Tuleva synnytys (mietteet, toiveet, pelot ym...)

[ErykahB]

Mä oisin viimeksi halunnut polikliinisen synnytyksen ja edellytykset täyttyi vauvan osalta, oli täysaikainen ja normaali paino jne. mutta kun mulla puutui spinaalista se jalka ja se oli puuduksissa vielä tunteja synnytyksen jälkeen, niin piti sit yhdeksi yöksi osastolle. Mutta oli kuitenkin semmoinen lyhyen hoitoajan synnytys, kun alla vuorokausi oltiin sairaalassa.

Nyt mä haluaisin hetken hengähtää ja olla ihan kaksin vauvan kanssa ilman isompien muksujen hösellystä. Jotenkin haluan pienen irtioton. Siksi melkein toivon, että syntyisi viikonloppuna vauva, niin ei välttis lääkäri edes tee tarkastuksia ihan vastasyntyneille. Jos vaikka pari yötä olis vaan. Mua ei haittaa kämppikset tms. eikä sekään haittaa, jos ei uni tule, kun ei se alkuun tule kotonakaan.

 

[Ellukkainen]

Mä olin tämän kolmosen kanssa ajatellut polikliinistä synnytystä, jos kriteerit täyttyy mutta se tarkoittaisi sitä, että parin päivän kuluttua synnytyksestä pitäisi mennä käymään sairaalassa ja kun matkaa kotoa synnytyssairaalaan on noin 130km niin en kyllä ala istua sitä matkaa montaa kertaa ees taas vauvan kanssa. Olen nyt sitten kerralla sairaalassa niin pitkään kuin on vaan tarvis ja otan sen loman kannalta kun ei tarvitse olla kenellekään laittamassa ruokaa tms. Mua ei myöskään haittaa kämppikset ja olen aina ollut synnytysten jälkeen pirtsakka (kiitos varmaan hormoneiden) että en ole paljoa nukkunut vaikka olisi ollut mahdollisuus.

 

[ErykahB]

Elukkainen, mulla oli viimeksi matkaa sairaalan ja kodin välillä 700 metriä, että siinä mielessä se olis ollut ideaali tilanne myös. Nyt on 15km, ei sekään paha ole, mutta en jaksais.

 

[Uusperheellinen-84]

Mä olen kaivannut todella rauhallista unta synnytyksen jälkeen öisin. Ja sairaalassa se ei ole ikinä onnistunut. Muuten olen ollut semmoisessa super-kuosissa synnytyksen jälkeen, että oon vaan halunnut arkeen kiinni. Saan olla paljon rauhallisemmin kotona kun sairaalassa. Etenkin nyt, kun mies on kotosalla, niin saan pesiä sitten vauvan kanssa. Ex ei pitänyt ikinä isyyslomaa.

Toisalta, kun olen niin itsenäinen, niin myös hirvittää se, että ollaan 24/7 miehen kanssa, vaikkei riidellä ikinä eikä suhteessa ole muutakaan vikaa :D . Kesälomakin oltiin 24/7 yhdessä.

 

[ellami]

Mulla on tähän asti ollut aika rauhallinen ja luottavainen olo synnytyksen suhteen. Vaan viime aamuyön sitten ressasin miltei paniikkikohtaukseen ja itkuun asti. Että mitenkä saa kotiin hoitajan lapsille keskellä yötä (mun kaikki 3 synnytystä on alkanut yöllä ja kolmas oli todella nopea). Ja mitä jos onkin päivä ja mies töissä ja kuka on sitte eskarilaista vastassa jne. Mulla on siskoja ym. mutta mitäpä jos juuri sillä hetkellä ketään ei saa kiinni. Ja sit aloin pelätä, mitä jos synnytyksessä käy jotain kamalaa jne.

Kai nää on ihan normaaleita mietteitä kun rupee viikot lähenee loppua...

 

[nempsu87]

Mä haluisin vaan et kaikki menis hyvin,saisin kipulääkettä jos sitä tarviin ja ettei siitä synnytyksestä jäis traumoja(on kuitenki eka).. ois kiva jos pystyisin olla kotona mahollisimman pitkään,hirvittää vaa vähä ne kivut koska nyt jo suuripiirtei itkua väännän ku häpyliitokseen koskee..
Mies tulee mukaan,tahon et se on mun tukena ja auttaa mua niinä pahimpina hetkinä..
Ja toki tahon et vauva syntyy vasta sillon marraskuussa!
Sen enempää en taho koko synnytystä miettiä/suunnitella, ettei sit tuu paha mieli jos suunnitelmat ei pidä..

 

[Lakritsi]

Mä kirjoitan miehelle listaa : toiveet miehelle synnytykseen.

Koska ei se kuitenkaan sitten enään muista tai menee lukkoon ym ..

Millaisia asioita te olette mieheltä toivonut ?

