Jep, suurten painojen välttely ei ole kovin hyvä ohje, kun mikä sitten kullekin on suuri paino! Mutta tosiaan, ei ihan maksimipainoja kuitenkaan, enkä tekisi ainakaan ihan noin rankkoja pyramidisarjoja. Käsittääkseni yleensä ohjeistetaan pidentämään sarjoja, ole n olettanut, että vähintään 10 toistoa, mieluummin ehkä 15:kin. Yksilöllistä toki, mutta kun tavoitteena on lihaskunnon ylläpito (ja miksei kestävyyden lievä parantaminenkin), ei lihasten kasvatus, niin pidemmät sarjat ovat parempia. Jälleen kerran kuitenkin, en ole ammattilainen, vain jonkin verran asiaan perehtynyt.
Toukomammojen liikuntaharrastukset
- Ketjun aloittaja AHK
- Aloituspäivämäärä
Heipsan bnt!
Kovin suuria painoja, hmm.. Noh, sanotaanko taas, ettei sitä maksimia. Vatsaontelonpainetta tulisi välttää, ja esim. maksimikyykyissä painetta tulee väkisinkin. Kestävyysliikunta ja peruskuntotasolla tapahtuva liikkuminen lienee loppua kohden se, mitä edes pystyy tekemään.
Vatsoja, suoriakin, voi treenata vielä aivan viidennen kuun loppuun, jos se tuntuu hyvältä. :) Sen jälkeen ne on hyvä jättää pois, ja toki jo aikaisemmin, jos olo käy inhottavaksi niiden aikana. On hyvä myös muistaa, kuten lantionpohjaakin treenatessa, että osaa myös rentouttaa lihakset ja antaa niille tilaa venyä. Mitä tiukempi ja jännittynyt lihas, sitä suurempi se venytys ja rasitus on. Synnytystäkin ajatellen, opetelkaa rentoutumaan ja rentouttamaan lantionpohja. Ei sillä välttämättä suuren suurta merkitystä ole, mutta se voi auttaa - ja auttaa myös siinä, ettei ole niin kova työ palauttaa lihasjännitystä takaisin. :)
Mutta siis MUOKS!! Muita vatsoja voi ja pitää todellakin treenata loppuun saakka, muutoin on selällä kovat oltavat. Staattiset pidot, kuten lankku, on hyvä jättää kans pois suorien kanssa yhtä aikaa, suurin piirtein. Nuo aikaisemmin linkatut sivut oli melko hyviä.
Teen ensi viikolla kuntosaliohjelman oppaaseemme, ja tutustun aiheeseen vielä lisää. Voin sitten jakaa vinkkivitosia, mutta muistakaa, että kaikki mitä mä teen oparin eteen, teen täysin kirjallisuuteen ja tutkimuksiin nojaten, sillä omasta päästä ei valitettavasti voi liikuntaan ja tieteeseen pohjautuvaa tekstiä tuottaa.
Mave jää pois raskausaikana, samoin kuin hyvää huomenta-liike. Jos vain pystyt, treenaa mavea niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ja riko sitten liike kahteen - tee selkä ja takareidet erikseen vaikka laitteissa. :)
Sitä paitsi, mahan kasvaessa saattaa mave olla jo melko "jännäkin" liike jo suorittaa.
Yleisesti jos ajatellaan näin keskivertoisesti sen 150 olevan rajana sykkeellisesti, niin siihen voi verrata myös ehkä muutakin liikuntaa. 150 on joo täysin keskivertoinen ja typeräkin, parempi olisi ehkä joku 70-75% maksimista, mutta harvemmin tavan tallaaja ymmärtää mitä se tarkoittaa tai jaksaa laskea. Sykemittari tässä vaiheessa on oiva apu, mutta muutoin en sitä kenellekään kehota pelkkää raskautta varten hankkimaan. :)
Joten, jos liikkuu tuolla alueella, pysyy vielä peruskestävyystasolla, kaikki yli 80% menevä on jo aerobista, yli 90% menevä anaerobista. Mulla tuo 150 menee rikki suurin piirtein tuossa 80% kohdalla, eli aerobisen rajalla. :)
Ja siis minäkin liikuin seitsemännen kuun alkuun tosi reippaasti ja hyppelinkin välillä - mutta se ei tuntunut pahalta ja tunsin oloni hyväksi. Pumpissa pidin ehkä n. 20kg kyykyssä tuossa vaiheessa, normaalisti pidän 30-40kg. Vähentelin sitä mukaan, kun siltä tuntui. Ja liikelaajushan suppenee melko itsestään. Ja sen kannattaa antaakin suppeentua, sillä nivelet alkavat olemaan raskaushormonien vuoksi yliliikkuvia, joten suojatkaa niitä mieluummin joko pienemillä painoilla tai pienemmällä liikeradalla.
