Ultra-ja neuvolakuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ninspe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tänään eka virallinen neuvola-aika takana. Huh huh, sitä paperin määrää, on mulla nyt iltaluettavaa. :)

Ei vaan vauvan sydänäänet suostuneet kuuluviin neuvolan aatamin aikuisella dopplerilla ei sitten millään. Juuri kun luuli tavanneensa, niin karkuun meni. Eli reilun viikon verran vielä jännitystä kun odotellaan äippäpolin aikaa. Kohtu kuitenkin pyöristynyt kovin, jotta eiköhän se kaveri siellä kolossansa asusta.

Ja ei voi kun ihmetellä sitä kiellettyjen aineiden listaa. Että glökikin pannassa sisältämänsä inkiväärin vuoksi...emoticon

 
Eka käynti täälläkin ohi. Sydänäänet kuulu onneksi heti! emoticon Välittömästi, ku dopleri laskeutu vatsan päälle. Etukäteen ajattelin, että jos ei tässäkään raskaudessa kuulu ensimmäisellä kerralla, menetän varmaan mielenterveyteni sillä sekunnilla. Viimeksihän se neuvolan vakuutteluista huolimatta tiesi pahaa. Mutta johan helpotti! Ei oikeen tullu viime yönä uni kummallakaan, ei mulla eikä miehellä...

Vihkosia ja dvd-levyjä oli taas tyrkyllä jos minkälaista, se on totta. Onneksi suurin osa oliki tallessa edellisestä kerrasta. Noiden aikojen kans tahtoo vaan mennä jo sekasin, äh. Samassa tapaamisessa puhuttiin hammaslääkäriajasta, ultra-ajasta, labra-ajasta, varattiin sokerirasitus (varhainen, koska pco), katottiin voimavara-aika ja eka lääkärineuvola  jne.etc. Voi jesus.

MAVERICK: Jos laitteet on vanhat niin äänet ei varmasti kovin aikasin kuulu. Monethan ei edes kuuntele ennen rv 12. Ei varmasti hätää mitään. :) Onneks siihen äippäpolikäyntiin ei oo enää pitkä aika. Kerrohan sitte kuis kävi.

Jatkoja kaikille! Nyt hiljenen taas päiväunille. Johan tuosta on ainaki kolme tuntia, ku viimeks nukkui. emoticon
 
Hihiii, täällä ollaan kotiuduttu ultrasta.
Pieni sydän siellä pompotti <3.

Viikkoja nyt sitten 8+1 eli tarkentui hieman kuukautisista :)
Nyt on niiin kevyt olo jotenkin, ihana tunne kun tietää kaiken olevan hyvin ja lääkärikin sanoi että nyt saa jo iloita sillä näillä viikoilla km:n riski on ihan hirveän pieni :)

Nyt voi alkaa valmistelemaan joulua :P
 
Np-ultrassa tuli tänään käytyä ja kaikki oli hyvin. Pikkunen siellä kovasti liikkui ja sydän sykki. Ultrasta on nyt jokunen tunti aikaa ja nyt tulee hieman rusehtavan limaista vuotoa pyyhittäessä. Onko muilla ollut vuotoa heti ultran jälkeen?
 
Tänään pääsin toistamiseen moikkaamaan Toukkaa masussa ja VOI VITSIT tätä onnen määrää!!

Siellä se möllötti - 15 mm:n pituinen pikkuinen, jonka sydämen pamppailu erottui ultraruudusta heti! Vastasi viikkoja, joita nyt siis kasassa 8+1. Sykettä ei erikseen kuunneltu, niin selkeästi se pikkusydän erottui ultrassa. :) Voi miten onnellinen voi ihminen olla. ♥ Lääkäriin mukaan kaikki hyvin eikä tarvitse edes mennä ensimmäiselle "viralliselle" lääkärikäynnille, kun jo nyt tarkistettiin perusasioiden olevan kunnossa.

