Mariann, mun edellisessä raskaudessa rankin harrastamani liikunta oli verkkainen kävely. Nyt viikkoja 15+1 ja sekin tuntuu vielä täysin utopialta. Että nauttisin liikkumisesta.
Ennen raskautta mä lähinnä hölkkäsin, sauvakävelin, tein koiran kanssa kävelylenkkejä ja ihania kotijumppia yhdessä mun kullan kanssa. (Hän 25kg painoilla, mä 5kg painoilla.) Plus tietenkin pyöräilyä, retkeilyä ja haravointia, kaikkea sellaista mitä voi tehdä lähellä lapsia ja yhdessä heidän kanssaan.
Ihana muistella tuota kaikkea hauskaa. Varmaan taas jossain vaiheessa pääsen liikkumaan. Se voi olla raskauden aikana tai sitten vaikka vuoden päästä, kun alan olla palautunut synnytyksestä (kuten se meni viime kerralla).
Ensimmäisessä raskaudessa oli älyttömän vaikea hyväksyä, että en voinut käydä edes uimassa. Sain törkeät suonenvedot heti kun menin veteen. Tuntui että mua oli huijattu, kun kaikissa oppaissa sanotaan, että uinti ja raskaus sopii yhteen. Nytpä tiesin mitä odottaa enkä jaksa kamalasti haikailla kiiltokuvien perään.
Tottakai mua silti harmittaa, että oma odotus on niin haastavaa. En voi väittää, että en tuntisi pientä kateuden pistoa sydämessäni, kun luen, miten muut pystyvät saamaan ihanaa liikunnan iloa, joka myös auttaa jaksamaan.
Mamsi, kiva vaan lukea sun näkemyksiä aiheesta. Hauskaa, että olet perehtynyt asiaan :)