Eemi03
Kommentoinnin ninja
Voi hitsin vitsi ku tullu paljo tekstiä sitte perjantai aamupäivän.
Uusia plussanneita
. Onnea Miu ja Pitu!!!
Ja ihania ultrauutisia, onnea paukke ja mamamilano!!!
Myrskylle ei voi sanoa kuin kovasti stemppiä koitokseen, kohta se on jo ohi ja Ginessalle mahtavasti jaksuja odotuksen viime metreille.
Miten meille elokuisille 2010 kuluukin nyt just näin paljon kaikkee
ja hyvää?
Lidia: sitä ku tietää mitä on edessä niin sitä osaa jännittää erilailla. Mut se jännitys tosiaan on erilaista ku sillon ekalla kerralla. Ja synnytyskin todennäkösesti on erilainen ku eka. Mitään ei voi tietää etukäteen. Mulle ainakin tuli tokalla kerralla pari ylläriä eteen mitä en ollu kokenu ekassa synnytyksessä. Ja nyt onneks olen vihdoin päässy siitä et en enää menetä yöuniani ja mieti tulevaa synnytystä niin ku tein ekat kuukaudet täs raskaudessa. Siina tuli niin nopsaan ja nyt ku on nii vähä aikaa siitä edellisetä niin on todennäköstä et tulee viel nopsempaa ja asutaan kauempana ku viimeks ja ja ja ja ja. Nii'i mut olen nyt onneksi saanut jonkinlaisen rauhan sen miettimiseltä. Todennäkösesti kun synnytys lähenee niin taas alkaa yöunet kaikkoamaan. Mut eipä tässä auta ku ottaa vastaan se mitä tulee eteen, sellasena kun se tulee. Ja mistä sitäkään tietää jos tää ei sittenkään tule yhtä nopeasti? Ei sekään ole varmaa. Mut sen tiedän et tällä kertaa en jää kotiin odottelemaan yhtään edistymistä.
Voih nyt kun asiaa ajattelee niin hui ja kun toiset on jo ihan siinä kynnyksellä niin hui ja VAU! Ne on niin ikimuistoisia hetkiä elämässä. Ajatelkaa kuinka sitä synnytys päivää ei unohda ikinä. Ja kuinka tarkasti sen muistaa vaikka olis ollu kuinka koomassa. Myrsky kirjoittaa todennäköisesti tänä yönä muistojen kirjaa ja Ginessa ihan pian. Lidiakin vähintään 10 viikon päästä ja sitten kesän alkuun mennessä kuinka moni muukin!
Ohhoh ku hormonit tais heittää kärrynpyörää,,, taas. Välillä kaikki on muka niin ihanaa mut yleensä enneminkin vähä alafiiliksiä. Niin paljo väsyttää tää raskaus, matalat paineet ja muutaman keran viime viikolla mittasin töis verensokereitakin ihan vaan kattoakseni mitä ne näyttää. Ei korkeita arvoja ennemminki hypoja. Kolme tuntia aamupalan jälkeen vain 3.1. Ja sen jälkeen söin ison lounaan, jonka jälkkärinä vetäsin kaks isoa pannaria, jotka uivat sairaan makeassa mansikkahillossa niin tunnin arvo oli 8.3. Sokeria meni ihan varmaan selkeesti enemmän ku sokerirasituksen glukoosinestepullosta. (maanantaina neuvola ja yritän päästä käymästä sokerirasituksessa;) ). Ja tänään ollu inhottava päivä. Jotenki vähä huono olo koko päivän. Kotitöitä olis pitäny tehä mut mitää en ole tehny. Ei ole huvittanu ja eikä jaksanu. Josko huomenna olis paree päivä.
Onneks täälä oli niin plajo positiivista luettavaa et sai mielialan nousemaan.
Uusia plussanneita
. Onnea Miu ja Pitu!!!Ja ihania ultrauutisia, onnea paukke ja mamamilano!!!
Myrskylle ei voi sanoa kuin kovasti stemppiä koitokseen, kohta se on jo ohi ja Ginessalle mahtavasti jaksuja odotuksen viime metreille.
