Uudestaan raskaana

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hemppa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Terve kaikille!

Täällä ei oikeestaan mitään uutta mutta kuhan halusin kirjoitella, tänään kävin labrassa verikokeissa. JA sitä 19pv:n ultraa odotellessa. =) 

Tietääkseni madie on vielä yhessä koossa =) JA madielle vielä ajattelen tätäkin kautta sanoo että jos teille hirvee kiirus lähtö tulee synnytykseen niin minä voin Niklasta hoitaa kyllä kun lähekkäin asutaan =) Älä turhaan sitä ressaa..

Ihanaa kun mieskin tuli viikon työ reissusta kotiin.

Aurinkoista päivän jatkoa kaikille!   
 
Mäkin täällä käyn huutelemassa näin harvakseltaan...

Rv 32 kulumassa ja ihan nappiin ei tää raskaus nyt oo sujunut.Anemiaa pukkaa ja sen lisäksi kilpparin vajaatoimintaa.Lääkitys aloitettiin ja odotan kovasti koska herään tästä pitkästä talviunestaemoticon ,suoranainen väsymys on kovaa,sekä ärtyneisyys huipussaan.Kaiken tämän päälle liuta oireita joita en jaksa kaikkia luetella,hiustenlähdöstä valtavaan turvotukseen...

No mutta hyvä on että homma on nyt kai hoidossa ja huomenna aika äitiyspolille ja kai se aurinko vielä paistaa risukasaankin?

Tuosta sf mitasta,mulla on mennyt aina,paitsi kolmannesta,sf mitta reippaasti käyrien yläpuolella.Ja kaikki ne vauvat jotka syntyneet suuresta sf mitasta(jopa sen 40cm ollut viikoilla 38-39)ovat olleet ihan normi kokoisia,3180-3820g.Mutta se ainut kerta kun mun sf kulki kauniisti keskellä käyrästöä ja niin terkkari neuvolassa kuin lääkäri ultralla(3 päivää ennen synnytystä)lupailivat siroa vauvaa,max 3,3kg ja tuloksena isoin mun vauvaoista,4055gemoticon
Eli en kyllä luota sf mittaan vauvan koon kertojana.Korkeintaan se voi jotain viestiä jos äkillisesti taittaa ylös tai alas päin,mutta vaikka tasaisesti kulkis käyrän yllä,en pidä sitä merkkinä isosta vauvasta!

Tsempit kaikille viimeisillään oleville!
Ja vauvautuneille!

Ja tuohon vauvakuumeeseen vielä,mä totisesti toivon,että mulle se ei iske enää ikinä,mutta pahoin pelkään...

Mamamilano ja viikot varmaan näkyy tossa alla...
 
Moikka kaikille :)

Täällä aletaan hiljalleen uskoa, että taidetaan odottaa vauvaa :D. Varattiin 21.3 aika varhaisultraan, ja 4.4 on eka neuvola. Kuvottavaa oloa on ollut, oikeestaan ajoittain pitkin päivää. Oksua en oo onneks joutunu heittämään vielä. Päänsärkyä on ollu nyt joka ilta..ja ketuttaa pienimmätkin asiat :P

Tuosta hieronnasta, mie hieroin pojan massua ja jalkapohjia silloin, kun hän oli pieni. Hyvin kyllä pierua päryytteli ja sai sit kakittuakin paremmin. Hieronnasta tulikin meillä joka iltainen tapa, joka sit hiljalleen jäi pois. Nykyisin poikaa naurattaa ihan liikaa, jos koitan hieroa :)
 
Oli nyt pakko tulla tänne kirjottaan ja kysyy teidän mielipiteitä ja sitä että millä viikoilla olettte tunteneet tokasta liikkeet?? 

Mulla viikkoja tänään 11+1. JAsper on päikyillä ja ite istuskelen tässä sohvalla ja nettailen ja yhtäkkiä ala masussa tuntui kerran semmonen tosi hentonen tökkäys. Juuri samanlainen mitä Jasperista tunsin ihan ekoja liikkeitä. Mutta onko se mahollista vielä?? 
Mulla kyllä maha jo selvästi pömpöttää osakseen varmaan vielä myös ihan turvonneisuuttaan ja muistaakseni mulla on myös eteenpäin kallistunu kohtu! Tosiaan viikoista ei tarkkaa tietoa edellisen pitkän kierron takia että ovatko juuri nuo vai enemmän vai vähemmän.. 
 