Iltapäivällä kävästiin miehen kanssa vielä terveydenhoitajan luona ensivisiitillä. Paljon tuli asiaa, lippusia ja lappusia kotiin ihmeteltäväksi. Terveydenhoitaja otti mielestäni tosi kivasti miehenkin huomioon tuolla käynnillä ja seuraavakin käynti sovittiin tuonne tammikuun loppuun niin, että mies pääsee mukaan. Hemoglobiini ja verenpaine olivat todella hyvät, painosta ei alkanut saarnaamaan kun kerroin tiputtaneeni viime keväästä 10 kiloa. :D

Terveydenhoitaja laittoi jo lähetteen veriseerumiseulaan (vai mikä se oli?), siellä pitäisi käydä joulun välipäivinä. Pitäisi varmaan jo huomenna varata sairaalalle aika np-ultraan, joka on varmaan tossa tammikuun puolenvälin kieppeillä. Sieltä saakin sitten suoraan ajan rakenneultraan.

Tosi hyvät fiilikset jäi sekä lääkäri- että terveydenhoitajakäynnistä! Ihanaa, kun näki Toukan sydämenlyönnit - jotenkin konkretisoitui tämä koko raskaus. :)
 
Meillä ei täällä edes ekassa neuvolassa kuunnella sydänääni tai ainakin viimeksi oli niin. Enkä vielä uskalla dopleria käyttää kun viikkoja vasta niin vähän, tai oletettavasti, tarkkaa tietoa ei vielä ole ennen kuin maanantain ultraa, mut pitäis olla suurinpiirtein rv8.

Maanataina siis varhaisultra ja jännittää ihan kauheesti, et onko siellä ketään ja onko kaikki hyvin ja oikeestaan sekin, että vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin niin onko sittenkään. :D (kuulostaa pimeeltä), mut viime raskaudessa kun vasta siellä rakenneultrassa selvisi, ettei kaikki ole kunnossa nii jotenkin on kauhee pelko, et mitä jos tälläkin kertaa käy niin. Toisaalta taas on hirveen positiivinen olo ja vahva usko siihen, että toista kertaa ei voi käydä niin huono tuuri just meille. On tää sekavaa..
 
Neuvola oli eilen. Kyllähän siellä pikku sintti oli oikeassa paikassa, th näki ultralla sydämen tykytyksen mutta minä en erottanut ja nyt sit siitä tietysti ressaan että lyökö sillä pienellä oikeasti sydän. :/ 
Sydänääniä yritti kuunnella vielä erikseen, ei saanut kuulumaan. Mutta elämää on, toivottavasti sydän jaksaa sinnitellä mukana jos se löi siellä eilen. :) Luotan kyllä th:hon. Vanhat laitteet niin oli huonolaatuinen kuva muutenkin. 

Nyt lähtö mummon hautajaisiin. Palaan niiden jälkeen paremmalla aikaa. :) 
 
Tänään oli taas neuvola ja yritettiin siellä kuunnella sydänääniä, mutta ei saatu mitään kuulumaan.. Nlatäti kuitenkin sanoi, ettei kannata huolestua, itseasiassa suostui kokeilemaankin vasta kun lupasin etten revi pelihousujani jos mitään ei kuulu. Vähän tottakai jännittää, mutta toisaalta viikkoja tänään vasta 10+2 ekan ultran mukaan.. Luojankiitos tiistaina on ultra seulojen merkeissä, siellä sitten pääsee näkemään pikkuista !
 
Täällä oli eilen aika ensimmäistä kertaa neuvolan lääkärille. Olin varautunut henkisesti siihen että kokeilemme kuunnella sydänääniä, ja siihen ette ne eivät kuulu. 
Ihmetys olikin melkoinen kun lääkäri sanoi ettei halua alkaa niitä kuuntelemaan, että jos eivät kuulukaan niin musta tulee ihan hermoraunio sen asian suhteen. Joten hän soitti röntgeniin ja varasi sieltä ultralaitteet ja niin lähdettiin kipittämään terveyskeskuksen toiseen päähän ultraan. Siellä ruudussa pikkuriikkinen öttiäinen heilutteli kuumeisesti käsiään ja jalkojaan. Helpotus. Liikkeistä merkattiin korttiin plussia kaksi ja sydämestä yksi. Miksi yksi? MiksiMiksiMiksi? Enhän sitä siinä tajunnut sitten kysyä, kun mielessä pyöri toinenkin iso kysymys: Olen aina jotenkin kuvitellut että kun nään ultrassa pienen ihmeen alan itkemään ja herkistyn ihan totaalisesti. Varsinkin nyt itken muutenkin ihan jatkuvalla syötöllä, tv.tä katsoessa ja ihan muuten vaankin. Mutta! Tuolla ultrassa, ei mitään tunteita! Mikä mussa on vialla? :( Enkö vaan jotenkin käsitä että tuolla mun masussa kasvaa jokin? 
Maanantaina onkin sitten aika seulontaan, jospa siellä sitten nousisi tunteet pintaan.
 
