tutustumisia

Heippa!

Täällä myös 2 vuotiaan pojan äiti (26v ja mies 28). Olemme molemmat vielä opiskelijoita ja suuntana on kehitysyhteistyö tulevaisuudessa. Kevään vietimme jo Intian ihmemaassa harjoittelussa.

Meillä oli poika loppuun asti perätilassa ja minua painostettiin myös perätilasynnytykseen. Uskomatonta touhua! Kun tarpeeksi kauan tenttasin lääkäriä niin selvisi, että syy oli taloudellinen. Leikkaussalissa on enemmän porukkaa ja olin jo käynyt hintavassa magneettikuvassa. Lisäksi perätilasynnytys on jonkinmoinen meriitti sairaalalle. Olin siis "velvoitettu" synnyttämään pojan. No minua jurppi niin paljon lääkärin asenne, että vaikka olin harkinnut synnytystä niin päätin mennä suunniteltuun sektioon.

Kerro vain Inkatuuli edellisestä kokemuksestasi, niin en usko, että sinua liioin laitetaan taistelemaan asian puolesta. Muualla päin maailmaa ei perätilassa juuri enää synnytetä.

Nyt sitten katsotaan meinaako tämä tapaus kääntyä ajoissa menosuuntaan :)
 
Heiiii JoLi, mäkin olen ollu Intiassa kehityshommissa. Sekä myöskin Afrikassa Mozambkissa ja Zambiassa. Eniten ihanassa Zambiassa. Missä päin Intiaa olit?
 
Nyt jos ehtis tänne muutaman sanan kirjottaa. Tai ei oo ehtimisestä vaan koneen aukasusta kiinni, kun kännykällä ei jaksa rustata pidempiä tekstejä.

Eli siis oon 27-vuotias, mies 31 ja odotellaan toista lasta. Esikoinen täyttää kohta 2. Yhdessä ollaan oltu reilu 9 vuotta josta naimisissa 3. Asustellaan Pirkanmaalla.

Esikoinen ilmotti tulostaan niin, että mulla oli yhdet menkat ehkäsyn lopettamisen jälkeen ja sit tärppäs. Nyt kävi samoin. Tiedostan kyllä sen, että asia ei ihan näin helposti käy kaikilla, lähipiirissä on vaikeitakin tapauksia =(

Työskentelen lasten ja perheiden parissa. Tällä hetkellä teen työtäni niin, että oon 3 päivää viikosta konkreettisesti töissä työpaikalla ja kaks päivää viikosta lapsen kanssa kotona, työpuhelinta päivystäen. Loistoratkaisu! Täydet työtunnit, mutta saan silti olla lapseni kanssa kotona ja päivähoitomaksuakin menee vaan 75% =)

 
Hei kaikille :)

Täällä kirjoittelee 26v. fysioterapeutti Keski-Suomesta, mieheni on 34vuotias, naimisiin mentiin nyt toukokuussa ja sen jälkeen päätettiin että lapsi saa tulla heti kun on tullakseen ja kovasti toivottiinkin. Toisella kierrolla sitten jo tärppäsi ja epäusko asian suhteen on edelleen suuri!

Meillä on molemmilla ollut entuudestaan tanskandoggi eli nyt meillä on kaksi lempeää jättiläistä asustamassa omakotitaloamme :) Kaksi vuotta ollaan oltu yksissä. 

Ensimmäinen neuvolakäynti on 20.7 mutta hyvä ystäväni on äitiysneuvolassa töissä niin hän kävi minulle jo kurkkimassa arvioitua laskettua aikaa :P
 
Moikka!

Olen 22-vuotias äippä ja sain just muutama päivä sitte tietää, että viidettä odotellaan. Mies on 23-vuotias. Ite opiskelen sairaanhoitajaksi, mies just valmistu AMK:sta kesällä ja etsii nyt töitä. Meillä on siis 4 lasta. Vanhin on 02/09 syntynyt poika, eli nyt 3v ja 4kk. Seuraava on 04/10 syntynyt tyttönen, eli 2v2kk ja kolmas ja neljäs lapsi ovat 08/11 syntyneet kaksospojat, reilun 10kk nyt. Ihana pesue kasassa. 