Heisku, mulla ei oo kokemusta noin varhasista liikkeistä mut olen kyl kuullu et ois mahdollista. Voi siis hyvinkin olla.. Varsinkin jos sulla on eteenpäin kallistunut kohtu eikä vatsassa ole muuten ylimääräistä..

Mun vauvakuume on onneks "päiväkohtaista"... Useammin on päiviä jolloin ei ole kuumetta, toisinaan saattaa olla yksi päivä että vauvankaipuu on kamala. :/ Nyt riittää nää kaks mussukkaa <3

Ihanaa kun teitä uudelleenodottajia on kesälle ja syksyllekin melkein joka kuukaudelle , on sit jännitettävää. :)

Madie kyseli vauvahieronnasta.. Esikoisen kanssa en käyttäny mitään sellasia, vatsa toimi kuin unelma esikolla. Tällä toisella meinas alkuun olla ongelmia ilman kanssa, hieroin sit "omalla tyylillä" jalkapohjia ja tuntu kyl auttavan. Enää ei tarvii hieroskella.
 
Heisku: Mulla tuntu tästä tokasta ekat liikkeet 14 viikolla.. Ja oon kyllä kuullu et jotlut on tuntenu jo just noilla viikoilla kun säkin.. Että kait se mahdollista on.

bobolla olis laskettu aika tossa  madien ja mun välissä, mitäköhän hälle kuuluu?
 
Nopea päivitys, kun ei kauaa paikallaan jaksa olla!

Täällä ekat liikkeet tuntui 12+ jotain eli kyllä mä ainakin uskon, että nuo voi olla ensiliikkeitä Heisku :)

Nyt on supistanut viime yöstä lähtien ja nyt tulee 8 minuutin välein sen verran napakasti jo, että me taidetaan tänä yönä lähteä synnyttämään :) Mummu on jo matkalla kun kuuli, että on supistanut koko päivän ja halusi varulta tulla. Saattaakin olla, että pitää lähteä melkein heti kun saapuu!
 
Voi JEEE Madie! Se on menoa nyt. Onnea ja tsemppiä sinne. Sitä varmasti tarvitaan ja kovia voimia loppurutistuksee!!! Ihanaa. Miten sitä onkin niin tohkeissaan kun toiset lähtee synnyttämään? Hah, ei kyl tosiaan tarkota et ite haluisin yhtään enää mut ihanaa on ku muut saa vauvat syliinsä.

Heisku: minähän tunsin ekat liikkeet tästä uusimmasta tulokkaastaRV 11+5 tais olla. Se oli silleen et mulla oli oksutauti ja todennäkösesti oksentamisen tuottama paine painoi vielä enemmän kun normaalisti kohtua eteenpäin ja islloin tunsin likkeet oikein selvästi kahtena päivänä. Ja jopa niin ,että mieskin tunti ne!!! Vaikka siis kukaan ei oikein uskokkaan. Mut mies voi todistaa :D. Sit kyllä meni muutama viikko eteenpäi kun en taas tuntenutkaan yhtään mitään. Mut niin hullu mä ja mies ei voida olla et ihan molemmat keksittiin yhtäaikaa et nyhän liikkeitä näkyy ja tuntuu. Mahdollista siis on.

Hei ihana kuulla Mammamilanostakin välillä. Valitettavaaa vain et olet joutunut noin kurjasti sairastelemaan ja kestämään kaikenlaista raskauden aikana. tuo kilpirauhsen vajaatoiminta voi olla tosi v:mäinen ja uuvuttava ennenkö todetaan ja lääkitys aloitetaan. onneksi se voidaan hyvin lääkityksellä hoitaa. Toivottavasti loppuraskautesi alkaa kulkea paremmin.

