Tsemppiketju raskauskilojen karistamiseen

Sami Hedbergiä lainatakseni, "JUMPPAJUMPPAJUMPPA!". :D Se on hyvä klippi, suosittelen katsomaan - tulee tehtyä vatsalihakset samalla, kun kikattelee. ;) (..itsehän kyseisen klipin aikana hirnun täysillä).

Mä taas haluaisin liikkua koko ajan, ja menisin jo täysillä sata jumppaa päivässä vetämään, mutta kun vielä pitäis rajoitella tätä menojalkaa sen reilun viikon ajan jälkitarkastusta varten. Silti meinasin tänään käydä joko pumpissa tai balancessa, ihan vähän vaan. ;)

Syöminen sitten taas.. ah, kun koko ajan olis nälkä. Tekis mieli sitä ja vähän tätä ja tuota ja mielellään vielä vähän tuotaki. Oon ihan pohjaton kaivo herkkujen suhteen. Vähän mm-mmm-mmm, Lidlin suklaadonitsia, mmm-mm-mmm vähän limua, vähän mitä vaan.. JA oon huijannu mun lauantaikarkkipäivää ihan satanolla, kun oon ottanu parina päivänä yhden dumblekarkin kaapista. PahaPaha minä! :D

mä77, mullakin menee masu selällään aina ihan sisään, oikein kuopalle - mutta seistessä se kyllä tönöttää ihan tarpeeks ulos, noh - alas. :D
 
Mamsi tai joku muu liikunta-alan ihminen, tossa siivoillessa (=tunkiessa lisää tavaraa jo valmiiks täpötäyteen kaappiin) tuli vastaan mun painohulavanne, jokohan sitä vois pyöritellä? Vatsalihakset on palautunu ja rako on suunnilleen yhen sormen levynen.

Meitin vauvajumppakokeilu suju vähän samalla kaavalla kun Kunusiinin, oksennushan siinä tuli... Muutenkin en tiiä onko toi 8kg mötikkä paras paino kun oon ihan rapakunnossa, joku 1kg käsipaino vois just mennä :D :D äitiysneuvolan terkka alkais tammikuussa vetää mammafit-kurssia mutta toisaalta tekis mieli jonnekin hot pilates/jooga -tunnille. Oon vaan tosi huono lähteen aina salille ja nyt vielä vähemmän kun olis niin puljaamista et syökö vauva sopivaan aikaan että pääsen mihinkään.

Vaunuiluun oon nyt saanu uutta puhtia mutta toisaalta toi meidän mummokoiran kanssa löntystely ei ehkä oo mitään tehokkainta liikuntaa, tuleepa kuitenkin ulkoiltua ja vauva nukkuu sikeesti :)

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Sanoisin stranger, että mikä jottei. :) Vedät vaan koko ajan lantionpohjaa ylös ja pyrit tekemään töitä enemmän syvillä lihaksilla. Eipä siinä lantiota pyöritellessä pääasiallisesti minusta tehdäkään töitä suorilla vatsoilla, vaan vinoilla, eli anna palaa vaan! Toki heti, jos tuntuu pahalta, niin lopetat - niinku maalaisjärkisenä ihmisenä varmasti itsekin tajuat. :D Yleisestikin kaikessa liikkumisessa pitäis meidän vastasynnyttäneiden muistaa työskennellä lantionpohjanlihaksilla jatkuvasti ja käyttää niitä syviä vattoja, että ryhti pysyy hyvänä - mikä edesauttaa koko kroppaa toimimaan paremmin. :)

Hulavanteen pyörittäminen on muuten superhaastavaa, tai ainaski minusta. Mun mies nauraa mulle aina, että ei oo todellista, että oon tanssinu ikäni, mutten osaa pyörittää vannetta. :D Haha, en vaan saa sitä pyörimään, vaikka kuinka vatkaan! :D
 
Muokattu viimeksi:
Täällä ilmottautuu yksi löllöpallo mukaan. Pari kertaa on tullut ihan itku kun kattellu itteensä peilistä suihkussa, onpa sitä hehkee. Pakko ryhdistäytyä! Olin kans hirveessä herkkukierteessä, mikä oikeestaan alko jo raskausaikana mutta paheni synnytyksen jälkeen, kun vieraita laukkas kylässä ja herkkua pöydät täynnä. Tän viikon alussa pistin hommalle stopin, nyt saa riittää. En oo sortunu kun yhteen pullaan, se annettakoon anteeks... Vloppusin aattelin vähän höllätä ja herkutella saa, mutta kohtuudella. Viikolla mun on pakko pitää nollatoleranssi, koska se yks keksi on kohta toinen keksi ja pulla ja sukltaata ja ja...

