Toukolahjat

Heippa kaikille! [:)]

Jokohan tässä penkillä kärsisi jonkin aikaa istua että voisi hieman synnytystä kertoilla... [;)]

Eli meillä eteni tilanne nopsaan; tiistai-iltana klo 22 lorahti vähän lapsivettä pöksyyn ja soittelin laitokselle että mitäs nyt. Alko lorahtelee lisää ja käskivät tulla näytille. Klo 23.30 oltiin käyrillä eikä juuri supistellu mut olin kuitenkin jo 2cm auki. 3.00 alko säännölliset supparir ja klo 4 siirryttiin saliin. Pärjäsin ilman kipulääkkeitä siihen asti kun olin n.5 cm auki mut sit aloin avautuu niin vauhdilla et kipu oli tosi kova. Kohdunkaulanpuudutetta kokeiltiin mut ei auttanu joten sain epiduraalin klo 7.30. Samantien kun alko vaikutus niin tuli ponnistamisen tarve ja olinkin jo täysin auki! Epiduraalia puotettiin heti ja sain alkaa harjotusponnistelemaan. Jakkaraakin kokeilin mut siirryin sit kuitenkin sänkyyn takasin. Kätilö huomas sit jossain vaiheessa et tyttö on avotarjonnassa ja yhtäkkiä alko koneet ilmottaa että hapenpuute uhkaa joten lääkri ja kätilö päätti avustaa imukupilla. Säikähdin ihan kamalasti kun pelkäsin kaikista eniten synnytyksessä tuota imukuppia [&:]  Mutta loppujen lopuks sen laittaminen ei sattunut yhtään, luultavasti siksi kun epiduraali vielä vaikutti ja olin saanu tytön ponnistettua ihan "luukulle". Ja imukupilla vaan vähän vetästiin, suurimman osan ponnistin itse. Ja voi sitä tunnetta kun tyttö tuli ulos ja rääkäs [:)] Itkuhan siinä pääs! Syntymäaika oli klo 10. Kokonaiskestoa synnytykselle laskettiin 7,5h. Kaiken kaikkiaan jäi mahtava olo ja kipu oli niin paljon pienempää mitä olin pelännyt. Henkilökunta oli myös aivan mahtavaa.

Nyt on vaan hieman tuo alakerta ollut kipiä kun tuli pieni repeämä. Mutta tänään onneks jo helpompi päivä. Onneks mies onn auttanut ja tehnyt oikeastaan kaikki muut paitsi imetyksen [:D].

Kotiin tosiaan päästiin jo 2 yön jälkeen kun tyttö niin hyvin voi. Ohjeena oli kuitenkin v-lopun ajan syöttää 3 tunnin välein vähintään lisämaidon kera jotta paino lähtee nousuun. Eilen kävikin neuvolan täti ja olihan sitä painoa tullut kolmessa päivässä 300g eli tosi hyvin kasvanut [:)]. Lisämaito nyt saatiin onneks unohtaa.

Nyt on mentävä taas huilimaan mutta tulen kertomaan lisää vauva-arjesta myöhemmin! Onnea vielä kaikille vauvan saaneille! Ketkäs vielä odottelee mahansa kanssa vai joko kaikki on omansa saanut..??
 
Mukavaa oli lukea kertomustasi ^^toukomasu^^, ja etenkin tuo kohta "Kaiken kaikkiaan jäi mahtava olo ja kipu oli niin paljon pienempää mitä olin pelännyt."Lämmitti kovasti sydäntä ja hermoja..[:D]

Täällä siis edelleen vauvatta..[:(]Supistuksia on tullu muutamia muutaman päivän ajan,mut eipä muuta..Hermosärky pebassa tuntuu vaivaavan päivä päivältä enemmän ja turvotustakin alkaa kerääntymään.Kaikki ulkopuoliset on sitä mieltä,et suorastaan hehkun raskautta(mut omasta mielestä kyse on vaan tuskan hikikarpaloista...[;)]).

Huomenna olis neuvola,se johon uhosin olla menemättä,mut kai se on vaan mentävä..ei auta[:'(]

Tervetuloa mukaan teittu,eikös sulla ole tällä viikolla jo käynnistys jos pikkuinen ei omasta tahdostaan tule ulos?

