Tuleva synnytys

Toivoisin kuitenkin että mies alkaisi sinne alas tuijotella vasta kun pää näkyy, sitä ennen olisi siinä mun tukena. Koska jos aikuisesta miehestä tuntuu ettei monen vuoden jälkeen ole nähnyt vaimon värkkiä kunnolla, pitäisi mennä jo pariterapiaan :wink
 
Sairaalatutustumiskäynti ei antanut mitään varsinaisesti lisäarvoa kuin että tietää mihin parkkeeraa auton, mistä ovesta menee sisään ja mihin käytävään yritää suunnata -ja missä ilmoittautumisluukku. Ihan kiva tutustuminen, ei siinä mitään, muttei mitään aidosti sellaista joka olis pakko saada tietää.(Eri asia varmaan pelkopotilaille).
-näytettiin missä on mikro missä voi lämmittää lämpötyynyjä (luuletteko että sitä silloin muistaa missä huoneessa se nyt olikaan), kerrottiin vähän mitä yleensä tapahtuu kun tullaan sinne (laitetaan käyrille, katsotaan tilannetta jne - mitä nyt foorumissakin ollaan keskusteltu ja luettu) - mitä kivunlievitsjuttuja voi missäkin vaiheessa tehdä ja saada, missä on jääkaappi, eri synnytysasentoja jne.

Ja ehkä kirsikkana kakun päällä, sitä näki kun niitä tulevia äitiä oli odottamassa kivuliaiden supistusten parissa odotushuoneessa, ennen kuin heitä ohjattiin eteenpäin tutkittavaksi ja muihin tiloihin.
 
Mun mies on työnsä puolesta auttanu muutamia vauvoja maailmaan, joten venyvä värkki on sille tuttu, mutta silti pyysin että ei kattelis sinne alas. Mäkää en halunnu nähdä, vaikka välillä tuntu, et ne kätilöt melkein yritti pakottaa. Mä en tykkää kans ku neuvotaan. Kyllä se vaan jotenki vaisto tai joku sano miten on hyvä. Ja mä osaan sit kysyä jos ei jotain osaa tai tiedä. Ja mä en sääli salissa yhtään miestä. Se on jotenki niiiiin rasittava ku viimeksi hoilotti HeviSaurusta siel ja höpötti taas jotain tyhmiä juttujansa. Sillä hetkellä se on yksin sen syy että mua sattuu ja mä makaan siellä kivuissani :grin Onneks se tuntee mut ja sitä ei haittaa vaikka mä vähä sille kiukkuan ja haukun. Ilman sitä olisin kumminki aika orpo siel..
 
Oli muuten mukava kun olin synnytyspäivystyksessä muissa asioissa, niin verhojen takaa kuului ihan kohta syntyvien vauvojen sydänääniä. Samalta ne kuulosti kun omankin mutta jännää kun tiesi että kohta ne syntyy. Ihania pallomahoja ja jännittyneitä isiä :happy:
Kohta ittekin siellä, enää 10-12 viikkoa.
 
Kyfixfix, mitäää, yritti pakottaa kattomaan alapäätä? Ihan kamalaa, en mä kyllä halua kattoa. :eek: Yyh. Toisaalta jos mä saan toivomani ponnistusasennon, niin siitä on kyllä vähän vaikea ees katsoa.

Mä kävin päivystyksessä ennen joulua ja järkytyin hiukan ku näin kaks naista jotka oli ilmeisesti aika äskettäin synnyttäny, meinaan se oli synnyttäneiden vuodeosastoa. Toinen oli ihan naama rutussa, tosi väsyneen, itkettyneen ja murheellisen näkönen, lykkäs jotain kärryä. Toinen taas vaan käveli silmät kiinni miehensä tukemana. :confused:
 
Kyllä herkisti kovimmanki jäärän, ku käytii esikoista odottaessa synnärikierroksella ja kuultiin sinne käytäville vastasyntyneen parkua. Siinä jokainen tuleva äitee ja pari isukkii pyyhki silmäkulmiaan :D Mä koin että kierroksesta oli hyötyä, koska en ennen sitä osannut ajatella synnytystä ollenkaan konkreettisena tulevana tapahtumana. Enää tokalla kerralla en kierrosta tarttis, eikä sitä meidän sairaalassa enää järjestetäkkään. Harmi ensisynnyttäjille..
 
Multakin kysyttiin että haluanko nähdä vauvan pään tai haluanko kokeilla. En todellakaan halunnut, mulle riittää että se sattui helvetisti, niin en siihen kaivannut enää sitä näkyä, että miksi mua sattuu. Mä en muutenkaan tykkää toimenpiteissä, että selostetaan koko ajan mitä tapahtuu, se tekee kivusta jotenkin vielä todellisempaa.
 