Hemppa: Ohan se mies ollu tosiaan siinan kanssa ja kun tuo eilinen huutoilta oli siis 4 tuntia menossa niin mä hoitelin vauvaa ja Mies Siinaa. Ja Siinä välillä vauvan huudon välissä siis tappelin Eeminkin kanssa. Et silleen taas eilen illalla. Tänään taas kaikki mennyt vähän paremmin. Meillä kyllä kaikki vauvat ovat kasvaneet tosi nopsaan ja itseasiassa Siina kaikkein nopeiten. Katson just noita neuvolakortteja ja Siina oli 1kk ikäsenä n4600g Eemi 4800 ja tämä nykyinen nyt tosin etuajassa eli 3vk ja 2 pvä 4620g. Mut ku Siina painoi syntyessään yli 500 vähemmän ku tämä pienin ja 300g vähemmän ku Eemi nii sehän keränny eniten lisää. Kyllä mä kans niin odotan tuota et vauvalla alkaa rytmit jotenkin tasottua ja ja muutenkin et vähä tietää miten päivä menee. Nyt menee siis ihan randomilla. Tulee mitä on tullakseen.

Vauva on kyllä ollu tosi hyvä öisin nukumaan. Siitä täytyy oikein kiittää. Nyt vaan pitää puuta koputtaa et ei mee sit ens yö ihan pipariksi. Jotenkin sitä odotan et niin tulee käymään ku ollu koko ajan tissillä tänään ja nyt on ruoka mennyt alaskin hyvin, silti koko ajan nälkä mut se ruoka saa tyytyväiseksi nukkumaan hetkeksi. Onkin sit tänään vain syönyt ja nukkunut ja heti ku herää nii taas jo kiekasee lisää ruokaa. Nyt mies jo antaa pullosta tuolla kun oma maito jo loppu.

Tänään olnekin käyny kaksi kertaa kiertämäsreippaan kävelylenkin. Et ehkä nuo läskit tässä jossain vaiheessa saavat nekin kyytiä.

Ysin jälkeen tänään kun sain Siinan ja eemin sänkyihinsä ja vauvakin torkkui olin ja olen edelleen ihan poikki ja sanoin miehelle et et kyllä jaksa nyt alkaa keittiötä siivoamaan ku tuntuu et kaikkeni jo olen tänäpäivänä antanu. Mies onneksi ymmärtää ja osaa sanoa ja tehdä oikeita asioita ja sanoi et tokihan hän sen keittiön siivoaa. Ihana mies . Ja ihanat lapset mulla. vaikka välillä raskaita ovatkin .
Tänään siis tyytyväinen olen minä. Niin se tosiaan näyttää mieli muuttuvan ihan sen mukaan miten päivä menee.
 
Oi oi, jokohan madiella nyytti sylissä varmaankin..  Kovasti päivittelyä odotellaan!

Miten te ootte selvinny lasten kanssa kotona kun on alkanu ihan tosissaan supisteleen? Ihmettelen tässä vaan et miten ikän selviin pojan kans koton siihen asti et mies tulee töistä/ hoitaja paikalle sitte kun on tosi kyseessä..... On ruvennu nyt muutenkin pelottaan kaikki vauva arki ja synnytys... Ei synnytys sinäänsä mut pelottaa et jotain menee pieleen. Ja sit mietin et miten pärjään kahden pienen kans jos vauvakin sattuis oleen itkusempaa sorttia kun esikoinen.. Mies ei aio olla kotona kun viikon ja se viikko alkaa siitä kun lähetään synnärille. Siis mikäli ei satu oleen muuten töistä vapaata sillon. Niin ja mikäli ny pääsee töihin ennen kun syntyy on työttömänä nytten.. Miestä ei huvita olla kotona mikäli voi olla töissä kun joutuu oleen sit sen aikaa kelan rahoilla ja ne on niin pienet. Ei niin kauheesti varmaan toi tuleva pelottas/jännittäs jos isäntä olis sen 3 viikkoo kotona. Mut ei se sit montaa päivää täs oo kun osa menee jo siinä kun oon sairaalas...
 
Mä en siis ole jaksanut kirjoitella mitään, käyn  kyllä päivittäin lukemassa...

Ihanaa Madiella on varmaan jo vauva!

Kiva lueskella tuollaisiakin 'oikeita' vauva-arjen kuvauksia, ettei kaikki ole vaaleanpunaista ja hattaraa ja isot sisarukset vaan silitä vauvaa ja kanna vaippoja roskikseen pikkuapulaisina, ihan jottei totuus unohtuisi..

Itselläni on 6 työviikonloppua vielä edessä, nuo 11 tuntiset lauantait alkaa olla ihan tuskaa seistä ja kävellä. Vaapun sitten bussipysäkille kuin pingviini niiden jälkeen.