Onneks tänäänkin on ihana ilma..takapihalle siis aurinkoa ottamaan ja kirjaa lukemaan[:)]Onko/oliko muuten kellään muulla eroavaisuutta raskauden aikana ruskettumisen suhteen?Musta tuntuu,et mä rusketuin ihan silmänräpäyksessä ja nyt kukaan ei edes usko tän rusketuksen olevan suomen auringosta peräsin..Että jotain positiivista näiden loppuraskauden vaivojen lisäks[:D]
 
Älä huoli Ja_na vaikka tuntuu ettei merkkejä paljoa ilmassa ole. Itse olin nimittäin vielä tunti ennen lapsiveden lorahtamista sitä mieltä et vauva ei ikinä synny koska mitään tuntemuksia ei ollut. Paitsi juuri tuollainen tuskainen olotila [;)]. Minullakin olis ollut neuvolaan aika samana päivänä kun synnytin mutta jäipä menemättä.. [:D]

Mutta tosiaan on vieläkin sellainen ihmeellinen olo että voiko synnytys oikeasti olla niin "helppoa" mitä se minulla oli. Kyllähän se sattui mutta sen kesti ihan erilailla kuin mitä oli etukäteen ajatellut. Itsellä oli kaikista parasta kun sain supistuksen aikaan istua keinutuolissa ja keinutella kovasti, samaan aikaan hengittelin tosi syvään ja taisin hokee mielessä jotain tyyliin "vauva tulee, vauva tulee..." [:D]  Mutta onhan se niinkin että ei kaikki aina niin putkeen mene, jokainen synnytys on erilainen. Mutta se palkinto on niin mahtava että aika äkkiä kipu unohtuu. Tsemppiä ja jaksamista ja_nalle loppuodotukseen!
 
Hei vain kaikille! meille syntyi iso tyttö tänään klo 13.24 ja synnytys oli aika vaikee.. vaikka mulla oli epiduraali niin ponnistusvaihe sattui aivan tosi paljon, nyt ollaan täällä synnärillä.. vauva tarkkailussa kun oli ulostullessa vähän hengitysvaikeuksia mutta nyt voi jo hyvin! itse olen niiiiin väsynyt ja kipeä että neiti jää lastenosastolle yöks. Oli tosi raskasta mutta eihän parempaa lahjaa kaikista ponnisteluista voi saada kun Oma rakas lapsi!!! <3

tsemppiä kaikille toivottelee eeeeeeeeeeeerittäin onnelliset vanhemmat[;)]
 
Iltaa,

Oikein lämpimät onnittelut ruusunpuskalle kaikki kipu toivottavasti hellittää ja saat sitten vauvan vierihoitoon. Usko pois hoitajat antavat pienokaiselle myös parhaan mahdollisen hoidon ja sinä saat levätä. Kun saat itsesi kuntoon on vauvaakin helpompi hoidella.

Meillä tehtiin tänään eka kauppareissu pojan kanssa ja hyvin tuo marketin kaukalossa uni maittoi. Vieraita on käynyt lähes päivittäin ja osa hän olla vierakoreakin. Eipä ole paljon elämöinyt, kun vieraita on käynyt.

Terkkari kävi kotikäynnillä tänään. Pojan paino oli noussut, joten ruokaa hän saa ja silmätipatkin sai lopettaa. Ei ole enää rähminyt silmä. Toisaalta tilalle tulee pahanmakuiset Jekovit tipat, mutta niistä pääsee kaikki nauttimaan [&:] Paino siis mitattiin ja minun haava tarkistettiin, kaikki oli ok. Juteltiin jatkosta ja seuraavista käynneistä. Jälkitarkastus on minulla edessä ja poika menee ensi viikolla neuvolakäynnille. Vettä (keitettyä) saa kuulema vauvalle antaa. Hammasihmiset tykkäävät, että se huuhtelee suuta hyvin. Nesteen vuoksi vauva ei sitä tartte..

Tsemppiä ja_na:lle odotteluun!
 
Meidän pieni prinssi syntyi lauantaina 23.5. klo 20.29. Pituutta oli 50 cm ja painoa 3275g.
 
