Tuleva synnytys (mietteet, toiveet, pelot ym...)

Ilyana, meillä on myös kuorsaava kissa ja se kyllä kuuluu pitkälle :) Yksi yö meidän toinen koirakin kuorsasi ihan superkovaa ja meinasin jo miestä töniä, että ole nyt hiljaa ennenku tajusin ettei se edes kuulunut miehestä vaan koirasta :D

Olen alkanut näkemään aika paljon unia synnytyksestä, koitin puhua pikkuiselle, että mitäs jos sovittais vaikka ens viikon lauantaiks synnytys, että ehtiskö mitenkään siihen :D vielä olisi vähän hommia laiteltavana ennen vauvan tuloa ja muutamia käännöstöitäkin, mutta kyllä olen jo ihan kyllästynyt odotteluun, jotenkin tuntuu aika menevän niin hitaasti tässä äitiyslomalla, että mieluummin ottaisin pienen tuolta mahasta syliin :) Harmi vaan, ettei toistaiseksi ole juurikaan ollut mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä, paitsi mahan laskeutuminen ja satunnaiset kivut häpyluussa :( Mutta ennemmin ottaisin vauvan ennen laskettua kuin sen jälkeen, eli on tervetullut ihan milloin vain <3
 
Noniin, kolmas päivä sairaalan sängyn pohjalla. Eilen siis aloitettiin cytoteccien syöminen neljännes osina tableteista. Eilen sain murun neljä kertaa eli yht. 1 tabletin. Ei MINKÄÄNLAISTA tulosta. Tänään uus päivä uudet kujeet, aloitettiin aamu käyrällä makoillessa ja sain ummetukseen magnesium maitoa ja kai puolikkaan? Cytotec tabletin, tai AINAKIN kolmannes tabletin. Ensimmäisen söin n. 10 aikaan, vielä ei minkäänlaista vaikutusta... seuraava satsi tulee sitten taas kahdelta... mun ymmärtääkseni jos ei tänäänkään tapahdu mitään muutosta,niin huomenna pillerit laitetaan suoraan emättimeen.. Haluaisin vaan niin paljon kotiin jo vauvan kanssa... :( alkaa toivo hiipua ja oleen mieli jo kohta matalalla, varsinkin kun on enemmän ja vähemmän kuullut ja lukenut että ensisynnyttäjillä menee käynnistyksessä päiviä... ja yksikin tuttu oli viikon sairaalassa ennen kun mitään tapahtui. Rupee suoraan sanottuna v*tuttaan jo nyt koko ajatus kun mietin et joka tapauksessa vaikka synnyttäisin tänään niin kotiin päästään vasta tiistaina luultavasti aikaisintaan! >:(
 
Minulla ainakin esikoisen kohdalla jännitykset ja panikoinnit loppu siihen paikkaan, kun synnytyssupistukset alkoi. Siinä vaiheessa sitä halusi jo niin kovin pikkuisen syliin :Heartred

Viitaten siis Nempsun kirjoitukseen :happy:
 
Kyfi1583140 sanoi:
Noniin, kolmas päivä sairaalan sängyn pohjalla. Eilen siis aloitettiin cytoteccien syöminen neljännes osina tableteista. Eilen sain murun neljä kertaa eli yht. 1 tabletin. Ei MINKÄÄNLAISTA tulosta. Tänään uus päivä uudet kujeet, aloitettiin aamu käyrällä makoillessa ja sain ummetukseen magnesium maitoa ja kai puolikkaan? Cytotec tabletin, tai AINAKIN kolmannes tabletin. Ensimmäisen söin n. 10 aikaan, vielä ei minkäänlaista vaikutusta... seuraava satsi tulee sitten taas kahdelta... mun ymmärtääkseni jos ei tänäänkään tapahdu mitään muutosta,niin huomenna pillerit laitetaan suoraan emättimeen.. Haluaisin vaan niin paljon kotiin jo vauvan kanssa... :( alkaa toivo hiipua ja oleen mieli jo kohta matalalla, varsinkin kun on enemmän ja vähemmän kuullut ja lukenut että ensisynnyttäjillä menee käynnistyksessä päiviä... ja yksikin tuttu oli viikon sairaalassa ennen kun mitään tapahtui. Rupee suoraan sanottuna v*tuttaan jo nyt koko ajatus kun mietin et joka tapauksessa vaikka synnyttäisin tänään niin kotiin päästään vasta tiistaina luultavasti aikaisintaan! >:(
Click to expand...
Miksi sitä lääkettä annetaan niin vähän?
Olen myös ollut käynnistyksessä ja silloin aloitettiin ballongilla ja jatkettiin pillereillä.
Tsemppiä, tiedän mitä se odottaminen on!!
 
