Uudestaan raskaana
- Ketjun aloittaja Hemppa
- Aloituspäivämäärä
Eemi03
Kommentoinnin ninja
Mä taas tälleen pikasesti kävin lukasemassa jutut mut vain oman napani ny kirjottelen.
Ihan puhki täällä ollaan. Mies nyt 7 päivää kuumeessa. Ihan oikeassa influenssassa ja olen sen eristäny tonne yhteen kammariin. Mitään tavallisia flunsssapöpöjä meil ei pelätä mut tuo oli 4 ekaa päivää 40 astees kuume niin jättäisin ihan mielelläni nuo lapset tuota saamatta. Mut alkaa pikkuhiljaa vituttaan tää täysi yksinhuoltajuus. Ja kun tuo pirun Siina keksi nyt si todenteolla alottaa uhmansa tähän päälle. Tänäänkin oli hetki, jolloin vin häntä ois pitäny kannella ympäri kämppää sylissä, ei siis aa ees istua mihinkään. Ja eilen aamulla ku oli meno sinne reumalääkärille niin peiton pois ottaminen aamulla sai aikaan sellaset raivarit et oksat pois.
Hemppa: lähetään purkamaan lääkitystä kun niin hyvä tilanne ollut pitkän aikaa ja toivotaan et kyseessä ois sittenkin ollut reaktiivinen arthriitti. Mennyt siis salazopyrin 2+2 tätän asti. Heinäkuuhun mennes puretaan pois jos ei nivelet ala turpoilemaan. Sanoi et jos on vain kipua niin ota panadolia. Jos nivelet turpoaa niin sitten sinne uus aika. ja nostaa annoksen takasin.
Ihan puhki täällä ollaan. Mies nyt 7 päivää kuumeessa. Ihan oikeassa influenssassa ja olen sen eristäny tonne yhteen kammariin. Mitään tavallisia flunsssapöpöjä meil ei pelätä mut tuo oli 4 ekaa päivää 40 astees kuume niin jättäisin ihan mielelläni nuo lapset tuota saamatta. Mut alkaa pikkuhiljaa vituttaan tää täysi yksinhuoltajuus. Ja kun tuo pirun Siina keksi nyt si todenteolla alottaa uhmansa tähän päälle. Tänäänkin oli hetki, jolloin vin häntä ois pitäny kannella ympäri kämppää sylissä, ei siis aa ees istua mihinkään. Ja eilen aamulla ku oli meno sinne reumalääkärille niin peiton pois ottaminen aamulla sai aikaan sellaset raivarit et oksat pois.
Hemppa: lähetään purkamaan lääkitystä kun niin hyvä tilanne ollut pitkän aikaa ja toivotaan et kyseessä ois sittenkin ollut reaktiivinen arthriitti. Mennyt siis salazopyrin 2+2 tätän asti. Heinäkuuhun mennes puretaan pois jos ei nivelet ala turpoilemaan. Sanoi et jos on vain kipua niin ota panadolia. Jos nivelet turpoaa niin sitten sinne uus aika. ja nostaa annoksen takasin.
Kauheeta mitä se Eemi nyt joutuu siellä kärsimään. Vielä joku tauti siihen päälle niin huh.. Siis muksuille! Toivottavasti miehes paranee nopeesti, ei se yksinhuoltajana olo ole kivaa varsinkin kun pitää varoa sairastumista!
Okei, mullakin aletaan purkaa lääkitystä sit kun olen lopettanut imetyksen. Tai vähä sen jälkeen sit ku hormonit on tasottunu. Syksyllä seuraava käynti reumalle. Silmäpolillakin kävin, oireet on selvät muttei tulehduksesta merkkiäkään. Lääkäri epäili että hormonit nyt "huijaa" mun kroppaa ja tekee noi oireet päälle. Ei siis vielä ainakaan kortisonia tarvii tiputella, viikon päästä uus käynti. Mielellään ei kuulemma imettävälle anneta tippoja.
MUOKS. en saa muokattua tota listaa, tai siis antaa muokata mut sit ei oo tota tallennusnappia, siksi siellä ei oo uusimpia tietoja. Sori kaikille siitä.
Okei, mullakin aletaan purkaa lääkitystä sit kun olen lopettanut imetyksen. Tai vähä sen jälkeen sit ku hormonit on tasottunu. Syksyllä seuraava käynti reumalle. Silmäpolillakin kävin, oireet on selvät muttei tulehduksesta merkkiäkään. Lääkäri epäili että hormonit nyt "huijaa" mun kroppaa ja tekee noi oireet päälle. Ei siis vielä ainakaan kortisonia tarvii tiputella, viikon päästä uus käynti. Mielellään ei kuulemma imettävälle anneta tippoja.
MUOKS. en saa muokattua tota listaa, tai siis antaa muokata mut sit ei oo tota tallennusnappia, siksi siellä ei oo uusimpia tietoja. Sori kaikille siitä.
Pitu86
Näppärä viestien naputtelija
Heippa pitkästä aikaa, lukemassa oon käynyt sillon tällöin, mut en oo saanu aikaseksi kirjoittaa. ON: Rv 28 menossa ja vaihteeksi taas saikulla, tällä kertaa parin viikon mittaisella johtuen noista matalista verenpaineista ja supistuksista. Ei oikein meinaa jaksaa tuota kiivastahtista päivystyshommaa enää.. Yks aamu tuli pyörryttyä kesken aamuraportin, onneksi oli työkavereita ottamassa koppia! :D Ihan sama syönkö/juonko miten paljon, olo on ihan ku hississä veivais "ylös alas, edestakas.." Nyt kävin torstaina neuvolalääkärillä ja sain kontrolliajan parin vkon päähän huikeasta sf-mitasta johtuen. Oli siis kuukaudessa kasvanu tuo SF 17cm:stä 29cm:een! Eli 12cm kasvua kuukaudessa, aika tahtia.. Mittausvirheeseen en oikein usko, kun lääkärin lisäksi myös hoitaja ja kandi mittasivat ja päätyivät samaan tulokseen. Lisäksi se mun hoitaja on niin pro, että tuskin sillä aikaisemmallakaan kerralla väärin mittas.. Kieltämättä tää maha on räjähtänyt ihan käsiin, samalta näytän ku esikoisen aikaan synnärille lähtiessä rv 42 :D Tietty huolettaa et mikä tätä kasvua näin on lisännyt, kaikki oli kuitenki ok (lapsiveden määrää myöten) kolmisen viikkoa sitten ultrassa?!