Eilen pääsimme kotiin ja kyllä on heti jotenkin helpompi olla kun saa touhuta tutuissa ympyröissä.
Synnytys meni hyvin... Eli lapsivettä lorahti ensimmäisen kerran torstain ja perjantain välisenä yönä ja synnärille soitettuani käskivät tulemaan tarkistukselle viimeistään puolilta päivin perjantaina. Olimme sairaalassa yhdentoista maissa ja tarkastuksen jälkeen minut siirrettiin käyrille ja tarkkailuun odottelemaan supistuksia...Lauantai aamuna sain ensimmäisen satsin käynnistys lääkettä ja kun ei ollut vaikutusta niin parin tunnin päästä uusi annos. Yhdeltä alkoivat supistukset. Kipuun sain epiduraali puudutuksen jolla oli aivan uskomaton vaikutus häivyttäen kivut pois. Synnytystä jouduttiin auttamaan imukupilla, kun vauvan sydänäänet heikkenivät ponnistaessa. Kaikkinensa synnytys kesti 7 tuntia 35 minuuttia. Imukuppi oli kyllä minullekin todella positiivinen kokemus, kun olin ajatellut sen sattuvan todella paljon. Pienen pieni repeämä tuli, mutta siitä selvittiin yhdellä tikillä.
 
Nyt me sitten totuttelemme vauva arkeen. Mutta nyt taidan alkaa aamukahvin keittoon, kun isä ja poika tuolla vielä nukkuvat niin äiti nauttii omasta ajastaan...[:)]
 
Onnea muuten kaikille tällä välin vauvan saaneille ja nyyttiä vielä odottaville jaksamisia.
 
Toivottaa: Äiti ja Vertti
 
Onnea ruusunpuska ja vauvamasu! Ja tervetuloa teittu joukkoon!

Täällä vauva-arkea kotosalla vietetty 5päivää ja hyvin on mennyt. Imetys sujuu hyvin, mitä nyt nännit hieman herkillä, mutta täytyy rasvailla tiuhaan. Yöt vaavi on nukkunut loistavasti. On saanut vanhemmatkin levätä. Kuulostaa niin tutulta äippä72 tuo vauvan vieraskoreus[:)]... meillä kanssa vieraita rampannut joka päivä ja silloin ollaan niin enkeliä että! Mutta sitten kun vieraat lähtee niin näytetään sitä todellista luontoa. Mahavaivaa on toisella ollut ja sitä varmaan itkeskelee suurimmaksi osin. Eilen aloitettiin Disflatyl-tipat...saa nähdä onko niistä apua. Samoin silmätipat aloitettiin eilen, kun vauvalla toinen silmä rähminyt alusta asti.
Minulla myös aamuisin on omaa aikaa kun imetän vauvan ja jätän sen isukin kainaloon nukkumaan. Itse pääsen kahvin keittoon ja tietokoneelle. Muut kotityöt täytyy tehdä sen mukaan miten vauveli nukkuu. Kantoliinasta on kyllä ollut suuri apu, vauva viihtyy siinä ja saan molemmat kädet vapaaksi! Tänään pitäisi lähteä ensimmäistä kertaa kauppaan... saa nähdä miten sujuu!
Mutta nyt tuli mummo visiitille joten täytyy lopetella!

Mukavaa viikon jatkoa!
 
HEi vaan hei täältäkin suunnalta..
Meidän pieni poika näki päivän valon ke 20. 5 klo 8:25... Synnytys oli paaaaljon helpompi kuin olin pelännyt. VAikkakin avautumis vaihe oli suhteellisen pitkä; Säännölliset supistukset alkoivat tiistaina n. klo 16 aikaan. Ponnistus vaihe taasen kesti vain 16 min, Onneksi!  [:)]
 
Poika oli mitoiltaan 3,445g ja 50cm. Sokerit meilläkin hieman heitteli alkuun, mutta nyt jo korjaantuneet kivasti! Kovasti täällä syödään,nukutaan ja ollaan suloisia...[:)] Äippä vaan ihastelee omaa muruaan. Tunteet tosiaan pinnassa ja hormoonit hyrrää, Itkua ja naurua vuorotellen.. Oudolta tuntuu kun saattaa kauheesti alkaa vaan yht´älkkiä itkettää ilman varsinaista syytä.
 
