Tuleva synnytys (mietteet, toiveet, pelot ym...)

Huh, peräti neljä! :nailbiting: Aikamoinen sattuma.

Mulla esikoinen syntyi helmikuussa aamuvarhain ja silloin oli kyllä kaikki valot päällä salissa. En mä tajunnut edes pyytää mitään valojen himmennystä ja kätilö ei sitä itse tehnyt. Mut nyt tietty myös mahdollisuus, et olisi kanssa joulukynttilöitä kun laskettu aika ihan marraskuun lopussa.
 
Mie en myös tajunnut esikoisen kohdala että voi himmentää valoja. Sekin olisi auttanut rentoutumiseen. Nyt todennäköisesti nappaan jotku jouluvalot sairaalaan mukaan. Samoin teen spotifyhyn valmiiksi soittolistan. Tens-laitteen just varasin itselleni tänään koko marraskuuksi. Jonkun eteerisen öljyn vielä hommaan, mitä isä voi hieroa mun selkään tms. Ehkä sellaisen kampa-systeemin millä isä voi selkää painella.

Alkaahan tuossa jo olemaan :D Ainakin verrattuna esikoisen syntymään kun minulla ei ollut mistään mitään tietoa enkä valmistautunut mitenkään kun ajattelin että kyllähän ne siellä synnärillä tietää ja opettaa.
 
Onkohan jossain tulostettavissa tuollaista esitietolomaketta, minkä voisi täyttää ja sitten mukanaan viedä sairaalaan kun menee synnyttämään? Siis sellainen lomake, mihin voisi niitä toiveita, yms. kirjoitella ylös? Tiedän, että ihan perus valkealle paperille voi kirjoittaa, mutta koska kyseessä esikoinen, niin olisi mukava, että olisi joku lomake, mihin vähän turvautua ja katsoa, minkälaisia asioita kysytään, tms.! Olen ajatellut kirjoitella jotain asioita ylös (mm. sen että käyn todella herkästi hyperventiloimaan, vaikka senkin kanssa olen nyt tehnyt paljon töitä ja opetellut hengitystä oikein, etten kävisi niin herkästi hyperventiloimaan. Ja mies onneksi tämän tietää ja osaa toimia näissä tilanteissa oikein saadakseen hyperventiloimiseni talttumaan!). En tiedä saako synnytyssairaalasta tuollaisen sitten aikanaan mukaan, kun käy synnytysvalmennuksessa, mutta haluaisin ennakoida tämänkin asian ja aloitella jo nyt tekemään tuollaista koontia, ettei sitten paniikissa viime hetkellä sitä tarvitse täyttää!!
 
Tiitu, netistä kyllä löytyy (esim. Bebesin sivuilta) niitä valmiita pohjia. Mä meinasin ottaa vielä tulosteesta pari kopiota, joista yhden annan neuvolaan, yhden pakkaan sairaalakassiin ja yhden liitän vauvakirjan väliin. (Joka pitäisi muuten jo pikkuhiljaa hankkia..)

Isännälle eilen kerroin omia fiiliksiä ja toivomuksia synnytyksen suhteen, joita ei siis tällä hetkellä ole kuin epparin leikkaaminen vasta silloin, jos on oikeasti tarpeellista, liikkumavapaus (en edelleenkään näe itseäni synnyttämässä makuulteen) ja tarvittaessa ohjaus tässä asiassa, jos vauvalle pitää tehdä jotain toimenpiteitä, haluaisin isän olevan vauvan rinnalla koko ajan mahdollisuuden nimissä ja se, ettei mulle tehtäis asioita ilman mun tai miehen suostumusta niihin. Lääkkeistä mulla ei varsinaista mielipidettä ole - lähinnä sellainen "katsotaan, mitä eteen tulee"-tyylinen suhtautumistapa, jos sattuu kovasti, niin tahdon kaikki maailman lääkkeet, mutta jos taas en ehdi jotain saamaan/ei jostain syystä vaikuta, niin sit mennään sillä. Kyllä siitä selviää, kunhan vauvalla on kaikki hyvin, niin riittää mulle. Vielä. :joyful:
 
Ilyana sanoi:
Tiitu, netistä kyllä löytyy (esim. Bebesin sivuilta) niitä valmiita pohjia. Mä meinasin ottaa vielä tulosteesta pari kopiota, joista yhden annan neuvolaan, yhden pakkaan sairaalakassiin ja yhden liitän vauvakirjan väliin. (Joka pitäisi muuten jo pikkuhiljaa hankkia..)