Nyt mulla ei sitten oo kun aikaa, levätä pitäs mutta en osaa.. Miun kanssa ollaan päivittäin tekemisissä ja se onkin opettanut mut tosi pahoille tavoille kirppareiden ja nettihuutokauppojen jne. suhteen :D Hältä iteltään oon kanssa ostanu aivan järjettömän ihania vauvan vaatteita ja saanut tosi paljon ideoita kaikkeen uuteen :)
Madien uutisia myöskin odotellessa, eiköhän siellä luulisi jo nyytin olevan sylissä :)
Nyt mulla ei sitten oo kun aikaa, levätä pitäs mutta en osaa.. Miun kanssa ollaan päivittäin tekemisissä ja se onkin opettanut mut tosi pahoille tavoille kirppareiden ja nettihuutokauppojen jne. suhteen :D Hältä iteltään oon kanssa ostanu aivan järjettömän ihania vauvan vaatteita ja saanut tosi paljon ideoita kaikkeen uuteen :)
Madien uutisia myöskin odotellessa, eiköhän siellä luulisi jo nyytin olevan sylissä :)
ginessa
Kommentoinnin ninja
Niin, Madien uutisia ootellessa..taitaa olla nyytti sylissä :)
Oi voi, muutettu on nyt ja kovasti laitellaan paikkoja kuntoon.
Sitä ennen ja sen aikanahan sairastin a viruksen,angiinan ja vatsatauti riehui puolella meistä.
Huoh.No joo,Unna kasvaa kohisee Ja Aawa tietty kanssa.
Unnahan käänty kolmikuisena selältä masulleen ja Aawa vasta 4,5 kk iässä.
Aawa vetelee jo puuroa ja porkkanabataatti soseita, syö tissiä ja heräilee välistä 3 kertaa yölläkin tissille..välistä vaan kerran.
Voikun siihekin tulisi jokin säännöllisyys mutta tuntuu että Aawan kanssa sellaista ei ole :)
No kaikki aikanaan ,onhan tuo vielä niin kovin pieni <3
Haaveissa olisi vaan kesällä päästä vähän tuulettumaan kun ei kahteen vuoteen oo oikein päässyt, että jos sen imettämisen lopettelis kesäkuussa jolloinka Aawa täyttää 8 kk...:)
Se höpinöistä..nyt puuhiin jos jonkinmoisiin.
Kaikille kivaa kevät talven jatkoa ;)
Oi voi, muutettu on nyt ja kovasti laitellaan paikkoja kuntoon.
Sitä ennen ja sen aikanahan sairastin a viruksen,angiinan ja vatsatauti riehui puolella meistä.
Huoh.No joo,Unna kasvaa kohisee Ja Aawa tietty kanssa.
Unnahan käänty kolmikuisena selältä masulleen ja Aawa vasta 4,5 kk iässä.
Aawa vetelee jo puuroa ja porkkanabataatti soseita, syö tissiä ja heräilee välistä 3 kertaa yölläkin tissille..välistä vaan kerran.
Voikun siihekin tulisi jokin säännöllisyys mutta tuntuu että Aawan kanssa sellaista ei ole :)
No kaikki aikanaan ,onhan tuo vielä niin kovin pieni <3
Haaveissa olisi vaan kesällä päästä vähän tuulettumaan kun ei kahteen vuoteen oo oikein päässyt, että jos sen imettämisen lopettelis kesäkuussa jolloinka Aawa täyttää 8 kk...:)
Se höpinöistä..nyt puuhiin jos jonkinmoisiin.
Kaikille kivaa kevät talven jatkoa ;)
Sukey
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Pitu, onpa sulla sf-mitta tosiaan pompannut huiman loikan 
Toivottavasti on kuitenkin kaikki kunnossa! Huimaus on kyllä inhaa, toivottavasti et joudu ihan loppuun asti siitä kärsimään.
Onnittelut ginessalle perheineen uudesta kodista!
Toivottavasti Eemin yksinhuoltajuusrupeama on jo päättynyt
Omaan napaan ei mitään uutta taivaan alla, päivä kerrallaan kohti lokakuuta. On alkanut vähän tuntua, että tää muksu on meidän viimeinen (jos vaan kaikki menee hyvin ja saadaan elävä muksu syliin loka-marraskuussa), ei tää raskaana olo niin kivaa ole
Toivottavasti on kuitenkin kaikki kunnossa! Huimaus on kyllä inhaa, toivottavasti et joudu ihan loppuun asti siitä kärsimään.Onnittelut ginessalle perheineen uudesta kodista!
Toivottavasti Eemin yksinhuoltajuusrupeama on jo päättynyt
Omaan napaan ei mitään uutta taivaan alla, päivä kerrallaan kohti lokakuuta. On alkanut vähän tuntua, että tää muksu on meidän viimeinen (jos vaan kaikki menee hyvin ja saadaan elävä muksu syliin loka-marraskuussa), ei tää raskaana olo niin kivaa ole
Miu82
Jostain jotain jo tietävä
Hellouta pöytään..
En ole ehtinyt / jaksanut kirjoitella 5 viikon sairasrupeaman vuoksi. Nyt on valoa tunnelin päässä, mutta yleisesti jaksaminen on 0. Työpaikalla en viihdy enää yhtään, tuntuu kuin olisi jo "pudonnut porukasta". Laskin juuri, että pakolliset 36 aamua vielä, tai sitten jos vanhat merkit pitää paikkaansa, vähemmänkin. :)
Madien vauvakuulumisia itsekin odottanut, kun aina käyn lukemassa teidän jutut, mutten kirjoita. :)
Kiva, että on uusia raskautuneita ja Mirdelläkin kassit mahassa, se on ihan oikein se :D
Pitun kanssa on ihana kokoajan vaihdella fiiliksiä ja shoppailla ja muutenkin vaan surkutella omaa napaa, kun päivälleen mennään samoissa kuvioissa. Tosin mun sf-mitta ei oo hypännyt tollasta loikkaa :D
ON: Väsyväsyväsy. Opetan Avaa nukkumaan koko yön omassa sängyssään, viimeiset 15-30min saa nukkua meidän vieressä, ennen heräämistä. Viime yönä taisteltiin sitten 00-02 siitä, että pitääkö nukkua. Joo pitää. Äiti haluu nukkua. Ei äiti saa nukkua.