Eilen oli meilläkin neuvolan kotikäynti ja jo oltiin 5 g vajaa syntymäpainosta. Maito nousi kohisten viikonloppuna ja luulin jo räjähtäväni.. Nyt on poju onneksi oppinut jo imemään ja olen lisäksi lypsänyt ylimääräistä maitoa pakkaseen. Voipahan sitten joskus jättää vaavin isukin kanssa kotiin pakkasen herkuista nauttimaan ja lähteä itse vaikka kauppoihin.. KAtotaan nyt koska niin raaskii tehdä [;)].. Nyt täytynee l'hteä valmistautumaan seuraavaan syöttöön.
 
Onnea kaikille tällä välin käärönsä saaneille ja tsemppiä vielä odottaville!
 
t: Äippä ja Felix
 
Onnea Shutinaa!! [:)]
Mehän oltiin sitten samoihin aikoihin tositoimissa, tai minulla tais alkaa harjoitteluponnistukset siihen aikaan kun teidän poitsu näki päivänvalon [:D]

Onko muuten muilla ollut näin synnytyksen jälkeen kovaa paineen tunnetta alapäässä?? Tuntuu että koko ajan pitää jännittää ettei jotain tipu ja kävely on niiiiin ankkamaista... Tuntuu kuin halko olisi jalkovälissä.. Pelottaa vaan kaikenmaailman kohdunlaskeumat ym. [&:]
 
Heh, täällähän on tullut vauvoja kuin sieniä sateella! :) Ihanaa, ja onnea kaikille! :D
 
^^toukomasu^^: Kyselit siitä paineen tunteesta synnytyksen jälkeen. Mulla oli kans sellaista, eikä tosiaan raaskinut kauheasti istua. Laitoksella luulin, että on jotain pukamaa tullut, mut kätilö katsoi ja totesi, että alakerta on vielä niin turvoksissa, että tekee semmosta kiristävää ja painavaa tunnetta. Sen jälkeen söinkin buranaa vajaat 2 vko säännöllisesti ja johan alkoi sujua. Kannattaa kokeilla, jos helpottais. Mulla oli sairaalassa just kans semmonen olo, et tarttee jännittää kovin, mut burana tosiaan auttoi. Ja ankkamainen kävely hävis! :D
 
Meillä on myös vauva-arki sujunut ihan mukavasti. Tiistaina käytiin neuvolassa ja pojalle oli tullut painoa melkein 800g kahdessa viikossa! :) Olin niiiiin onnellinen, kun epäilin, ettei rintamaito riitä. Rintakumin kanssa imetän, kun ei ole tänne suotu kunnollisia rinnanpäitä lapsen suuhun. Mut rintakumi on onneks ollut verraton apu. Poika jaksaa sen kanssa hyvin syödä, ja sehän on tärkeintä. Illat meillä menee tankatessa useampaan kertaan, kun pikkumies tahtoo syödä itsensä uneen. Välillä se on tosi raskasta, kun on illalla jatkuvasti kiinni vauvassa, mutta sen unohtaa taas aamulla, kun näkee iloiset kasvot. :) Yöt menee vaihtelevasti 2-4 tunnin jaksoissa. Kokeiltiin yks ilta tuttiakin, kun halusi vain olla rinnalla huvikseenkin, muty ei siitä tullut oikein mitään, kun ei poika itse oikein pidä tuttia suussa ja sylkee sen pois. Ja jos torkahtaa tutin kanssa ja se tippuu, alkaa koko homma taas alusta. Helpompi melkein olla tissi suussa sitten. Ja välillä annettu pullosta maitoa, että sais kerralla tankattua enemmän ja jos yö sillä tavalla menis mukavammin. Onneks suostuu ottamaan pullosta, niin voi itsekin mennä välillä johonkin käymään. :) Mut ei voi kieltää, onhan tämä ihanaa. <3
 
Päätin tossa yks päivä, etten kuuntele enää niin paljon toisten neuvoja ja ohjeita, kun siitä tulee vaan paha mieli. Viime viikolla just kävin kaverin luona, jolla on hiukan meidän poikaa vanhempi tyttö, ja sieltä tuli neuvoja ja tyrmäyksiä omista menetelmitä. Rinatakumia ei kannata käyttää, koska se on huono jne. Sit rupee vaan turhaan miettimään, et tekeekö sitä väärin ja onko huono äiti, jos tekee toisin. Kuitenkin yks juttu toimii yhdellä ja toisella ei. Onko muut huomanneet, et olis jotenkin "herkkiä'" toisten sanomisille vauvan hoidosta tai muusta? Ehkä mä vaan oon niin herkkä. :)
 
Mutta kaikille oikein ihania vauvapäiviä ja mahdollisille odottajille jasamista! Ja jos vielä massu on tallella, siitä kannattaa nauttia (vaikkei tunnu just siltä!), koska sitä tulee ikävä. :)
 
Onnea Shutinaa!
 
