Tsemppiketju raskauskilojen karistamiseen

Samaa mieltä mä77 kanssa, ehdottomasti pitää nousta portaittain liikunnanmäärässä.

Itse olen huomannut kehonhuoltotunneilla käydessäni (4vkoa synnytyksestä menin ekaa kertaa), että syvien vatsalihasten treenaaminen kiinteyttää ja palauttaa vatsaa tosi nopeasti! Mulla meni yhtäkkiä omat takit päälle jne. Ja nopeasti kyllä palautuu lihasjännitekin, voima ja kestävyys. Jaksaa samat liikkeet huomattavasti paremmin joka kerta. :)

Ajattelin olla tänään käymättä kävelylenkillä, kun on joka päivä ollut jotakin liikuntahässäkkää tässä, mutta ilmeisesti ei malta olla menemättä ja tyttökin itkeskelee vaunuissa siihen malliin, että liikettä pitäis saada. Eli, gotta go! :D
 
Mukana ollaan!

Mä en ole liikkunut kuin vain vauvan kanssa. Onni on omistaa koira, jokapäiväinen lenkkeily on pakollista! Kävelen vauva kantorepussa joka päivä 5-10 km ja kyllä, soijaa pukkaa :-) :-)

Ollaan miehen kans otettu tavaksi kävellä isoon markettiin vaikka sen maitopurkinkin takia, just seedaan liikuntaa ja vauvan nukkumaan :-)

Painoa oli synnärillä 107 ja nyt 90.. Olen 180cm pitkä joten ylimääräistä on semmonen 15 kiloa vielä. Nyt olen kunnon mörssäri, ällölöllö kaikinpuolin. Hassu juttu, etten kyllä tunne itseäni mitenkään rumaksi tai isoksi.. Vaatteet näyttää ihan kivoilta jajajajaja... Mä olen hyvä kai huijaamaan itseäni, perse on ku brasilia, tokikin löysty jotenki, entinen hyppyripylly on hiukan valahtanu.. hmmm..

Sali olis taloyhtiössä kuin myös uimahallikin, mutta oon niiiin laiska toistaiseksi. Liikunnaksi on riittäny noi kävelyt. Syöminen on epäsäännöllistä ja epterveellistä. Ennen raskautta karppasin viitisen vuotta, raskausaikana otin hiilarit takaisin käyttöön ja nyt olen taas niiiin koukussa sokeriin ettei oo tosikaan. En kuitenkaan uskalla alkaa karppaamaan kun imetän, ettei nappulan aineet mee ihan sekasin. Kai sitä tässä pikkuhiljaa.. Ei vaan piruvie tee yhtään mieli mitään salaattia tai muuta kevyttä.
 
Mie oon kanssa mukana, vaikka "viralliset" raskauskilot on jo lähes kadonneet. Niitähän tuli tasan 12kg. Tarkoitan tuolla sit, että ekassa äitiysneuvolassa paino oli 63,5kg ja nyt noin seitsemän viikkoa synnytyksestä vaaka näyttää 63,9kg. Pituutta miula on 161cm ja normaalisti oon painanut 61kg luokkaa, joten lähemmäs kuusinollaa olis nytkin tavoite. Nuo raskauskilot on pudonneet päivittäisellä vaunulenkkeilyllä, imetyksellä ja sillä, etten ole juurikaan syönyt herkkuja nyt synnytyksen jälkeen. Suklaata olisin voinut vetää, mut pikku-ukko saa siitä vatsanpuruja, niin empä sitten syö.