myranda, en minäkään herkistynyt esikon ultrassa vaikka aina olin niin luullut että varmaan tulisi tippa linssiin. Joten ei sussa mitään vikaa ole, usko pois, tulee vielä paljon tilanteita joissa tulee itkettyä.. onnesta, lapsen synnyttyä joskus huolestakin.. ja hormonien ansiosta milloin mistäkin :D

Ja noista + merkinnöistä, liikkeistä merkataan käsittääkseni sen mukaan liikkuuko sikiö paljon vai vähän eli +/++ ja sykkeistä laitetaan aina vaan se + että on kuunneltu/kuultu syke :) korjatkaa joku jos olen väärässä...
 
Joo varmasti tulee kyllä itkettyä, viimeistään sitten synnytyksessä - ainakin kivusta jos ei muuten :D Vaikka eiköhän siellä tule se itku sitten liikutuksestakin. <3
Tänään itkin kun katselin tämän ja viimeviikon Erilaiset Äidit tuolta katsomosta. APUA! Varsinkin viimeviikkoinen laittoi nenäliinapaketin kulumaan. Mulle ei tulis mielenkään synnyttää kotona, pelkästään oma mies apuna. Ja molemmat vielä ensikertalaisia. "Ollaan me tuossa kirjallisuutta asiasta luettu paljon" Ilman kivunlievitystä jne. Kyllä luonto homman hoitaa, JEP! 

Okei, eli ei tarkota sitä että sydän pumppailee siellä jotenkin vajavaisesti (tietenkin ajattelin heti jo mitä kaikkia kamaluuksia).
 
Joo minäkin katsoin kyseisen jakson eilen, mun tunneskaala vaihtui lähinnä järkytyksen ja vihaisuuden välillä. Noh jokainen tavallaan, kai kaikille ihmisille on se oma tapa ja tyyli elää elämäänsä...
Itse en voisi koskaan ottaa sitä taakkaa harteilleni, että jos jotain tapahtuisikin.. Esim. esikon syntyessä tulikin kiire, jouduttiin turvautumaan imukuppiin kun sydänäänet laskivat, joten ei kotisynnytystä kyllä mulle..
Tosin mä kyl haluan kaik mahdolliset kivunlievityksetkin :D

 
Neeuska, huomasin tuossa kun muutin LA:si että olet myös Turusta ja parikymppinen niinkuin minäkin!=) Hih.

Minä en ole seurannut lainkaan tuota sarjaa, mutta en tiedä olenko niin hirveästi mitään menettänytkään?:) Huhheijaa tänään onkin sitten tiedossa töitä, kotona leipomista ja liikaa kaikkea ylimääräistä. Miksi ihmeessä mun sukulaisten on kaikkien täytynyt syntyä joulukuussa?? Suunilleen joka päivä jonkun synttärit. Tä onkin erikoistapaus tämän mun heinävauvani;)
 
Neeuska Kieltämättä joo heillä oli "hieman" tuollainen vaihtoehtoinen elämäntapa. Ainut mikä siinä pisti silmään oli se että he kuitenkin liikkuivat autolla :D Eipä siitä sitten muuta.
Ei sitä voisi koskaan antaa itselleen anteeksi että omaa tyhmyyttään tapahtuisi lapselle jotain. Tollanen on kuitenkin vähän liiallista riskinottoa. 
Eilen muuten lukikin heistä iltalehden etusivulla ( :o ) että olivat luopuneet tuosta vaipattomuudesta ja siirtyneet kestovaippoihin.

ninspe On kyllä omalla tavallaan ihan viihdyttävä sarja joten suosittelen (toista kautta odotellessa..) :p Sitä katsoessa käy kyllä aikamoista tunneskaalaa läpi! Ilosta vihaan jne.
Tsemppiä päivän puurtamiseen.
Täällä olis pipareiden leivontaa ja siivousta ohjelmassa (viimeiset vuosilomapäivät meneillään) :) Ihana päästä töihin niin jos loppuis tää turpoaminen!