Syöminen muutenkin on ollu kurissa tän viikkoo, yrittänyt syödä terveellisesti ja kohtuudella. Ei turvota, vatta ei nii pömpötä. Jo pelkästään se motivoi jatkaan! Mulla on vaan se vika et kun alan kyttään syömisiäni, niin syön liian vähän. Vielä en jaksas pitää mitää kirjaa, kalorilaskuri.fi on tuttu (ja huippu hyvä). Päätin myös etten syö mitään kevyt tuotteita, vaan täyttä tavaraa. Kun nyt vaan muistas syödä tarpeeks, ihan jo imettämisenkin kannalta!

Tässä yritän motivoida itteeni lenkille. Tai ees jumppaan kotona. Mutta kun kaipaisin niin salille tai jotain muuta kunnon lihaskuntokidutusta! Kahvakuula löytyy kotoo, mutta se treenivideo mitä tein aikanaan oli jo sillon ni kova, että nyt en tolla kuulalla viitti ees kokeilla. Pitäs ostaa ehkä kevyempi kuula.
 
Tulipas ihan valtavan hyvä mieli kun pääsin tänään ratsastamaan! Aurinko paistoi ja oli pikkupakkanen, ei ole parempaa! <3 Toistaiseksi ei edes ole mitään tuntemuksia tuolla häpyliitosten alueella, viimeksi kun pari viikkoa sitten kävin, tulin jonkin verran vielä kipeäksi. Yritän huomenna aamusta päästä uudestaan, on se vaan piristävää!

Ja maanantaina alkaa sitten tarkempi syömisten seuraaminen. Tai siis ne makeat jääköön nyt pois. Huomenna vielä herkuttelen kun ollaan menossa isännän siskon tytön synttäreille, ja tämä sisko on ihan tautisen hyvä leipuri! Mutta tosiaan, maanantaina sitten ruotuun. Ja oon katellu noita vauvajumppajuttuja, jos jotain sellaista saisi aikaiseksi. Ja niitä vaunulenkkejä koirien kanssa, ratsastusta ja cross traineria. Niillä mennään nyt alkuun.

Toivottavasti saisin ihan jonkin verran painoa putoamaan vielä tän vuoden puolella, kun joutunen jalkaleikkaukseen heti tammikuussa. Ja kun siitä johtuva 2kk "sairasloma" on kärsitty, leikataan toinen jalka. =( Ei pääse paljon liikkumaan... mutta niistä syömisistä se mulla enempi on kiinni. Kuitenkin.
 
Tällainenkin juttu tuli liikunnan suhteen mieleen (toisella jalalla vauvan sänkyä hytkytellessä, huoh...): liikunnan aloittaminen raskauden jälkeen on varmasti hankalampaa sellaisilla, joilla se ei ole ollut ns. elämäntapa ennen raskautta tai sen aikana. Vauvan syntymä on jo itsessään iso elämänmuutos, ja kun siihen vielä lisätään "ylimääräistä" liikunnan muodossa, on se varmasti monelle hankalaa. Se, että liikunta muodostuu yhtä tärkeäksi ja normaaliksi osaksi elämää kuin suihkussa käynti tai hampaiden pesu, vaatii oman aikansa.Mutta jostain ne rutiinit alkavat muodostumaan. Minusta vaan ainakin tulee niin inhottava ihminen, jos en liiku tarpeeksi, että se on sekä oman että läheisten mielenterveyden kannalta tärkeää, että liikun :D

Usein käy niin, että alkuinnostuksen hiipuessa tekosyyt tai muut syyt ajavat liikkumisen edelle, ja siinä sitten pitää sekä piiskata itseään, että olla itselleen armollinen. Armollinen siinä mielessä, että aina voi aloittaa uudestaan ja piiskata itseään, että tulee aloitettua. Mutta sekin kannattaa muistaa, että pienetkin jutut ja muutokset ovat plussaa.