Kiukkukiukkukiukku. Mä oon niiiin raivohullu nykyään. Huudan ukolle kokoajan ja se itkee. Mitä jos olisin mies? Eihän mun kanssa vois elää.. :D
Kelan paperit vein ja oottelen nyt sieltä lappuja takaisin. Elämä on ihan lupsakkaa ja odotan innolla, että kelit paranee, pääsee ikkunan pesuun ja kevätilmaa tuoksuttelemaan. Vaavan juttuja oon laitellut pikkuhiljaa paikalleen ja äitiysloman alkaessa pääsen sitten ompelemaan yms. kun Ava saa riehua tarhassa päivät. En minä selkämonivaivainen jaksa sitä viihdyttää enää siinä vaiheessa.
Oikein kivaa viikkoa kaikille teille ja hyvää vointia. Kirjoitelkaa kun ehditte, käyn lukemassa kyllä :)
En ole ehtinyt / jaksanut kirjoitella 5 viikon sairasrupeaman vuoksi. Nyt on valoa tunnelin päässä, mutta yleisesti jaksaminen on 0. Työpaikalla en viihdy enää yhtään, tuntuu kuin olisi jo "pudonnut porukasta". Laskin juuri, että pakolliset 36 aamua vielä, tai sitten jos vanhat merkit pitää paikkaansa, vähemmänkin. :)
Madien vauvakuulumisia itsekin odottanut, kun aina käyn lukemassa teidän jutut, mutten kirjoita. :)
Kiva, että on uusia raskautuneita ja Mirdelläkin kassit mahassa, se on ihan oikein se :D
Pitun kanssa on ihana kokoajan vaihdella fiiliksiä ja shoppailla ja muutenkin vaan surkutella omaa napaa, kun päivälleen mennään samoissa kuvioissa. Tosin mun sf-mitta ei oo hypännyt tollasta loikkaa :D
ON: Väsyväsyväsy. Opetan Avaa nukkumaan koko yön omassa sängyssään, viimeiset 15-30min saa nukkua meidän vieressä, ennen heräämistä. Viime yönä taisteltiin sitten 00-02 siitä, että pitääkö nukkua. Joo pitää. Äiti haluu nukkua. Ei äiti saa nukkua.
Kiukkukiukkukiukku. Mä oon niiiin raivohullu nykyään. Huudan ukolle kokoajan ja se itkee. Mitä jos olisin mies? Eihän mun kanssa vois elää.. :D
Kelan paperit vein ja oottelen nyt sieltä lappuja takaisin. Elämä on ihan lupsakkaa ja odotan innolla, että kelit paranee, pääsee ikkunan pesuun ja kevätilmaa tuoksuttelemaan. Vaavan juttuja oon laitellut pikkuhiljaa paikalleen ja äitiysloman alkaessa pääsen sitten ompelemaan yms. kun Ava saa riehua tarhassa päivät. En minä selkämonivaivainen jaksa sitä viihdyttää enää siinä vaiheessa.
Oikein kivaa viikkoa kaikille teille ja hyvää vointia. Kirjoitelkaa kun ehditte, käyn lukemassa kyllä :)
Heippa kaikille!
Näin aluksi pyydän heti anteeksi että tällä kertaa tulee vaan omanapailua
Meillä oli tänään vihdoin ja viimein se kauan odotettu Nt ultra ja yksi pieni pallopää siellä kohdunpohjalla istuskeli =D Kaikki oli hyvin! Vaavelin koko vastas viikkoja eli LA ei muuttunu eikä viikot. Tänään siis 12+5 ja LA on sitten sillon 26.9 osallistuimme sikiöseulontoihin ja laskelmien mukaan ei mitään syytä huoleen! Hyvin näkyi pikkuisella jo virtsarakko, mahalaukku, aivot yms.
Tämä kaveri olikin sitten rauhallisempi versio kuin tuo esikoinen joka nt ultrassa ei pysyny hetkeekään paikallaan ja siks ei meinattu mittoja saada, mutta tämä uusi tulokas taasen pysy paikallaan mutta yritti koko ajan mennä piiloon käänty aina väärään asentoon jos jotaki mittoja olis otettu =D Naurettiin miehen kanssa tosiaan sitä että pikkusella vaikuttas olevan yhtä symmetrisen pyöreä pallopää niinku tulevalla iso veikalla ja isillä =D
Myös ultratäti nauroi sille kun kaveri vaan istu kohdunpohjalla saatiin siitä kuvakin ja on se huvittavan näkönen =D
Minulla oli jostaki syystä kova jännitys ja pientä pelkoaki havaittavissa, mutta nytten voi olla ihan rauhassa ja alkaa kunnolla nauttia raskaudesta =) <3
Näin aluksi pyydän heti anteeksi että tällä kertaa tulee vaan omanapailua
Meillä oli tänään vihdoin ja viimein se kauan odotettu Nt ultra ja yksi pieni pallopää siellä kohdunpohjalla istuskeli =D Kaikki oli hyvin! Vaavelin koko vastas viikkoja eli LA ei muuttunu eikä viikot. Tänään siis 12+5 ja LA on sitten sillon 26.9 osallistuimme sikiöseulontoihin ja laskelmien mukaan ei mitään syytä huoleen! Hyvin näkyi pikkuisella jo virtsarakko, mahalaukku, aivot yms.