Toivottavasti oli jotain apua? :)
Eri mieltä saa ja pitääkin olla, nämä on paljon tutkittuja juttuja, ja paljon vielä tutkitaan. Minä en ole totuuden torvi täälläkään.
Kuunnelkaa itseänne aina eniten. 
Kovin suuria painoja, hmm.. Noh, sanotaanko taas, ettei sitä maksimia. Vatsaontelonpainetta tulisi välttää, ja esim. maksimikyykyissä painetta tulee väkisinkin. Kestävyysliikunta ja peruskuntotasolla tapahtuva liikkuminen lienee loppua kohden se, mitä edes pystyy tekemään.
Vatsoja, suoriakin, voi treenata vielä aivan viidennen kuun loppuun, jos se tuntuu hyvältä. :) Sen jälkeen ne on hyvä jättää pois, ja toki jo aikaisemmin, jos olo käy inhottavaksi niiden aikana. On hyvä myös muistaa, kuten lantionpohjaakin treenatessa, että osaa myös rentouttaa lihakset ja antaa niille tilaa venyä. Mitä tiukempi ja jännittynyt lihas, sitä suurempi se venytys ja rasitus on. Synnytystäkin ajatellen, opetelkaa rentoutumaan ja rentouttamaan lantionpohja. Ei sillä välttämättä suuren suurta merkitystä ole, mutta se voi auttaa - ja auttaa myös siinä, ettei ole niin kova työ palauttaa lihasjännitystä takaisin. :)
Mutta siis MUOKS!! Muita vatsoja voi ja pitää todellakin treenata loppuun saakka, muutoin on selällä kovat oltavat. Staattiset pidot, kuten lankku, on hyvä jättää kans pois suorien kanssa yhtä aikaa, suurin piirtein. Nuo aikaisemmin linkatut sivut oli melko hyviä.
Teen ensi viikolla kuntosaliohjelman oppaaseemme, ja tutustun aiheeseen vielä lisää. Voin sitten jakaa vinkkivitosia, mutta muistakaa, että kaikki mitä mä teen oparin eteen, teen täysin kirjallisuuteen ja tutkimuksiin nojaten, sillä omasta päästä ei valitettavasti voi liikuntaan ja tieteeseen pohjautuvaa tekstiä tuottaa.
Mave jää pois raskausaikana, samoin kuin hyvää huomenta-liike. Jos vain pystyt, treenaa mavea niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ja riko sitten liike kahteen - tee selkä ja takareidet erikseen vaikka laitteissa. :)
Sitä paitsi, mahan kasvaessa saattaa mave olla jo melko "jännäkin" liike jo suorittaa.
Yleisesti jos ajatellaan näin keskivertoisesti sen 150 olevan rajana sykkeellisesti, niin siihen voi verrata myös ehkä muutakin liikuntaa. 150 on joo täysin keskivertoinen ja typeräkin, parempi olisi ehkä joku 70-75% maksimista, mutta harvemmin tavan tallaaja ymmärtää mitä se tarkoittaa tai jaksaa laskea. Sykemittari tässä vaiheessa on oiva apu, mutta muutoin en sitä kenellekään kehota pelkkää raskautta varten hankkimaan. :)
Joten, jos liikkuu tuolla alueella, pysyy vielä peruskestävyystasolla, kaikki yli 80% menevä on jo aerobista, yli 90% menevä anaerobista. Mulla tuo 150 menee rikki suurin piirtein tuossa 80% kohdalla, eli aerobisen rajalla. :)
Ja siis minäkin liikuin seitsemännen kuun alkuun tosi reippaasti ja hyppelinkin välillä - mutta se ei tuntunut pahalta ja tunsin oloni hyväksi. Pumpissa pidin ehkä n. 20kg kyykyssä tuossa vaiheessa, normaalisti pidän 30-40kg. Vähentelin sitä mukaan, kun siltä tuntui. Ja liikelaajushan suppenee melko itsestään. Ja sen kannattaa antaakin suppeentua, sillä nivelet alkavat olemaan raskaushormonien vuoksi yliliikkuvia, joten suojatkaa niitä mieluummin joko pienemillä painoilla tai pienemmällä liikeradalla.
Toivottavasti oli jotain apua? :)
Eri mieltä saa ja pitääkin olla, nämä on paljon tutkittuja juttuja, ja paljon vielä tutkitaan. Minä en ole totuuden torvi täälläkään.
Kuunnelkaa itseänne aina eniten. 