Olen vielä äitiyslomalla kaksosista, ja nyt syksyllä koulunpenkki kutsuu taas. Reilu puoli vuotta ehtii opiskella ennen pikkuisen syntymää. Loput sitte ko kerkeää! ;) 

Onnea kaikille raskautuneille!
 
Heips vaan uusille :)

Ja Serafiina me oltiin Mumbaissa 4kk harjoittelussa. Mielenkiintoista oli, ihan voisi palatakin vaikka ilma oli aika kaamea. Olot oli perheelliselle hieman hurjat, kun oli vain 18neliömetrin kämppä ja monia haasteita siinä. Mutta porukka mukavaa!

 
Hei vaan kaikille :)

Meillä on ennestään 2 lasta ja nyt kolmas ilmeisesti tulossa. La on maaliskuun 2 pvä laskurin mukaan ja huomenna eka neuvola. Minulla on kaksi sektiota takana joten mietin tuleeko kolmas sektiolla myös? hm... Siinä tapauksessa ollaan "helmikuulaisia" mutta liityin nyt tähän maaliskuun porukkaan kerta laskettu aika silloin.

Nyt viikko 7 menossa ja Phks:iin taas jos kaikki menee hyvin. Sellainen iltatähtönen tulossa. Meillä on 1 ja 2 lapsi ikäeroa 11 kk ja nyt tulee kolmoseen 5 ja 6 vuotta ikäeroa.

Vähän sekavat fiilikset vielä..Ihan suunniteltu kyllä mutta yht´kkiä iski kamala epävarmuus.
 
Heippa!

 Täällä -82 vuosimallia äippä. Isä kanssa -82. Toista lastani nyt odottelen. Ensimmäinen syntyi 18.3.2011 ja tulevalla on LA 7.3.2013. Ensimmäinen syntyi  jo raskausviikolla 34+5. Kaikki oli ok. Viikon verran joutui vauva olemaan sairaalassa, itse pääsin synnytyksestä jo seuraavana aamuna kotiin. Oli hassua olla viikko kotona kun lasta ei ollut vaikka oli synnyttänyt. Viikon verran tuli käytyä koti-sairaala väliä.  Poika lähinnä keltaisuuden takia joutui viettämään aikaa sairaalassa sen viikon. Pituutta oli 44cm ja painoa 2390g.

Itselle tosiaan toinen lapsi syntymässä, mutta miehelle tämä on jo viides.

28.6 plussasin erittäin haalean viivan. Silloin piti alkaa menkat, mutta olin niin hätähousu että en malttanut odottaa sitä yhtä päivää että menkat olisi päivän myöhässä. Jospa se viivakin olisi ollut vahvempi. Varmuuden vuoksi tein vielä seuraavalla viikolla testin ja se näyttikin jo aivan selkeää viivaa. Ensimmäinen neuvola varattu. Sieltä tuli lappuja täyteltäväksi ja ulta lappu. Nyt on siis eka neuvola 26.7.2012 rv:lla 9 ja eka ultra 23.8.2012 rv:lla 12.

Innolla täällä jo odotellaan vatsan kasvua ja potukujen tuntumista, mutta siihen nyt vielä useampi viikko menee.

Viime raskaudessa ei juuri mitään oireita. Ihan alussa oli tissit tosi kipeenä ja tarvi käydä pissalla myös öisin. Sekään ei kauaa kestänyt ja sain loppu raskauteen nukuttua yöni erittäin hyvin. Selkä oli kipeä, jonka takia olin paljon sairaslomalla. Omistan yliliikkuvat nivelet ja notko selän. Tästä johtui selän väsyminen. Olen lähihoitaja ja työskentelen vanhainkodissa. Tällä hetkellä olen vielä hoitovapaalla, mutta teen aina välillä keikkaa jos tarvitaan.
 
Jos mäkin esittäytyisin täällä :)

Eli olen 22v ja mies 24v. Meillä on yksi lapsi ennestään, joka on nyt 1v 9kk. Asutaan Pirkanmaalla ja ollaan oltu yhdessä 5 vuotta. Mä olen hoitovapaalla tytön kanssa ja toivon mukaan saan olla vielä 2-3 vuotta kotona. Tän pikkukakkosen laskettuaika on 10.3.