Jälkitarkastus miula on ens viikon perjantaina ja nyt pitää paljastaa semmonen juttu, että kävin äsken ekaa kertaa juoksulenkillä sitten tammikuun! En vaan malttanut enää odotella, kun oon jo viikko synnytyksestä asti haaveillut taas juoksemisesta. Tänne saakka sain pidäteltyä ihteeni, mut nyt lipes. No aloitin maltilla vaan 2km juoksulla, vaikka olisin voinut mennä pidemmällekin, mut pari tämmöstä pikkulenkkiä vielä tekis ennen ens perjantaita ja jos ja kun sitten lupa tulee kunnon liikuntaan, niin meikä kirmailee pihalla kuin pieni hevonen :D
 
Mä aloin hurjaksi ja alotettiin miehen kanssa Tapout :D Se ostostv vapaaottelijoiden kunto-ohjelma. Oon nyt yli kuukauden jumpannut aamusin ja nyt päätettii sit jatkaa yhessä vähän rankemmalla menolla ;) Tänään tuli tehtyä ensimmäinen setti läpi ja vaikuttaa aika lupaavalta!
 
Täällä on nyt oikein siivosti syöty muutama päivä. Hyvä minä! Nyt huolena on vaan tuo aina vaan kipeämpi selkä, että miten sitä nyt uskaltaa/pystyy liikkua... Keskiviikkona on se lääkäri jos pyytäisi fysioterapiaa niin osaisi aloittaa liikunnan niin ettei ainakaan tulis lisätuhoa. Vaunulenkeillä oon käynyt kyllä ihan entiseen malliin.

Oon nyt vasta tajunnut kuinka iso oonkaan! Kun tähän 166cm varteen laitetaan 92kg painoa niin huhhei. Kyllähän sen painonnousun tiesi koko ajan mutta tämä uusi keho, voi yök!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ei saakeli miten kamera vääristää ihmistä... Mä näytän peilistä katsottuna ihan vetävältä vaikka painoa se 90 kiloa onkin.. Söpöksi tarkoitetussa yhteiskuvassa vauvan kanssa näytän jäätävän paksulta, vanhalta ja ryppyiseltä. Oikea möykky. Mut onhan se sitä optista harhaa kun on pieni siloposki siinä kaverina, onhan??

Ehkä mä laitan seuraavaan yhteiskuvaan joulupukin vermeet ylle niin kuvasta tulee söpö, partakin peittäis kivasti ton uuden kaksois (ellei jopa kolmois) leuan.. :-) :-)
 
Minä kävin pumpissa. :D Ihanaa!!
Puolikkaassa kylläkin, ylävartalotreeni tehtiin. Ihan pienillä minipainoilla, eikä syke juuri noussut ja varoin ponnistuksia juurikin tuon laskeuman vuoksi, mutta OU JEE! Olin ihan fiiliksissä. Sai ottaa rautaa kätösiin ja nostella. (Kuvainnollisesti kylläkin, pumppivälineet kun on muovia..haahaa, mikä näsä!)

Treenin jälkeen epparihaavaan pisti/kirveli vähän, vaikkakin se on ummessa ja tikit sulaneet jo hetki sitten. Ihmeellistä! Yritin peilaillakin, mutta ei siellä mitään ihmeellistä näkynyt. Mietin, että voiko tosiaan ne syvemmät tikit vielä jotenki olla sulamatta/kiristää tms., kun mulla joskus kävellessä alkaa tavallaan juilimaan hermokivunomaisesti oikeaan kankkuun. Tai voiko ne olla tikatessa tai epparia leikatessa tehneet jonku mukavan pikku hermoviillon..? :O

Mutta huomasin tässä itse asiassa, että kun käväsin kävelylenkillä perjantaina, niin laskeuma ei vaivannut mitenkään. Normaalisti se siis tuntuu märkänä alapäässä, ei mitenkään niin että se olisi ulos tulossa, mutta noh, märkänä. Eli ehkä se on palautumassa jollakin tasolla? :) Pumpatessakaan se ei vaivannut yhtään, mutta vedinkin aktiivisesti jatkuvasti lantionpohjaa ylös.