Täällä mennään arkea eteenpäin... Viime yö oli itkuisempi, eikä mikään meinannut olla hyvin mutta nyt on taas poika nukkua porskuttanut aina välillä tankaten.
Mites teillä muilla, kauanko vauva jaksaa/imee syöttökerralla?Tiedän että niissä voi olla vaihteluja, mutta kun mietityttää vaan et onko ihan normaalia et herää syömään, imee 10 minuuttia ja nukkuu taas 3-4 tuntia.Varsinkin aamupäivisin imemistahti on meillä tuollaista, iltaisin/öisin jaksetaan syödä vähän pitempään... Välillä tuntuu,että iskee paniikki/stressi pienimmästäkin asiasta, mutta se kai kuuluu tähän äitiyteen [&:]...
Rintakumeja minäkin olen käyttänyt aina silloin tällöin, kun tuntuu et vauva saa silloin enemmän syötävää...
Mutta nyt kuulostaa siltä,että ruoka-aika taas lähenee joten palataan...
 
Nyt on kyllä todella tainnu käydä niin,et oon viimonen toukokuinen odottaja..maam80 ja Sammakkokin lienee saaneet omat nyyttinsä,kun eivät ole aikoihin kirjoitelleet?

Ihanaa kun kaikilla menny loppujen lopuks hyvin ja terveitä lapsia maailmaan saatu![:)]Nyt on vaan vähän orpo olo...[:(]Ei voi ees mihinkään keskusteluun ottaa osaa...ja byhyy.Ei vaan,kiitos kaikille tsemppauksesta,kyllä se mullakin maaliviiva häämöttää,ihan viimeistään 1,5 viikon päässä.Mä yritän nyt nauttia tästä mahasta(jos sitä kerran oikeesti jää ikävöimään..[;)]),vaikka se vaikeelta kyllä tuntuu.

Tänään oltiin kaverin kanssa vauvakinossa ja kyllä olis niin ihanaa ollu ku ois saanu suukotella omaa ruttunaamaa,eikä vaan taputella mahaa hellyydenkipeyttään..Kaveri kyllä lohdutti,et ens kuussa mäkin saan laittaa vaunut riviin ja kanniskella sitä parkuvaa pentua..Sitä innolla odotellessa[:D]

Nyt heittäydyn sohvalle lukemaan uusimpia juoruja(uunituore 7-lehti odottaa lukijaansa..[;)])ja odottelen ukkoa kotiin,sitten saan kolmeksi kokonaiseksi päiväksi itelleni,ihanaa[:D]
 
Onnea ruusunpuska, vauvamasu ja shutinaa pienokaisten saamisen johdosta.

Onnea Helliä hetkiä äärellä kehdon,
kauniit muistot tallettakaa.
Huolenpidosta, rakkaudesta,
hän elämäntielle voimaa saa.

Onnittelee Maajo
 
No voih, kirjoitin just, mutta taisi teksti kadota...

Niin, otetaan uusiksi...
Eli onnea kaikille vauvan saaneille!
[:)]

Unohdin salasanani ja tilasin uuden, mutta en muista sitä vielä. Nyt on kirjautuminen hiukan vaikeampaa ja ei oo sitten tullut enää niin helposti kirjoiteltua.
Ei oo vaavia näkynyt. Täällä vaan odotellaan ja odotellaan...
 
Hyvää viikonalkua kaikille!