Miten meille elokuisille 2010 kuluukin nyt just näin paljon kaikkee
ja hyvää?Lidia: sitä ku tietää mitä on edessä niin sitä osaa jännittää erilailla. Mut se jännitys tosiaan on erilaista ku sillon ekalla kerralla. Ja synnytyskin todennäkösesti on erilainen ku eka. Mitään ei voi tietää etukäteen. Mulle ainakin tuli tokalla kerralla pari ylläriä eteen mitä en ollu kokenu ekassa synnytyksessä. Ja nyt onneks olen vihdoin päässy siitä et en enää menetä yöuniani ja mieti tulevaa synnytystä niin ku tein ekat kuukaudet täs raskaudessa. Siina tuli niin nopsaan ja nyt ku on nii vähä aikaa siitä edellisetä niin on todennäköstä et tulee viel nopsempaa ja asutaan kauempana ku viimeks ja ja ja ja ja. Nii'i mut olen nyt onneksi saanut jonkinlaisen rauhan sen miettimiseltä. Todennäkösesti kun synnytys lähenee niin taas alkaa yöunet kaikkoamaan. Mut eipä tässä auta ku ottaa vastaan se mitä tulee eteen, sellasena kun se tulee. Ja mistä sitäkään tietää jos tää ei sittenkään tule yhtä nopeasti? Ei sekään ole varmaa. Mut sen tiedän et tällä kertaa en jää kotiin odottelemaan yhtään edistymistä.
Voih nyt kun asiaa ajattelee niin hui ja kun toiset on jo ihan siinä kynnyksellä niin hui ja VAU! Ne on niin ikimuistoisia hetkiä elämässä. Ajatelkaa kuinka sitä synnytys päivää ei unohda ikinä. Ja kuinka tarkasti sen muistaa vaikka olis ollu kuinka koomassa. Myrsky kirjoittaa todennäköisesti tänä yönä muistojen kirjaa ja Ginessa ihan pian. Lidiakin vähintään 10 viikon päästä ja sitten kesän alkuun mennessä kuinka moni muukin!
Ohhoh ku hormonit tais heittää kärrynpyörää,,, taas
. Välillä kaikki on muka niin ihanaa mut yleensä enneminkin vähä alafiiliksiä. Niin paljo väsyttää tää raskaus, matalat paineet ja muutaman keran viime viikolla mittasin töis verensokereitakin ihan vaan kattoakseni mitä ne näyttää. Ei korkeita arvoja ennemminki hypoja. Kolme tuntia aamupalan jälkeen vain 3.1. Ja sen jälkeen söin ison lounaan, jonka jälkkärinä vetäsin kaks isoa pannaria, jotka uivat sairaan makeassa mansikkahillossa niin tunnin arvo oli 8.3. Sokeria meni ihan varmaan selkeesti enemmän ku sokerirasituksen glukoosinestepullosta. (maanantaina neuvola ja yritän päästä käymästä sokerirasituksessa;) ). Ja tänään ollu inhottava päivä. Jotenki vähä huono olo koko päivän. Kotitöitä olis pitäny tehä mut mitää en ole tehny. Ei ole huvittanu ja eikä jaksanu. Josko huomenna olis paree päivä.Onneks täälä oli niin plajo positiivista luettavaa et sai mielialan nousemaan.
Noin mä mielestäni koitin mut eipä tullu.. 
jpg muodossa tuo kuva on. Siihen size kohtaan tulee -1 en tiiä mitä se sit tarkottaa.. kuvan koko on joku 120kb
PS. Mä muutin kamerasta kuvakokoa jo ennen kuin otin kuvaa. Niin tulee valmiiks niin pienellä et ei tartte pienentää. Ku mä en osaa neää pienentää noit kuvia ku se mun aikasemmin käyttämä ohjelma onhävinny johonki ja se millä olen nyt yrittäny niin muuttaa sen muodon just jokski vääräksi mitä mä en sit taas osaa muuttaa.