Mä kävin kolmannessa neuvolassa 1,5 vkoa sitten, sain kelapaperit, painoa oli tullut vajaa 2 kg alusta, kaikki oli muuten hyvin ja mahapallien syke tasainen. Seuraavaksi on vuorossa toinen sokerirasitus kuukauden päästä ja sitten lääkärineuvola rv 30 tj.

Liikkeet tuntuu minusta vieläkin heikommin tai vaimeampina kun Elsasta, nyt tosin on istukka eripuolella, edessä. Mutta kyllä tuossa sen verran jo voimaa on että ne ajoittain on ihan häiritseviä :)
 
paukke tuohon supistelu hommaan en osaa vastata, kun mulla supisteli vaan pari tuntia eikä vielä oikeastaan kipeästi kun jo lähdettiin sairaalaan. Ei haluttu viedä Hugoa kiireessä hoitoon. Joten hyvin sitä niiden jomotusten kanssa pärjäsi. Mutta jokaisella on tietty omanlaisensa synnytys! 

Hyvin sä pärjäät sitten vauvan ja taaperon kanssa. Mulla ei ole ollut kauheasti vaihtoehtoja ;) Mies oli viikon isyyslomalla niin, että oli aamupäivän kotona, teki ruuan ja lähti syötyään raksalle ja palasi joskus iltamyöhällä. Sen viikon jälkeen aloinkin heti olla keskenään lasten kanssa päivät ja illat, iltapäivällä mies käy kotona syömässä ja leikkii Hugon kanssa n. tunnin ja tulee usein niin myöhään, että oon jo nukkumassa. Kyllä varsinkin alkuun oli rankkaa kun oli tikkejä pari ja sattu iltaisin sitten päivän touhuaminen kivasti ja muutenkin rytmit vauvalla hakusessa, valvotti iltaisin aluksi tosi myöhään. Mutta muutin sitten vähän Hugonkin rytmiä myöhäisemmäksi, että sain nukkua. Ja alkuunhan vauva nukkui paljon muutenkin. Ei ole vieläkään vauvalla kovin selkeää rytmiä, paitsi että aamupäivisin nukkuu vähän paremmin, iltapäivällä semmoisia pikkupätkiä ja illalla on aika vaativa, kun pitää syöttää tai saada vain maata äitin vieressä pitkään. Se tietty harmittaa sitten, kun välillä vauva karjuu kurkku suorana sit sen aikaa kun vaihdan Hugolle yöpukua ja vaippaa. Eihän siihen kauan mene mutta kuitenkin! Vauva siis haluaa olla illat sylissä ja kyllä sillai pystyy leikkimään Hugon kanssa samalla, mutta just vaipanvaihdot ym. saa hoitaa pikapikaa. Mutta (koputan kyllä puuta) Johan on ihan mieletön nukkuja öisin! Viime yönäkin nukkui 21-07 ja söi vain klo 4 siinä välissä :) Ja kun Hugokin nukkuu nykyään yleensä täydet yöt, niin oon viime aikoina nukkunut paremmin kuin aikohin :)

Tää ei siis mitään herkkua olla 24/6 lasten kanssa yksin, varsinkin nyt kun Hugo ja minä ollaan oltu sairaana niin tosi ihanaa. Mutta kyllä sitä pärjää. Vaikka välillä kyllä meinaa pää hajota tuohon raksaan ja lujasti!!!!! Mutta kun miehellä on niin pitkät työpäivät niin ei se ehdi illassa hirveästi saada aikaan. Saa nähdä päästäänkö muuttamaan ennen kesää. Arghhh!!! No, terveenä ollessa kyläillään useamman kerran viikossa sisarusten luona. Tosin sit on mukava taiteilla aina kerrostaloon parkkipaikalta kaukalo käsivarrella, joku kassi toisella ja nukkuva Hugo sylissä... 

Tulipas tämmöistä höpötystä nyt, kerrankin nukkuvat pojat yhtäaikaa niin ehdin koneelle! 