Tämä kaveri olikin sitten rauhallisempi versio kuin tuo esikoinen joka nt ultrassa ei pysyny hetkeekään paikallaan ja siks ei meinattu mittoja saada, mutta tämä uusi tulokas taasen pysy paikallaan mutta yritti koko ajan mennä piiloon käänty aina väärään asentoon jos jotaki mittoja olis otettu =D Naurettiin miehen kanssa tosiaan sitä että pikkusella vaikuttas olevan yhtä symmetrisen pyöreä pallopää niinku tulevalla iso veikalla ja isillä =D
Myös ultratäti nauroi sille kun kaveri vaan istu kohdunpohjalla saatiin siitä kuvakin ja on se huvittavan näkönen =D
Minulla oli jostaki syystä kova jännitys ja pientä pelkoaki havaittavissa, mutta nytten voi olla ihan rauhassa ja alkaa kunnolla nauttia raskaudesta =) <3
Madien kuulumisia täällä malttamattomana odotellaan. :) Toivottavasti nyytti on jo sylissä ja kaikki on hyvin.
Heisku onnea hyvistä ultrauutisista. :) Nyt rauhassa masua kasvattelemaan. :)
Pitu86, aika hurja sf-mitan kasvu tosiaan sulla, mutta luulisi että vauva voi ja kasvaa normaalisti jos kerta ultrassa kaikki ollut ok kolmisen viikkoo sitten. Mutta tulehan kertomaan sitten mitä lääkäri sanoi ja mikä on mitta kontrollissa. Hyvä että pitäävät huolta.
pitu ja miu te ootte kans jo todella pitkällä. Hurjaa miten aika lentää oikeen..
Miu82, anteeksi uteluni mutta asutteko miehenne kanssa yhdessä? Muistelen että elokuisten syntyessä taisitte asua omissa asunnoissa? Voi mies raukkaa... Joutuu ottamaan kaikki hormoonit vastaan naiselta :D
ginessa, onnittelut uudesta, omasta kodista. :) Oma on kuitenkin aina oma. Mitenkäs sun terveys? Aiemmin kirjottelit sairasteluista? Sielläkin pienempi tyttö jo noin iso, ihanaa seurata näiden vauvojen kehittymistä. Saa nähdä millon meillä aletaan pyöriä, en tosin vielä ihan oota sitä, Aleksi käänty 3,5kk ikäisena ekan kerran. :)
Sukey millos sulla oli se ultra?
Muoks. Unohdin ihan kokonaan kirjottaa omasta navasta edes jotain. :D
Emilia kasvaa päivä päivältä, melkein silmissä. Kauheeta ajatella. Mutta tällä hetkellä vauvakuume ei ole paha, olen niin onnellinen nyt tästä tilanteesta. :) Emilialta loppu siis ne iltahuudot ja sylin kaipuut, viihtyy pitkiäkin aikoja lattialla katsellen veljen touhuja, niin suloista <3 Yöt meillä rauhottu kans kun rupesin syöttämään yöllä molemmat tissit yhdellä syötöllä kun ennen mentiin niin että Emilia kun pääsi tissille, söi 5min ja nukahti, ei saanut siis yhdest tissistä vatsaa täyteen. Viime yönä heräsi vain kerran. Yleensä herää pari kertaa.
Eilen illalla heräsi puoli tuntia nukahtamisen jälkeen ja näytti siltä että hällä on nälkä, no otin sen viereen ja tissiä suuhun, eipä se maistunutkaan. Sit vaan poski tissin päälle ja unta palloon ja nukkui 5tuntia. :) Tällasia lisää. Oon nukuttanut ekaan syöttöön asti pinnasängyssä ja loppuyön vieressä kun selvästi nukkuu vieressä paremmin. Ja onhan se aivan ihanaa, tuhiseva nyytti vieressä <3
Tänään käytiin Aleksin kanssa verikokeissa, ottivat allergiakokeita sen vinkuvan hengityksen takia, ettei oo mitään pölyperäistä. Raukka oli ihan hämillään ja pikku harmitus siitä kuudesta putkesta tulikin mutta tosi reipas poika oli kyllä silti. :)
Meille ei oikeestaan kuulu kummempia, normaalia arkea. :)
Heisku onnea hyvistä ultrauutisista. :) Nyt rauhassa masua kasvattelemaan. :)
Pitu86, aika hurja sf-mitan kasvu tosiaan sulla, mutta luulisi että vauva voi ja kasvaa normaalisti jos kerta ultrassa kaikki ollut ok kolmisen viikkoo sitten. Mutta tulehan kertomaan sitten mitä lääkäri sanoi ja mikä on mitta kontrollissa. Hyvä että pitäävät huolta.
pitu ja miu te ootte kans jo todella pitkällä. Hurjaa miten aika lentää oikeen..
Miu82, anteeksi uteluni mutta asutteko miehenne kanssa yhdessä? Muistelen että elokuisten syntyessä taisitte asua omissa asunnoissa? Voi mies raukkaa... Joutuu ottamaan kaikki hormoonit vastaan naiselta :D
ginessa, onnittelut uudesta, omasta kodista. :) Oma on kuitenkin aina oma. Mitenkäs sun terveys? Aiemmin kirjottelit sairasteluista? Sielläkin pienempi tyttö jo noin iso, ihanaa seurata näiden vauvojen kehittymistä. Saa nähdä millon meillä aletaan pyöriä, en tosin vielä ihan oota sitä, Aleksi käänty 3,5kk ikäisena ekan kerran. :)
Sukey millos sulla oli se ultra?
Muoks. Unohdin ihan kokonaan kirjottaa omasta navasta edes jotain. :D
Emilia kasvaa päivä päivältä, melkein silmissä. Kauheeta ajatella. Mutta tällä hetkellä vauvakuume ei ole paha, olen niin onnellinen nyt tästä tilanteesta. :) Emilialta loppu siis ne iltahuudot ja sylin kaipuut, viihtyy pitkiäkin aikoja lattialla katsellen veljen touhuja, niin suloista <3 Yöt meillä rauhottu kans kun rupesin syöttämään yöllä molemmat tissit yhdellä syötöllä kun ennen mentiin niin että Emilia kun pääsi tissille, söi 5min ja nukahti, ei saanut siis yhdest tissistä vatsaa täyteen. Viime yönä heräsi vain kerran. Yleensä herää pari kertaa.