Lakritsi 29+ 5

 

[Mileim]

Mie toivon mieheltä, että jos ei oo mitään fiksua sanomista ni on kokonaan hiljaa ja vaikka pitää kädestä kiinni
Siis miun mies on ärsyttävän herkkis "ärsyttäville" äänille, valittaa siis varmasti minulle kun minä tuskissani valitan. Esimerkki mr. herkkiksestä: Kotona valittaa jos kahvinkeittimestä kuuluu lorinaa, pannu siis oikeassa asennossa valuttaa kahvin pikkuisen loristen. Herra kun on kotona, niin pannu pitää laittaa eri asentoon, ettei vaan ääntele..
Voin sanoa, että lähtö tulee synnäriltä jos kertaakaan mussuttaa, että "itehän halusit vauvan, ei se voi noin kovasti koskee" tai muuta vastaavaa shaissee.. saati jos mulkoilee silleen, että häntä ärsyttää minun valitus ja voivottelu.

 

[Kyfi1583140]

Mie toivon mieheltä, että jos ei oo mitään fiksua sanomista ni on kokonaan hiljaa ja vaikka pitää kädestä kiinni
Siis miun mies on ärsyttävän herkkis "ärsyttäville" äänille, valittaa siis varmasti minulle kun minä tuskissani valitan. Esimerkki mr. herkkiksestä: Kotona valittaa jos kahvinkeittimestä kuuluu lorinaa, pannu siis oikeassa asennossa valuttaa kahvin pikkuisen loristen. Herra kun on kotona, niin pannu pitää laittaa eri asentoon, ettei vaan ääntele..
Voin sanoa, että lähtö tulee synnäriltä jos kertaakaan mussuttaa, että "itehän halusit vauvan, ei se voi noin kovasti koskee" tai muuta vastaavaa shaissee.. saati jos mulkoilee silleen, että häntä ärsyttää minun valitus ja voivottelu.

Siis jos mun mies valittais noin pienestä niin olisin tullu jo hulluks :DD

 

[Yölento]

Lakritsi, toivon mieheltä, että on siellä mukana. Olen jo etukäteen kertonut, että hierominen on ehdottomasti kielletty enkä muutenkaan toivo mitään erityistä. En ajatellut ottaa musiikkia mukaan, niin mies lupasi laulaa, jos kuitenkin kaipaan säveliä.

 

[Tiiimpuu]

Ite en osaa sanoa mitään miten suhtaudun miehen paikallaoloon. Lähinnä tällä hetkellä vaan toivon että mieskin kerkeää paikalle ja on mun tukena. Uskon että tulee olemaan meille molemmille yksi parhaista kokemuksista tähän mennessä elämää

 

[Mileim]

Siis jos mun mies valittais noin pienestä niin olisin tullu jo hulluks :DD

Haha onneks ei joka asiasta sentään valita, mut oikeesti tollasista pikkujutuista ku kitisee ni välillä sitä itekin miettii, että mitä hittoo, oonko mie erehtyny ja miun mies onkin joku angstaava teinipoika (krhm.. 31v...), ja että mitähän se tulee olemaan sitten kun on vauva, kuuntelenko täällä kahden ihmisen valitusta

 

[Kyfi1583140]

Haha onneks ei joka asiasta sentään valita, mut oikeesti tollasista pikkujutuista ku kitisee ni välillä sitä itekin miettii, että mitä hittoo, oonko mie erehtyny ja miun mies onkin joku angstaava teinipoika (krhm.. 31v...), ja että mitähän se tulee olemaan sitten kun on vauva, kuuntelenko täällä kahden ihmisen valitusta

Toivottavasti et kuuntele :D ei oo helppoo varmaan olla molemmille "äiti"... :D

 

[Yölento]

Mie toivon mieheltä, että jos ei oo mitään fiksua sanomista ni on kokonaan hiljaa ja vaikka pitää kädestä kiinni
Siis miun mies on ärsyttävän herkkis "ärsyttäville" äänille, valittaa siis varmasti minulle kun minä tuskissani valitan. Esimerkki mr. herkkiksestä: Kotona valittaa jos kahvinkeittimestä kuuluu lorinaa, pannu siis oikeassa asennossa valuttaa kahvin pikkuisen loristen. Herra kun on kotona, niin pannu pitää laittaa eri asentoon, ettei vaan ääntele..
Voin sanoa, että lähtö tulee synnäriltä jos kertaakaan mussuttaa, että "itehän halusit vauvan, ei se voi noin kovasti koskee" tai muuta vastaavaa shaissee.. saati jos mulkoilee silleen, että häntä ärsyttää minun valitus ja voivottelu.

Ehkä miehesi on ääniyliherkkä? Ominaisuudelle oikeastaan voi muuta kuin opetella sietämään sitä. Minulla läheiset ovat ottaneet vaivani hyvin huomioon. Tavallisen kuulon kanssa vaivaa voisi kuvailla vaikka niin, että jotkut äänet tuntuvat korvassa siltä kun joku löisi lujaa korvalle tai tunkisi sukkapuikkoa tärykalvoon.

