tutustumisia

Heipsan!

Jos sitä itsekkin viimein "esittäytyisi". emoticon Itselläni on ikää 26 vuotta ja miehelläni 29 vuotta. Yhdessä ollaan oltu pian 2 vuotta. Perheeseemme kuuluu lisäksi koira, joka onneksi lenkkeilyttää minua joka päivä emoticon Asumme Pohjois-Karjalassa.
Jo silloin kun tapasin mieheni, kerroin että haluan joskus lapsia. Onneksi mieheni oli samoilla linjoilla. Ehkäisyn jätimme pois keväällä, ja kappas, heinäkuussa plussasinkin jo! Raskaus on ensimmäiseni, ja kaikki on nyt kovin uutta, jännittävää, ihanaa, pelottavaa...

Tässä olisi vielä melkein 3 viikkoa ensimmäiseen ultraan, jossa pääsemme näkemään onko kaikki hyvin ja onko siellä ketään. Sitä odotellessa...
 
Heippa vaan kaikille! :)

Eka viesti tälle foorumille siis! Esikoista odotellaan viikoilla 9+2 ja olo viimeiset kolme viikkoa ollut ihan hirveä. Puolitoista viikkoa olen ollut pahoinvoinnin vuoksi sairaslomalla. Tänään tuntuu jo vähän paremmalta (kun pystyn tätäkin kirjoittelemaan), jospa tämä tästä..? Alkunsa tää pahanolon syy sai ensimmäisellä yrityksellä.

Itse olen 25 ja mies on vuoden nuorempi. Asumme Kaakkois-Suomessa koiriemme kanssa. Itse teen töitä lasten parissa ja mies viimeistelee omien töidensä lopuksi yliopistotutkintoaan: valmistuminen olisi toukokuussa 2013, mutta koska vauvan laskettu aika on 26.3, ei valmistujaiskutsuja parane vielä lähetellä. :P

Lisäys: ensimmäinen neuvola oli toissapäivänä, ja eka ultra sitten kahden viikon päästä.
 
VAVVA: ihan kuin olisin omaa esittelyäni lukenut :)! Paitsi, että ulkomaankomennusta ei valitettavasti ole edessä, tsemppiä sinne!

Olen siis 30-vuotias, saman ikäinen mies  vierellä, Helsingissä asutaan ja ensimmäistä odotetaan. Laskettu aika on 22.3. Tätä ei varsinaisesti tehty, jätin vaan pillerit pois ja ajateltiin, että jos nappaa niin nappaa. En oikeasti uskonut, että nappaisi jo parin kuukauden päästä, niin paljon on lapsettomuutta on ympärillä. Siksi olo onkin hiukan epätodellinen, miten meille tällainen tsägä, kun vierellä toivotaan ja toivotaan....

En ole äidillisintä tyyppiä ja pelonsekaisella kunnioituksella tsekkailen lähileikkipuiston mutseja, joilla on kädet täynnä kakaroita ja hiukset viimesen päälle laitettu. Mulla kun menee päivärytmi sekaisin jo siitä, että Aamu-Telkkarissa vaihtuu juontaja.... Mutta harvinaisen mielenkiintoista aikaa tämä on ja innolla odotan seuraavia käänteitä ja vielä niin kaukana häämöttävää äitiyttä. Kunhan nyt pääsisi sinne ultraan (5.9), niin saisi hiukan varmemman olon!
 
Heipsan!

Täällä myöhäinen joukkoon liittyjä siis, neljäs odotus kyseessä.
Olen 24-vuotias, mies 28v ja yhteisiä vuosia takana 7,5 vuotta, joista naimisissa vietetty 3 vuotta.
Lapsia meille on siunaantunut ennestään kolme. 5-vuotias tyttö ja pojat jotka täyttävät loppuvuodesta 2 ja 3v.
Esikoinen oli vähän sellainen 'tulee jos on tullakseen'- vauva, kakkosta yritettiin yli puolitoista vuotta kunnes juuri tutkimusten alettua saikin alkunsa. Kolmas oli totaalinen ylläri. Tai siis, kumpikaan ei uskonut että niin nopeasti synnytyksen jälkeen niin vähäisestä seksimäärästä voisi raskaaksi tulla, varsinkaan kun kakkostakin oikein tekemällä tehtiin. Lähdin ehkäisyä hakemaan ja tulin positiivisen raskaustestin kanssa kotiin, poitsuilla ikäeroa pari päivää reilu vuosi ja meno kotona aivan mahdoton :D