Eilen illalla heräsi puoli tuntia nukahtamisen jälkeen ja näytti siltä että hällä on nälkä, no otin sen viereen ja tissiä suuhun, eipä se maistunutkaan. Sit vaan poski tissin päälle ja unta palloon ja nukkui 5tuntia. :) Tällasia lisää. Oon nukuttanut ekaan syöttöön asti pinnasängyssä ja loppuyön vieressä kun selvästi nukkuu vieressä paremmin. Ja onhan se aivan ihanaa, tuhiseva nyytti vieressä <3
Tänään käytiin Aleksin kanssa verikokeissa, ottivat allergiakokeita sen vinkuvan hengityksen takia, ettei oo mitään pölyperäistä. Raukka oli ihan hämillään ja pikku harmitus siitä kuudesta putkesta tulikin mutta tosi reipas poika oli kyllä silti. :)
Meille ei oikeestaan kuulu kummempia, normaalia arkea. :)
Eemi: toivottavasti jo miehesi parantunut ja toivottavasti ette muut saa tautia! Sairastaminen on niin rasittavaa. Vasta kun Hugokin parantui niin tajusi taas miten paljon helpompaa elämä on terveenä! Leikkii vähän itekseenkin, kun kipeänä ollessa ihan koko ajan sai pitää seuraa.
Heisku onnea hyvistä ultrauutisista!! Toivottavasti voit nyt keskittyä nauttimaan raskaudesta :)
Hemppa: toivottavasti teilläkin jatkuu hyvät yöunet!! On niin eri fiilis koko päivän jos on saanut nukkua hyvin! Ja ihana että iltahuudot ovat loppuneet. Meillä kans (kop kop) on nyt illat menneet paremmin, kun oon tajunnut nukuttaa Johania kaukalossa. Ei nukahda mihinkään muualle ja sen oli aiemmin tosi vaikea nukahtaa illalla tai iltapäivällä ja sit meni kitinäksi monesti illat. Nyt nukahtaa kaukaloon ja siinä hetken torkuttuaan joko herää tai sitten siirrän sänkyyn, kun en halua kovin pitkiä aikoja kaukalossa pitää. Mutta jotenkin siinä nukahtaa parhaiten vaikka viihtyy nykyään lattiallakin.
Oon niin mielissään kun pojat nukkuu nykyään niin hyvin. Johan viime yönäkin nukkui 20-07 ja söi vain kerran yöllä :) Ihan luksusta, kun koko syksy oli ihan vuoristorataa öisin Hugon kanssa. Välillä nukkui koko yön putkeen ja välillä valvoi useamman tunnin yöllä, eikä mikään muu kelvannut kuin tietokoneella istuminen. Nyt Hugokin nukkuu useimmiten kokonaan heräilemättä tai sitten herää kerran yössä ja rauhoittuu nopeasti uudelleen unille. Niin hullulta kuin se tuntuukin, niin olen viimeisen kuukauden aikana nukkunut paremmin kuin koskaan Hugon syntymän jälkeen.Välillä tuntui, ettei kyllä jaksais enää tätä raksahommaa ja yksinhuoltajaelämää, mutta kun on mennyt ajoissa nukkumaan ja illat alkaneet sujua ja käy joka päivä ulkoilemassa lasten kanssa niin menee taas hyvin :) Mutta nostan kyllä hattua oikeasti yksinhuoltajille!
Heisku onnea hyvistä ultrauutisista!! Toivottavasti voit nyt keskittyä nauttimaan raskaudesta :)
Hemppa: toivottavasti teilläkin jatkuu hyvät yöunet!! On niin eri fiilis koko päivän jos on saanut nukkua hyvin! Ja ihana että iltahuudot ovat loppuneet. Meillä kans (kop kop) on nyt illat menneet paremmin, kun oon tajunnut nukuttaa Johania kaukalossa. Ei nukahda mihinkään muualle ja sen oli aiemmin tosi vaikea nukahtaa illalla tai iltapäivällä ja sit meni kitinäksi monesti illat. Nyt nukahtaa kaukaloon ja siinä hetken torkuttuaan joko herää tai sitten siirrän sänkyyn, kun en halua kovin pitkiä aikoja kaukalossa pitää. Mutta jotenkin siinä nukahtaa parhaiten vaikka viihtyy nykyään lattiallakin.
Oon niin mielissään kun pojat nukkuu nykyään niin hyvin. Johan viime yönäkin nukkui 20-07 ja söi vain kerran yöllä :) Ihan luksusta, kun koko syksy oli ihan vuoristorataa öisin Hugon kanssa. Välillä nukkui koko yön putkeen ja välillä valvoi useamman tunnin yöllä, eikä mikään muu kelvannut kuin tietokoneella istuminen. Nyt Hugokin nukkuu useimmiten kokonaan heräilemättä tai sitten herää kerran yössä ja rauhoittuu nopeasti uudelleen unille. Niin hullulta kuin se tuntuukin, niin olen viimeisen kuukauden aikana nukkunut paremmin kuin koskaan Hugon syntymän jälkeen.Välillä tuntui, ettei kyllä jaksais enää tätä raksahommaa ja yksinhuoltajaelämää, mutta kun on mennyt ajoissa nukkumaan ja illat alkaneet sujua ja käy joka päivä ulkoilemassa lasten kanssa niin menee taas hyvin :) Mutta nostan kyllä hattua oikeasti yksinhuoltajille!
Tweety
Näppärä viestien naputtelija
Ei vieläkään mitään Madiesta?
Mä tiedän NIIN hyvin Miu tuon työpaikkaan kyllästymisen. Mä en jaksaisi olla siellä enää yhtään. Mähän tosin teen osa-aikaisesti kun meillä on Elsa kotona, mutta 4 vuoroa viikossa on liikaa kun kiinnostus on ihan nolla. Onneksi nyt olen pääsiäisen talvilomalla ja jään huhtikuun vimpalla viikko kesälomalle ja pois töistä.