Hmmm mä tein viimeks eilen hyvää huomenta kuulilla? :D
Eilen sattukin sopivasti et oli treeneissä loppuun 10min vatsatreeni, 10 eri liikettä, jokaista tehtiin minuutti. Sai vähän fiilistellä miltä mikäkin liike tuntuu
612-haaste lähestyy ja meiän seura on mukana. Pitäs siis keksiä itsenäisyyspäiväks 612 liikettä suoritettavaks itellä on sillon 17+1, kahotaan mihin pystyy
Eilen sattukin sopivasti et oli treeneissä loppuun 10min vatsatreeni, 10 eri liikettä, jokaista tehtiin minuutti. Sai vähän fiilistellä miltä mikäkin liike tuntuu
612-haaste lähestyy ja meiän seura on mukana. Pitäs siis keksiä itsenäisyyspäiväks 612 liikettä suoritettavaks
itellä on sillon 17+1, kahotaan mihin pystyy 
Kiitos vastauksista, olen taas astetta viisampi :)
Voih tulee olemaan kyllä pään kanssa hankalaa muuttaa treenityyliä, kun itse salin puolelta olen pääasiassa hakenut voimaa ja lihasmassaa. Ei ole kuitenkaan mulle niin tärkeä juttu että lähtisin itse kokeilemaan nykyisiä teorioita vastaan, ainakaan kauhiasti.
Missäköhän vaiheessa nuita sarjoja pitäisi viimoistaan noin pitkiksi alkaa vetämään, mielestäni jo 6-toiston sarjat menevät osittain pitkän puolelle :D ? Ekan kolmanneksen jälkeen vai siitä ehkä pikkuhiljaa koko ajan pidentämään?
Ja tuota olen myös miettinyt että mitkä lasketaan maximeiksi ja enkoiksi? Jos on ennen tehnyt x kg.llä 3-toistoa, niin voiko samalla painolla vielä tehdä yhden toiston yms. jos ei sykkeet nouse korkeuksiin? Vai meneekö se niin että ei saa vetää itseänsä vain siihen kuntoon, ettei saa sen jälkeen enää mitään liikkumaan mihinkään suuntaan ihan sama millaisilla painoilla tai sarjapituuksilla tekee?
Voih tulee olemaan kyllä pään kanssa hankalaa muuttaa treenityyliä, kun itse salin puolelta olen pääasiassa hakenut voimaa ja lihasmassaa. Ei ole kuitenkaan mulle niin tärkeä juttu että lähtisin itse kokeilemaan nykyisiä teorioita vastaan, ainakaan kauhiasti.
Missäköhän vaiheessa nuita sarjoja pitäisi viimoistaan noin pitkiksi alkaa vetämään, mielestäni jo 6-toiston sarjat menevät osittain pitkän puolelle :D ? Ekan kolmanneksen jälkeen vai siitä ehkä pikkuhiljaa koko ajan pidentämään?
Ja tuota olen myös miettinyt että mitkä lasketaan maximeiksi ja enkoiksi? Jos on ennen tehnyt x kg.llä 3-toistoa, niin voiko samalla painolla vielä tehdä yhden toiston yms. jos ei sykkeet nouse korkeuksiin? Vai meneekö se niin että ei saa vetää itseänsä vain siihen kuntoon, ettei saa sen jälkeen enää mitään liikkumaan mihinkään suuntaan ihan sama millaisilla painoilla tai sarjapituuksilla tekee?
Itse olen tuota "maksimia" ajatellut niin, että jätän tekemättä ne viimeiset toistot, joissa joutuu:
- pinnistämään ns. äärimmilleen (esim. pidättämään hengitystä niin, että naama oikein punottuu)
- jälkeenpäin syke pompsahtaa kovin korkealle ja tai ei palaudu pikaisesti
- jälkeenpäin joutuu painamaan päätä polvien väliin, kun vähän huippailee :)
- ne joissa liike jää vajaaksi tai tarvitsee varmistajaa
Käytännössä toi tarkoittaa mulla, että joka sarjasta jää tekemättä noin 1-3 viimeistä toistoa. Voimasarjoista 1-2 ja kestävyyssarjoista 2-3.
- pinnistämään ns. äärimmilleen (esim. pidättämään hengitystä niin, että naama oikein punottuu)
- jälkeenpäin syke pompsahtaa kovin korkealle ja tai ei palaudu pikaisesti
- jälkeenpäin joutuu painamaan päätä polvien väliin, kun vähän huippailee :)
- ne joissa liike jää vajaaksi tai tarvitsee varmistajaa
Käytännössä toi tarkoittaa mulla, että joka sarjasta jää tekemättä noin 1-3 viimeistä toistoa. Voimasarjoista 1-2 ja kestävyyssarjoista 2-3.