 

[piipaa]

Miliem, tunnen tuskasi! Mun miehellä on diagnosoitu "liian hyvä" kuulo, eli kuulee kaikki patterin sirinät ja jääkaapin lorinat, mitkä menee iteltä ihan ohi... ja ärsyyntyy esim. purkan syönnin äänestä. Kyllä se viimeksikin valitti, ettei saanut nukuttua yhtään kun mun monitorit piippas koko yön, mutta onneksi vasta jälkeenpäin kotona eikä siinä hetkessä :D

 

[Yölento]

Piipaa, hyvä että on diagnoosi. Hankalaa on, jos ei tiedä, että oma kuulo on erilainen kuin muiden, niin voi olla vaikea käsittää, miten muut pystyvät olemaan sietämättömässä äänimaailmassa.

Itsehillintää erilaisen kuulon kanssa joutuu kehittämään, mutta lisäksi tarvitaan ympäristöltä sopeutumista ja ymmärrystä. Synnytys ei kyllä ehkä ole se paikka missä empatiaa miestä kohtaan on helpointa harjoitella.

 

[Mileim]

Tosi paljon mahdollista, että on ääniyliherkkä. Ärsyyntyy siis esim muiden syömisestä, varsinkin tuo purkka.. ja juomisen äänestä. Jos lusikka osuu useasti lautaseen.. Ylimääräisestä liikehdinnästä, tapahtui se missä vaan jne. Ei ole koskaan mitään diagnosoitu, kun ei ole ollut tarve. Ite pyrkinyt välttämään hänen lähellä tekemästä ärsyttäviä asioita, mut lapsen kanssa saa mies kyllä väistyä jos vaikka syödään keittiössä ja mies ei sitä kestä. Onhan se välillä raskasta tuon kanssa elo, mut onneks suurimmalta osalta ihan normaalia arkea. :) ehkä tää tällainen ääniyliherkkyys ei siellä synnytyssalissa näy, ellei kätilö mussuta purkkaa suu auki samalla

 

[Muruliini83]

Meillä nuo äänihommat menee toisinpäin. Oikeasti sille ei vaan voi mitään, että häiritsee kaikki pienetkin äänet. Ja voi elämä, jos joku erehtyy laittamaan autossani radiota kovemmalle... Se raivokin on jotain ihan infernaalista. Itsekin sen käsittää, että nyt taisi mennä vähän yli... Hmmm. Sitten jos radio soi taustalla ja joku selittää jotain samaan aikaan, ei vaan hermo kestä! Ja mies on oikein erityissosiaalinen tyyppi ja puhuu suunnilleen kaikki ajatukset ääneen. Pakko silloin tällöin sanoa, että olisi hiljaa tai ajattelisi ihan hiljaa itsekseen. Ja yksi ihan naurettavia asioita, mistä verenpaineet nousee kohisten on se kun mies syö jugurttia ja kaapii sitä hiton purkkia lusikalla
Ei minulla äänet mitenkään korvia koske.. Taitaa olla vaan ihan erityisen huonot hermot Ylimääräiset äänet ja meteli vaan rasittaa niin kovin, että jo pienen hetken jälkeen tuntuu että on ihan puhki ja poikki.

Lisättävä vielä se, että tuo astioitten kilinä ja äänekäs syöminen... Ei sitä voi järjissään kuunnella Ja onhan meillä jo lapsi, mutta ei sen metelöinnit ja äänet häiritse jostain syystä

 

[Tiiimpuu]

Mua itteeni häiritsee äänet jotka on tasaisia mutta kuitenkin sellasia mitkä ei kuulu jokapäiväiseen arkeen. Esim kellon tikitykset ja jääkaappi ei häiritse mut jos vaikka lämmitän leivinuunia ja sen luukku rupee liian kovan vedon takia rämpyttämään ni ai että häiritsee :D
Muuten sit ihmisten puheissa ärsyttää jos puhuu jotenkin liian hiljaa ja mumisee. Tykkään että kun puhutaan ni puhutaan reippaasti ja tarpeeksi äänekkäästi ilman että tarvii huutaa.

 

[Kyfi1583140]

Mä rupesin tässä miettiin kuinka "paniikkiin"'mä sitten yhtäkkiä meenkin kun tässä (toivottavasti tällä viikolla itsestään) tää synnytys lähtee käyntiin että menee lapsivedet tai jotain! Oon varmaan samalla sekunnilla jo kassi kainalossa ja lähdössä vaikka kuitenkin alitajuntaisesti oon päättänyt et oon kotona niin pitkään kun voin ja käyn suihkussa yms. Mutta tässä viikko taaksepäin kun tunsin elämäni ensimmäisen supistuksen niin rupesin jp heti pyöriin kämppää ympäri levottomana ja jäin odottaan seuraavaa ja pakkasin vikat tavaratkin kassiin siinä odotellessa! Mitä ei sit kyllä koskaan tullu (:D) mitenhän sitä sais jotenkin "mielen rauhoitettua" ja pidettyä itsensä kasassa ettei oo heti lähössä kun vähänkin jotain tapahtuu. Tää on siis mun esikoinen niin kaikki on ihan uuttakin! Rv 39+1 ja käynnistys 10.10 verenpaine lääkityksen takia jos ei itsestään lähde tuleen ennemmin...