tutustumisia

Voisin liittyä tänne teidän maaliskuisten seuraan :) Eilen tehty kolme testiä ja tänään vielä digitesti. Raskaana ollaan <3 Esikoinen on matkalla ja vuosi vauvaa yritettiin.

Olemme molemmat 24-vuotiaita ja asumme Satakunnassa. Minä olen röntgenhoitaja ja mieheni on metallipuolella töissä. Tunteneet olemme toisemme 12v., josta olleet yhdessä 5,5v. Naimisiin menimme -09. Asumme omakotitalossa 7v. koiramme kanssa.
 
Haluaisin liittyä tähän maaliskuisiin odottajiin, raskaustestejä tehty parikin kpl:ttä, ja vahvasti plussaa näyttäneet, mutta kai se varmistus tulee vasta ekan ultran jälkeen. Jos laskut pitävät paikkaansa, niin viikkoja nyt pitäisi olla 8+.
Olen 31 v. ja mieheni 33 v. Esikoinen tulossa, yritystä takana noin vuosi, käynti lapsettomuusklinikkallekin oli jo varattu (jonka tosiaan joutuu onneksi peruumaan :)). Asumme Helsingissä.



 
Joo, elikkä pientä yllätystä tässä odotellaan tulevaksi :) Ei nyt mikään hurja shokki kuitenkaan vaikka tuo esikoinen vasta 6kk.
Tarkoitus oli alkaa toista yrittämään parin kuukauden päästä, joten pieni varaslähtö pikku kakkoselle suotakoon kun tuntuu toisella näin kiire olevan! :D

Aikomus on hoitaa lapset "pois alta" ja sen jälkeen mennä koulun penkille hakemaan uutta ammattia, mulle riitti 5vuotta hoitoalaa. :)

Mä siis 25 ja mies pyörii 3kympissä. Yhdessä ollaan oltu nelisen vuotta, niin ja Porissa asutaan. Näytti täällä olevan pari muutakin satakunnan edustajaa :)

Yritän aina tilaisuuden tullen (kun riiviö antaa myöden) ehtiä perehtymään teidän stooreihin ja tutustumaan muihin maalis mammoihin! :)

Onnellista odotusta kaikille! 
 
Tännehän sitä vois kans ilmoittautua:) Tehtiin testi tuossa pari päivää sitten ja plussaa näytti :)JEEE! Eli oon 20 vuotias ja mieheni kohta 18, vuojen lopulla 19. Laskureiden mukaan viikkoja ois nyt 5+2. Eka neuvola 13.8, jo nyt jännittää ja ei jaksa oottaa ollenkaan et pääsee sinne ja maha kasvaa :) asustellaan vantaalla vajaan vuodenikäisen kissan kanssa eli esikoista odotellaan :)
 
Mitäköhän sitä kertoisi :) Itse olen 21v (kohta 22v) ja avopuolisoni on 30v. Asutaan kahden koiran kanssa uudellamaalla ja ensimmäistä lasta odotetaan. Emme ole mitenkään suunnitellut että lapsen pitää tulla heti, vaan olleet periaatteella "tulee jos on tullakseen" ja iloinen yllätyshän tämä oli <3

yassi hauska yhteensattuma, minulla viikkoja nyt 5+2 (en tiedä miksi laskuri on päivän jäljessä) ja ensimmäinen neuvola myös 13.8 :)
 
Sayas: on kyl hauska yhteensattuma:) jokos on joitain oireita :) itellä huonoo oloo ja aika väsyny on :) neuvolaan tuntuu olevan vielä pitkä aika vaikka eihä siihe periaatteessa oo:) onnea raskaudesta :)
 
yassi: Itselläni on nyt ollut väsymystä aika paljon. Olen ihan valmis menemään nukkumaan jo klo 21 :D Hiukan myös etovaa oloa, mutta toivon ettei muutu kunnon pahoinvoinniksi kuten monella muulla. Yritän pitää mieleni virkeänä ja olla paljon ulkona :)
 
Sayas: aika samat oireet meil sit on, illalla on turvotusta vaan ihan hulluna ku aamulla mahtuneet housut ei meinaa enää sopii ja kiristää :) tästä se kasvaminen sit alkaa :D
 
Mukaan ilmoittautuu yksi odottaja lisää:) 23 vuotias olen, mieheni 26. Esikoista odotellaan. Asutaan pääkaupunkiseudulla 3-vuotiaan koiran kanssa. Ehkäisykapseli otettiin pois maaliskuussa, eli neljä kuukautta meni että raskauduin. Olen lähihoitaja.

Kylläpäs teidän neuvolat on aikaisin, vai onko mulla sitten tosi myöhään, kun ensimmäinen neuvola on mulla vasta 3.9... Mistähän johtuu?
 