Tuli vaan taas mieleen;)
 
Hyviä pointteja AinoS! Mä en ole koskaan ollut mikään himoliikkuja, kuten jossain aikaisemmassa viestissä kirjoitinkin, niin enemmän sellainen hyötyliikunnan kannattaja. Ja tämän takia mun on vaikea ihan oikeata liikuntaa aloittaa, tai oikeammin jatkaa. Mutta näillä mennään mitä on, olen aikaisemminkin onnistunut pudottamaan painoa ilman salilla käyntejä tai juoksun aloittamista tai mitä näitä nyt on, niin enköhän onnistu nytkin.
 
puapru, nimenomaan näin. :) Ei se, että liikkkuu, täydy tarkoittaa mitään himosalistelua tai just niiden uusimpien trendien seuraamista. Hyötyliikunta on varmasti parasta liikuntaa. Itsellä nää tulee toki työn muodossa niin paljon, että se on elämäntapa enemmänki kokeilla kaikkea uutta ja vetää välillä vähän extremeöveriksi. :D

Eli ei minusta kenenkään tarvii mitään paineita ottaa, että nyt pitäis olla joku hullun esimerkillinen sporttimamma, vaan just silleen ku itelle on hyvä :)
 
Ai jai, tänään spinningiin! Jännittää, ihan kun en koskaan olis käyny :D kun osais aloittaa riittävän kevyesti.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mcgonnor, miten menee tapoutin kanssa? Oon niin sormet kihelmöidet haaveillut siitä.. Pitää kuitenki vielä vähän aikaa ootella, että uskaltais niin kovaa treeniä alkaa vetämään. On meinaa paikat pikkusen kipeät eilisestä pumpista (uus ohjelma oli muuten hyvä!).

Kauanko sulla olikaan synnytyksestä, kun aloitit ohjelman? Onko ilmennyt mitään probleemia? :)
 
Vitsi tää painon pudottaminen on H-I-D-A-S-T-A!!!!! Mutta ehkä hiljaa hyvä tulee? ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mamsi, hyvin menee tapoutin kanssa. nyt eka viikko takana ja monen monta edessä. Kunto on noussut kohisten jo pelkästään yhden viikon aikana! Huomaa että kestää paremmin ja liikkeet alkaa sujumaan kerta kerralla helpommin. Yksi ainut liike aiheuttaa pientä vihlontaa jonnekin epparin kohdalle O_o joten sen liikkeen aikana olen jumppaillut omiani, enkä tee sitä. Uskon siihen että keho kyllä kertoo jos jotain ei voi tehdä! Haasteellista on myös tuon ipanan kanssa, se tykkää välillä huutaa kun treenaillaan. :D sitten joutuu hikisenä mennä hyssyttelemään itkevää vauvaa. Mutta tähän mennessä oon aina saanut treenit vedettyä loppuun. Tänään ylävartaloreeni ja vatsalihakset. Jaiks!

Aloitin aamujumppaamisen n. 1kk synnyttämisen jälkeen ja nyt tän tapoutin sitten viikko sitten. Pidän myös kirjaa syömisistä. On tässä vähän alkanut tuntumaan että olis saattanut ehkä kilo- pari tippua. Painosta en tiedä koska en omista vaakaa ja mies ei suostu sitä meille ostamaan, kun ei luota siihen että laihdutus pysyisi normaalin rajoissa.
 
Jeij! Huippua. :)

Joo, minäkin mietin tuota kolmen kuukauden rajaa. Ehkä juurikin vuodenvaihteessa olis kuntoa sen verran saanut kohoteltua. Itsekin aloitin jumppailut siinä 4 vkoa synnytyksestä (vaunulenkit toki aikaisemmin), ja kyllähän se kohisten nousee - ja nousemista on vielä edessä.

Tuossa tapoutissa taitaakin olla enemmänkin tarpeellinen joko se peili tai tarkempaan syyniin kehonkoostumusmittari. Puntari ei kerro totuutta, kun on kyse lihaksen ja läskin muutosprosessista. :)

Keep us posted, oon ihan jänskänä tuosta!
 
No niin, eilen en päässytkään spinningiin kun tuli kaikkea säätöä mutta tänään onnistui. Noh, olihan se kokemus uudella kropalla ja pitkän tauon jälkeen.

Järkytykset alkoi jo lähtiessä kotona. Tampooni. Siis mulle tuli toiset menkat jo ja täytyyhän sitä suojautua. Koetin sitä sitten värkätä aikani ja sainkin sen sisuksiin mutta huhhhuh mikä homma. Paikat on näes aikalailla erilaiset ;) seuraavaksi vuorossa oli jumppavaatteiden sovitus. Pitkin pintaa menevät kyllä, mutta mahtuivat. Näytin kamalalta :D

Noh, sitten eikun kuntokeskukseen. Hiki oli jo vastaanottoon tullessa. Vaihdoin kamppeet ja kiertelin aikani ympäriinsä kun vuoden tauon jälkeen siellä taas olin. Kello alkoi lähestyä tunnin alkamisaikaa ja ajattelin laittaa pyörän säädöt kohdilleen kunnes tajusin että ei helvetti, pitääkö mun istua satulaan ja sattuukohan se?! :D no, ei sattunut ja tunti pääsi alkamaan hyvillä fiiliksillä. Kunnes aikani poljettuani tajusin että maha löllöttää tuossa reisien päällä vaikka kuinka vetäisi napaa kohti selkärankaa. Ärsytti. Jossain vaiheessa olin jo aivan poikki ja katsoin kelloa että joko tämä kohta loppuu; olin polkenut vasta 5 minuuttia ja olin aivan hikimärkä ja uupunut.