Tämä raskaus oli yllättävän vauvakuumeen seurausta. Olin viime vuoden aivan puhki, koliikin, tapaturmien ja uhmaiän tainnuttama ja lupailin etten koskaan enää halua lapsia. Sitten kun aloin saada unta yli 5h putkeen, alkoi mieli tehdä tepposet. Mies oli edelleen koko vauvaideaa vastaan, mutta yksi kerta ilman kumia, oikeaan aikaan, jalat kattoa kohti sen jälkeen ja omaksi yllätykseksenikin se tapahtui juuri silloin! Juhannuksen jälkeen tein testin ja olin aivan ihmeissäni ja onnessani. Samalla iski pelko: Voiko vielä olla näin hyvä onni? Kolme tervettä lasta ilman koettuja keskenmenoja, voiko meitä todella vielä onnistaa? Siksi olen nyt ajoittain kauhusta jäykkänä kun mietin tätä asiaa noin päin.

Olen kotiäitinä aamut ja illat kuskailen esikoista harrastuksiin tai käyn iltatöissä. Kaupan kassana työskentelen nyt, haaveena opiskella kätilöksi tämän neljännen ja viimeisen jälkeen kun vähän kasvaa. Mies vihertyöntekijä ja talvet kotona, helpottaa arkea mutta hankaloittaa rahallisesti elämää kun tulot tipahtavat talven ajaksi.

Mitäpä muuta, asustellaan kerrostalossa, uudellamaalla, eikä meillä ole lemmikkejä allergiodeni vuoksi. Vapaa-ajalla kirjoittelen blogia, käyn salilla ja tapaan mieheni mielestä ihan liikaa ystäviäni :D
 
Tervehdys kaikille!

Päätin liittyä joukkoon pitkän taustailemisen jälkeen.

Minä olen 28-vuotias ja mieheni 30-vuotias. Asutaan Pohjanmaalla ja ollaan oltu yhdessä yli 11 vuotta.

Ollaan jo pitkään puhuttu lapsista, mutta ikinä ei ole ollut oikein sopiva hetki perheen kasvattamiseen. Päätettiin, että tänä vuonna aloitettaisiin yrittäminen, koska ikääkin alkaa olla, ja jätettiinkin ehkäisy vuoden alussa pois. Tulinkin heti raskaaksi, mutta sitten maaliskuussa rv 12 sain keskenmenon. Lääkäriltä sain ohjeeksi odottaa kolmisen kuukautta ennen seuraavaa yritystä, mikä olikin ihan sopivan pituinen aika niin henkisen kuin fyysisenkin parantumisen kannalta. Kesäkuussa aloitettiin uusi yritys ja jälleen raskauduin heti. Nyt ollaan onnellisesti 14. raskausviikolla. Pitää vain toivoa, että pikkuisella on paljon tarrasukkia mukana. :)
 
Heissan :)

Täällä tulisi siis yksi uusi odottaja mukaan! :) Pirkanmaalta ollaan, ikää 34vee ja mies 40vee.
Toista yhteistä lasta odotellaan!
Aiemmat lapsukaiset:
-99 poika (minun)
-01 poika (miehen)
-02 poika (minun, syntyi keskosena rv 27+5, menehtyi 10pv:n ikäisenä )
-11 poika (meidän yhteinen)
-ja 3.3.13 olisi siis tämän  palleron laskettu aika
Ja mikäli oireet (=siis ei ole oireita, niinkuin ei ole ollut muissakaan..) ja ennusteet paikkansa pitää, niin lista jatkuu yhtä yksitoikkoisena, siis poikaolo vahvasti on! :D

Annu rv 13+3
 
Olen kohta 33 v. ja mies samaa ikäluokkaa. Asumme PK-seudulla kahden kissan kanssa ja toimin edelleen hiekkalaatikkovastaavana :). Tokso-verikoe otettiin, mutten jaksa hirveitä paineita siitä ottaa (toisin kun mies, muttei silti suostu siivoamaan kakkoja).