Täällä sitä vaan edelleen ollaan yhtenä kokonaisuutena..Harmittaa kyllä vietävästi kun omat vanhemmat lähtee ylihuomenna Kiinaan kahdeksi viikoksi ja vauvasta ei ole tietoakaan..Mitä ilmeisemmin lapsia ei voi tehdä kalenteri kädessä..[;)]Oon kyllä ajatellu asian silleen,et kun kaikki on muuten sujunu aivan oppikirjan mukaisesti ja just niinku ollaan aateltu,ni täytyyhän luonnon jollain tapaa omasta voimastaan muistuttaa..kaikkea ei voi suunnitella etukäteen[:)]

Olo ei oo mitenkään muuten tukala,paitsi henkisesti..Huomaan olevani normaalia ärtsympi ja jokainen"eiks vieläkään"-utelu nostaa niskakarvat enemmän ja enemmän pystyyn..ihan ku tahallani jalkoja ristissä pitäisin[:@]Täytyy vaan yrittää muistutella itelleen,et hyvällähän ne..[:)]

Päätin,et tänään vaan möllötän kotona kun viime päivät on menty taas tukkaputkelle..mies kyllä totes,et "senkun näkis"..aina mä sanon olevani kotona,mut niin aika käy pitkäks ja johonki on päästävä..Nyt mä kuitenki taas yritän[:D]
 
Heips kaikille!

Ymmärrän kyllä ja_na että alkaa käymään henkisesti olo tukalaks kun minulla kans meinasi hermot mennä kun ylitettiin laskettu päivä... Ei niinkään tullut "joko-joko"-kyselyitä (tein kaikille selväksi että en kestä sellasta [:D]) vaan muuten alko hermostuttaa päivä päivältä enempi. Jos olisin tiennyt miten hyvin kaikki lopulta menee niin olisin loppupäivät oikeasti nauttinut maha-ajasta ja vauvan potkuista [:)]. En sanoisi että mahaa on ikävä mutta kuitenkin.. Se on niin pieni hetki elämästä kun saa sellaista palloa pitää <3. Jaksamista ja_nalle ja puhaltelen suppareita sinne suuntaan! [:)]

Täällä on arki alkanut rullaamaan mukavasti. Vaikka tyttö paljon nukkuu niin tuntuu ettei kerkiä tekemään mitään kotihommia [8|]. En ole kyllä täysin itekkään vielä parantunu joten lepäillä täytyy. Mutta tänään kävin vihdoin eka kerran itse kaupassa [:D].
Lähinnähän tämä on tätä imettämistä, vaipan vaihtoo ja vaatteitten vaihtamista (meidän neiti aika kova pulauttelee...). Imettämisestä en vielä oikein nauti kun nännit niin hemmetin kipeet!! [:@] Tai ekat imasut sattuu tosi paljon mut sitten onneks helpottaa. Jospa ne siitä tottuisi...
Yöt menee vaihtelevasti mutta nyt jo huomattavissa jotain rytmiä kun öisin nukutaan jopa 4 tuntia putkeen. Päivisin sitten lyhyempiä pätkiä. Viimekin yönä oltiin hereillä vain kerran mutta silloinkin vierähti melkein 2 tuntia. Välillä meinaa väsymys itelle iskeä mutta onneks on tuo iskä joka seurustelee tytön kanssa jos haluan nukkua.

Huomenna olisi neuvolaan aika, saas nähä paljon on tyttö kasvanut. Tuntuu ainakin että painoa on tullut tosi paljon eikä ihme kun niin usein päivisin tissillä on [:D]. Kertokaahan muutkin taas kuulumisia, niitä on mukava lukea! [:)]
 
Niin ja vauvamasulle piti kommentoida että meillä viihdytään tissillä n. 15-30 min kerrallaan, välillä enempikin kun tyttö nukahtaa kesken kaiken ja imee tosi "laiskasti". Välillä tunne että se on koko ajan tissillä mutta varmaan tankkaa näin alkuvaiheessa paljon että kasvaa, oli kuitenkin aika pieni syntyessään. Mutta tää on varmaan yksilöllistä enkä usko että mitään hätää vauvamasulla on jos vauva kasvaa ja on tyytyväinen. [:)]
 
Tervehdys täältä meidänkin suunnalta taas! Meille alkaa nyt käydä tuo kätilöopistonsairaala hiukan liiankin tutuksi... Vähintään joka toinen päivä ollaan jouduttu siellä ramppaamaan vauvan syntymästä ja ekasta "kotiutumisesta" alkaen. Tyttö on siis edelleen keltanen ja nyt on diagnoosi siis äidinmaidon aiheuttama keltaisuus. Onneksi se on vaaratonta ja saan imettää, mutta täytyy kuitenkin suht tiheeseen kontrolloida että bilirupiinit pysyy kuitenkin hoitorajojen alalpuolella ja me kun ollaan rimaa hipoen siinä rajalla koko ajan, niin käydään näytillä joka toinen päivä. Positiivinen asia on se, että eilen oli ensimmäisen kerran koko aikana arvot karvan laskenu itestään kun tähän asti ollaan menty aina vaan korkeempiin lukuihin päin. Uskallan melkeen toivoa että seuraavassa kontrollissa ne ois taas hiukan laskenu!
 