Ulkonäöstä muuten. Mä tajusin tuossa itseäni ulos laittaessa, että pidän siitä, että olen äiti, mutta en _yhtäääään_ siitä, että NÄYTÄN äitiltä!! Mulla on jäätävät silmäpussit, jotka allergian takia on punaisen mustat ja kuivat ja hilseilevätkin välillä. Näytän väsyneeltä ja vanhalta. Normaalisti mulla on melko kuulas ja nuorekas iho, niin nyt voi kyllä pussata sille hyvästit.
Lisäksi nämä tissit on niin helkkarin isot, että kaikki vaatteet näyttää vaan joltain virtahevon päälle tungetuilta makkarankuorilta ja tätä vatsaa saa edelleenkin piilotella urakalla. Minusta en nimittäin näytä yhtään "juuri synnyttäneeltä", vaan ihan yksinkertaisesti lihavalta. Tästä syystä odotan itsekkäästi, että imetys joskus loppuu, ja ehkä hormonitoiminnan avulla tissit pienenee ja saa muutenkin jotakin muutosta kehoon..

Mulla muuten kipuilee vielä lantionalue vähän liitoskipujenomaisesti aina venytettäessä. Tai siis, en voi venyttää lonkankoukistajaa tai olla sammakkoasennossa. Ihan piriformiksen venyttäminen (kankun) selällään jalkaa syliin vetäen on kivuliasta vielä. Onko muilla vielä tuntoja mm. häpyliitoksen alueella?
 
Mamsi, tickerin mukaan sinulla on vasta reilu kuukausi synnytyksestä, joten älä huoli!

Minusta tuntui ihan samalta synnytyksen jälkeen. Minulla tuli kropan suhteen parempi olo siinä 2 kuukauden jälkeen. Leikaushaava tuntui myös epämiellyttävälle pitkään. Se ei varsinaisesti sattunut tai tehnyt kipeää, mutta oli jotenkin aran tuntuinen. Leikkaus on aina iso juttu ja siitä paraneminen kestää! Muista että imettäminen on hyvä palautumisen kannalta. Minulla usein vieläkin imettäessä tuntuu mahassa jonkinlaista sisäänvetoa, aivan kuin tuntisi, kun maha menee kasaan. Toivottavasti se myös oikeasti menee!

Minun on pitänyt muistuttaa itselleni, että raskaus, synnytys ja keisarinleikkaus ovat rankoja juttuja kropalle. Palautuminen vie kuukausia, joillakin jopa vuoden. Kestihän sen vauvan tekeminen ja kropan mukautuminen raskauteen sen 9 kk. Olen miettinyt, että nykyisin ihmisten elämä on aika hyvin hallittavissa (ainakin Länsimaissa) ja myös "kaikki tänne, nyt, heti"-kulttuuri aika yleistä, että ei ole helppoa olla oman vartalon ja sen hitaan palautumisen armolla. Sairaudessa voisi olla joku syy ottaa hieman rennommin, mutta raskaus on kuitenkin normaalia elämää naisille.
 
Joo, olen todellakin yksi näistä kärsimättömistä "mulletännekaikkihetinyt"-ihmisistä. :))

Aloitin kehonhuoltotunneilla käynnin jo 4 vkoa synnytyksestä, pumpissa olin 6 vkoa synnytyksestä. Ihan hyvältä ne on tuntuneet ja molemmissa keskityn vaan itseeni ja teen juuri sen verran mitä keho antaa periksi tehdä.

Imetys on niin kakskahtaallinen juttu - toisaalta se auttaa palautumisessa, mutta toisaalta se estää hurjan monta tekijää, jotka myös auttaisivat palautumisessa. Mutta pitää muistaa rajoitella itseään, ja täältä saa hyvää vertaistukea siihenkin! :)
 
myönnän myös kuuluvani näihin "mullehetikaikkinyt" tyyppeihin ja siks varmaan vaikeeta jaksaa päivä toisen jälkeen treenaa just vatsoja tms kun ei heti yhden treenikerran jälkeen mitään tuloksia näy :D oon myös sellanen järjestelmällisyyden ystävä ja ajattelinkin oliskos itselle helpompaa, jos tekisi valmiiksi vaik pari viikkoa (onko liian lyhyt aika tuloksien syntymiseen??) eteenpäin treeniohjelman ja ruokasuunnitelman ja noudattais sitä. sit ei tulis sitä "mitähän sitä söis ja en mä jaksa tehdä mitään liikkeitä ku en nyt oikeen keksi mitään" tekosyitä :P taidan itseasias ryhtyy tuumasta toimeen heti!
 