Ensimmäinen lisääntymisyritys meni pieleen (osittainen rypäleraskaus) ja nyt toivottavasti tämä toinen kerta sujuu niiin kuin pitäisi. Alkuraskaus meni maalaillessa piruja seinille, ettei pettymys olisi jälleen niin valtava. Tänään on menossa 12 + 1 ja ainakin ultrassa toissapäivänä kaikki oli oikein hyvin. Mies haluaisi pojan ja minä haluaisin tytön, joten 100% todennäköisyydellä jompi kumpi saa mitä haluaa, jos lapsi vaan syntyy terveenä :).

Tosi mukavaa lukea muiden kokemuksia ja hakea vähän vertaistukea täältä, kun kaikki on kuitenkin melko vierasta eikä sitä jaksa koko ajan kavereitakaan näillä jutuilla rasittaa :).
 
Täytin juuri 22 vuotta ja mies on noin 7 vuotta vanhempi, Uudeltamaalta ollaan. Ensimmäinen raskaus molemmille tämä, ei keskenmenoja, abortteja tai muitakaan takana.

Ja meillä on ihan yllätysvauva tulossa :) Niin ja tosiaan nyt rv 10+1
 
Elikkäs oon 27 ja mies 26, ennestään meillä reilu 2- vuotias poika<3. Hoitoalalla työskentelen.
 
Terve!

Nyt kun eka ultra on onnellisesti ohitse, uskallan ilmoittautua joukkoon masuiseen. Olen pari vuotta sitten valmistunut kielenkääntäjä Turusta, tekstittelen tällä hetkellä tv-ohjelmia ja leffoja. Minulla on syyskuussa -11 syntynyt tyttönen, viisi vuotta vanhempi aviomies ja kaksi höpsöä kissanlurjusta. Olen kotoisin Kainuusta, mies täältä Turusta. Toivottiin tätä toista lasta pienellä ikäerolla, ja meitä lykästi. Laskettu aika on 25.3., joka osuu pelottavan lähelle omia synttäreitä. Saa nähdä, pakertaako sitä vauvaa maailmaan omana synttärinään :) Viime kerralla meni tosin kaksi viikkoa yli lasketun ajan, eli josko sitä ehtisi omat synttärikakkunsa syömään ennen uuden vauvelin tuloa.

Mukavaa ja huoletonta raskausaikaa kaikille ja paljon jaksamista!
 
Moikka!

Sama täällä, eli kun niskaturvotus-ultra on onnellisesti meillä tänään läpi käyty, ajattelin minäkin tulla tänne vaihtamaan ajatuksia :). Vaikuttaa kivalta foorumilta.

Pikkuisen esittelyjä: eli olen 32v kahden pienen pojan äiti. Olen ollut 7 vuotta naimisissa 36-vuotiaan mieheni kanssa ja muuten yhteiseloa on takana 12 vuotta. Perheeseemme kuuluu myös pari karvakuonoa :). Asumme Satakunnassa. Nyt siis ihana kolmas lapsi tuloillaan, toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti!

Onnellista odotusta kaikille :)!
 
Heissan kaikille!
Olen raskauden toteamisesta lähtien seuraillut tätä ryhmää, kun laskeskelin la:n olevan maaliskuun alussa. Nyt kun raskaus on edennyt (rv 15), pelottavat alkuajat on takana ja raskauskin on varmentunut uskaltaudun tänne kirjoittamaan. La on tosin kerenny tässä välissä muuttu ja nyt se on 28.2, mutta kun täällä on niin mukavat, hyvät ja loogiset keskustelut ja palstat en halua enää vaihtaa ryhmää! Olen siis 30v, lapista ja odotamme ensimmäistämme. Olen terveysalalla ja mies on pari vuotta nuorempi insinööri.
 
Heipsan!

