Iiiik
Eemi, miten ihanat ultrakuvat ja ai että toi masu! Mahakateus nostaa ihan väkisin päätään ;D Onnittelut poikalupauksesta <3 Ja hienoa et
Paukken pikkusella myös kaikki kunnossa :) Tsemppiä myös jatkoon!
Madie, toivottavasti noi todella inhan kuuloiset kivut selviää pian. Peukkuja täältä!
MamaMilanolle myös tsemppiä :) Ja kaikille muillekkin jaksamista!
Sit jotain ihan muuta kun uudestaan raskaana
Me päätettiin eilen miehen kanssa jättää tää lapsentekopuuha nyt hetkeksi. Ja täytyy kyllä nyt sanoa, että tästä tuli ihan omituinen tunne, sellanen helpottunut jopa! Tuntus et sellanen onnellisuuskertoin nousi ;D Oon niin innolla odotellut sitä pikkukakkosta, yli puol vuotta odotusta, vai onkohan sitäkin jo paljon enemmän, en enää edes tiedä! Tää on ollut jotenki sellasta yhtä odottelua koko elämä, joka kuukautista pettymistä!! Mut ei enää, tuntuu että kun kivi olis vierähtänyt sydämeltä. Omituista! Liekö sit ollut kohtaloa, että näin sen alunalkaenki olis kuulunut mennä, ettei
vielä toista. Mä oon tällanen kohtaloon uskoja, ja siihen et asiat tapahtuu syystä ja että kaikki tapahtumat liittyy jotenki toisiinsa ja johtaa johonkin tiettyyn asiaan, emmä tiä!!
Tuntuu että niin paljon on nyt tulossa kaikkea, et tuntuu paremmalta ajatukselta siirtää tätä, siis kaiketi uusien tulevien asioitten vuoksi. Että jos nyt olis jo pulla uunissa, niin sille ei sit mahtais mitään. Mutta jos olisinki ollut nyt raskaana, en mitä luultavammin olis hakeutunut kouluun, minne siis hain, joulukuussa sit selviää pääseekö sisään vai ei. Meiän firmassa on sellanen tilanne just, että mun isä (eli mun pomo) on parin vuoden sisällä jäämässä eläkkeelle, eikä jatkosta ole ollenkaan varmaa tietoa, siispä nyt on paras mahdollinen aika kouluttaa siitä mitä teen itselleni ammatti, vielä siis kun on tää työpaikka! Ja sitäpaitsi, mä luulen että jos nyt tekisin tähän vauvan, ei varmaan enää sen jälkeen tulis lähettyä koulunpenkille, vuodet kun vierii vaan ihan vahingossa, varsinki noitten lasten kanssa... Joulukuussa on myös muutto uuteen ihanaan isompaan
(lue: myös kalliimpaan, luonnollisesti) asuntoon
(en malttais odottaaaaa!!!!!) eli siinä talous sit taas horjahtaa hetkeksi, kunnes sopeudutaan!
Ongelmana siis oli aiemmin vaan se, että mies oli liikkeellä asenteella et mahd. nuorena muksut, ettei sit toinen jalka ole haudassa jo kun ne muuttaa pois. Mut sain onneks sen vakuutettua siitä, että 50 ei oo mikään vanha :D Tuntuu että miehenki onnellisuuskertoin nousi kohisten, siitäki jotenki ihan näki sen helpotuksen määrän. Se on tietty ajatellut rahaa, mitä miehet yleensäkin näin lastentekopuuhissa, että pärjätäänkö me. No tossa laskeskeltiin ja tultiin siihen tulokseen, että parin vuoden päässä taloudellinenkin tilanne näyttää huomattavasti valoisammalta kun nyt, siispä siksikin siirreettiin se nyt sinne. Kaikki jos menee niinkuin puhuttiin, vois tossa kevät/kesällä 2013 alkaa yrittämään sitä toista ihanaa, ei tulis mitään liian isoa ikäeroakaan sit lapsille, aika mukavakin oikeestaan :) Sellanen tunne että seksielämäkin alkaa kukoistamaan paljon paremmin kun ennen. Ei painetta siitä että "hitto, mulla on just ovis ja toi vaan riitelee". :D Ai että mitä ihanuutta <3 Täällä mä vaan omanapailen.