Tätä lasta yritettiin viime lokakuusta asti ja ehdin jo aika paljon synkistellä "ei meille tule toista lasta ikinä" jne.. Ensimmäisen plussan sain jo 1.7, vaikka mulla on pitkä ja epäsäännöllinen kierto. Toivon todella, että kaikki menee hyvin loppuun asti ja me saadaan terve vauva (ja hyvinvoiva äiti) kotiin.

Esikoinen syntyi aikoinaan suunnitellulla sektiolla ison koon vuoksi. Tässä raskaudessa pitäisi myös seurata vauvan kokoa, koska mulla epäillään perinnöllistä vaikutusta isoon syntymäpainoon. Toivottavasti tämä kasvunseuranta toteutetaan. Toivon myös, että saisin kokea nyt alatiesynnytyksen. Toisaalta pelkään kamalasti miten mun käy synnytyksessä. Pelkään jo nyt aika paljon kuolemaa. Miten tuo pieni esikoinen pärjäisi koko elämänsä ilman äitiä? Toivottavasti saan puhuttua näistä asioista neuvolassa.

Samanlaisia oireita on kun mitä esikoisesta oli tässä vaiheessa, lievempänä tosin nyt. Esikoisesta alkoi 6+ viikolla pahoinvointi, saa nähä miten nyt käy. Tänään en voinut syödä keitettyjä perunoita ja jauhelihakastiketta, kun haju etoi niin pahasti. Mies sanoi, että huomaa mun olevan raskaana kun oon niin helposti kiukkunen :D Mielialanvaihtelut on siis rajuja. Voin suuttua hetkessä pahasti ja parin minuutin päästä oon taas iloinen..
 
Hei, Sain juuri tällä viikolla toivotun positiivisen tuloksen. Täytän syksyllä 25v. ja tämä on ensimmäinen raskauteni. Toivon, että kaikki menisi alusta loppuun asti hyvin. Asun Espoossa. Perheeseen kuuluu aviomies ja koira. Olemme olleen yhdessä yli seitsemän vuotta ja naimisissa kolme vuotta. Odotamme innolla esikoistamme. :)
Miten tuollaisen mukavan janan saa tehtyä? Voisiko joku neuvoa?
 
Heippa!
Vähän on opettelemista tän sivuston kanssa että kirjotukset menee oikeeseen paikkaan :D
Liityin nyt kans tämme maaliskuisiin :) Olen siis 21v ja mieheni on 32v. Olemme lasta yrittäneet alkuvuodesta ja nyt tärppäsi!! Voi että ei malttaisi millään odottaa! Molemmat aivan innoissamme odotamme pikkuista. la on näillänäkymin 8.3. Ollaan kerran jo ultrassa käyty kun tuli kovia mahakipuja (oli kuulemma vain mahataitia, vaikkakin vähän vaikea uskoa...). Ultrassa oli 0,69cm pitkä murunen :D. Ensimmäinen neuvola on ensiviikolla.
Tuntuu että on kova into odottamiseen ja haluaisin intoilla vielä enemmän, mutta en jotenkin uskalla kun keskenmenon vaara on niin suuri. Muutama kuukausi sitten ystäväni raskaus meni kesken ja se varmana lisää omaa pelkoa... Toivottavasti vauvalla on jarrusukat kumminkin ;) Onko teillä muilla samanlainen fiilis vai olenko ainoa over reaction :D
 
Laitan nyt vielä tännekin kun olin "väärään" ketjuun pistänyt...
Täällä kanssa ylksi ilmoittautuu! =) Tänään tein positiivisen testin.Toista odotellaan reilu 2.v pikku poika on jo temmeltämässä! =) viime syksystä asti ollaan yritelty ja yksi keskenmeno oli keväänä, onneksi ajoissa vk8.  Mutta nyt siis vk 4+5 ja ainakin nyt kaikki näyttää paremmalta kun viimeks! =) 

Itse olen kohta 30.v Länsi-uusimaalla töissää nuorten parisa ja mies 29.v tekee töitä atk.n parissa.

