vielä häiritse. Minustakin on oikein ihanaa kulkea ylpeänä vatsa pystyssä ja oikeasti tykkään siitä, kun ihmiset ihmettelee sen valtavaa kokoa :)

Tosin myös ajatus siitä millaiseksi tämä vatsa vielä kasvaa, kauhistuttaa, mutta eihän sekään ikuista ole, joten nautittakoon myös siitä sitten, jos vain kykenee emoticon
 
Noita pikkuvaivoja alkaa kyllä olemaan.. kaikista kolotuksista ja häntäluun kipeytymisistä toistaiseksi vielä selviää, mutta tuo katkonainen uni.. ei ole helppoa herätä viideltä töihin, kun on nukkunut todella huonosti muutaman hassun tunnin.. Alkaa väsymys painamaan melko rankasti päälle.
 
Mulla on kanssa tullut nyt ongelmia tuon nukkumisen kanssa. Oon aina ollut hyvä nukkumaan, ja tää onkin nyt tosi rasittavaa.. Mulla ei siis käytännössä koskaan oo ollut mitään uniongelmia.
Oon aina ollut iltauninen ja nukahdan kyllä nytkin ihan välittömästi. Sitten joskus viimeistään neljältä herään, enkä sitten enää useimmiten saa oikein nukuttua. Heräilen lukemattomia kertoja yössä ja siinä neljältä käyn useimmiten pissalla. Alkuun auttoi se, että kynttelikkö ikkunassa oli pois päältä ja kävin pimeässä vessassa. Nyt sekään ei enää auta. Tulee sitten pyörittyä aamuyö puolittain valveilla melkein joka yö. Nyt lomalla se ei oo kovasti haitannut, kun aamulla voi sitten torkkua pidempään, mut saa nähdä, miten mä jaksan ens viikosta eteenpäin töissä...
Eikä tuo unettomuus edes johdu siitä, että pikkuinen kovasti touhuisi tuolla masussa öisin. Ainut fyysinen rasite nukkumiselle on se, että on vain nuo kaksi asentoa, missä voin nukkua. Oikea jalka kun pitää olla koko ajan suorana muuten tuo lonkka menee lukkoon :( Enemmän tuo unettomuus tuntuu silti olevan ihan vaan psyykkistä.
 
No, en siis ole ainut joka ei ole välttynyt ikäviltä jutuilta...
Mut tosin moni työkaverikin ja tuttu on sanonut että mun pitäs nyt elää sitä raskauden ihaninta aikaa jolloin on pirteä ja kivut yms muut ei VIELÄ vaivaa... Ja **tut emoticon

Eiköhän se kaikki ole aika yksilökohtaista, milloin mikäkin alkaa. ja itsehän en kärsinyt alkuraskaudessa ollenkaan pahoivointia, sanotaan että RV10-18 oli melkein täysin oireetonta aikaa.

No, nyt mulla on sitten ripulitauti, alkoi toissayönä ja eilisen pivän aikana ripuloin 20 kertaa (huom. neljännen kerran jälkeen tosi pieniä määriä kerrallaan).. maha on kipeä ja turvoksissa ja sieltä kuuluu karmeaa kurinaa koko ajan. Oon onneks kuitenkin pystynyt juomaan, mutta syönyt oon vaan mustikoista, banaanista ja soijamaidosta tehtyä pirtelöä... En ole oksentanut. Join eilen jotain 4-5 litraa nesteitä, osaan liotin vähän suolaa. Kuume oli korkeimmillaan 37.7. Ja tänä aamuna kun kävin puntarissa, on mun paino tippunut nyt siitä 2kg mitä se oli toissapäivänä... Vauva on potkinut ja potkii eli mukana menossa... Katsotaan, nyt kun maha on rauhottunut kun nukuin hyvin yöllä, jatkuuks tää vielä pahasti sen jälkeen kun alan syömään... Jos jatkuu niin ehkä soitan äippäpolille et tarviiks mun lähtee jonnekin.

En diggaa mitään turhia keikkoja päivystykseen, kun ne kuitenkin sanoo et mee kotiin ja juo paljon.... Ja jos mut otetaan sisään niin siellä on mun tuttuja lääkäreitä ja hoitajia, mikä ei oo yhtään kiva asia.........
 