Viuhvauh, ei tästä uusioperheestä tohina lopu, varsinkaan jos pikku ötökkä pysyy mukana :)
Eli meidän perhe koostuu hullusta pariskunnasta (minä 24.v ja mies 29.v), uhmaikäisestä nelivuotiaasta, 4kk ikäisestä koirasta ja kahdesta kissasta.
Työskentelen lähihoitajana yökön tehtävissä, saa nähä miten työt tulee luonnistumaan, kun kyllästää ne pahoinvoinnilla ja väsymyksellä.
Vuoden aikana tuli tutuksi monet negatiiviset raskaustestit, joten eikai pidä valittaa :)
 
Tänne en tainnutkaan vielä mitään laittaa...Ollaan kolmekymppinen pariskunta, ensimmäistä odotellaan. Yhdessä ollaan oltu 1v 1kk ja tätä murmelia on tehty jo viimeiset 9kk :) (kyllä, nopeet liikkeet on näyttäviä...)
Omasta talosta haaveillaan ja nyt varmasti haaveisiin tulee vielä uutta pontta raskauden myötä ja tulevan uuden perheenjäsenen....tällä hetkellä asutaan pienessä asunnossa mutta tosiaan täytyy tässä nyt jotain asumisjärjestelyjä tehdä :)
Työskentelen 3-vuorotyössä hoitajana (fyysisesti ja henkisesti raskas osasto), mies 2-vuorotyössä. Saas nähdä kauanko sitä sitten jaksaa....mutta sen näkee sitten. Koirakin meiltä löytyy mutta sekin on sitten oma lukunsa että mitä tehdään kun on vähän hankala tapaus että uskaltaako sitten vauvaan edes tutustuttaa....
Oireita löytyy jo jos jonkinmoisia...päällimäisenä rintojen hirmuinen arkuus ja mielialanvaihtelut/itkuherkkyys, hajuaistin parantuminen sekä nälkä joka yllättää usein ja nopeaan :) myös jalat palelee koko ajan....
Huomenna soittelen neuvolaa ja alan tiedusteleen ar-ultran hintoja ym.yksityiseltä.. ;)
 
Minä olen 30.v ja mies on 25.v ( vaihdoin kerralla nuorempaan )
Minulla on myös 9.v tytär ja kaksi westietä.
Olen sisustussuunnittelija. Joten voi vaan kuvitella kuinka täällä värikynät viuhuaa ja lastenhuone saa viikottain uusi ilmeitä ;)   Paperilla kylläkin..
Tätä plussaa odotettiin 9 pitkää kuukautta. Ja nyt se on sitten siinä !!
 
Paris81: teillä siis oli yhtä pitkä ja piinallinen odotus kun meilläkin....ja nyt se sama aika on eessä :D
Mäkin vähän valehtelin tohon, mies on 29 joten "nuorempi" täälläkin ;)
Mä oon alkanu uskoo noihin tasalukuihin: Sulla on 9v lapsi, yrititte 9kk ja nyt on 9kk edessä.
Meillä yritys 9kk, 9kk edessä, ovulaatio oli satavarmaan 7.7 ja la 31.3.13 :D
 
Täällä odotetaan toista lasta (paljon tarrasukkia mukana!) ja esikoinen on 4 vuotias.
Pohjois-Pohjanmaalla asutaan  ja työskentelen lähihoitajana ja mies puualalla. Perheeseen kuuluu myös koira.
Lähihotajaksi valmistuin nyt keväällä ja toista ollaan jo pitempään mietitty ja kun pillerit jätin pois niin yhdet menkat tuli ja sitten tärppäsi :) Olo on aika ihmeellinen, testejä tehnyt 3kpl ja vieläkää ei usko todeksi
 
Heips!

Tosi kiva löytää tälläinen keskustelu, josta voi hyvällä tuurilla löytää uusia tuttavuuksia ym. :)

Kerronpa ensiksi jotain itsestäni.

Olen 25-vuotias kotiäiti ( Olen tällä hetkellä hoitovapaalla kassatädin hommista )
Tällä hetkellä, itselläni ei ole ollut mahdollisuutta harrastaa mitään säännöllisesti, kun esikoinen vie suurimman osan ajastani, mutta aina kun ehdin ja kykenen niin olen hikoillut kotona Zumban merkeissä. Tällä hetkellä liikunta on ulkoilua pääsääntöisesti pojan kanssa. 
Olen aika energinen tapaus ja lapsirakas. Pidän lapsista todella paljon ja haaveilen 3.sta lapsesta. 
Olen myös herkkä. ( iloitsen herkästi, pahoitan myös mieleni herkästi. )
En välttämättä ole kovinkaan helppo lähestyttävä, mutta jos oikeasti tykästyn johonkin ihmiseen niin en ole niin "pelottava"  ja otan oikeasti tämän hyvinkin lähelle sydäntäni. 
Olen todella lojaali ja välillä jopa sinisilmäinen hölmö. Perheeni ja ystävät ovat kaikki kaikessa.
Olen aika räiskyvä persoona. :D

Mieheni ( avoliitossa elellään ) on 29-vuotias yrittäjä. Hän on sellainen "nallekarhu" :)
Hän on se meistä kahdesta joka ajattelee enemmän järjellä kun taas itse ajattelen enemmän tunteilla ja toimin sen mukaisesti miltä sillä sekunnilla tuntuu. 