Isännälle eilen kerroin omia fiiliksiä ja toivomuksia synnytyksen suhteen, joita ei siis tällä hetkellä ole kuin epparin leikkaaminen vasta silloin, jos on oikeasti tarpeellista, liikkumavapaus (en edelleenkään näe itseäni synnyttämässä makuulteen) ja tarvittaessa ohjaus tässä asiassa, jos vauvalle pitää tehdä jotain toimenpiteitä, haluaisin isän olevan vauvan rinnalla koko ajan mahdollisuuden nimissä ja se, ettei mulle tehtäis asioita ilman mun tai miehen suostumusta niihin. Lääkkeistä mulla ei varsinaista mielipidettä ole - lähinnä sellainen "katsotaan, mitä eteen tulee"-tyylinen suhtautumistapa, jos sattuu kovasti, niin tahdon kaikki maailman lääkkeet, mutta jos taas en ehdi jotain saamaan/ei jostain syystä vaikuta, niin sit mennään sillä. Kyllä siitä selviää, kunhan vauvalla on kaikki hyvin, niin riittää mulle. Vielä. :joyful:
Click to expand...

Mistähän muualta tuota synnytystoivelistaa voisi löytyä? Onko tietoa? Löysin tuon Bebesin synnytystoivelistan, mutta se pitäisi netissä täyttää ja sitten tulostaa, niin saa kaikki nuo kohdat näkymään, mitä netti-versiossa näkyy.. HUS:n hyvin yksinkertaisen listan löysin.. Osaatko vinkata vielä, mistä vois löytyä? Tai millä hakusanalla kannattaa hakea?! Haluaisin tulosteena tuollaisen, mikä oli tuo Bebesin, että saan käsin sitten kirjoitella ja rauhassa miettiä ja ajan kanssa sitä täytellä! :happy:

Tuo olikin hyvä idea, että ottaa kopioita, ja laittaa just esim. vauvakirjan väliin yhden!! :happy:
 
Mulle ihan ehdoton pakkoasia toivelistassa on ponnistusasento. Häntäluu on hajonnut nuorena eikä jousta siten kun terve häntäluu. Ponnistusvaiheen kipu on aivan järkyttävä pienenkin vauvan kanssa, tuntuu kun häntäluu olisi räjähtämässä atomeiksi. Siksi nelinkontin on mulle ainut hyvä ponnistusasento.

Mutta muuten toivon rauhaa ja sitä että kätilö huomioi, että mulla saattaa mennä loppu synnytys syöksynä. Siinä kohtaa, kun on siirtymävaihe, niin olen vaikka valmis ottamaan epiduralin, mikä olisi erittäin haitallinen siinä kohden vauvalle. Tästä olen informoinut myös miestä.

Muuten toivon lähinnä rauhaa, vettä, hämäryyttä ja omaa rauhaa. Jos sairaalassa on tarjolla akupunktiota tai vyöhyketerapiaa tai muuta lääkkeetöntä, niin kaikki mulle kiitos. Niin ja välilihan lämmitystä ennen ponnistusvaihetta toivon ja sitä, että kätilö hiukan hidastaa ponnistusvaihetta.
 
varpahat sanoi:
Voi että kun tuo vesisynnytys olisi mahdollinen!
Click to expand...

Mustakin ois ihanaa synnyttää veteen. Tosin mietin, et miten sitä tosipaikan tullen sitten pärjäisi? Onnistuisiko siinä suunnilleen hukkua kaikelta kivulta, kun ei se vesikään sitä kipua vie, vaikka voikin helpottaa hiukan.
 