Mä ompelin kehtoon uudet sisusteet ja muutaman bodyn ja housut olen tulokkaalle tehnyt, me mennään perjantaina 4D ultraan - eli pallivarmistukseen.
Kaikilla vauvallisilla tuntuu pyörivän arki ihan hyvin, toivottaasti se on tarttuvaa..
Tervetuloa Mirde pallimahojen kaartiin ja onnea Heisku hyvin menneestä ultrasta =)
Pikku hiljaa alkaa ahdistamaan kun rv30 lähestyy, kai sitä synnytystäkin pitäisi hiukan ajatella jossain vaiheessa... Mä olen kyllä ihan varma että joudun taas sektioon, ettei huvita ajtella koko asiaa.
Mä tiedän NIIN hyvin Miu tuon työpaikkaan kyllästymisen. Mä en jaksaisi olla siellä enää yhtään. Mähän tosin teen osa-aikaisesti kun meillä on Elsa kotona, mutta 4 vuoroa viikossa on liikaa kun kiinnostus on ihan nolla. Onneksi nyt olen pääsiäisen talvilomalla ja jään huhtikuun vimpalla viikko kesälomalle ja pois töistä.
Mä ompelin kehtoon uudet sisusteet ja muutaman bodyn ja housut olen tulokkaalle tehnyt, me mennään perjantaina 4D ultraan - eli pallivarmistukseen.
Kaikilla vauvallisilla tuntuu pyörivän arki ihan hyvin, toivottaasti se on tarttuvaa..
Tervetuloa Mirde pallimahojen kaartiin ja onnea Heisku hyvin menneestä ultrasta =)
Pikku hiljaa alkaa ahdistamaan kun rv30 lähestyy, kai sitä synnytystäkin pitäisi hiukan ajatella jossain vaiheessa... Mä olen kyllä ihan varma että joudun taas sektioon, ettei huvita ajtella koko asiaa.
Madie
Piirimestaruustason postaaja
Moikka!
Sori kun en ole aiemmin ehtinyt informoimaan, mutta poika syntyi 17.3 klo 4.22 alle 4,5 tunnissa mitoin 3665g, 51cm ja pää 36cm :) Sen takia en ole päässyt kirjoittelemaan, koska kotiuduin eilen itse, mutta poika on ollut lauantaiaamusta lastenosastolla. Ensin oli happisaturaatioarvojen kanssa ongelmaa ja sitten nousi tulehdusarvot päälle 70 ja on nyt antibioottihoidossa. Huomenna saatetaan päästä kotisairaalahoitoon, jos tilaa on. Muuten antibiootit jatkuu perjantaihin.
Tällaiset kommentit nyt siis nopeasti ja tulen mahdollisimman pian kirjoittamaan tarkempaa selostusta, kunhan saadaan poika kotiin! (Ja samalla lukemaan tarkemmin nuo teidän kirjoittelut!) On kyllä tosi reipas ja ihana ja hirveä syömään. Kaikki hoitajat sanoo, ettei yhtään vaikuta kipeältä :) Pitäkää peukkuja, että saadaan vauveli huomiseksi kotiin.
Sori kun en ole aiemmin ehtinyt informoimaan, mutta poika syntyi 17.3 klo 4.22 alle 4,5 tunnissa mitoin 3665g, 51cm ja pää 36cm :) Sen takia en ole päässyt kirjoittelemaan, koska kotiuduin eilen itse, mutta poika on ollut lauantaiaamusta lastenosastolla. Ensin oli happisaturaatioarvojen kanssa ongelmaa ja sitten nousi tulehdusarvot päälle 70 ja on nyt antibioottihoidossa. Huomenna saatetaan päästä kotisairaalahoitoon, jos tilaa on. Muuten antibiootit jatkuu perjantaihin.
Tällaiset kommentit nyt siis nopeasti ja tulen mahdollisimman pian kirjoittamaan tarkempaa selostusta, kunhan saadaan poika kotiin! (Ja samalla lukemaan tarkemmin nuo teidän kirjoittelut!) On kyllä tosi reipas ja ihana ja hirveä syömään. Kaikki hoitajat sanoo, ettei yhtään vaikuta kipeältä :) Pitäkää peukkuja, että saadaan vauveli huomiseksi kotiin.
Toivottavasti saatte pian pojan kotiin!
Madie
Piirimestaruustason postaaja
Kiitos onnitteluista! Nyt tuhistaan kotona :)
Voisi vähän synnytystarinaa kertoa. Melkein jäi traumat, mutta onneksi meille ei enempää lapsia ole hetkeen tulossa, jos enää ollenkaan :D
Pe-la yönä heräsin hieman puoli 12 jälkeen, kun alapäästä kuului poks. Säikähdin, että meni vedet, mutta ei mennytkään. Mikä lie tuo ääni olikaan.. Kävin sitten vessassa ja olo oli aika normaali. Ensimmäinen supistus tuli 23.54 ja siitä heti kipeästi 5 minuutin välein. Yhdeltä soitin synnärille ja varoittelin, etten ehkä kauaa kestä. Sanoivat, että tervetuloa heti kun siltä tuntuu, mutta kuumaa suihkua ja panadolia voisi koittaa vielä. No kävin suihkussa ja varoitin miestä, että kohta lähdetään. Kahden jälkeen oli sitten pakko lähteä kun sattui jo yhtä paljon kuin Niklaksen synnytyksessä sen ainoan helvetillisen vartin aikana ennen epiduraalia.
Ennen kolmea oltiin sitten synnärillä, jossa selvisi, että olin 5 senttiä auki. Käyrällä ollessa melkein jo itkin, kun sattui ihan pirusti. En oikeesti muistanut, että synnytys sattuu niin paljon :D Sen jälkeen sitten peräruiske ja saliin.
Salissa pyysin heti epiduraalin ja sitä alettiin valmistellakin samantien, kun näkivät miten kipeä olin. Siinä sitten makoilin selkä kaarella, kun vedet meni 4.08 ja samantien tuli ponnistamisen tarve. No tuikkasivat kuitenkin sen epiduraalin 4.10 ja melkein heti aloin ponnistaa. 7 minuutin ponnistamisen jälkeen oli poika maailmassa. Ei siis ihan ehtinyt se epiduraali vaikuttaa :D Ehdittiin siis olla salissa vajaa puoli tuntia ennen syntymää.