Erilaista alkaa odottaa toista, tikkuakin kun katsoin niin olin aivan varma (vaikka monta kertaa ennenkin olen ollut) Tällä kertaa van lopetettiin yrittäminen ja keskityttiin muihin aiheisiin. Ihan sairasta, muistan kun joku joskus sano et lopeta yrittäminen ja asian miettiminen. Ajattelin et joo, helvetin helppoo... mut sit lopetettiin ja rupesin suunnittelee synttäreitä ja opiskeluu ja kaikkee ja olin ajattelematta asiaa. Ja hos... menkat myöhässä, ajattelin et no huomen alkaa ja sit tuli ne pahat kivut ja otin särkylääkettä ja aattelin et noni nyt alkaa... ja ei mitään...sit rupesin oikeesti miettii mahollisuutta...ei voi olla! =) 

Ja tässä sitä nyt ollaan niin seesteisiä että, katsoin tikkuakin sittee et joo siinähän se viiva on noni oon RASKAANA! =) mukeloille tulee melkeen tasa 3 vuotta ikäeroa...
 
Kai sitä uskaltaa tänne kirjoittaa vaikka tänään vasta tehty digilla "raskaana 1-2" :)

Mä olen 21-vuotias, mieheni on 24-vuotias. Meillä on esikoinen, joka on 1v 3kk <3 Meillä asustaa myös 2 kissaa ja 3 koiraa. Asustellaan maalla, Etelä-Pohjanmaalla. Olen ammatilta lähihoitaja, ja tällä hetkellä olen pojan kanssa kotona, tarkoitus oli palata töihin tammikuussa, mutta se nyt jää pois, kun ei kannanta kuukaudeksi mennä :)
ja miehen kanssa ollaan oltu pian 5 vuotta, naimisissa ollaan oltu nyt 1½vuotta. 

Ja aiemmin kirjoitinkin, tuonne johonkin osioon, että vaavin LA on esikoisen syntymäpäivänä, eli aika tasan 2 vuotta tulee ikäeroa <3

Toivon todella että tämä raskaus päästäisi hieman helpommalla kuin esikoisen aikana. tai lähinnä se järkkyä oksentelua vois ainakin olla hiukan vähemmän..
 
Moi!

Täällä kirjoittelee 22 vuotias yhden lapsen äiti Pohjois-Savosta. Pikkukakkonen olisi nyt tuloillaan ja laskettu aika ovulaation mukaan olis 13.3.2013 :) Kolme kuukautta kerettiin yrittää niin sitten tärppäsi! Aijempi lapsi minulla on poika, oikein reipas ja virkeä 2 vuotias. Tuntuu kyllä hurjalta olla taas raskaana, ihan epätodellinen oli.. Onneks ei ole vielä pahemmin pahoinvointia ollut, viime raskaudessa oli ihan riittävästi heti alusta asti.. Ensimmäinen neuvola on varattu 8.8, sitä odotellessa :)
 
Heippa!

Meillä plussattiin eilen aamulla, sen jälkeen ei olla muusta puhuttukaan. Tänään aamupalalla mietittiin jo nimiä ja kummeja! :) Laskettu aika olisi laskureiden mukaan jossain 21. ja 24.3. välillä. Erittäin toivottu on tämä "Lasse", kuten miekkonen sitä kutsuu!

Me ollaan siis minä, 25-vuotias sosiaalialan opiskelija, ja avopuolisoni, 35-vuotias juristi. Perheeseen kuuluu lisäksi yksi pupu. Asumme, opiskelemme ja työskentelemme ulkomailla, sen takia tämä onkin vähän jännää, kun pitää ottaa selvää, että miten täällä kaikki tuki- ym. asiat toimii!
 
Jo tätä varmaan uskaltaa olla täysillä raskaana :) eli
meille odotellaan 2v tytön jälkeen toista. Olen 33v ja mies vähän nuorempi. Asutaan Joensuun seudulla, pikku kylällä rintamamiestalossa kahden koiran, sheltin ja klainin sekä kahden maatiaiskissan kanssa.
Mies on tehdastöissä. Minä taas olen tehnyt (ja opiskellut) vähän "kaikkea". Puutarha-alasta eläintarhaan ja tehdastöihin.
Puutarhan hoito ja kasvimaa ovat suuri intohimoni, jotka valitettavasti kärsivät näistä vauvakesistä...
Vaikka ei ne aina meinaa onnistua innokkaan pikku-apulaisenkaan kanssa. Eipähän ole liian puhdasta lapsuutta, kun syö multaa kasvimaalla, leikkii lehtokotiloilla ja kastemadoilla ja pyörii noiden elikoiden kanssa! Ja mummolassa vielä navetassakin.
 