Mulla on oikeastaan yks toive synnytykseen: kaksi henkilöä (minä ja mies) menee synnytyssaliin ja kolme (elävää) henkilöä tulee sieltä ulos.

Kakkostason toiveissa olisi, että saisin liikkua vähän enemmän kuin viimeksi (olin eka kerralla koko ajan piuhoissa kiinni niin en saanut mennä esim. ammeeseen), pääsisin sinne poreammeeseen lillumaan (kun sellainen kerta meidän sairaalassa joka synnytyssalissa on, heh), oksitosiinia annettaisiin vain kun on ihanihan pakko ja että epiduraali ehtisi laimeta ennen ponnistamista sen verran että tuntisin ponnistustarpeen itse.

Kaikki muu menköön painollaan.

Niin, ja 0-tason toive olisi se, että synnytys ei alkaisi ihan vielä, pliis vauva, pliis. Tänään menen taas lääkärille tarkastamaan kohdunkaulan tilanteen. Kyllähän minä tiedän että näillä viikoilla on hyvät selviämismahdollisuudet jo, mutta siltikin. Ei ihan vielä, jooko?!


piipaa 32+1
 
Meillä oli tänään synnytysaiheinen perhevalmennus. Jotenkin tuli sellainen luottavainen olo, kun oma neuvolantäti on sairaalatyöhön tottunut kätilö, että sen kertomisiin pystyi helposti luottamaan ja esittämään lisäkysymyksiä. Meille tulee lokakuussa tavan terkkari takas, mutta kysyin jo, että saako ottaa "yksityistunteja"... :)
Mutta joo, avoimin mielin ja tuntemuksia kuunnellen. Voisin kuvitella, että ponnistusvaihetta odotellessa liikkuminen ja erilaiset asennot voisi olla omalla kohdalla olla hyvä juttu. Kuulema amme on joka salissa, iso allas vain yhdessä salissa Lohjalla. Vesisynnytys ei tunnu itselle luontevalta, mutta amme voi olla kyllä rentouttava apuväline.
 
Mä oisin tokan lapsen synnytyksessä halunnut vesialtaaseen mutta enhän mä sinne ehtinyt. Mitäs lorvailin kotona liian kauan :grin
 
Mua pelottaa ja ei pelota synnytys, en oo (vieläkään) osannut päättää kummalle puolelle tää kallistuu.. Eniten pelkään juurikin kipua ja repeämistä! Mulla ei todellakaan oo mikään korkee kipukynnys ja välttelen jopa hammaslääkäriä ja gyneäkin viimeiseen asti! Haluan kaikki maholliset kivunlievitykset kyllä ainakin.. toivoisin kauheesti et repeämiä ei tulis. :( Mut toisaalta yritän olla kotona niin pitkään kun sietää, koska inhoon sairaaloita yli kaiken ja ahdistun niissä. Plus et sairastan paniikkihäiriöö joten kaikki "uus ja tuntematon" saattaa sen kohtauksen laukaista ja sit menetän kyllä hallinnan ihan kaikkeen. :( Meillä siis esikoista odotellaan, la 10.10..
 
Kyfi1583140 sanoi:
Mua pelottaa ja ei pelota synnytys, en oo (vieläkään) osannut päättää kummalle puolelle tää kallistuu.. Eniten pelkään juurikin kipua ja repeämistä! Mulla ei todellakaan oo mikään korkee kipukynnys ja välttelen jopa hammaslääkäriä ja gyneäkin viimeiseen asti! Haluan kaikki maholliset kivunlievitykset kyllä ainakin.. toivoisin kauheesti et repeämiä ei tulis. :( Mut toisaalta yritän olla kotona niin pitkään kun sietää, koska inhoon sairaaloita yli kaiken ja ahdistun niissä. Plus et sairastan paniikkihäiriöö joten kaikki "uus ja tuntematon" saattaa sen kohtauksen laukaista ja sit menetän kyllä hallinnan ihan kaikkeen. :( Meillä siis esikoista odotellaan, la 10.10..
Click to expand...

