Heips!
Ehtii hiukna kirjoitella, kun poika köllöttelee päiväunilla vaunuissa. Päivisin laitan vaunuihin nukkumaan, kun pinnasänky on yläkerrassa, ja muuten pääivtä melkein alhalla vietän. Ja tulee sit pojalle semmonen, et huomaa eron päivän ja yön välillä, kun nukkumapaikka on eri. :) Ainakin joskus luin jostain niin.
Meillä viime yö meni parin tunnin pätkissä, ku pojalla oli ilmavaivoja. Muuten menee 3-4 tunnin jaksoissa yöt. Päivisin nukkuu yhdet pitkät päikkärit ja sit seurustellaan. Poika on alkanu jo hymyillä ja kattelee niin tarkasti kasvoja ja lelukaaren leluja. Eilen pysähtyi ihmettelemään leikkimaton peiliä, et kukas se siellä! :D Pari yötä tällä viikolla meni niin, et heräs yöllä ja valsoi 3 tuntia... oli ihan rauhassa, eikä huutanut, mut kyl se käy raskaaks, ku tarttis nukkua...oon päivisin rintapumpulla pumpannut maitoa, niin välillä isä voi yöllä antaa pojalle pullosta. Neuvola suositteli sellaista hitaan virtauksen tuttia pulloon (niinku koliikkituttipullo vissiin), et on helpompi yhdistää imetys ja pulloruokinta.
anihani: Se on tietysti hankalaa ja inhottavaa, kun tuntee olonsa niin syylliseksi. Eikä yhtään helpota, kun kaikkialla painotetaan rintaruokinnan tärkeyttä jne... mut kyl se vaan niin on, ettei yksikään äiti ole toista huonompi, jos antaa rintamaitoa tai korviketta. Tärkeintä on lapsen kasvu ja terveys. Ja toisaalta pulloruokinta on helpompaa ja miehenki on helpompi osallistua vauvan ruokintaan. Yhden kaverin äiti kävi meillä pojan syntymän jälkeen just silloin, kun mulla oli hirveä migreeni ja otin lääkkeen, enkä voinut imettää. Annoin sillon korviketta, johon kaverin äiti kommentoi, et etkö sä ole pumpannut maitoa talteen. Mulle tuli niin syyllinen ja kamala olo, et minkälainen äiti mä oikein olen?? Jälkeenpäin vaan totesin itselleni, et muiden kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, koska äitinä sitä tietää parhaiten, mikä lapselle on parasta. Tällä hetkellä käy välillä anoppi niin terävään hermoon... en mä mitään hänelle ole sanonut, mut raivostuttaa...ku tuntuu, et ainakaan alkuraskauden aikana se ei reagoinut raskauteen mitenkään, ja nyt kun poika on syntyny, niin sit ollaan niin kiinnostuneita. Ja sit tavallaan kierrellen kommentoidaan vaatetusta tai muuta... ARGH!!!
Ristiäiset meilläkin on 14. pvä ja pitopalvelusta tilasin kakut ja kaikki. Ei yhtään jaksais niitäkään... niistäkin anoppi höösäs, et joko mä olen kaikki hoitanut ja hommannut, mut ei sit tullu mieleen tarjota apua järjestelyissä... ku ei sit tarttis puuttua, jos mä kerran hoidan kaikki! Sanoin, et menen laittaa paikkoja valmiiksi tuntia ennen tilaisuuden alkua, niin hän mietti, et ei kai poika tule sinne mun kanssa aikaisemmin, et kai isä tuo hänet paikalle. Mä en kyllä ymmärtänyt tätä logiikkaa, koska mullahan se ruoka pojalle on ja parempi sen on mun kanssa siellä, ku autossa isän kanssa... en mä tiedä. Mä tiedän ja ymmärrän, et tää on hänen ainoan poikansa lapsi ja hän haluaa osallistua, mut... ku hän on hiukan semmonen, et katsoo kaihoisasti poikaa, haluaisi ottaa syliin, mut ei uskalla ilman, että joku tarjoaa poikaa hänelle. Ja hössötti, et heillä ei ole yhtään vaippoja pojalle täällä ja hoitoalustakin tarvitsis hankkia heille! Itse en ole yhtään sellainen, et jaksaisin mitään hössötystä ja tohkaamista. Oi voi, tarttee vaan sopeutua.
Huh, muuttuipa teksti negatiiviseks lopppua kohden. [:o] No, kai sitä välillä tarttee purkaa ja tuulettaa, että taas jaksaa. [:)]
Taidanpa mennä kirjan ääreen hetkeksi, kun poikakin nukkuu...
Rauhallista viikonloppua kaikille!!
-Äiti ja Valtteri