Minä en halua nähdä edes sitä istukkaa... Viimeksi vilkaisin kuitenkin ja se näytti tosi inhottavalta lihalöllykältä, vaikka miten tärkeä osa raskautta se onkin. Enkä tosiaankaan ole ollut synnyttäessäni siinä mielentilassa että haluaisin nähdä venyneen "pimpukan" ja siinä vauvan pään... Eieiei, synnytyksen ponnistuksissa ja tuskissa on ihan tarpeeksi :dead: :grin
 
Höh ja mä katsoin ja taisin kokeillakin :D en kyllä ollut yhtään tuskissani saati väsyksissä siinä tilanteessa.. hyvin on kivunlievitykset tehonnut mulle :rolleyes:
 
Viimeksi katsoin ihan uteliaisuuttani istukkaa. Oli se melkonen. Jotkut vielä syö sen, hyi.
Ei siinä sen kummemmin kiinnostanut istukka kun piti ihmetellä vauvaa.
 
On siitä isukista paljon apua synnytyksessä. Ollu molempien kanssa mukana ja oon enimmäkseen halunnu sen mukaan vaan että näkis mitä me naiset saadaan kärsii ettei ois niin itsestäänselvyys tää synnytys. Tokalla kerralla oli kyl sen verran ärsyttävä ku sano mulle et älä huuda niin huusin takas sille että tuuppa sä tähän näin ja katotaan paljon sä huudat. :D :D :D nyt kolmannen kanssa ei pääse tulee mukaan :/
 
Ginger, juu kätilö ystävällisesti tarjos peiliä sinne jalkopäähän - EI KIITOS! Ja sit ku rupes pää syntyy niin ne hoki vaan kato tänne, kato tänne, kokeile kokeile!! Ja "katoin" silmät kii, mut tokasin vaan et en kokeile... Mua nyt kauheesti kiinnosta sinne muutenkaan kurkkia saatika ku siinä ähisi ja pihisi ja yritin vaan ponnistaa. Ja ku mä tiesin että sinne pikkasen sitä kakkaakin kyllä tuli, ni en halunnu kokeilla, et ehdittiinkö se jo siivota :joyful: Mulle näytettiin istukka kysymättä, kätilö nosti sen vaan siitä ja näytti kuinka iso se oli (vissiin vähä normaalia kookkaampi oli, kai). Aikas ruma möntti ja en kyllä varmasti söis edes sinapin kans!!
 
Toisaalta mulla kyllä se kokeilu ja kattominen tsemppas ponnistamaan lisää kun tytön päälaen jo näki :rolleyes:
 
Mua jännää kans vähän ku on uus ja vieras paikka kyseesssä.. Kävin vähän vaklaamassa oven takana ku kävin kontrollissa äippäpolilla, mut muuten en tiedä yhtään miten siellä ollaan ja mennään. Meillä kans taitaa olla virtuaalikierros netissä jota pitää kohta alkaa tutkimaan. :D
 
Kunhan sitä pääsee niin pitkälle, että tekee ilmoittautumisen, niin sen jälkeen henkilökunta neuvoo ja ohjaa. Eli ei silleen tarvitse miettiä mitä sitä tekee missäkin vaiheessa. Ja jos itsellä olotila muuttuu, niin sitten vaan yhteyttä henkilökuntaan, joka arvioi uudelleen tilanteen.

Ja jos ei ehdi tehdä ilmoittautumista, niin kyllä henkilökunta huomaa, että nyt on synnytys menossa ja tekee tarvittavat toimenpiteet.
 
Kyllä alkaa jännittää entistä enempi päivä päivältä tuo synnytys ja sen jälkimeiningit ( repeymät,vuodot,etc...) oon alkanu miettii sektiovaihtoehtoo.
 
^ Ootko puhunu neuvolassa asiasta? Pelkopolejahan on ainaki isommissa kaupungeissa. :)

Ei se sektiokaan ole ihan pikkujuttu vaikka itse tiedottomana silloin onkin, eli kannattaa kyllä harkita asiaa ja jutella asiantuntijoiden kanssa. :confused:
 
Samaa mieltä edellisen kanssa, ei se sektio mikään läpihuutojuttu ole. Avohaava kuitenkin ja se invalidisoi moneksi päiväksi.

Ei repeämät ole paha eikä niitä tule edes kaikille, vuotoja tulee sektiossakin.

Kannattaa jutella neuvolassa asiasta tai jos on mahdollisuus pelkopolille.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top