Madiella on varmaan jo pikkuinen sylissä, toivottavasti! :) Uutisia odotellaan :) :) 

 
Voi helkkari, ne supistukset loppuivat taas kesken. No ei oikeasti voi mennä enää kauaa tuolla supistusmäärällä! Koko eilisen päivän supisteli 10 minuutin välein ja illalla meni 5 minuuttiin kunnon kivuilla ja tyssäs sitten. Niklas lähti nyt hoitoon viikonlopuksi niin jos tää synnytysstressi tästä laskisi ja vauvan saisi lähiaikoina maailmaan. Miehellä huomenna synttärit eli se olis erittäin otollinen päivä syntyä :)

Mulla alkaa olla henkinen puoli ihan romuna, kun on jo viikon supistanut tosi paljon. Nyt yritän vaan rentoutua ja ajatella, että ei ne supistukset voi loputtomasti loppua kesken. Kyllä sen joskus on tultava ulos.

Mä tuun kommentoimaan teidän tekstejä vähän myöhemmin, kun oon saanut vähän enemmän päätäni järjestykseen kun oli aika iso pettymys...
 
Ihanaa kun olette kirjotelleet paljon!

Madien kuulumisia tulin nopeesti kattelemaan, HARMI ettei supistukset jatkunukkaan :(

Vauva on sylissä, en jaksa ny yhellä kädellä enempää näpytelä.
 
Nopea kirjoitus: olimme tänään rakenneultrassa ja pieni poika on tulossa myös tänne! Voi elämä miten omituista näin tyttöesikoisen perään! Ja ihanaakin tietysti! emoticon Terrrrkujja kaikille, onnellista loppuodotusta Madielle ja onnellista muutenvaanodotusta muille meille! emoticon
 
Madie: Jos susta oikeesti alkaa tuntumaan siltä, et sä et jaksa niiden jatkuviens upistelujen kanssa kun ei sitten kuitenkaan lähde kunnolla käyntiin. Soita sinne synnärille ja kerro et olet ihan loppu. Muistaakseni oli puhetta kun olin ite synnyttämässä oman kätilön kanssa siitä kuinka tosiaan toiset joutuvat supistelemaan päivätolkulla ennenkö kunnolla lähtee käyntiin et on hyvä kun ei tartte sit kestää. (siis mun tapauksessa) Mut siis se sanoi silloin et he ottaa useinkin sellasen äidin synnärille ja antaa vaikka unilääkettä tai jotain et äiti saa ensin nukkua ja tarvittaessa sitten käynnistävät synnytyksen kunnon unien jälkeen. Mut toivotaan et ne nyt lähtee käyntiin kunnolla ja pääset synnyttämään.

No eipä kuulosta järin ihanalta vauva-arjelta Lidiallakaan kun niin paljon joutuu yksin olemaan lasten kanssa. Kummasti sitä tosiaan kuitenkin selviää. Sitä vaan kun on pakko niin sitä selviää. Toivottavasti tekin saatte rakennuksen valmiiksi pian ja pääsette muuttamaan. Mä muistan kun mies yks päivä soitti töistä silloin ku me vielä rakennettiin ja Siina oli vauva et hän on ottanu "vapaaehtosta pakkolomaa" töistä niin kauaks aikaa et saadaan talo valmiiksi. Nii mä aloin pillittämään ihan hysteerisesti. se ihan äimänä et eik tää ookkaan hyvä juttu? No joo todellakin on ja senhän takia mä just itkenkin. Pitää vaan uskoa et kyllä se talo valmistuu kun sitä kokoajan tehdään. Vaikkakin se on tosi raskasta kotona odottaa sen valmistumista.

Onnea Mirdelle!!! Se oot sitten sinäkin "pallimaha"
 
Madie on  varmasti saanut jo pojan syliin. :) ´Kuulumisia odottelen. :)

Mirde onnittelut poikalupauksesta. :)