Juu täällä on tosiaan asialliset keskustelut, eikä tarvitse miettiä, että "hyökkääkö" joku ja jyrää sut täysin omilla mielipiteillä ja mieltymyksillään. :)

Ai teillä aikaistui tuo LA. Meille selviää vasta ens maanantaina, että onkos tuo meidän 28.3 se oikea LA vai siirtyykö se. Tosiaan ekaa ultraamme odotellaan. :)
Voihan se myös olla että teitin nyytti tulisi ennen LA.ta taaai jopa maaliskuun puolella! ;)

Hyviä vointeja!! 
 
Heips! Nyt sain vihdoin ja viimein aikaiseksi liittyä foorumille vaikka heti alkuraskaudesta saakka on tullu täällä seurailtua. Elikkäs minä olen 25 vuotias ja mies 26 vuotias, yhteistä taivalta takana kymmenisen vuotta joista naimisissa kolme vuotta :) Tytär täytti juuri 5 vuotta ja nyt pikku kakkosta odotellaan. Alkuraskaus mennyt hiukan pelonsekaisissa tunnelmissa kun yksi varhainen keskenmeno takana jonka kylläkin arvelivat johtuneen enterorokosta, mutta jospa tämä pieni näkisi onnellisesti päivän valon tällä kertaa. Mutta oireita on kyllä ollu hyvin laajakirjoinen kokoelma, siinä mielessä jo nyt erilainen raskaus kun tyttöä odottaessa :)
 
Moikkelis taas!

Maanantaina meillä oli ensimmäinen ultra, ja kaikki oli hyvin. Hän oli tosin pienempi mitä ensin luulimme ja hän vastasi tuolloin viikkoja 11+1. Hän oli hyvin rauhallinen, verrattuna meidän esikoiseemme, joka ei pysynyt hetkeäkään paikallaan ja oli täys työ saada hänet mitattua. Tämä taas nukkui ja häntä joutui parisen kertaa herättelemään, jotta hän kääntyi sopivaan asentoon. <3

Millaisia oloja muilla odottajilla on ollut?
Itselläni on ongelmia syömisen kanssa. En tarkoita pahoinvointia, että siksi en saa ruokaa alas, vaan sitä kun syön ( ihan sama mitä. ) niin mahani paisuu ja paisuu ja alkaa jopa kivistämään ja kovin. Syön monipuolisesti ja juon paljon vettä ja tuoremehua ( mehua lantraan veteen jotta ei alkaisi närästämään. ) Ihan sama siis mitä suuhuni tungen niin paisun jo ihan silmissä ja hirmuisten vatsakipujen saattelemana nukkumaan. Aamuisin taas kun herään, niin vatsaa ei turvota eikä särje. 
Tosiaan syön hedelmiä, syön erinlaisia keittoja, tummaa leipääkin syön ennemmin kuin vaaleaa, syön kasviksia ja lihaa. Mikä siis neuvoksi???
En syö kovinkaan mausteisia ruokia, vatsani ei olekoskaan oikein kestänyt sellaisia.
 
No kai tässä nyt voi sitten esittäytyäkin.. Ekalla neuvolakäynnillä jo katsottiin ultralla ja joku siellä mahassa uiskenteli.

Ollaan 26-vuotias pariskunta keski-Suomesta. Meillä on jo kaksi lasta ennestään. Eskarilainen ja 4-vuotias. Vauhtia ei päivistä puutu :) Aloitin työt parisen vuotta sitten ja nyt odotan jo innolla, että pääsen hetkeksi vapaalle näistä puuhista. Työni on ajoittain todella stressaavaa ja varsinkin nyt alkuraskauden aikana on ollut todella haastetta siinä, että jaksaa koko päivän tehdä töitä. Saikulle en ole halunnut jäädä, sillä kellekään en ole raskaudesta kertonut, ainoastaan miehen kanssa asiasta tiedetään.

