Samaa se lääkäri sanoi, että surut pitää surra pois, että voi jatkaa. Ja kyllähän mä sitä sit tursasinkin, heti kun päästiin sieltä lääkäriltä pois, kotimatkalla, kotona.. Ja varmasti jatkossa tulee vielä hetkiä, kun alakulo valtaa. Siihen olen tyytyväinen, että sain siellä lääkärillä kysyttyä ne asiat, mitkä tulivat mieleen. Siinähän sitä oltaisiin oltu, kun olisin vaan ulissut, ja alkanut pois lähtemisen jälkeen miettiä, et kuinka kauan tässä nyt voi odotella ja pitääkö pitää taukoa yrittämisessä jne.
Tällä hetkellä olo ja mieli ovat kuitenkin ihan hyvät, ja onneksi meillä on tuo rakas pikkuinen, joka pitää kiireisenä. Jos ei olisi lasta jo valmiiksi, niin tää olis varmaan rankempaa ja asiaa miettisi paljon enemmän.
Ja hyvinhän meidän asiat ovat, kun kummankin värkit toimii niin kuin pitää, ja raskaus on mahdollinen. Nyt vaan pitää toivoa, että päästään yrittämään uudelleen, ja saadaan vaikka toinen elovauva