Lääh puuh, kävin tunnin kävelylenkillä, ja harjua ylös kiivetessä tuli kiva verenmaku suuhun. Crosstrainerillakin jaksaa tällä hetkellä sen 20 minsaa. On vähän kunto romahtanu. Ennen raskautta harrastin thainyrkkeilyä ja kävin sekalaisesti juoksemassa, uimassa, vesijuoksemassa, hiihtämässä, tein crosstrainerilla yms. yrittäen parantaa kestävyyttä. Raskaus sai mut hoiperteleen seiniä myöten ja pitään 50 metriä ylivoimaisena kävelymatkana.
En thainyrkkeilyä o ehtinyt vuosikausia harrastaa, mutta aloittaessani pääsin etenemään vähän tavallista tehokkaammin, koska mies on pitkän linjan harrastaja ja myös ohjannut kursseja. Oon niin onnellinen, että lajin löysin, sillä se sopii mulle ku nenä päähän, ku mulla o lajille ihanteelliset mittasuhteet ja oon suhteellisen verenhimonen. Ensin mies ällisteli, miten opin niin nopeasti, mutta se selittyy helposti sillä, ettei mua o koskaan kiinnostanu tehä vähä sinnepäin kuntoilumielessä vaan täsmälleen ja teknisesti oikein, ja sillä, että käytin lapsuuteni ja nuoruuteni klassisiin tanssilajeihin juosten yleensä 7 reeneissä per viikko. Vähemmästäkin hienomotoriikka, kehonhallinta ja venyvyys kehittyy. Liikuntaharrastusten väliin tosin mahtuu kuusi vuotta, jolloin pelkkä kävely oli äärimmäisen vaikeaa hermokasvaimen vuoksi. Silloin kunto romahti vuosikausiksi ihan nollapisteeseen.
Thainyrkkeilyn jätin oikeestaan jo kevät-kesän alussa, koska ois pitänyt heti julistaa salilla, että raskaana ollaan. Ei tehny mieli sellasia kailotella tai ottaa ylimääräsiä riskejä olemalla kertomatta. Niinpä vaihdoin kesäks kaikkeen muuhun liikuntaan, ku aloteltiin tää beibiprojekti. Mietin paluuta salille raskauden jatkuessa, niin että oisin jättänyt kaiken sparrauksen tai sparrannu vaan miehen kanssa, joka osaa varmasti varoa keskivartaloa. Eli jotain käsisparrimeininkiä lähinnä, ainakin miehen puolelta. Sitte mietin, että mitenkähän se potkiminenkaan luonnistuu, ku saan krampin mahaan jo pelkästä aamuvenyttelystä sängyssä. Kenenkään pari en oikein voi olla, koska en voi pitää edes potkutyynyjä kaikkeen. Ja hyppynaruhyppelykin viä. No eihän tässä jää paljon mitään muuta ku lyöminen. Mutta sitte mietittiin, että nii, hyvä lyönti o räjähtävä ja lähtee lantion kiskasusta (yllätysisku sattuu enemmän ku odotettu), että kai tässäkin on joku istukan irtoamisen vaara koholla. Että tuloksena sitte en o tehny juuri mitään. Hengaan vauvapalstoilla ja imuroin raskauskiloja
Pakko kysyä, Habs, miten sää oot ratkassu näitä ongelmia siä potkunyrkkeilyn puolella? :)
En thainyrkkeilyä o ehtinyt vuosikausia harrastaa, mutta aloittaessani pääsin etenemään vähän tavallista tehokkaammin, koska mies on pitkän linjan harrastaja ja myös ohjannut kursseja. Oon niin onnellinen, että lajin löysin, sillä se sopii mulle ku nenä päähän, ku mulla o lajille ihanteelliset mittasuhteet ja oon suhteellisen verenhimonen. Ensin mies ällisteli, miten opin niin nopeasti, mutta se selittyy helposti sillä, ettei mua o koskaan kiinnostanu tehä vähä sinnepäin kuntoilumielessä vaan täsmälleen ja teknisesti oikein, ja sillä, että käytin lapsuuteni ja nuoruuteni klassisiin tanssilajeihin juosten yleensä 7 reeneissä per viikko. Vähemmästäkin hienomotoriikka, kehonhallinta ja venyvyys kehittyy. Liikuntaharrastusten väliin tosin mahtuu kuusi vuotta, jolloin pelkkä kävely oli äärimmäisen vaikeaa hermokasvaimen vuoksi. Silloin kunto romahti vuosikausiksi ihan nollapisteeseen.