Nyt vähän hairahdettu tästä topicin aiheesta joten anteeksi vaan kaikille :)
Maanantaina sitten kuulumisia seulonnasta!!
 
ninspe, juu Turun seutuvilta olen ja juuri täytin 22 :)

Ja suosittelen minäkin tuota sarjaa, itse olen niin utelias, että tykkään katsoa tuollaista sarjaa, kiva nähdä miten muut kokevat synnytyksen, arjen ym. :)
 
Onpas täällä monet käyneet jo ultrassa:) Mekin malttamattomina päätettiin sitten käydä, jotta saadaan joulua viettää rauhassa. Siellä se kaveri meille vilkutti:) Kauheesti ei muuten liikkunut ja lääkärin mukaan nukahti ultran lopulla. Hih. Tänään se sitten iski meille molemmille, että meille tosiaan on tulossa vauva!

Päivissä mentiin vielä pari päivää taaksepäin ja viikkoja olisi nyt siis 8+5. Se on ihan linjassa sen ekan pikaultran ja testien kanssa, joten kasvukäyrillä vissiin mennään:) On tää jännää.

En ole täällä kauheesti käynyt kirjottelemassa viimeaikoina. Oon todennu, että mieli pysyy pirteämpänä ja aika kuluu muutenkin paremmin, kun en kauheasti hengaile näillä raskaussivustoilla. Muiden kuulumisia oon jonkin verran käynyt lukemassa, mutten ole jaksanut kauheasti kommentoida. Katsotaan miten nyt jatkossa:) Mutta ihanaa silti kuulla hyviä uutisia muilta. Etenkin Jenayan uutisia täälläkin jännityksellä odotettiin ja aivan mahtavaa, että sielläkin kaiken jälkeen sykkeet nähtiin!
 
Kirjoittelin nämä nt-ultrakuulumiset vahingossa tuonne joulukuun juttuihin, joten kopsaanpa uutiset vielä tänne muistiin:

Seulan tulokset saan vasta parin viikon päästä, mutta ultrassa kaikki näytti ainakin hyvältä. Ultraaja kuvasi ensin vatsan päältä ja otti sitten tarkempia kuvia alakautta. Ensin pikkukaveri pötkötteli paikoillaan, mutta aloitti sitten hurjan iltapäiväjumpan: pyöri ympäriinsä esitellen kaikki kuvakulmat ja heilutteli kaikkia neljää raajaansa. Sydän jumpsutti hyvään tahtiin. Niskaturvotusta oli vain 0,7 mm. Kasvojen luutkin erottuivat, esim. nenäluu ja leukaluu.

Kokoa oli veijarilla sen verran, että LA palautui takaisin alkuperäiseen: 1.7. Viikkoja nyt siis 11+4.
 
Täällä myös np-ultrassa käyty. Vatsan päältä ultrattiin ei siis tarvinnut palella ilman housuja :D, veijarilla kokoa 43,3mm eli vastasi viikkoja 11+1 ja niskassa turvotusta oli 1,1mm. Kehitys hyvällä mallilla ja seulonta tulokset tulee postitse parissa viikossa.
 
Täällä vielä odotellaan ensiviikon torstain nt-ultraa, varhaisessa käytiin yksityisellä viikolla 6, nyt menossa kymppi. Piti vaan kommentoida, että Marbel, mulla ihan sama juttu. Että on pitänyt vähän pitää taukoa vauvasivustoista, koska huomasin että tää raskaus kaikkine pelkotiloineen hallitsee elämää ja ajatuksiani liikaa ja alkaa käydä mielen päälle. Muiden iloisia kuulumisia olen kyllä seurannut ja iloinnut mukana eli onnittelut kaikille hyvistä ultrauutisista!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top