Maikku: Suunnitelma kuulostaa hyvältä:) Ei tulis juurikaan tuota mitäs sitten tekis vai tekiskö mitään-ongelmaa. Ja vaikka et kellekään ulkopuoliselle olekaan vastuussa, niin ainakin itsellä se, että suunnittelee etukäteen on hyvä homma. Tietty vauva on aika valtava muuttuja kaikkiin suunnitelmiin, mutta edes jonkinlainen sapluuna auttaa. Itse olen myös mallia kaikkitännehetimullenyt, ja olen parhaimmillani silloin, kun pitää soveltaa...joten rutiinien muodostaminen on taas mulle se ongelma. Mutta kun kalenterissa lukee "sali" tai "lenkki" ja treenipäiväkirjassa mitä salilla tai lenkillä tehdään, onkin paljon kivempi tehdä, kun tiedät tehdessäsi kuinka paljon on jäljellä ja mitä pitää vielä tehdä. Lisäksi olen alkanut kirjata itselleni välitavoitteita enemmän kuin ennen. Koska sitä kaikkea ei vaan voi saada kerralla (ei ole mennyt kuin 31 vuotta sisäistää tämä). Nuorempana jaksoi tehdä isoja kertarysäyksiä kerralla valmiiksi, joten se on ruokkinut tuota kaikki ja nyt-asennetta, mutta nykyään muuttujia on niin paljon, että ei enää pystykään...

Meni vähän off topic, mutta anyway, tsemppiä liikkumiseen kaikille. Jossain vaiheessa saa taas uuden vaatekaapin, kun kaikki vaatteet ajalta ennen raskautta tulee taas käyttöön! Ja vaakaa ei välttämättä kannata liikaa tuijottaa. Itsellä on paikat kutistuneet, mutta paino on pysynyt pari viikkoa suht samoissa, koska olen päässyt treenaamaan puntilla kovempaa -> tervetuloa lihasmassa:)
 
Mulla on vähän sama vika kun Maikulla, kun ne tulokset ei näy heti niin en kauaa jaksa edes yrittää. Muutenkin alottaminen on mulle kaikkein ongelmallisin, nytkin mulla on tossa kahdetkin eri vauvajumppaohjeet ihan paperilla ja koko ajan mietin että no sit kun vauva herää niin kokeilen, no nyt se söi niin paljon etten viitti, teen huomenna. Plaah.

Isoin ongelma on ehkä mun järkky karkin/sokerinhimo joka on synnytyksen jälkeen noussu ihan uusiin sfääreihin! Ennen sentään tuli huono olo jossain vaiheessa mutta nyt... hyvä esimerkki kun isänpäivänä käytiin miehen isällä syömässä, söin jälkkäriks kupillisen rahkaa ja kaks palaa kakkua ja heti kohta niiden jälkeen 30km kotimatkan aikana suklaalevyn ja pussin hopeatoffeeta. Vaikka muuten katon kaupassa vähän hintoja ja koitan päästä halvalla niin karkkihyllyllä vähät välitän ja lapan vaan koriin kaikkee mahdollista ja syönkin ne samantien. Päätän joka päivä että nyt loppu mutta seuraavan kerran kaupassa säntään taas silmät kiiluen karkkien eteen.

Raskauskilot oli jo poissa mut nyt on tullu 2kg lisää ihan vaan tän herkuttelun takia. Koirallakin oli lenkkeilykielto kun oli tikit jalassa, nyt ne on poissa niin pääsee ainakin lenkille taas.


Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä kolmas treeni tapoutia takana. Ollaan miehen kanssa ihan koukussa tohon :D Tossa on joku 90 päivän haaste niin ajateltiin kokeilla tuleeko sitten 90 päivän jälkeen rajujakin tuloksia. Mä oon myös tän lisäks aamusin aina heti heräämisen jälkeen jumpannut vähän aikaa. Mä aion karistaa nyt kaikki ylipainot pois. Kiloklubilla oon pitänyt tarkkaa kirjaa syömisistä että olis mahd. monipuolista ja alle sen 2000 kaloria päivässä!
 