Thainyrkkeilyn jätin oikeestaan jo kevät-kesän alussa, koska ois pitänyt heti julistaa salilla, että raskaana ollaan. Ei tehny mieli sellasia kailotella tai ottaa ylimääräsiä riskejä olemalla kertomatta. Niinpä vaihdoin kesäks kaikkeen muuhun liikuntaan, ku aloteltiin tää beibiprojekti. Mietin paluuta salille raskauden jatkuessa, niin että oisin jättänyt kaiken sparrauksen tai sparrannu vaan miehen kanssa, joka osaa varmasti varoa keskivartaloa. Eli jotain käsisparrimeininkiä lähinnä, ainakin miehen puolelta. Sitte mietin, että mitenkähän se potkiminenkaan luonnistuu, ku saan krampin mahaan jo pelkästä aamuvenyttelystä sängyssä. Kenenkään pari en oikein voi olla, koska en voi pitää edes potkutyynyjä kaikkeen. Ja hyppynaruhyppelykin viä. No eihän tässä jää paljon mitään muuta ku lyöminen. Mutta sitte mietittiin, että nii, hyvä lyönti o räjähtävä ja lähtee lantion kiskasusta (yllätysisku sattuu enemmän ku odotettu), että kai tässäkin on joku istukan irtoamisen vaara koholla. Että tuloksena sitte en o tehny juuri mitään. Hengaan vauvapalstoilla ja imuroin raskauskiloja
Pakko kysyä, Habs, miten sää oot ratkassu näitä ongelmia siä potkunyrkkeilyn puolella? :)
Mä sanoin heti ku sain tietää et oon raskaana (viikkoja oli kertyny sillon jo 8+?) treenikaverille ja valmentajalle. Vielä ei mulla ainakaan potkiminen tunnu pahalta, mutta ihan tietosesti koittanut vähän "kevyemmin" potkia :)
Tyynyjen pitäminen (thai padeihin mätkitään useimmiten) onnistuu hyvin, suorat potkut yleensä vaihdetaan kiertopotkuihin (tai sit todella pehmeä potku ja mä pidän pädiä silleen reippaasti mun edessä, irti vatsasta) ja polvipotkut potkitaan enemmän "ylöspäin" niin ei tuu mulle siitä mahaan iskuja. Kiertopotkuja pystyy ottaa vastaan melko hyvin ku vähän irrottaa käsiä vartalosta ja kunnolla antaa vastaan pädeillä
Sparrin oon jättäny kokonaan pois, sarjoja treenataan vähän kevennetysti suojien kanssa kun muut sparrailee (ja esim. vartaloon kohdistuvat potkut ollaan vaihdettu alapotkuiks) :) Onneks mulla on tuolla treenikaverina muutamia naisia, jotka ei niin tosissaan ja kovaa haluu ees sparrata ni hyvällä mielellä pystyy treenailee :)
Vähän ollaan siitä puhuttu salilla, että kun vatsa alkaa olee tiellä ni sitä mukaa siirrytään "nyrkkeilypainotteisempaan" treeniin :)
Näin siis mun kohdalla ja toivon, että tästä oli jotain hyötyä muillekin :)
Tyynyjen pitäminen (thai padeihin mätkitään useimmiten) onnistuu hyvin, suorat potkut yleensä vaihdetaan kiertopotkuihin (tai sit todella pehmeä potku ja mä pidän pädiä silleen reippaasti mun edessä, irti vatsasta) ja polvipotkut potkitaan enemmän "ylöspäin" niin ei tuu mulle siitä mahaan iskuja. Kiertopotkuja pystyy ottaa vastaan melko hyvin ku vähän irrottaa käsiä vartalosta ja kunnolla antaa vastaan pädeillä
Sparrin oon jättäny kokonaan pois, sarjoja treenataan vähän kevennetysti suojien kanssa kun muut sparrailee (ja esim. vartaloon kohdistuvat potkut ollaan vaihdettu alapotkuiks) :) Onneks mulla on tuolla treenikaverina muutamia naisia, jotka ei niin tosissaan ja kovaa haluu ees sparrata ni hyvällä mielellä pystyy treenailee :)
Vähän ollaan siitä puhuttu salilla, että kun vatsa alkaa olee tiellä ni sitä mukaa siirrytään "nyrkkeilypainotteisempaan" treeniin :)
Näin siis mun kohdalla ja toivon, että tästä oli jotain hyötyä muillekin :)
Maksimi on se, mitä jaksat tehdä sen 1-2 toistoa. Siitäkin painosta mä sanoisin olevan hyvä vähentää se n. 30% pois, mutta tämäkin fiiliksen mukaan. :)
6-sarjatkin menee melko isoilla painoilla, sillä 15-sarjat on niitä kestävyysvoimaa lisääviä. Hmmph. Määpä lisään tähän jotain faktatietoa, kun oon tutkinut kirjallisuutta!