MUTTA, loppu hyvin kaikki hyvin, mä selvisin :) Poljin koko 45 minuuttia, vastusta en kyllä juurikaan pystynyt missään vaiheessa lisäämään kun oon niin rapakunnossa mutta ei haittaa! Nyt fiilis aivan mahtava ja luottavainen jatkon suhteen. Tästä se lähtee :)

Tähän tilanteeseen todellakin sopisi se Mamsin mainitsema Sami Hedbergin pätkä, onkohan se kuntosali nimeltään. Välillä valtasi tosiaan sellainen oli että "entä jos ei vaan jaksa" :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Miten kaikilla menee, onko paino lähtenyt tippumaan? Mulla ei oo vielä, mut se johtuu siitä että olen syönyt niin paljon herkkuja (kun viikonloppuna oli ristijäiset ym.). Mul on ihsn hirveä paine saada paino pudotettua kun mun mies on ammattilaisnyrkkeilijä ja hän on todella hyvässä kunnossa.. Ja olin itekkin hyvässä kunnossa ennen raskautta mut nyt olen tämmöinen läskikasa jolla maha vaan roikkuu.. Mun mies ei välitä siitä että en ole yhtä hyvässä kunnossa kun ennen (tai niin hän ainakin sanoo), mut mua se haittaa tosi paljon. Nyt me päätettiin miehen kanssa silleen että aloitan kuntoilun ensin ja sit kun se alkaa sujumaan niin sitten tiukennan mun diettiä (eli paljon kasviksia, hedelmiä, proteiiniä ja vähän hyvälaatuisia hiilareita eikä mitään herkkuja). Ja nyt tuntuu hyvältä kun on suunnitelma valmiina :) jos vaan sais pois tän sokerimonsterin joka asuu minussa ja pakottaa mua syömään herkkuja... :)


Skickas från min iPhone via Vau Foorumi
 
Mie olen nyt puoli kiloa alle raskaudenajan painon elikkä 63kg. Yks vinkki, mikä on toiminut miula tuohon herkutteluun: ostin pussin Fast Pudding proteiinivanukasta. Sen Creme Caramel maun. Ekalla kerralla maistaessa koostumus oli vähän outo, mut sen jälkeen on hyvin maistunut. Tuo on ihan tarpeeksi makeaa miun makeannälkään ja toimii tällä hetkellä suklaankorvikkeena. Toinen makea, millä olen korvannut karkit, on kuivatut hedelmät. Niitten kanssa meinasi vaan välillä mennä överiksi, kun tuli syötyä liikaa etenkin aprikooseja ja maha meni sit ihan ripulille. Mut muutamat voi syödä päivässä ilman mahanpuruja :)
 
Sofiaelisabeth, minulla on sama juttu kuin sinulla: ennen raskautta olin tosi hyvässä ja timmissä kunnossa, mutta nyt pyykkilaudan tilalla roikkuu löysä nahka. Yäk. Joo, pitää muistaa, että olen alle kolmessa vuodessa synnyttänyt kolme lasta, mutta silti kuvottaa oma ulkonäköni. Minulla on raju anoreksiataustakin, joka nostelee päätään kammioistaan.

Minäkin yritän niin, että kuntoilen nyt, mutta en erityisesti kiinnitä huomiota syömisiin. Järkeistetty ruokavalio tulee sitten kuvioihin myöhemmin, kun imetys ei ole vauvan ainoa ruoanlähde. Nyt maidontulo on tärkeintä.
 
Minähän lupasin aloittaa ruokailujen tarkkailun maanantaina eli eilen. No, söin sitten 5 joulutorttua ja puolikkaan pussiin joulusuklaata. Loistava aloitus! Ihan sellainen olo, ettei mulla ole itsekuria ollenkaan.... =( Näin ollen ei siis todellakaan tarvii vielä mennä vakaan katsastamanaa, tai voishan sitä käydä katsomassa minkä verran paino on NOUSSUT...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top