Tuleva synnytys

Yleensä mäki oon tosi kärkäs sanomaan, mut sillon olin jossain ihan muissa maailmoissa ni en tajunnu ees ruveta vaatimaan. Ja mieski lähti soittamaan sukulaisille, ni ei ollu ketään edes siinä kaverina tukemassa. Se kätilö oli ihan sitä mieltä et ei voi sattua, eikä kunnellu yhtään mitä sanoin. Sit ku oli viel se pieni vauva siinä sylissä paidan sisällä ni pelotti kiemurrella ja puristaa sitä. Mutta senki kätilön nimi on mun mustalla listalla joka on jo aika pitkä :grin
 
Mä oon niin varma että tuun rähjäämään synnytyksessä. Oon tosi huono ottamaan mitään neuvoja vastaan kiperissä tilanteissa ni mylvin siellä varmaan jollekin kätilölle että turpa kiinni. Mielelläni oisin rähjäämättä, mutta sitä vähän tuntee ittensä. :grin Miehellekin sanoin jo että älä sitten neuvo mua äläkä mielellään koske, vaan tukena siinä lähellä ni on paras. Mulle on hirveen tärkeetä että siinä on tärkeä, luotettava ihminen lähellä, mutta kivuissa en tykkää että kosketaan ja just noi neuvot on sytyke rähjäykselle tiukoissa paikoissa.

On muuten jännä ku joskus jotkut hoitohenkilökunnan ihmiset luulee tietävänsä toisen kivut ja tuntemukset. Tien monta tapausta ku on just sanottu että sattuu ja sitte ei oo uskottu ku ei muka ole mahdollista. Ei kai sitä nyt toinen rääy kivusta ellei sitä ole?? :grin
 
Mun mies on vähän semmonen ohjeistaja-luonne, voi tulla synnytyksessä sanomista. Mutta rähjätä en kellekään jaksa, viimeksi meinasin mutta onneksi säästin voimia "työskentelyyn".

Säälikää vähän niitä miehiännekin, ei se helppoa ole varmaankaan katsella sitä tuskaa kun ei voi mitään tehdä. Siinä iso mieskin itkee.
 
Totta muuten, ettei oo välttämättä miehenkään vaikea katsella sitä sivusta. Mun mieheni jännitti ennen esikoisen syntymää vähän sitä, miten kestää katsoa kun minuun sattuu kun se normaalisti on hänelle vaikempia asioita. Yks parhaita lisäboostia antavista asioista oli, kun mieheni useamman kerran synnytyksen aikana sanoi että olet urhea nainen. Mutta ei onneksi ollut mitenkään traumaattinen hänelle, vaan haluaa ehdottomasti päästä mukaan myös tämän toisen lapsen synnytykseen.
 
Ei mullakaan se puudute auttanut kun vähän toispuoleisesti, oikea puoli toosaa kyllä oli hyvinkin tuntoherkkä koko toimituksen ajan. Kätilö kun venytti välilihaa, niin olin ihan varma että se on jo ihan riekaleina. Onneksi ei sitten ollutkaan.

Mä en tullut toimeen yhden kätilön kanssa, joka ei tuntunut ottavan kipuja tosissaan. Onneksi hän ei ollutkaan mukana enää lopussa. Mä en oikeasti ihan turhista valita, joten otti päähän kun siinä vaiheessa kun on nöyrtynyt pyytämään apua, niin sitä ei meinaa saada.
 
^ Täällä ei ainakaan pääse kuin "virtuaalikierrokselle" netissä. Taitaa olla aika yleinen käytäntö nykyään..?

Mie oottelen tulevaa synnytystä ihan hyvillä mielin ilman suurempia suunnitelmia tai odotuksia. Maailman luonnollisin asia kuitenkin, niin eiköhän se homma hoidu ensikertalaiseltakin ihan hyvin ammattilaisten seurassa omaa kroppaa kuunnellen. Ehkä eniten jännittää miten mies reagoi salissa. :joyful:

Synnytysvalmennukseen olisi tarkoitus mennä ensi kuussa niin varmasti avautuu vähän paremmin vielä mitä omassa sairaalassa on tarjonnassa kipujen lievitykseen yms. Itselläni kuitenki aika korkea kipukynnys (ja vielä suurempi kynnys pyytää apua omien tarpeiden tyydyttämiseen :oops:) niin tietty on hyvä tietää etukäteen mikä edes on mahdollista. Lämmin vesi ja etenkin amme kuulostaa minun korvaan kyllä ihanalta, joten sitä ainakin olisi mukava päästä kokeileen. :happy:
 
Varmasti on muuten synnytys hankala miehille. Tai ainakin voisin kuvitella että tolle mun miehelle on, se on aina ihan paiseissaan jos mua vähänkään sattuu ja utelee jatkuvasti voisiko auttaa tai viedäänkö lääkäriin jne. Myös on aika tavalla kammoinen synnytystapahtumaa itseään kohtaan, aina kun on telkkarista tullut jotain missä on synnytetty, on kääntänyt katseensa pois ja pyytänyt että voisko telkun vaimentaa jotenkin tai vaihtaa kanavaa. Samaten kun tutkittiin tota synnytysvalmennuksen sisältö-lehtistä, niin sieltä tuli heti kommenttia että onko sitä synnytysvideota pakko katsoa. :grin Annoin kyllä kans jo ohjeeksi että ei sitten saa mennä tirkistelemään alapäähän ku mä tiedän ettei siitä seuraa mitään hyvää. Mutta mä en mitenkään vois kuvitella synnyttäväni ilman mun murusta mukana :Heartred

Mä oon kuullut ristiriitasta tietoa siitä, järjestetäänkö tossa meidän sairaalassa synnytysostoon tutustumista, mutta nyt sitte sain varmaks kuulla että ei, ei sinne pääse ennen ku vasta sitten kun tosi kyseessä. Möh. :/
 
Omassa synnytyssairaalassa on yleinen esittelykierros kerran viikossa samaan kellon aikaan, jos kiinnostaa. Me ei tosin miehen kanssa mennä tuonne koska paikka on mulle tuttu työn kautta ja mies tietää paikan mun viime vuotisen raskaudenkeskeytyksen takia, joka hoidettiin synnytyssalissa.