Mangusti, mä olen kans tanssinut pienen ikäni. Lukioaikoina juoksin tunneilla 10x/vko. Voitettiinkin SM-kultaa tuolloin, eli kannatti. Myöhemmin olen tanssinut mm. kaupunginteatterilla, opettanut lapsista vaareihin. Rakastan sitä, ihan eniten kaikista liikuntalajeista. Se todellakin on kehittänyt hienomotoriikkaa, ja huomaa sen olevan hyvä pohja lähes kaikelle liikkumiselle, koska keskikehon hallintakin siinä tulee niin suurena osana ja se jos mikä on tärkeää missä vaan. :) Ikävä olisi tanssimaan.. onkohan jotain mammatansseja olemassa?
6-sarjatkin menee melko isoilla painoilla, sillä 15-sarjat on niitä kestävyysvoimaa lisääviä. Hmmph. Määpä lisään tähän jotain faktatietoa, kun oon tutkinut kirjallisuutta!
Mangusti, mä olen kans tanssinut pienen ikäni. Lukioaikoina juoksin tunneilla 10x/vko. Voitettiinkin SM-kultaa tuolloin, eli kannatti. Myöhemmin olen tanssinut mm. kaupunginteatterilla, opettanut lapsista vaareihin. Rakastan sitä, ihan eniten kaikista liikuntalajeista.
Se todellakin on kehittänyt hienomotoriikkaa, ja huomaa sen olevan hyvä pohja lähes kaikelle liikkumiselle, koska keskikehon hallintakin siinä tulee niin suurena osana ja se jos mikä on tärkeää missä vaan. :) Ikävä olisi tanssimaan.. onkohan jotain mammatansseja olemassa?
Eilen tuntu eka kerran treeneissä jotain. Punnerruksia tehdessä, aina kun oli alhaalla tuntu sellasta kiristystä ihan alhaalla mahassa. Kyykyt meni vielä ilman mitään tuntemuksia. Ne varsinkin pyrin tekemään hitaasti niin pystyy fiilistelemään eikä tulis turhaan revittyä paikkoja.
Me tehtiin tänään treenien alkuun vatsoja ja sen jälkeen tuntu taas kiristystä ihan alhaalla vatsas. Hieroskelin siinä sit mahaani niin ohjaaja joka ei oo hetkeen kuulatunteja vetäny tuli mun eteen "Ainiin, onneks olkoon! eikä sitten revitellä täällä."
Nyt mäki kokeilin tota rakoa ja se ehkä on vähän isompi ku viimeks
suorat kyllä alko nopeesti tuntua, ekan kierroksen jälkeen tuntuu perus istumaannousu aika raskaalle....
Nyt mäki kokeilin tota rakoa ja se ehkä on vähän isompi ku viimeks
suorat kyllä alko nopeesti tuntua, ekan kierroksen jälkeen tuntuu perus istumaannousu aika raskaalle....
Niin samaa mieltä tosta tanssista, Mamsi! Tanssi on antanut niin paljon, ja se on loistava pohja ihan kaikelle muullekin liikunnalle. Ja hui tota sun lukioaikasta viikkoaikatauluas! Mua aina laiskotti viikonloppuaamuina enkä ottanut mitään ylimääräisiä harkkoja viikonlopuille, paitti mitä ny välillä oli jotain viikonloppuerikoisleirejä yms. Muistan viäki sen tuskan, kun on selvinnyt eka puolentoista tunnin balettitunnista, ni siitä suoraan eiku jatketaan puoltoista tuntia jazzilla ja opettaja tulee mussuttaan, että vauhtia siihen varusteiden vaihtoon. Pakko vähän kysästä, että missä lajissa teille tuli voitto kotiin? Ei kyä ihmekään tolla ahkeruudella! :) Omalta kohdalta aktiivinen tanssi taitaa olla ohi. Se on ihanaa ja hauskaa, mutten enää jaksa harrastaa sitä entisellä masokistisella intohimolla. Tai ehkä bollywoodiin voisin viä mennä innolla. Kävin pari vuotta sitten bollywoodissa, ja se oli ihan superhauskaa!
Habs, sullahan on näppärästi asiat noitten parien suhteen! :) Tota tyynyjen pitämistä irti kehosta en ite uskaltais kokeilla minkään potkujen kanssa, etten tulis tyrmänneeks ite itteeni. Voi tosin toimia, jos potkii hellästi. Mulla ei oikein o mahdollisuuksia kevyesti ottaviin pareihin, jotka tekis myönnytyksiä tekniikan kanssa. Tosin se on ehkä vähän omakin syy
Tiedän, etten ole kovaa valuuttaa salin rentoilijoiden keskuudessa, ja itseäni parempia taas tylsistyttäisi olla parini. Vältän rentoilijoita (tai kuntoilijoita, joille tekniikalla ei väliä) syystä, että meillä on eri prioriteetit, ja mua turhauttaa se, että ne blokkaa mun oppimisen. Toisekseen oon monia naisia ja miehiä päätä pidempi, ni tulee helposti tosi epätasasia pareja. Ja muutamat rentoilija/kuntoilijat inhoo mua, koska oon ehkä pari kertaa hakannu ne heti alkuunsa psykologisista syistä (paree murtaa toisen itsevarmuus heti sparrin alkuun, ne rupee epäileen itteensä ja pääsee ite vähemmällä, ei tosin toimi edenneisiin harrastajiin).