No ilmottaudunpa minäkin tänne... olin jo hetken tuolla tammikuisissa, mutta se meni kesken, joten tälläkin hetkellä vähän "pessimisti ei pety" -asenteella....

Asustelen Uudellamaalla 02/11 syntyneen tyttären, aviomiehen ja koiran kanssa. Tällä hetkellä mittarissa on 27v, mutta loppuvuodesta sitten 28v. Meillä on nuo raskaudet alkaneet just niinkuin ollaan haluttu eli ekoista yrityksistä. Harmiksemme toinen raskauteni oli tuulimunaraskaus, joka onnekseni todettiin tahtomassani varhaisultrassa (kunnallinen puoli, vetosin epäsäännöllisiin menkkoihin), joten osasin varautua alkavaan vuotoon. Tosiaan vuoto oli tossa tapauksessa helpotus, koska ehdin jo miettiä kaavintoja yms... Mutta nyt siis jälkivuodon loputtua haluttiin heti yrittää uudelleen ja koska raskausoireet alkoivat jo puoliviikkoa ennen menkkojen arvioitua alkamisaikaa, päätin tehdä testin ja haalea, mutta selkeä, viiva tuli. Olen hämmentynyt, koska ekassa raskaudessa huono olo, väsymys ja metallinen maku suussa tulivat vasta reilusti testin tekemisen jälkeen, noin viikolla 6-7. Pelkään, että tämäkin on tuulimunaraskaus, kun tossa tokassa mulla tuli tosi vahvoja raskausoireita verrattuna ekaan. Noh, yritetään tsempata ja ajatella optimistisesti :) Soittelin tänään neuvolaan ja saan huomenna soiton, että koska pääsen varhaisultraan. Saan sen nyt automaattisesti, kun tuo raskaus alkoi heti km:n jälkeen ja toki myös tuo keskenmeno on myös yksi syy, että pääsen ultraan ja saan mielenrauhan... En usko ketään, joka sanoo mulle, että huonosta olosta tietää et vauvalla kaikki hyvin. Bullshit! Mä voin ehkä huonoiten just sinä päivänä ku vuoto alko :D (ehkä vähän skeptinen ja kyyninen akka täällä ;D )

Katsotaan kuis tän rouvan käy... toivon todella, että tässä ryhmässä saan olla mukana loppuun asti :) 

Tsemppiä alkuraskauden olotiloihin kaikille :) Ja te kenellä ei mitään ole, nauttikaa ;)
 
Minäkin voisin tänne vähän itsestäni kertoilla :)

Oon 23-vuotias ja asutaan miehen ja 1v 9kk tytön kanssa Jyväskylässä. Muutama kuukausi ehdittiin yrittämään, kun sitten jo tärppäsikin. Pari päivää sitten tein testin ja nyt ollaan siis menossa vielä aivan alussa, 4+4. Tuntuu jotenkin hassulta ja epätodelliselta, mutta ihanalta :) Toivon, että tää raskaus sujuu yhtä mukavasti kuin edellinen, sillon olin kyllä elämäni voimissa! Kuitenkin nyt sit kaiken maailman mahdolliset vaivat :D No, niitä odotellessa.
 
Minäkin haluan liittyä tänne maaliskuisiin odottajiin vaikka raskaus ihan alussa.
Eilen tein plussan tai siis kolme :)  ja tänään oli pakko tehdä vielä yksi! Tämä on vaan niin uskomatonta. Tätä ei tahdo vielä uskoa, et voiko tää olla totta??!Kahden vuoden yrittäminen vihdoin ja viimein palkittiin! Eli esikoinen tulossa ja jännitys on kova :)
Toivotaan niin että kaikki menee hyvin ja maaliskuussa on esikoinen sylissä <3

Meistä :
Olemme 24-vuotiaita, keski-suomesta. Yhdessä olemme olleet jo kohta yhdeksän vuotta,
joista viisi vuotta kihloissa <3
Kotona meidän lisäksi asustelee 1-v tanskandoggi ja 6-vuotias kissa herra.

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top