Tämänhetkinen raskaus on itselläni neljäs. 
Tein abortin vuonna 2009 ( elämän tilanne ei ollut lapselle otollinen )

Aloimme odottaa esikoistamme vuonna 2010 ja hän sitten tupsahti maailmaan joulukuussa 2010. Terve poika syntyi rv 37+ . 
Aloimme haaveilla toisesta lapsesta, kun esikoisemme täytti 1.n vuoden. Ja huhtikuussa 2012 toinen ilmoitteli tulostaan, mutta meni kesken. Ehdimme iloita hänestä vain viikon. 
Nyt siis menossa tämä 4.s raskaus viikoin 5+4. Tähän asti kaikki on mennyt todella hyvin.
Ainoa mikä tätä raskautta varjostaa, on keskenmenon pelko.
Tällä hetkellä olot ovat hyvät. Tähän astisissa 4.ssä raskaudessa ei ole ilmennyt minkäänsortin pahoinvointia. Mutta nämä ihanat hormoonit kyllä heittelevät mieli-alaani hyvinkin paljon. Siitä nimimerkki Mamazilla tuleekin :D

Vaikka olenkin jokseenkin vaikeasti lähestyttävä, niin toivon että edes joku lähestyisi täällä ja saisin uusia tuttavuuksia. Minusta tosin saattaa saada ensin väärän kuvan, että en haluaisi ihmisiä lähelleni, mutta oikeasti haluan tutustua erilaisiin ihmisiin ja luoda uusia kaveri suhteita! 
 
Heips kaikille!!
Liityn minäkin tähän. :)
Eli olen 24 ja mieheni 27. Esikoinen tyttö täytti juuri 5 vuotta. Toukokuun lopussa piti ottaa kierukan pois, kun ei se mulle sopinu ja pikkukakkonen sai alkunsa jo kesäkuussa.
Ihanaa odotusta kaikille
 
Onnea kaikille plussista :)
Mamazilla: toivottavasti nyt sit mennään loppuun asti ja saatte ihanan pikkuisen:)
 
Yassi: Kiitoksia!

Kävin eilen päivystyksessä... Ja voi kyynel sitä odottamista. Jouduin odottamaan noin 7 tuntia kaiken maailman vastauksia ja pääsin keskiyöllä vasta lähtemään sairaalasta kotiin.
Päätimme eilen mieheni kanssa käydä varmistamassa, että kaikki olisi pikkuisellamme hyvin. Minulla oli / on ollut selän kanssa ongelmia ja tuli valkovuodon seassa pinkkiä ja välillä pientä kidemmäistä vuotoa. Säikähdin siitä niin kovin, että joko taas tulee pettymään. 
Minulta otettiin virtsanäytteitä, verikokeita ja ultrattiin. 
ONNEKSI meidän rakas pikku vipeltäjä löytyi. Kaikki oli hyvin. Hcg arvot olivat muistaakseni 1400-1600 ja hemoglobiini 130. 
( Huhtikuinen kesken meno alkoi samoissa oireissa ja siksi iski se pelko niin kovin )
Pikkuinen löytyi juuri oikeasta paikasta ja vastasi viikkoja 5+ ( noin suunilleen )
Munasarjat olivat kunnossa ja kaikki hyvin. <3
Kyllä se oli kaiken sen odottamisen arvosta. Nyt voi paremmalla mielin odotella ensimmäistä neuvolaa! :)


 
Mamazilla: hyvä et siellä kaikki hyvin, itse kävin kanssa tarkastamassa tänää et kaikki ok ja siellähän se pikku sydän sykki :) nyt vaan kummallekki tarrasukkia ja edetään loppuun asti :)
 
Toivon jokaiselle onnelliselle odottajalle paljon tarrasukkia!!! <3

Ja on se vain niin tosi, että jos itsestään tuntuu siltä ,että oman mielenterveyden vuoksi haluaa ottaa selvää siitä missä pienokainen on ja onko kaikki hyvin, niin käykää ihmeessä ultralla. Saa ainakin varmuuden siitä, että missä se pieni on ja onko kaikki sujunu tähän asti hyvin. Jos sielä näyttää olevan kaikki hyvin niin pystyy ( ainakin itse pystyn ) nauttimaan tästä alkuvaiheestakin paremmin, ilman suuria pelkoja että onko pikkuinen oikeassa paikassa, eikä kohdun ulkopuolella. 

Ja jos asiat eivät olekaan hyvin, niin omasta mielestäni mitä nopeammin ulkopuolinen raskaus huomataan niin sen parempi, vaikka se tosin osuu syvälle sydämeen ja kovin?
Meillä alkio oli vielä niin pikkuruinen, että sydämen sykettä ei löytyny, mutta kaikki kuulema vaikutti muutoin hyvälle. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top