Mulla sama, tiedän jo nyt että tulen saamaan paniikkikohtauksia, ja silloin kyllä tuntuu että menetän kontrollin kaikesta.
 
varpahat sanoi:
Mulla sama, tiedän jo nyt että tulen saamaan paniikkikohtauksia, ja silloin kyllä tuntuu että menetän kontrollin kaikesta.
Click to expand...
Tää paniikkihäiriö on kyllä hirvein mitä voi olla, varsinkin kun tätä ei tavallaan voi koskaan lopullisesti "parantaa" niinkun muita sairauksia. :'( Mut koitetaan kaikki vaan olla liikaa ajattelematta asiaa!
 
Kyfi1583140 sanoi:
Tää paniikkihäiriö on kyllä hirvein mitä voi olla, varsinkin kun tätä ei tavallaan voi koskaan lopullisesti "parantaa" niinkun muita sairauksia. :'( Mut koitetaan kaikki vaan olla liikaa ajattelematta asiaa!
Click to expand...

Minäkin tiedostan sen että tämän kanssa kyllä joutuu elämään koko loppuelämän :/
 
Mulla on ollut paniikkihäiriö/hyperventilaatio. Ei enää äidy, kun äärimmäisessä stressissä. Viimeksi ollut 2011 kohtaus. Että voi siitäkin ns parantua. Mutta vaatii aivan älyttömästi työtä.
 
Mulla myös paniikkihäiriö. Diagnoosin sain syksyllä 1999 ja mulla se on väkivaltaisen trauman jälkeen puhjennut. Mulla on hyviä ja huonoja kausia. Huono kausi vie kyvyn toimia normaalisti ja vangitsee mut kotiin.

Synnytyksissä mä olen pysynyt hyvin rauhallisena ja keskittynyt pelkästään siihen, että mä olen se, joka tiedän paljonko mä kestän. Ja mulle on suuri apu miehen läsnäolosta. Se on luonteeltaan todella rauhallinen ja mun todellinen kallio. Mä en halua juurikaan paniikkihäiriön takia vajota tai upota mihinkään omaan itseeni, vaan ennemminkin mun täytyy olla tavallaan "tilanteen ulkopuolella" (en tiedä saatteko kiinni mitä tarkoitan). Kun oon tilanteen ulkopuolella, olen rationaalisempi ja kykenen toimimaan tehokkaammin. Synnytyksessä oon lähinnä keskittynyt hoitamaan homman pois alta, jotta saan syliini sen, jota kovin olen odottanut.
 
Meillä oli tällä viikolla synnytysvalmennus, sieltä saatiin lomake missä kysymyksiä synnytyksen toiveista. Sen saa tuoda synnytykseen mukaan ja lukevat sen niin tietävät mitä haluan..:)
 
Mullakin on kausia ton paniikkihäiriön kanssa, joskus hallihen sen hyvin ja joskus en. Uskon että tuleva synnytys taas laukaisee sen.
 
varpahat sanoi:
Mullakin on kausia ton paniikkihäiriön kanssa, joskus hallihen sen hyvin ja joskus en. Uskon että tuleva synnytys taas laukaisee sen.
Click to expand...

En tiedä onko tämä hyvä neuvo, mutta mulla on oikeasti auttanut eniten se, että keskitän kaikki ajatukseni ja kapasiteettini siihen vauvaan. En edes lähde liikaa omien tuntemusten jne. vietäväksi ja aina kun ajatukset alkoivat hajoamaan, pyrin keräämään ne ja ajattelemaan vaan ja ainoastaan vauvaa. Jotenkin oli helpompi toimia, kun oli joku konkreettinen asia ja kiintopiste kokoajan.

Ja synnytys on kyllä niin alkukantainen kokemus, että uskon että se hyvin voimakas tunne auttaa siirtämään paniikkitunnetta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top