Lidia kurjaa että olet joutunut olemaan paljon yksin lasten kanssa vaikka kummasti sitä vaan pärjää kun asennoituu siihen että siellä raksalla on pakko olla!
Sillon kun me kotiuduttiin vauvan kanssa, mies piti lomansa ja oli kolme viikkoa kotona. Ekalla viikolla se rassasi päivät ja illat autotallissa meidän autoa joka oli ihan levällään, taas oli rikki, ekan viikon jälkeen mä en jaksanut enää olla yksin! Itkin miehelle että nyt riitti, mä en jaksa enää olla yksin lasten kanssa sisällä, rankkaa oli siis vain henkisesti kun kaipasin miehen seuraa, lapset oli kyllä ihania ja kilttejä jos niin voi sanoa, mutta henkinen puoli romahti täysin. Annoin sen siis itse rassata sitä autoa kun halusin että se on  kunnossa kun tarvitaan lasten kanssa autoa mutta ekan viikon jälkeen kun auto oli melkein kasassa, oli pakko sanoo miehelle että kohta romahdan henkisesti kokonaan.. Ja loput kaksi viikkoa se olikin meidän kanssa, tehtiin yhdessä kaikkea. Se otti kaverinsa kasaamaan sen auton loppuun että sai olla meidän kanssa. En tiedä, jos mies ei olisi ollut meidän kanssa loppu lomaansa, en tiedä missä olisin.... Loppu hyvin , kaikki hyvin .

Eemi, mullakin oli nivelten tilanne hyvä sihen asti kun tyttö täytti 1,5kk... Sen jälkeen alko leukanivelissä tuntumaan että nyt on edes vähän hormonit tasottunu.. kipua alko siis tuntua. No, nyt alotin sit tän salazopyrinin uudestaan, ihan ylläpitoannoksella. Ja on kyl alkanut helpottaa, viikon oon nyt syöny. Silmäpolille täytyis kans soitella, silmäoireita alkanu tulla.. Joko sulla oli se käynti reumalla? Ja aiotko ottaa lääkitystä vai syötkö koko ajan jotain?

Ei täälläkään arki aina ihan ruusuista ole, sitä vaan tykkää kirjottaa niitä hyviä asioita mielummin kun huonoja. :)
Illat meillä (eilinen oli kyllä poikkeus, oli niin aurinkoinen tyttö) roikutaan tissillä tai sylissä joka liikkuu, katse eteenpäin. Jos erehtyy siis istumaan edes sohvalle, alkaa kamala huuto. Yleensä siis täytellään astianpesukonetta tai ajetaan pojan yhdellä traktorilla vauva sylissä :D Näin hän viihtyy illat. Ja tää ei oo vanhemmista yhtään hauskaa. Mutta muuten päivällä neiti on kyllä niin iloinen ja rauhallinen, ei edes "niskapaskat" saa sitä huutamaan ;D Yöt onneksi täälläkin nukutaan hyvin, ei onneksi valvoskella. Aamuyö menee 3-4 tunnin pätkissä, aamulla syödään parin tunnin  välein. Herätään siinä 8-9 aikaan. Ihme kyllä itseä ei väsytä yhtään vaikka aamusta saa huonommin nukkua mutta taidan kyllä itse nukkua vaikka vauva syö.
Tyttö onneksi on alkanut viihtyä lattialla hyvin ja sitterissäkin kattelee leluja nykyään, aiemmin tästäkin olisi vain huuto alkanut.
 
Moikka taas :) Ei uutisia täältä suunnalta.

Mirdelle onnittelut poikalupauksesta! On kyllä tosi hauskasti mennyt kaikilla kesäkuukausien odottajilla niin, että tulee eri sukupuolta tällä kertaa :D

Kiva lukea Lidiankin kuulumisia välillä. Hattua kyllä nostan, kun noin hyvin pärjäät vaikka pitkät päivät yksinäsi joudut poikien kanssa olla. Vaikka kai sitä pärjää silloin kun pakko on. Toivottavasti pian pääsette muuttamaan niin elämä helpottuu kummasti :) Mahtavaa, että yöt sentään menee noin loistavasti! Kauhulla odotan jo tulevia öitä täällä talossa.

Kiitos Eemi tuosta synnärille soittovinkistä. Mulla tosiaan joka päivä supistelee (tänäänkin on supistellut koko päivän) ja muitakin merkkejä on, mutta ei vaan lähde kunnolla. Täytyy soitella sitten, kun oon taas siinä romahduspisteessä. Jos tää ei siis lähipäivinä lähde syntymään. Nyt oon saanut itseni tsempattua taas paremmille mielille, kun on ohjelmaa sovittuna tuleville päiville niin ehkä mä vielä muutaman päivän jaksan näitä supistuksia :)