Mutta jotta kaikki ei olis niin yksinkertasta niin mä jouduin ite sunnuntaina sairaalaan. Illalla tuli iso, iso verenvuoto ja voimat meni siinä samalla. Ultralla näky että kohtuun on jäänyt istukan palasia ja niitä yritettiin ensin poistaa supistuksia aiheuttavalla lääkityksellä su-ma välinen yö mutta mitään ei tapahtunu. Eilen sitten tehtiin kohdun kaavinta nukutuksessa. Olin ihan sekasin kun en oo koskaan aikasemmin ollu missään leikkauksessa eikä mua oo nukutettu. Ja sen lisäks koko kättäri oli ääriään myöten täynnä joten jouduin odottamaan operaatiota todella kauan. Sain syödä ja juoda sunnuntai-iltana noin kymmenen aikaan ja leikkaussaliin pääsin maanantaina iltapäivällä kolmen aikaan. Ja koko sen välin olin siis syömättä ja juomatta ja kuitenkin piti tyttöä syöttää joten oli sellanen olo että sillä viimisellä imulla lähti viimisetki nesteet varpaan kärjistä... Operaation jälkeenkin jouduin vielä odottamaan ruokaa tunnin verran joten sen jälkeen olenkin sitten vaan syöny ja koittanu tasata nesteitä kun tuntuu ettei se tippakaan auttanut pitämään tasapainoa yllä.
 
Nyt siis taas kotona ja uusi toipuminen alkanut, pitää vaan ottaa aika iisisti ettei tuu mitään jälkikomplikaatioita ja tulehduksia. Mutta tämmöstä vauva-arkea täällä, toivon että meidänkin elämä alkais tästä oikeesti kohtapuolin tasaantua. Ja olen niin onnellinen siitä että asutaan helsingissä eikä tarttee aina matkustaa pitkiä matkoja kun tulee sairaalaan lähtö. Ja tietysti se, että on kesä eikä tartte lämmitellä autoa pakkasessa ja ajella liukkailla ja pukea tytölle hirmusia tamineita aina päälle... Eli valoa tunnelin päässä!
 
Hei! Oletko kuullut Aloe Veran terveysvaikutuksista? Itse olen käyttänyt Aloe Veraa säännöllisesti jo usean vuoden ajan. Itselläni on kaksi tyttöä, 6- ja 7-vuotiaat, raskaus alkutekijöissä.

*Aloe Vera tasapainottaa ja rauhoittaa suolistoa
* Poistaa kuona-aineita eli ravinteet imeytyvät paremmin
* Tekee ihosta kauniimman: moni atoopikko saanut avun, myös psoriasikseen
* Sopii lapsesta vaariin (1v->)
* Luonnonmukainen
* Lisää vastustuskykyä
* Sisältää paljon ravinteita
* Piristää, kokonaisvaltainen hyvä olo

Aivan ykköstuote terveellisempään tulevaisuuteen, itsesi ja lapsesi/lastesi hyväksi. Meillä keliaakikko-lapsen vatsaoireet (ummetus) hävisivät kokonaan! Kannattaa käydä sivuilla tutustumassa ja etsimässä lähin jälleenmyyjä! Jos asut lähellä Hyvinkäätä (Espoo, Vantaa, Riihimäki, Tuusula, Vihti, Nurmijärvi ym.), jätä viestiä, niin sovitaan tapaaminen ja kerron lisää!

http://www.foreverliving.se/fi/koti
 
Ja sitten mun piti vielä sanoa tosta vauvan imemisestä ja rinnallaoloajasta. Että eilen sielä kättärillä meille tehtiin syöttöpunnitus kun musta tuntu ettei se vauva voinu saada musta enää mitään irti. Tulos oli se, ettei kätilökään uskonu, mutta tyttö oli hetkessä imeny melkeen 100 g maitoa! [:D] Että semmosia litrahuulia ne vaan on!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top