Kokeilin potkia miestä kevyesti tässä yks päivä eikä siitä mitään tullu. Kamalia vatsakramppeja vaan sain. Tosin thainyrkkeilyssä painotetaan tota tasapainoo viä enemmän ku potkunyrkkeilyssä, ni vartalo vääntyy himpun verran tiukemmalle kierteelle potkiessa eikä taakse saa nojailla missään tilanteessa. Aattelin, että keskityn ny raskauden ajan vaikka reenaileen toisenpuolista otteluasentoa ja siinä liikkumista, niin että se tuntuis lopulta luonnolliselta. Olis sitte ees jotain, millä sekottaa pakkaa. Inasen vois kuitenkin hotsittaa lähtee viä otteleen, tosin ikää rupee tuleen, mutta toisaalta piirit on pienet.
Muistan viäki sen tuskan, kun on selvinnyt eka puolentoista tunnin balettitunnista, ni siitä suoraan eiku jatketaan puoltoista tuntia jazzilla ja opettaja tulee mussuttaan, että vauhtia siihen varusteiden vaihtoon. Pakko vähän kysästä, että missä lajissa teille tuli voitto kotiin? Ei kyä ihmekään tolla ahkeruudella! :) Omalta kohdalta aktiivinen tanssi taitaa olla ohi. Se on ihanaa ja hauskaa, mutten enää jaksa harrastaa sitä entisellä masokistisella intohimolla. Tai ehkä bollywoodiin voisin viä mennä innolla. Kävin pari vuotta sitten bollywoodissa, ja se oli ihan superhauskaa!Habs, sullahan on näppärästi asiat noitten parien suhteen! :) Tota tyynyjen pitämistä irti kehosta en ite uskaltais kokeilla minkään potkujen kanssa, etten tulis tyrmänneeks ite itteeni. Voi tosin toimia, jos potkii hellästi. Mulla ei oikein o mahdollisuuksia kevyesti ottaviin pareihin, jotka tekis myönnytyksiä tekniikan kanssa. Tosin se on ehkä vähän omakin syy
Tiedän, etten ole kovaa valuuttaa salin rentoilijoiden keskuudessa, ja itseäni parempia taas tylsistyttäisi olla parini. Vältän rentoilijoita (tai kuntoilijoita, joille tekniikalla ei väliä) syystä, että meillä on eri prioriteetit, ja mua turhauttaa se, että ne blokkaa mun oppimisen. Toisekseen oon monia naisia ja miehiä päätä pidempi, ni tulee helposti tosi epätasasia pareja. Ja muutamat rentoilija/kuntoilijat inhoo mua, koska oon ehkä pari kertaa hakannu ne heti alkuunsa psykologisista syistä (paree murtaa toisen itsevarmuus heti sparrin alkuun, ne rupee epäileen itteensä ja pääsee ite vähemmällä, ei tosin toimi edenneisiin harrastajiin).Kokeilin potkia miestä kevyesti tässä yks päivä eikä siitä mitään tullu. Kamalia vatsakramppeja vaan sain. Tosin thainyrkkeilyssä painotetaan tota tasapainoo viä enemmän ku potkunyrkkeilyssä, ni vartalo vääntyy himpun verran tiukemmalle kierteelle potkiessa eikä taakse saa nojailla missään tilanteessa. Aattelin, että keskityn ny raskauden ajan vaikka reenaileen toisenpuolista otteluasentoa ja siinä liikkumista, niin että se tuntuis lopulta luonnolliselta. Olis sitte ees jotain, millä sekottaa pakkaa. Inasen vois kuitenkin hotsittaa lähtee viä otteleen, tosin ikää rupee tuleen, mutta toisaalta piirit on pienet.
Mangusti, voitettiin showtanssimuodostelmassa. Siitä tosin on siis aikaa, minunkin aktiiviset tanssivuoteni ovat jo takanapäin. Tuolloin tanssin enemmän show- ja streetlajeja (baletti oli pakollinen osa tunteja silti), sittemmin huomasin olevani omiani enemmän lyyrisissä lajeissa. Hain tanssinopettajankoulutukseen ammattikorkeaankin aikanaan, ja pistettä vaille jäi! Murr.
