Tervehdys pitkästä aikaa,
Synnytin tyttölapsen tuossa kolmisen viikkoa sitten, joten pientä puhdetta on riittänyt ja täälläpä ei ole ehtinyt vieraileen.
synnytys tuli aika yllätyksenä, siis kolme viikkoa etu ajassa, ja mitään ennakko varoituksia ei ollut. samaisena päivänä käytiin vielä sairaalassa tutustumis-käynnillä, ja mies vitsaili että saiskos jo jäädä synnyttämään.. No, päästiin takas kotia niin eipä kauaa tarvinnu kotona lepäillä kun lapsivedet hulahti. Ei tarvinnu epäillä oliko se lapsivettä vai mitä, sillä sitä tuli niin paljon ja koko ajan.
Supistelu alkoi vasta matkalla sairaalaan. Synnytys eteni lopulta niin vauhdilla että homma oli ohi 7 tunnissa ja ponnistus vaihekin kesti vain 11min.
kipeä kokemus se kyllä oli. en haluaisi pelotella, mutta täytyy sanoa että oli elämäni kaikkein kovimmat kivut, kunnes lopulta pystyttiin antamaan IHANA epiduraali puudutus + ilokaasu. Puudute ei vienyt kipua kokonaan pois, mutta sen verran että taas pärjäsi jotenkin.
Ponnistus vaihe sattui taas aikalailla, mutta onneksi ei kestänyt kauaa. Välilihaa piti leikata. mutta nyt kolmen viikon jälkeen pystyn jo istumaan tavan tuolilla. Nopeasti siis paranee.[:)]
Tyttö painoi 2740g ja pituutta 47cm. aika pienenä prinsessa syntyi ja sitten joutuikin kolmeksi päivää keskolaan sokeritippaan. Se oli hiukka ikävä homma, mutta onneksi tiesi, että hän on hyvässä hoidossa. Noin viikko oltiin sairaalassa. Nyt sitten touhua riittää... tuntuu, etten ehdi päivisin muuta kuin imettää, röyhtäyttää ja vaihtaa vaippaa.. Mutta ihanaa tämä on!
Jotenkin vieläkin uskomaton olo, että onko tämä lapsi todella minun. Saatan tuijotella pitkääkin nukkuvaa vauvaa ja sitten nipistän itseäni, ja totean, totta tämä on. [:)]
Paljon ONNEA Toukka85,Snoocs72,anihani ja Äippä72!!