Hemppa, käytätkö sä iltaisin mitään liinaa tms. kun vauvalla on tuo läheisyysriippuvuus vaihe? Kohta varmaan alkaa sekin helpottaa, kun pientä alkaa ympäröivä maailma ja isoveli erityisesti kiinnostamaan :)

Ei vauvaa siis vielä täällä. Tänään aamulla jopa neuvolantäti soitti mulle, että oonko yhdessä koossa :D se pisti vähän huvittamaan vaikka muuten nuo puhelut ärsyttää jo todella paljon. En varmaan kohta vastaa enää äidilleni. Oon nyt alkanut muuttamaan ajattelutapaani, että tuo Niklas jostain syystä syntyi ihmeen aikaisin ja tää on sitten sellainen normaalimpi tapaus ja menee varmaan yli. Eli tulee sitten kun on tullakseen :) Kunhan painoarvio olis mennyt suht kohdilleen eikä tulis sitten reippaasti päälle 4-kiloista. Supistuksia sais kyllä tulla vähemmän, kun koko päivän supistaa n. 10 minuutin välein ja välillä iltaisin menee 5 minuuttiin. Alkaa jo vähän turhauttaa, kun öisin ei tarvitse herätä kun muutamaan supistukseen ja aamulla normaali olo kunnes supistukset taas alkaa jo yleensä vielä sängyssä maatessa. Mutta pakko sen vauvan on sieltä joku päivä tulla! :)
 
Madie, hienoa että sä oot noin positiivisella mielellä. :) Ja kärsivälliseltä ainakin kuulostat. :D

Mulla on Manduca jossa tyttö viihtyi ekan 1,5kk mutta sen jälkeen kun maisemat on alkanu kiinnostaa, ei manducassa tykkää äitin tissejä tuijotella. Aika äkkiä siis alkaa huuto kun siihen laittaa. Nyt tosin kahtena iltana tyttö on ollu aurinkoinen, eilenkään  ei huutanut koko iltana, tätä ihmeteltiin miehen kanssa ihan ääneen kuinka rauhallinen tyttö on. Nyt on tosiaan viikon verran viihtynyt pitkiäkin aikoja lattialla katsellen kun veli touhuaa, illallakin jopa jaksaa katsella sen touhuja lattialta käsin. Saattaahan tää muuttua mutta nyt ainakin näyttäis että nää iltahuudot meni ohi kun ympäristö alkoi kiinnostaa. Luulin sen toissaillan olevan joku poikkeus kun ei huutanut muttei huutanut eilenkään.
Itselle tuli sitten illalla kun tyttö oli lattialla niin sellainen olo että voi raukkaa kun joutuu tuolla vaan katselemaan ja ihmettelemään, säälitti jotenkin.. on nää hormonit kivoja :D

Lähdetään typyn kanssa tuossa iltapäivällä neuvolaan, saa uudet mitat. :) Ja kai se rotakin täytyis ottaa :D
 
Heippa pitkästä aikaa. Olen aina välillä käynyt lukemassa juttuja, mutta kirjoittelu on jäänyt vähälle. Mukavaa kun Paukke muisti olemassaoloni. Hyvin täällä menee. Eilen oli tasan kuukaus laskettuun aikaan, tänään kotiutu tuplarattaat ja nyt sitten jännityksellä odotellaan. Mukava on lukea Eemin, Hempan, Lidian, Ginessan ja muiden kokemuksia arjesta kahden kanssa. Jännityksellä odotan millanen tyyppi meille tulee ja millasta hullunmyllyä on odotettavissa. Onko teillä muilla hissittömiä taloja? Kauhulla odotan miten tullaan pääsemään raput ylös kolmmanteen ton puoltoistavuotiaan ja vauvan kanssa. Ainakin äidin haba kasvaa, se on varma. Täytyy varmaan laittaa sinne joku lepotuoli matkanvarrelle ;) tai sänky :D. Tsemppiä Madielle loppuraskauteen ja kaikille muillekin arjen pyöritykseen ja raskauden kanssa eloon.
 
Siis mun maha alkoi nyt illalla yhtäkkiä pomppia emoticon 

Ennen tätä ei ole liikkeet näkynyt päälle ja tuntuu että potkii vaan tuonne 'taaksepäin' ja nyt on ollut yli tunnin jo valtava möyriminen päällä emoticon

Melko OT ja täysin ON, pahoitteluni.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top