Tapout vaikuttaa tosi hauskalta treeniltä, haaveilin siitä itsekin jossakin vaiheessa. :)
Mcgonnor, imetätkö? En muista miten sun kohdallasi oli? Mietin vaan (anteeksi rasittavuuteni), että saathan tarpeeksi ravintoa ja ravinteita vauvallekin asti, kun kova treeni kuluttaa sun omaanki tarpeeseen jo kovin paljon. Tapout oli muistaakseni kovaa HIITtiä, ja kulutus keholla on senmukainen. :)

Meikä syö täällä roiskeläppää. Terveellistä on. Omnomnom. (Söisin varmasti hulluna karkkiaki, jos olis karkkipäivä. Lauantaita ootellessa.. :P )
 
En mä sen ihmeemmin syö kun ennenkään. Kyllä tuota maitoa näyttää tulevan, ja vettä täytyy juoda PALJON, Jos alkaa näyttää että menis toisin niin täytyy alkaa mutustaa enemmän ^_^ Nou hätä.
 
Mää tuppaan unohtaan tuon juomisen, tai sen tarpeeksi paljon- juomisen. :)

Tsemppiä sen Tapoutin kanssa, kerropa väliaikatietoja aina. Ehkä itsekin koukkuunnun ja hurjistun hankkimaan kyseisen treeniohjelman! :D
 
Huoh, mä vaan syön ja syön enkä saa itseäni niskasta kiinni.. Vaikka ostankin hedelmiä ja teen illalla ihanan hedelmälautasen ja herkuttelen niillä niin SILTI pitää saada se sokeri jostain karkista.. Eilen oli pakko leipoa jopa ihana suklaakakku kun ei muutakaan makeaa ollut. Ihan sairasta.

Mun on pakko kohta tehdä radikaali muutos ja jättää hiilarit kokonaan pois. Ei toi mässytys muuten mun kohdalla lopu koskaan.
 
Mä on kans ihan kamalassa sokerikoukussa. Itsekin miettinyt hiilareiden vetoa minimiin, koetan nyt ensin ihan kalorilaskentaa (itse käytän kalorilaskuri.fi sivustoa, tykkään!) josko saisi itsensä ruotuun. On se hankalaa. Jospa laittaisi ajatukset tuleviin häihin ja hääpukuun, tähän ruhoon ei nättiä pukua saa. Reilu vuosi siis aikaa, perhana miehän pystyn siihen!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Illan viimiset pakko laittaa (vieläkin roiskeläppää maistellen..), että JEES VII KÄN!! :)


..paitsi, että jotain karkkia tekis mieli..
 
Täällä kans yks sokeritoukka! Siis aivan jäätävät sokerihimot! Cocista, suklaata, sokeria puuroon, sokeria jogurttiin, sokerisia ällömakeita rahkoja, sanoinko jo suklaata? Suklaata! Daimia, kinderiä, fazeria... niin ja sitä cocista! Aivan käsittämätöntä...! Mä oon jotenkin mielestäni aina ollut enemmän suolasen perään mut nyt oon kyllä niin hirveessä sokeripöhnähimoissa että oksat pois! Tiistaisin telkkarista tuleva Koko Suomi leipoo on todella karmivaa katseltavaa kun mäkin haluisin ne kaikki kakut ja pullat sunmuut mitä ne duunaa! Miten tästä koukusta pääsee eroon??? Mä en uskaltais lähtee sitä karppausta kokeilee kun se kai kuulemma saattaa vaikuttaa maidontuloon...? :( Ja siis tosi paljon helpottaa kun viimevkloppuna oli hautajaiset jossa tuli mässättyä. Ja tadaa, nyt seuraavat kolme viikonloppua peräkkäin ollaan ristiäisissä, milloin siskon vauvan, millon omissa ja milloin miehen siskon vauvan... ja sittenhän on jo joulu melkein. Hyvin menee juu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top