Winnie sanoi:
Miksi sitä lääkettä annetaan niin vähän?
Olen myös ollut käynnistyksessä ja silloin aloitettiin ballongilla ja jatkettiin pillereillä.
Tsemppiä, tiedän mitä se odottaminen on!!
Click to expand...
En todellakaan tiedä mistä syystä,varmaan siitä kun kohdunsuun tilannekkin vielä niin "aikainen"' tiukasti kahdelle sormelle auki ja kaulaa jäljellä... siksi kai ettei tuu "vahingossa" syöksy synnytystä jos kroppa reagoisikin vähän viiveellä... Nyt sain päivän toisen annoksen joka oli siis puolikas tabletti..
 
Kyfi1583140 sanoi:
En todellakaan tiedä mistä syystä,varmaan siitä kun kohdunsuun tilannekkin vielä niin "aikainen"' tiukasti kahdelle sormelle auki ja kaulaa jäljellä... siksi kai ettei tuu "vahingossa" syöksy synnytystä jos kroppa reagoisikin vähän viiveellä... Nyt sain päivän toisen annoksen joka oli siis puolikas tabletti..
Click to expand...
Eipä kyllä vieläkään oo pahemmin vaikuttanut millään lailla mulla.. Huonekaverilla sama tilanne ja saman verran lääkettä annettu ja hän tossa on kärsiny supistuksista jo melkein kolmatta tuntia... mulla ei mitään muuta kun tosi lievää menkkakipumaista jomotusta alavatsalla... ja kolmas pillerin puolikas tuodaan n. Puolen tunnin päästä... olis vaan kiva saada tää suoli toimiin ennen kun on jo "myöhäistä"... :D sain siis magnesium maitoa tänään aamulla joka autto ihan vähän, mutta ei tarpeeks, sit jotain noi hoitajat puhu tosta vesiperäruiskeesta mutta ei oo kyllä kukaan sanonu mitään sen jälkeen, kai mun sitä ite täytyy pyytää.. vielä en vaan viitti kun ton huonekaverin mieskin on tossa niin en kehtaa ruveta tässä selittään lääkärille et hei pitäis saada kakka liikkuun... :DD
 
Nyt mua alkoi aikuisten oikeasti pelottaa. Synnytyksen alkaminen, kesto ja siis että ehtii sairaalaan.
 
Muakin on nyt alkanut pelottamaan ihan kunnolla.
Lähinnä se synnytys kun se on aivan uusi kokemus. Mä niin toivon että synnytys kokonaisuudessaan olisi positiivinen kokemus enkä saisi traumoja.
Meillä suvussa aikamoisia synnytystapahtumia vauvojen koon takia niin pelottaa kovasti että millanen jättiläinen poitsusta tulee..
Myös pelottaa kivut (synnytys -ja supistuskivut)..
Mietin just eilen että mä en tiedä ees, että onko mulla korkea vai matala kipukynnys.

rv 36+2
 
Mulla on käynyt synnytyksessä vähän stressaamaan se, että miten "positiivisesti" jaksan suhtautua - jos alatiesynnytyksestä ei tulekaan yhtään mitään ja päädytään sektioon. Vaikka mä en luokaan mitään täydellisyyden illuusiota mielessäni, niin en tiiä miten rakentavasti jaksan suhtautua pettymykseen (jos on vaikka sen 24h ensisynnyttäjänä ensin ponnistellut parhaani). Luultavasti alan käyttäytyä typerästi ja olen ympäristöhaitta.
Tää kannattais saada mielestä pois, ei hyödytä mua eikä meidän perhettä.
 
ellami sanoi:
Nyt mua alkoi aikuisten oikeasti pelottaa. Synnytyksen alkaminen, kesto ja siis että ehtii sairaalaan.
Click to expand...