Kaksi ensimmäistä raskautta alkoi todella helposti, kolmannesta ja ensimmäisestä kierrosta, mutta tätä kolmatta yritettiin 10 kuukautta. Sovittiin, että kesän jälkeen ei enää yritetä vaan ollaan sitten onnellisia näistä kahdesta jo olemassa olevasta lapsesta. Viimeisellä mahdollisella hetkellä siis tärppäsi :) 

Np-ultra minulla on vasta ensi viikon perjantaina, joten vielä jännitän onko se todellista, että siellä joku on. On nimittäin jotenkin kovin epätodellinen olo koko raskaudesta. Oireita kyllä on, väsymystä ja huonoa oloa, mutta silti. Vatsa ei ole kasvanut vielä (toki noita kiloja on vatsassa jo ennestään niin ei varmasti näykään ihan heti). Mietin välillä myös olenko ihan hullu, kun aloitan kaiken sen rumban alusta. Mitään vauvakamoja ei ole tallella, joten kaikki pitää hankkia. Ja kun elämä on jo niin helppoa isojen lasten kanssa niin haluanko todella palata siihen vauva-arkeen ja tiettyyn aikatauluun. Näitä minä pohdin kun en öisin nuku..
 
Mamazilla itse ainakin olen huomannut saman turvonneen olon ja kivistävän tunteen vatsassa. Tideän kyllä tasan tarkkaan että tämä johtuu siitä kun lopetin karppauksen ja olen taas ruvennut syömään leipää, sokeria, yms. Nyt lähdemme siskolle viikonlopuksi kyläilemään ja sen jälkeen yritän taas aloittaa karppaamisen. Tiedän jo etukäteen että heti olo helpottaa. Painokin noussut ihan liikaa tässä alussa jo. 
Tämä tosiaan vain minun mielipiteeni asiasta. 
 
Mäkin voisin tänne esittelyosioon jotain kirjotella, kun on toi niskapoimu-ultrakin jo takanapäin. Oon alusta asti täälä seuraillu, mutta kirjotellu lähinnä tonne huolet ja epävarmuus osioon.

Meillä siis ennestää 2vee tyttö, toisesta haaveiltu 3kk synnytyksen jälkeen, tuloksena keskenmenoja ja tuulimunia, joita oli myös ennen esikoista, siksi melko varovaisin mielin oltu liikkellä. Tämäkin raskaus oli kaksosraskaus, mutta toinen kaveri ei jaksanu sinnitellä, tämä masussakin oleva kasvaa normaalia hitaampaa ja on pienempi kuin pitäisi, mutta kuulemma ei tarvi kovin huolissaan enään olla, kun mitään poikkeavuuksia ei löydetty. Ja muutenkin oli nyt viimesen kolmen viikon aikana ottanu 2 vk tota vajaakasvuaan kiinni.

Asustellaan pirkanmaalla, minä lastenkodissa töissä, mies yrittäjä. Keväällä ostettiin tontti ja ensi keväänä olis tarkotus alottaa rakentaminen. Tällä hetkellä asutaan kaks kerroksissa rivarissa, 60neliön kaksio meillä ja on ollu ahdasta jo kauan, etenkin kun on ylä- ja alakerta niin sitä tilaa ei tosiaan oo paljon per kerros.

Laskettu aika oli 26.3, maaliskuun aikana pitäis tapahtua myös muutto vuokralle rakennuksen ajaksi, jaiks.
 
Eli ei tarvitse murehtia, vaan on ihan normaalia :)
Esikoisesta minulla kasvoi maha ja heti... Turvotti ja hieman kivistikin, silloin tosin omat ruoka-tottumuksen oli niin ja näin. Popsin aivan kaikkea. Nyt olen välillä koittanut katsoa että mitä syön, tosin tässä raskaudessa mieli ei edes oikeastaan tee popsia mitä sattuu. Ennen olin niin herkkujen ystävä, että tuli popsittua suklaata ilman huonoa omaatuntoa, nyt taas suklaat saavat jäädä kauppaan taikka sitten jääkaappiin. 
Turvotus on nyt hieman tasaantunut eikä sitä ole onneksi koko aikaa, mutta ai jai jai kun menen ja "lipsun" ja popsin jotain herkkuja esim sitä suklaata niin sit jo heti on ilmapallo maha. Ei onneksi enää niin että kaikki turvottaa, ihan perus kotiruokakin teki hirmu kivut mahaan aluksi... Josko tämä siis helpottaa :)
Kiitti vastauksestasi!!! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top