Mä heräsin viimeyönä maailman kovinpaan pohjekramppiin! 
Siis ei mitään tavallista suonenvetoa, vaan koko pohje kramppas niin että nilkka oli ihan yliojennuksessa ja polvikin vähän koukussa! Kipu oli ihan tajuton eikä mitään puhettakaan et käsivoimin olis saanut venytettyä! 

Jotenkin pääsin kömpimään sängystä ylös ja sain asetettua painoni kippurassa olevien varpaiden alle ja siitä sitten venytettyä ensin varpaat suoriksi ja nilkan koukkuun kropan painon avulla.
Ja yllätyksekseni se laukesi ihan helposti. Nyt on pohje sen oloinen kuin olis salilla käynyt...

Mut en tiennyt et tollainen kramppi on edes mahdollinen! Aina puhutaan raskaudenaikaisista suonenvedoista JA krampeista mut en ole ymmärtänyt lainkaan mistä on kyse, jos nyt tämä oli sellainen tavallinen kramppi? 

Onko teillä muilla ollut vastaavaa?
 
Mun unenlahjat on ehtymättömät emoticon , ysiltä joka ilta petiin ja uni tulee samantien! Tosin herään kerran,  pari yössä pissille, mut onneksi nukahdan helposti uuestaan.

Vaivoja sen sijaan kyllä on: nyt aletaan tutkimaan mikä tauti positiivisen reumafaktorin ja kohonneen senkan takana on... kädet on niin p***eleen kipeet ja töissä pitäs paukuttaa tietsikkaa 8 h... Panadolista ei oo mitään apua tähän vaivaan. emoticon
 
Satuj: se on niitä raskauden ajan tavallisia kramppeja.

Tukisukat on mulla auttanut paljon, ei läheskään enään joka yö tuu niin pahoo, jos ollenkaan..
Aina kunkramppi iski oli pakko nousta sängystä ylös ja omaa painoa käyttää apuna että sai suoristettua jalan... ja se tuntuu koko seuraavan päivän että olis kovakin treeni tehty pohkeella... 
 
Mulla on, mutta ei pohkeessa vaan lähinnä sisäreidessä! emoticon Siis aivan uskomatonta herätä siihen tunteeseen yöllä, etkä voi oikein liikkua mihinkään kun on ihan hirveä tuska, mutta tiedät että pitäisi päästä liikkumaan ja venyttämään että olo helpottaisi. Saatan siis yöllä ihan tuskissani hakata jalkaa että olo helpottas...ja itseasiassa viime yönä taisin huutaa ihan tuskissani. Ihan karmeita suonenvetoja/lihaskramppeja siis täällä. Olen nyt syönyt magnesiumia (350 mg päivässä), mutta en tiedä auttaako se tarpeeksi. Saakohan tuota annostusta lisätä?

Lisäksi välillä on närästänyt ihan urakalla, mutta piimä on auttanut siihen + että välttää niitä ruokia mitkä aiheuttaa närästystä.

Muutaman kerran on ollut alaselkä kipeä, mutta se kipu on mennyt itsestään ohi muutamassa päivässä. Nyt olen lomalla niin ei ole ollut sekäkipuja, saas nähdä sitten ensi viikolla kun pitäisi mennä takaisin töihin istumaan 8 h kerrallaan... emoticon

Ja se sokerirasitus oli oma lukunsa myös... Ensinnäkin se 12 h syömättä oli aika tympeä, mutta ihme kyllä aamulla ei ollutkaan huono olo vaikka näin etukäteen epäilin. Labrassa uupui lähete jostakin kumman syystä ja koe päästiin aloittamaan vasta 30 min myöhässä, great. Ensimmäinen verikoe + se litkun juominen sujui ok. Sen jälkeen oli noin 55 min hyvä olo, jonka jälkeen se sokerilitku pyrki ylöspäin ja oli pakko käydä oksentamassa... Tuli vaan niin uskomattoman huono olo. Koe keskeytettiin. En ymmärrä miksi sitä 1h verikoetta ei voitu ottaa, kai siitä jonkinlaisen viitearvon olisi saanut? Mutta toivottavasti en joudu uudestaan siihen sokerirasitukseen, en kyllä usko että se onnistuisi yhtään sen paremmin mitä viimeksi.

Että joo, on tämä raskaana oleminen elämäni ihaninta aikaa. emoticon
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top