Sain toisen asteen repeämän ja multa katkesi TAAS joku suoni, minkä ansiosta menetin 1150g verta enkä pysynyt pystyssä koko päivänä. Enpä muista koska viimeksi joku olisi pessyt mut mun puolesta :D Hb oli sunnuntaina 84 ja naaman väri on vieläkin valkoinen eli saa nähdä milloin ollaan taas normaalin näköisiä.
Sain sitten vauvan rinnalle ja söi siinä jonkin verran, kunnes alkoi itkeä. Katselin, että ihan kun hengittäminen olisi vähän hankalaa. Kätilöopiskelija otti vauvan pesulle ja puntarille ja sen jälkeen mitattiin happisaturaatiot, jotka oli liian alhaiset. 82 taisi olla lukema, kun pitäisi olla 95-100. Lääkäri kävi katsomassa, mutta sanoi, että odotellaan vielä tunti, kun poika saattaa olla vaan järkyttynyt nopeasta syntymästä. Arvot ei kuitenkaan nousseet ja poika hengitti mun mielestä jo selkeästi huonommin ja piti välillä taukojakin. Siinä meidät kärrättiin sitten sairaalasängyllä lastenosastolle, jossa vauva laitettiin happikaappiin ja mut vietiin omalle osastolle.
Seuraavana päivänä tulehdusarvot oli noussu 70 päälle ja keuhkoissa oli jotain märkää. Aloitettiin antibioottihoito, joka siis jatkuu vieläkin. Eilen päästiin kuitenkin kotisairaanhoitoon, koska poika syö todella reippaasti eikä ole yhtään kipeän oloinen. Hoitaja käy aamuin illoin antamassa antibiootit huomisiltaan asti. Oma maito riittää hienosti eikä poika enää edes suostu pullolle vaan on melkoinen tissitakiainen. Tosin viime yönä, joka siis oli ensimmäinen yhteinen yö, heräsi syömään vain puoli kolmelta ja seuraavan kerran puoli seitsemältä! Selkeästi väsyttää nuo lääkkeet, joten katsotaan miten yöt menee kun lääkkeet loppuu.
Tällainen alku siis täällä. Tosiaan aika hauskasti tuli 17. päivä kummankin pojan syntymäpäiväksi kuten Hemppa huomasi :) Nyt sitten opetellaan taas tähän vauva-arkeen. Niklas on aivan innoissaan veljestään ja haluaisi pussailla ja silitellä vauvaa koko ajan, mutta on myös välillä todella mustasukkainen. Yhtä äkkiä pitäisikin olla koko ajan äidin sylissä vaikka on ollut niin isänpoika :D Tänään yritti jo repiä vauvaa pois mun sylistä. No eipä tarvitse enää kahdesti käskeä Niklasta syliin esimerkiksi pukemaan, koska käyttää kaikki tilaisuudet hyödyksi, joissa voi saada läheisyyttä. Eilenkin halusi halata kymmeniä kertoja. Taisi kyllä ikävöidä aika paljon, kun oltiin niin pitkään erossa.
Tsemppiä Pitulle! Toivottavasti ei ole mitään hälyyttävää tuo sf-mitan hurja kasvu.
Voisi vähän synnytystarinaa kertoa. Melkein jäi traumat, mutta onneksi meille ei enempää lapsia ole hetkeen tulossa, jos enää ollenkaan :D
Pe-la yönä heräsin hieman puoli 12 jälkeen, kun alapäästä kuului poks. Säikähdin, että meni vedet, mutta ei mennytkään. Mikä lie tuo ääni olikaan.. Kävin sitten vessassa ja olo oli aika normaali. Ensimmäinen supistus tuli 23.54 ja siitä heti kipeästi 5 minuutin välein. Yhdeltä soitin synnärille ja varoittelin, etten ehkä kauaa kestä. Sanoivat, että tervetuloa heti kun siltä tuntuu, mutta kuumaa suihkua ja panadolia voisi koittaa vielä. No kävin suihkussa ja varoitin miestä, että kohta lähdetään. Kahden jälkeen oli sitten pakko lähteä kun sattui jo yhtä paljon kuin Niklaksen synnytyksessä sen ainoan helvetillisen vartin aikana ennen epiduraalia.
Ennen kolmea oltiin sitten synnärillä, jossa selvisi, että olin 5 senttiä auki. Käyrällä ollessa melkein jo itkin, kun sattui ihan pirusti. En oikeesti muistanut, että synnytys sattuu niin paljon :D Sen jälkeen sitten peräruiske ja saliin.
Salissa pyysin heti epiduraalin ja sitä alettiin valmistellakin samantien, kun näkivät miten kipeä olin. Siinä sitten makoilin selkä kaarella, kun vedet meni 4.08 ja samantien tuli ponnistamisen tarve. No tuikkasivat kuitenkin sen epiduraalin 4.10 ja melkein heti aloin ponnistaa. 7 minuutin ponnistamisen jälkeen oli poika maailmassa. Ei siis ihan ehtinyt se epiduraali vaikuttaa :D Ehdittiin siis olla salissa vajaa puoli tuntia ennen syntymää.
Sain toisen asteen repeämän ja multa katkesi TAAS joku suoni, minkä ansiosta menetin 1150g verta enkä pysynyt pystyssä koko päivänä. Enpä muista koska viimeksi joku olisi pessyt mut mun puolesta :D Hb oli sunnuntaina 84 ja naaman väri on vieläkin valkoinen eli saa nähdä milloin ollaan taas normaalin näköisiä.
Sain sitten vauvan rinnalle ja söi siinä jonkin verran, kunnes alkoi itkeä. Katselin, että ihan kun hengittäminen olisi vähän hankalaa. Kätilöopiskelija otti vauvan pesulle ja puntarille ja sen jälkeen mitattiin happisaturaatiot, jotka oli liian alhaiset. 82 taisi olla lukema, kun pitäisi olla 95-100. Lääkäri kävi katsomassa, mutta sanoi, että odotellaan vielä tunti, kun poika saattaa olla vaan järkyttynyt nopeasta syntymästä. Arvot ei kuitenkaan nousseet ja poika hengitti mun mielestä jo selkeästi huonommin ja piti välillä taukojakin. Siinä meidät kärrättiin sitten sairaalasängyllä lastenosastolle, jossa vauva laitettiin happikaappiin ja mut vietiin omalle osastolle.