Mulla on ihan nämä samat pelot. Ja kun laskettu aika vaan lähestyy niin joka päivä mietin, että miten nopeasti synnytys edistyy, milloin se käynnistyy ja ehdinkö sairaalaan...Ja kun ei voi ihan tosta noin vaan lähteä sairaalaan kun täytyy ensin olla lapsilla hoitaja, ei niitä voi kotiin yksin jättää. Tai että pitääkö mun mennä sitten kuitenkin ambulanssilla että ehin tai että on edes jotain hoitohenkilökuntaa paikalla...
 
Täälläkin alkaa pikkuhiljaa jo vähän jännittämään! Yksinodottajana mietin lähinnä sitä, että toivottavasti en ole yksin kun supistukset alkaa :nailbiting:
 
Minuakin on alkanut siinä suhteessa jännittää,että jos alkaa tulla kipeitä supistuksia tai vedet menee,kun olen viemässä lapsia eskariin tai kerhoon. Vien heidät jalan,kotoa kerhoon menee n.15min ja eskariin 10min eli pitkästä matkasta ei ole kyse,mutta silti. Sitten mulla on aina tuo 1,5v vielä vaunuissa mukana meninpä minne vaan. Mies jo sanoi etten saa yksin lähtee tuonne hillumaan,mutta en mä kyllä nyt ihan kotiinkaan aio jäädä jos tässä mennäänkin sit reippaasti yli. Toivotaan,että supistelut alkaisi kotona ihan rauhallisissa merkeissä. Nyt jo viides tulossa ja kaikki synnytykset kestänyt yli 12h mutta eihän se mitään meinaa miten vauhdikas tulija tämä heppu on. 37+2
 
Mulla alkoi esikoisen synnytys lapsivesien menolla ja siitä pian supistuksilla yöllä, joten olen täysin tuudittautunut siihen ajatukseen, et näin se tälläkin kertaa menee, vaikka eihän siihen ole mitään takeita. Ei kai ne lapsivedet ja supistukset kuitenkaan kelloa katso.

Täytynee muistaa pitää kännykkä myös aina mukana, jos just jossain kylillä menee lapsivedet, ettei tarvi seikkailla paikat märkänä tuolla kylmässä kotiin. Muistan kun esikoista odottaessa hilluin jossain hieman kauempana kotoota metsässä koiran kanssa talvella ihan lasketun korvilla eikä ollut kännykkää mukana ja silloin kävi mielessä, et jessus mikä toope. :facepalm:

Mua ei vielä erityisesti synnytys ole alkanut jännittämään, mutta LA vasta siellä marraskuun lopussa. Hurjaa miten monet ovat jo ihan täysaikaisuusviikolla jo tai hyvin lähellä. Milloin vaan voi tapahtua! :woot::)
 