Nyt oon tyytynyt pitämään tanssitunteja, mutta onneksi näillä "jumppatanssitunneilla" saa itsekin liikkua oikein revitellen. Vielä joskus haluaisin (ehkä, jos vielä liikunnanohjaukseen saan motivaation takaisin) käydä Les Millsin SH'BAM koulutuksen. Se on ihanaa. :)
Ehkä jonnekin aikuisbalettiin voisi lähteä verestelemään taitoja. Toisaalta taas kaipaan esiintymistä ja kunnon showta. :)
Siitä huolimatta, että haluan lapseni harrastavan sitä, mikä hänestä tuntuu omalta, aion raahata ne voimistelutunneille vähintään. Voimistelu on meinaan kans semmoinen pohja liikkumiselle, että taidot riittää mihin vain, varsinkin telinevoimistelu. :)
Nyt oon tyytynyt pitämään tanssitunteja, mutta onneksi näillä "jumppatanssitunneilla" saa itsekin liikkua oikein revitellen. Vielä joskus haluaisin (ehkä, jos vielä liikunnanohjaukseen saan motivaation takaisin) käydä Les Millsin SH'BAM koulutuksen. Se on ihanaa. :)
Ehkä jonnekin aikuisbalettiin voisi lähteä verestelemään taitoja. Toisaalta taas kaipaan esiintymistä ja kunnon showta. :)
Siitä huolimatta, että haluan lapseni harrastavan sitä, mikä hänestä tuntuu omalta, aion raahata ne voimistelutunneille vähintään. Voimistelu on meinaan kans semmoinen pohja liikkumiselle, että taidot riittää mihin vain, varsinkin telinevoimistelu. :)
Plääh. Eilen tuli ekaa kertaa sellanen epävarma olo et millon tän nyt pitäs tuntua vaikeelle tai huonolle, mitä voi tehdä ja mitä ei toiminnallisen treeneissä sai hikoilla ihan urakalla ja syke oli ties mitä mut ei se pahaa tehny? 
Ainut liike jonka jätin kokonaan tekemättä oli mave, en jaksanu miettiä millä painoilla tekisin kun muut teki aika isoilla, tein sit kuulalla hyvää huomenta liikettä. Oli burpeeta, jännehyppyjä, hyppynarulla hyppistä, ruudukon hyppimistä...hypyt ei tee vielä pahaa (paitsi virtsarakolle ). Hakattiin säkkiä, tehtiin leukoja, tehtiin punnerruksia kuminauha selän takana vastuksena (näissä tuntu taas alavatsassa hieman kiristystä). Levytankolyöntejä, slamballin paiskomista, vatsoja niin että heitti aina palloa seinään ylösnoustessa. Eka kierros 30s töitä, 30s taukoa, toka 40s ja 20s ja vika 30s ja 20s. Eli meiningillä tee täysiä ja lepää 20-30 sekkaa ennen seuraavaa liikettä
toiminnallisen treeneissä sai hikoilla ihan urakalla ja syke oli ties mitä mut ei se pahaa tehny? Ainut liike jonka jätin kokonaan tekemättä oli mave, en jaksanu miettiä millä painoilla tekisin kun muut teki aika isoilla, tein sit kuulalla hyvää huomenta liikettä. Oli burpeeta, jännehyppyjä, hyppynarulla hyppistä, ruudukon hyppimistä...hypyt ei tee vielä pahaa (paitsi virtsarakolle ). Hakattiin säkkiä, tehtiin leukoja, tehtiin punnerruksia kuminauha selän takana vastuksena (näissä tuntu taas alavatsassa hieman kiristystä). Levytankolyöntejä, slamballin paiskomista, vatsoja niin että heitti aina palloa seinään ylösnoustessa. Eka kierros 30s töitä, 30s taukoa, toka 40s ja 20s ja vika 30s ja 20s. Eli meiningillä tee täysiä ja lepää 20-30 sekkaa ennen seuraavaa liikettä Minä taidan mennä ongelmasta toiseen liikunnan suhteen! Nyt kun pahoinvointi on väistynyt, en aina pääse kävelemään edes normaalitahtia, kun kohtu rupee vihlomaan niin kipeästi, mitä lie kasvukipuja.. Ja sisko vielä sanoi, että hällä alkoi ekassakin raskaudessa liitoskivut tosi aikaisin, että niitä sitten odotellessa seuraavaksi! Täytyy kai myöntää, että nyt teen mitä pystyn, ja kunnon kuntokuuri on edessä sitten ensi kesänä ja syksynä!
kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
Muakin hävettää... En ole jaksanut kun vähän kävelylenkeillä käydä. Viikonlopun pidemmästä (lue: 45 min lyllerryksestä) tuli pohkeet kipeiksi. Mihin rapakuntoon tässä oikein joutuukaan! Aiemmin olen ollut omasta mielestäni keskimääräistä parempikuntoinen, mutta taitaa sekin määritelmä joutaa romukoppaan.