Seuraavana päivänä tulehdusarvot oli noussu 70 päälle ja keuhkoissa oli jotain märkää. Aloitettiin antibioottihoito, joka siis jatkuu vieläkin. Eilen päästiin kuitenkin kotisairaanhoitoon, koska poika syö todella reippaasti eikä ole yhtään kipeän oloinen. Hoitaja käy aamuin illoin antamassa antibiootit huomisiltaan asti. Oma maito riittää hienosti eikä poika enää edes suostu pullolle vaan on melkoinen tissitakiainen. Tosin viime yönä, joka siis oli ensimmäinen yhteinen yö, heräsi syömään vain puoli kolmelta ja seuraavan kerran puoli seitsemältä! Selkeästi väsyttää nuo lääkkeet, joten katsotaan miten yöt menee kun lääkkeet loppuu.
Tällainen alku siis täällä. Tosiaan aika hauskasti tuli 17. päivä kummankin pojan syntymäpäiväksi kuten Hemppa huomasi :) Nyt sitten opetellaan taas tähän vauva-arkeen. Niklas on aivan innoissaan veljestään ja haluaisi pussailla ja silitellä vauvaa koko ajan, mutta on myös välillä todella mustasukkainen. Yhtä äkkiä pitäisikin olla koko ajan äidin sylissä vaikka on ollut niin isänpoika :D Tänään yritti jo repiä vauvaa pois mun sylistä. No eipä tarvitse enää kahdesti käskeä Niklasta syliin esimerkiksi pukemaan, koska käyttää kaikki tilaisuudet hyödyksi, joissa voi saada läheisyyttä. Eilenkin halusi halata kymmeniä kertoja. Taisi kyllä ikävöidä aika paljon, kun oltiin niin pitkään erossa.
Tsemppiä Pitulle! Toivottavasti ei ole mitään hälyyttävää tuo sf-mitan hurja kasvu.
Sukey, anteeksi, mulla oli menny ihan ohi toi sun varhaisultraviesti, nyt vasta sen luin. Hienoa että kaikki oli hyvin pienokaisella. :) Laitatko teidän esikoisen tiedot niin lisään ne listaan.
HP86, säkin voisit ilmottaa esikoisen tiedot nii lisäisin listaan. :)
Mitähän Dessalle kuuuluuuu.....
Madie, hyvä että kaikki meni hyvin ja nopeasti. :) Toivottavasti oot saanu jutella synnytyksestä jonkun kans ettei jää mikään kaivertamaan. Kun samoin traumoista.
Mutta pääasia että ootte nyt kotona ja poika nukkuu ja syö hyvin. :) Onnea vielä <3
Eemin kuulumisia myös kaipailisin...
HP86, säkin voisit ilmottaa esikoisen tiedot nii lisäisin listaan. :)
Mitähän Dessalle kuuuluuuu.....
Madie, hyvä että kaikki meni hyvin ja nopeasti. :) Toivottavasti oot saanu jutella synnytyksestä jonkun kans ettei jää mikään kaivertamaan. Kun samoin traumoista.
Mutta pääasia että ootte nyt kotona ja poika nukkuu ja syö hyvin. :) Onnea vielä <3
Eemin kuulumisia myös kaipailisin...
Moro pitkästä aikaa!
Kiitos Hemppa kun kyselit kuulmisiani:) Edelleen täällä hyvin paksuna oon, tyttövauvaa masussa kasvatan. LA on nyt 22.7. Kolme kuukautta eli koko sydäntalvi meni järkyttävän pahoinvoinnin kourissa, nyt alan pääsemään tavalliseen elämään taas kiinni. En pystyny pariin kuukauteen käymään ees lukemassa teidän kirjotuksia, kun ajatuksestakin tuli oksennus. Kivaa psykologista huonovointisuutta kaiken muun lisäks;)
Onnittelut kaikille teille, ketkä ootte tällä välillä tulleet raskaaksi tai saaneet pienokaisen elämäänne. Vauvan kaipuu kasvaa itelläkin päivä päivältä, enkä mitenkään jaksais oottaa heinäkuulle... Toisaalta pelottaa ja hirvittää ajatus siitä, et poika jää taas mun / meidän kans kotiin ja on ensinnäkin super mustasukkainen plus pitäis varmaan keksiä jotain ohjelmaa, ettei hypi liikaa seinille. Hoidossa kun on menny äärettömän hyvin, voipi kotona tulla kavereita ikävä ja turhautuu. Saas nähdä miten käy!
Mulla oli tällä viikolla muutamana päivänä tosi kipeitä supistuksia ja alavatsaa jopa vihlo, hieman alko jo pelottamaan miten käy. Pojasta kun ei ollu kertaakaan kipeitä supistuksia tai menkkamaista jomotusta ennen ku synnytys alko. Mut mies kun palas parin viikon poissaolon jälkeen viikonlopuks kotiin, supistukset loppu kuin seinään:) Happy, happy, happy... Täytyy vaan uskoo ja ymmärtää, et tässä raskaudessa näköjään pitää ottaa iisimmin ja muistaa pyytää pojan hoitoon iltaisin apua jos mies on pitkään työreissulla. Ei jaksa ja pysty, niin ei. En ois uskonu, et kroppa kokee tällä kertaa raskauden ja arjen näin rankkana kun mies on pois, mut ehkäpä tilanteeseen hieman vaikuttaa 1v 8kk pieni poika:)
Ihanaa kun tulee kevät ja mieli virkistyy jo senkin takia, ei pelkästään huonon olon voittamisen myötä.
Kirjottelenpa taas kun ehdin. Lukemassa oon käyny taas ahkeraan, kun psykologinen huono-oloisuuskin on takanapäin.