Täällä kans alkanut synnytys ja sen lähestyminen (LA kylläkin vasta marraskuun loppupuolella..) vähän mietityttämään. Ehkä just siks on käyny nyt pyörimään synnytys mielessä, kun noita supistuksia on ruvennut tulemaan koko ajan useammin.. Ei niinkään jännitä tai pelota, mutta mietityttää ja tuntuu hurjalta, että aika vaan lähenee lähenemistään..! Ja sen verran on käyny kans mietityttämään, kun mies käy töissä 100km päässä ja lisäksi harrastukseen liittyvät pelit on yleensä pitkän matkan päässä, että entä jos synnytys käynnistyykin just, kun mies on töissä tai pelimatkalla. Ollaan kyllä sovittu, että mies laittaa minulle oman soittoääneen ja pelissäkin pitää puhelinta vaihtoaitiossa täysillä, että jos merkit viittaa siihen, että synnytys alkaa, niin ehtisin soittamaan miehelle hyvissä ajoin ja mies kerkeis ajelemaan kotiin ja mukaan synnytykseen. En kyllä jaksa uskoa, että vaikka synnytys käynnistyisikin, kun mies on töissä/pelimatkalla, etteikö kerkeisi mukaan.. Kuitenkin ensimmäinen kyseessä ja olen ymmärtänyt, että usein ensimmäisen synnytys kestää aika kauan..!
 
Oletteko puhuneet tai aiotteko puhua neuvolassa?
Mua harmittaa nyt etten viime kerralla synnärillä ultrassa lääkärille sanonut mitään peloista. Lääkäri sanoi kysymättä, katsottuaan kolmosen synnytyksen keston, että reippaasti ja äkkiä sinne kun siltä tuntuu. Pelottaa että se alkaa taas salaman nopeasti enkä ehdi. Ja lastenhoito jne. Stressihormoonit senkus lisääntyy :/
Alussa olin niin luottavainen ja tyyni asian suhteen. Myös tuleva alkoi pelottaa, että miten mie selviän. Tänä aamuna sain ihan hepulin että ei tuu mitään. Lapset ja vauva ja koira jne. Tyyliin, ei olis enää pitäny ryhtyä tähän. Siinä sivussa exä yrittää haastaa viesteillä riitaa lapsen läksyistä ja vastuusta. Pää vaan ei ihan aina kestä :(
 
Täällä on kans pidettävä puhelin lähellä. Ei siksi, että epäilisin nopeaa synnytystä, vaan siksi että lapsiveden mentyä on kutsuttava ambulanssi. Lapsivettä kun on liikaa, niin ei voi kun kontillaan odottaa apua ... Riskinä, että napanuora huuhtoutuu ulos siinä samalla. Kaikkee sitä onkin.
 
Mä tänään neuvolassa sanoin näistä huolistani synnytyksen suhteen (sanoin viimeksi äitipolilla lääkärillekin ja hän vaan sanoi, että heti sitten kohti sairaalaa kun tilanne on päällä, ei mitään kierrosta paikallisen sairaalan kätilöpäivystykseen enää siinä vaiheessa). Neuvolan terkan mukaan tilaan vaikka taksin ja lähden sitten lasten kanssa matkaan jos on tarvis ja tarvittaessa taksi voi tilata ambulanssin vastaan. Tai sitten vaan soitan 112 ja sieltä laittavat tarpeeksi henkilökuntaa paikan päälle, että joku on lastenkin kanssa. Hirveeltä tuntuisi, että lapsi syntyisi kotiin ja lapset vielä olisivat kotona. Onneksi miehellä ei pitäisi olla enää ennen LA:ta reissuhommia (tai jos on niin ne on sopivasti marraskuun ekalla viikolla ja LA on 6.11...kiva). Ja kai mä tarvittaessa lasten kanssa voin mennä vaikka vanhemmilleni jos mies onkin reissussa ja LA lähellä. Toivon vaan niin kovasti, että tämä synnytys ei ole edellistä nopeampi. Terkka kun vaan puhuu, että jos tämä synnytys onkin vielä helpompi ja nopeampi ja se ei kyllä nyt mua yhtään lohduta tällä hetkellä kun tosiaan pelkkä matka sairaalaan on 130km. Eipä tässä kai voi kun vain toivoa parasta...
 
Minullakin se 100km matkaa sairaalaan. Suurin pelko onkin se että sinne ei kerkeä ajoissa, tai jos lähdetään omalla autolla niin kivut on jo matkalla sellaiset että niitä ei kestä. Ambulanssin nopea saaminen kun ei ole itsestäänselvyys..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top