Oma mies ei onneksi pelkää verta tai suolenpätkiä ja pitää synnytystä ihan luonnollisena asiana. Minäkin olen toki kieltänyt kurkkimasta alakertaan, ettei traumoja tule.. :joyful:
 
Meillä mies oli kyllä jalkopäässäkin. Loppuvaiheessa ponnistinkin niin että tuin jaloilla miehen ja kätilön kylkiin.
 
Joo, meilläkin mies kurkki alapäähän silloin kun tytön pää alkoi jo näkyä.. sain jopa itsekin peilin kautta katsoa :D mä puristin miehen kättä aina supistuksen aikana ja mies tuki mua selästä ponnistusvaiheessa..ja tsemppas kovasti :)
 
Meillä on täällä Tampereella kerran viikossa mahdollisuus käydä tutustumassa synnäriin ja ajateltiin mennä sit kun mulla alkaa äippäloma. Maanantaina oltiin neuvolan synnytysvalmennuksessa, joka oli kyllä näin ensikertalaisille oikein informatiivinen. Tietää nyt noista kivunlievityksistäkin vähän enemmän ja mäkään en oo ihan niin hermorauniona enää. Myös mies on vähän paremmin kartalla synnytyksen kulusta ja termeistä, mikä on musta vaan tosi hyvä juttu :)
 
Juu Tampereella tosiaan on kerran viikossa mahdollisuus tutustua synnäriin mutta me ei taideta mennä. Itse olen siellä synnyttänyt ja eilen kävin (eksymässä) sekä vastaanotossa että synnärillä ): Miehelle riittää kun päästään taksilla synnytyspäivystyksen ovelle ja hissillä ylös saliin.
Mutta jos en olisi koskaan käynyt, tilanne olisi tietenkin eri. Meidän neuvolassa ei järjestetä mitään synnytysvalmennusta. Olisin halunnut verestää muistia mutta terkan mielestä netistä voi kattoo. Just.

Muoks. Oonhan mä ittenkin tayssissa syntynyt mutta kun muistikuvat on vähän hatarat siitä ajasta...
 
Muokattu viimeksi:
Minä en myöskään pidä neuvoista yms. synnytyksen aikana, varsinkaan mieheni suusta. Itse asiassa haluan vaan että se on paikalla tukena, mutta ei sano juuri mitään. Haluan (ja keskityn vaikken haluaisikaan) keskittyä täysillä syntymään ja kaikki ylimääräinen kannustus ja hehkutus vaan saa minut ärtymään. Sitten kun oon saanut synnytettyä niin sitten saa kehua. Ja en antanut kahdessa edellisessä synnytyksessäni miehelleni lupaa suoraan tuijottaa alapäähän, mutta kun pää näkyy niin sitten saa minun puoli päästäni kuikuilla :happy: Jotkut on häämonstereita mutta minä oon synnytysmonsteri :wink :rulez :smiley-angry016 :grin
 
Joo toi synnytysvalmennus on sellanen mihin haluisin kanssa. Meijä neuvolassa menee maaliskuussa seuraava. Toivottavasti ehdin. Alkaa kyl kohta jännittää ku en juurikaa siitä mtn tiä muutaku et rankkaa on ja kipeetä :D
 
Mun mies halusi myös olla jalkopäässä, kun meinasi että saa oppia työtään varten. Pyysi siis kätilöltä mahdollisuutta päästä avustamaan jos vaan jollain tavalla voi. Jotain mies siellä loppuvaiheessa kätilön kanssa touhusi, sen lisäksi että neuvoi mua ( ärsyttävää) ja pyyhki hikeä otsalta. Sanoin vaan, että kunhan ei seksielämä kärsi siitä että saatan vaikka kakata siihen pöydälle, niin saa mennä katsomaan.
 
Mä pyysin kans, ettei katsoisi sinne alas, mutta voi olla että ihan aidon todella uteliaan luonteen vuoksi mies on sinne synnytystouhussa kurkistanut, mutta siitä mulla ei ole mitään tietoa - eikä ole vaikuttanut suhteeseemme. Ja samalla mallilla nytkin mennään, ei kurkisteta. Jos haluaa nähdä miten synnytys tapahtuu, katsokoon opetusvideota....
 
Tämän keskustelun innoittaman kysyin eilen mieheltä, että voisiko olla katsomatta sinne alakertaan. Kuulemma ei voi koska haluaa nähdä lapsen syntyvän. Se siitä sitten. Noin väkevään perusteluun ei voi sanoa mitään, onhan miehellä oikeus nähdä lapsi ja olisin vähän ehkä pettynytkin jos olisi suostunut suorilta. Naiset! :rolleyes:
 
^Ja ehkei se ole eka kerta kun mies sinne alas kurkistelee. Ja joo, tuohon on vaikeata lähteä argumentoimaan mitään muuta - naisten pelot siitä että miehen seksihalut katoavat kun ovat nähneet oman lapsen syntyvän...hmmmmmm Ehkä niitä seksihaluja joutuu herättelemään puolin ja toisin lapsen syntymän jälkeen, mutten kylläkään ole kuullut kenenkään miehen sanovat ettei voi harrastaa seksiä lapsensa äidin kanssa kun on nähnyt lapsensa syntyneen...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top